Tänään vietetään samana päivänä sekä eduskuntavaalipäivää että palmusunnuntaita. Illalla mitataan 2468 ehdokkaan kannatus, mitä sitten puntaroidaan 200 valitun osalta vielä seuraavat neljä vuotta. Ja voi sitä arvostelun määrää, kun ehdokas ei syystä tai toisesta sitten täytäkään äänestäjänsä odotuksia.
Jeesuksen kannatus mitattiin pääsiäisviikolla. Vielä palmusunnuntaina Jeesuksen kannatus Jerusalemin kaduilla oli huipussaan, mutta jo pitkäperjantain iltapäivällä Herran kannattajajoukko oli kutistunut muutamaan harvaan.
Sama suosion romahdus tapahtui ainakin kerran aikaisemmin Galileassa heti sen jälkeen, kun Jeesus oli ruokkinut 5000 ja oli hetken suositumpi kuin koskaan. Miksi suosio romahti? Johanneksen evankeliumi vastaa:
”Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.” (Joh. 6:15)
Jeesus ei tahtonut tulla kuninkaaksi kansanjoukkojen ehdoilla. Hänen kuninkuutensa perustui taivaallisiin arvoihin; hän oli tullut tekemään Taivaallisen Isän tahdon – ei täyttämään ihmisten mielihaluja. Niinpä hänet torjuttiin.
Jälleen palmusunnuntaina ihmiset yrittivät kannattaa Jeesusta omilla ehdoillaan. He tahtoivat taas kruunata hänet kuninkaaksi omia tarkoituksiaan varten, mutta Jeesus ei lähtenyt tähän peliin mukaan. Hän vetäytyi kuuntelemaan lähettäjänsä Taivaallisen Isän tahtoa – ei ihmisten mielihaluja.
Ihmiset etsivät kuningasta, joka palauttaisi Jerusalemin loiston vaikka väkivalloin miehittäjävallan alaisuudesta. Tämä ei sopinut Jeesuksen arvoihin. Jeesus oli tullut korjaamaan kerran rikkoutuneen suhteen – rakentamaan pysyvän rauhan ihmisen ja Jumalan välille – ei pakottamaan Roomaa väkivalloin ’rauhaan’.
Jeesuksen valinta ei kelvannut hänen aikansa ihmisjoukoille – ja niin Jeesuksen suosio romahti. Mutta muistaisimmeko tänään Jeesusta, jos hän olisi täyttänyt vain sen, mitä ihmiset häneltä odottivat? Tuskin.
Me muistamme Jeesuksen, koska hän piti kiinni lähettäjänsä tahdosta. Mitä hän teki, oli ainutkertaista ja muutti maailman. Jeesus kulki tien valitsemallaan tavalla, vaikka jopa kaikkein lähimmät kannattajat hylkäsivät hänet. Se oli arvovalinta. Jeesus ei tehnyt sitä, mitä ihmiset häneltä janosivat, vaan hän teki sen, mitä he tarvitsivat. Uskallanko minä tehdä samoin?
Jeesuksen esimerkki haastaa minut pohtimaan oman elämäni arvovalintoja. Valitsenko helpon kompromissin, mikä takaa minulle suosion ihmisten silmissä? Vai uskallanko valita tehdä sen, minkä tiedän oikeaksi?