Palmusunnuntaina muistellaan Kristuksen näyttävää saapumista Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Kaikki neljä evankelistaa kirjoittavat tapahtumasta.

Matteus, joka kirjoitti evankeliumin erityisesti juutalaisia lukijoita varten, siteeraa evankeliumissa laajalti Vanhan testamentin kirjoituksia todisteeksi siitä, että Jeesus oli hän, ketä juutalaiset kirjoitusten perusteella odottivat saapuvaksi. Evankeliumin pääteema onkin, että Jeesus on juutalaiskansan odottama messias.

Matteuksen evankeliumissa täten viitataan Jeesuksen tunnustekojen kohdalla Vanhan testamentin profetioihin osoitukseksi siitä, että Jeesus täytti profeettojen ennustukset niin tunnustekojen tekijänä, kärsivänä messiaana kuin ylösnousseena kuninkaana. Ja näin Matteus teki myös palmusunnuntain tekstissä.

Päivän tekstini on Matteuksen evankeliumissa lainattu katkelma profeetta Sakarjan tekstistä (Matt. 21:4-5). Matteus siteeraa sitä näin:

”Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun kuninkaasi tulee luoksesi nöyränä ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.” (Matt. 21:5)

Matteus viittaa Sakarjan kirjan jälkimmäiseen pääosaan ”Jumalan valtakunnan tuleminen” (Sak. 9-14). Pääsiäisen tapahtumiin siinä erityisesti liittyvät profetian luvut 9-11 messiaan odottamisesta, saapumisesta ja torjumisesta. Tekstimme on eräänlainen maistiainen koko profetiasta.

Lyhyt sitaattimme tuosta profetiasta toteutui varsin kirjaimellisesti palmusunnuntaina (Matt. 21:6-11), kun Jeesus ratsasti aasin selässä Jerusalemiin. Luetaanpa se.

”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.” (Sak. 9:9-10)

Tämä on profeetta Sakarjan kirjoittama ennussana, josta Uuden testamentin lukijoiden silmin on varsin helppo poimia viittaus palmusunnuntain tapahtumiin. Niin helppo toteutumista ei ollut Sakarjan ennakoida eikä varmasti Jeesuksen aikalaistenkaan havaita.

Kyseessä on teksti, jonka Sakarja kirjoitti aikana, kun pakkosiirtolaisuudesta palannut juutalaiskansan ’hurskas jäännös’ asutti uudelleen Jerusalemia. Sakarja kirjoitti jälkimmäisen osan kirjastaan – mihin tämä messiasprofetia kuuluu – noin 480 eKr. eli reilun puolivuosituhatta ennen palmusunnuntain tapahtumia.

Kun Jeesus puolivuosisataa myöhemmin ratsasti Jerusalemin katuja aasilla, kaupunkia asutti Sakarjan ajan paluumuuttajien jälkeläiset. Paljon oli ehtinyt vettä Jordanissa virrata ja maailmantapahtumat muuttua: Persia oli kukistunut, Kreikka ei hallinnut enää sekään ja oli noussut Rooma, josta ei Sakarjan ollut tietoakaan.

Olipa Juudean juutalaiset joutuneet hekin luopumaan erityisasemastaan ensin autonomimisina ja hetken itsenäisinä ennen kuin koitti kovalla kädellä ylläpidetty Rooman tuhatvuotinen rauhan aika – ”pax romana’.

Rooman rauha ei tosin tuonut rauhaa Jerusalemiin, mitä Sakarjan ennustuksessa lupailtiin. Silti jos osaa asiaa katsoa oikein ihmisten ajan tuolle puolen; on perin helppo nähdä, että juuri tuona pääsiäisenä, kun aasilla ratsastettiin, astuttiin rauhan aikaan – Jumalan ajassa.

Raamatun profetioiden merkitys

Sakarjan aika, Jerusalemin aika ja Jumalan aika. Ne ovat kaikki nyt nostettu esiin. Jotta tekstistä tippuisi ravintoa sinun ja minun aikaani, joka toivottavasti on Jumalan aikaa, mietitään vähän Raamatun profetiatekstin tarkoitusta.

En tarkoita profetianlahjaa, joka toimii seurakunnan keskellä, vaan Raamatun – Jumalan pyhän sanan – profetiatekstiä. Mielestäni on aiheellista kysyä, että mitä tarkoitusta profetiat palvelevat raamatuntekstissä? Miksi me niitä luemme?

Eikö olisi vallan hyvin riittänyt, että Matteus yhtenä silminnäkijätodistajana olisi vain kirjoittanut ylös ja koonnut yhteen kaiken sen, mitä hän oli nähnyt ja kuullut? Minkä takia hän sitoi tapahtumat menneen ajan ennustuksiin – tässä Sakarjan aikaan?

Matteuksen valinta linkittää todistus Vanhan testamentin profetioihin palvelee meidän lukijoiden näkökulmasta kahta tarkoitusta: 1) se vahvistaa tapahtuneen merkityksen Jumalan ajassa ja 2) se rikastuttaa käsitystämme tapahtumien perimmäisestä merkityksestä pelastushistoriassa.

Toisin sanoen viittaaminen ’vanhaan’ aikaan – antaa käsityksen siitä, että Jumalan pelastustyö ei alkanut ristiltä ja helluntaista, vaan se alkoi jo syntiinlankeemuksesta. Vaikka Kristuksen työ ristillä on meille perusta uskolle ja elämälle, Vanhan testamentin kirjoitukset kertovat meille, ettei kyseessä ollut alkupiste, vaan yhden aikakauden loppu ja huipennus, jotta Jumalan valtakunta voi astua meidän keskellemme.

Vahvistaa tapahtumien merkityksen

Kun siis puhutaan Raamatun profetiasta, se on Jumalan inspiroimaa profetiaa – siinä ei ole lainkaan ’astian makua’. Raamatun profetia voidaan tulkita jo ennalta toteutuneeksi, koska Jumala ei erehdy. Toki me voimme erehtyä tulkinnassa, mutta Raamatun ei erehdy piiruun vertaa. Ajassa se saattaa odottaa toteutumista satoja tai jopa tuhansia vuosia, mutta siitä hetkestä alkaen, kun se on ensi kerran tuotu julki, voimme olla täysin varmat sen toteutumisesta.

Raamatun profetian edessä saamme iloita jo toteutuneista profetioista ja omistaa vielä toteutumattomat profetiat tosiasioina. Jumalan sanaan kirjatut vielä toteutumattomat ennustukset ovat yhtä luotettavat kuin sinne kirjoitettu aikahistoriallisesti toteutunut aines. Ei ole syytä epäillä, etteikö vielä täyttymättömät profetiat täyttyisi. Totta kai ne täyttyvät!

Matteuksen evankeliumiin sisällytetyt viittaukset Jeesuksessa jo toteutuneisiin profeettojen kirjoituksiin todistavat nykypäivän lukijoille Vanhan testamentin messiasprofetioiden täyttymisestä. Ne kertovat yksinkertaisesti, että lukemamme tapahtumat ovat Jumalan ennen aikoja laatimaa suunnitelmaa, jonka hän on ilmoittanut ihmiskunnalle vanhoina aikoina.

Se, että näemme ennustusten toteutuneen kirjaimellisesti Jeesuksen työssä, antaa meille lisäksi varmuuden uskoa, että myös loput ennustukset täyttyvät hänessä. Eihän tässä ole mitään epäselvää!

Viittaukset rikastuttavat tekstin merkitystä

Toiseksi viittaukset profeettojen teksteihin rikastuttavat tekstin merkitystä. Viittaukset eivät palvelleet pelkästään juutalaiskristittyjä messiaan tunnistamiseksi, vaan niillä on merkitys myös nykypäivän kristityille. Uskon, että viittaukset Vanhan testamentin profetioihin rikastuttavat nykyajan lukijoiden näkemystä tapahtumien merkityksestä.

Jos Matteus ei esimerkiksi viittaisi tekstissä lainkaan Sakarjan ennustukseen, tuskin ymmärtäisimme alkuunkaan aasilla ratsastamisen merkitystä, vaan ohittaisimme tapahtuman olankohautuksella ehkä miettien, että se oli sen ajan tapa niin kuin meilläkin on vappuparaatit ja kulkueet. Tai ehkä ihmettelisimme, että säästösyistäkö Jeesus valitsi aasin korskean hevosen sijaan…

Sama vajaa ymmärrys toistuisi kohta, kun Jeesus astuu aasin selästä temppelialueelle ja alkaa puhdistaa temppelialuetta kaupustelijoista (Matt. 21:12-16). Jos viittauksia Vanhan testamentin tekstiin ei olisi, tavoittaisimme rahanvaihtajien pöytien kaatamisesta vain moraalisen opetuksen. Jeesuksen teon kytkös hänen messiaanisuutensa jäisi meiltä täysin ymmärtämättä. Emme siis näkisi sen enempää aasilla ratsastamista kuin pöytien kaatamista merkkinä Jumalan iankaikkisen suunnitelman toteutumisesta ajassa. Olisimme aika tavalla tyhjän päällä tulkintoinemme; meillä olisi pääsiäinen ilman Jumalan suunnitelmaa.

Viittaukset antavat näin tärkeitä ’takaisin kytkentöjä’ aiemmin annettuihin pelastushistoriallisesti merkittäviin lupauksiin. Vain niiden kautta me voimme nähdä enemmän siitä rikkaasta lupausten maailmasta, joka juutalaiseen messiasodotukseen liittyi.

Tarkastellaanpa muutamia mielenkiintoisia symboleja ja näkökohtia palmusunnuntain muuten niin tutusta tekstistä, josko niiden kautta saamme ammentaa jotain uutta elämäämme. Näistä näkökulmista meidän on kiittäminen paitsi Matteusta – myös Sakarjaa, joka uskollisesti kirjoitti Jumalan sanan ylös, vaikka ei voinut tietää ’tuon taivaallista’ siitä, miten ja milloin kaikki tapahtuu.

Sakarjan ennustuksesta: aasi, heppa ja vähän muustakin

Jeesuksen sisääntulo Jerusalemiin oli ensinnäkin yllätyksellinen siinä, että Jeesus valitsi ratsuksi aasinvarsan eikä hevosta, mutta Sakarja tiesi jo tämän:

”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.”

Hän ratsastaa aasilla

Jeesuksen aasilla ratsastamiseen moni liitää ajatuksen aasin alhaisuudesta ja vaatimattomuudesta. Ajatus kuulostaa kauniilta, mutta se on vieras Jeesuksen sisääntulon symboliikalle. Kristus oli toki nöyrä Herran palvelija, mutta Jerusalemiin saapumisen vertauskuva aasista ei liity siihen.

Mielikuva Jeesuksesta pienehkön, hädin tuskin ponin kokoisen hintelän aasin selässä keikkumassa on värittynyt Raamatun aasia pienikokoisemman eurooppalaisen ’serkun’ tähden. Jeesuksen aasi oli toki pienempi kuin hevonen, mutta vaikka kyseessä oli aasinvarsa, oli se merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi lasten eläintarhassa näytteillä olevat aasit tai ponit.

Jeesuksen ratsu oli täten melko komea eläin, mutta siltä puuttui korskeus ja uhma, joka esimerkiksi hevoselle on luontaista. Isompikin aasi on koostaan huolimatta nöyrän oloinen, vähään tyytyvä ja melko sympaattinen raskaan työn puurtaja.

Hevosten yleistyttyä aasi sai väistyä etenkin sotilaskäytössä hevosen tieltä, mutta siviilikäytössä se oli edelleen arvostettu eläin monissa tehtävissä. Aasilla ratsastivat Lähi-idässä yhtä lailla korkea-arvoiset virkamiehet kuin kuninkaatkin siviiliasioissa (vrt. Salomo 1. Kun 1:38). Kuningas tai sotapäällikkö saattoi siis ratsastaa siviiliasioissa vallan hyvin aasilla, mutta sotilaskäyttöön aasi ei soveltunut.

Oli käytäntö, että voitetun taistelun jälkeen valloittajakuningas ratsasti hevosella joukkojen kärjessä kaupunkiin ja otti sen haltuunsa. Se oli symbolinen ele, jolla kuningas näytti kaupungin asukkaille mahtinsa heidän ylitseen.

Jeesus ei sen sijaan – ihmisten odotuksista huolimatta – ollut valtaamassa Jerusalemia; hän ei ollut miehittäjä. Hän ei ollut tuomassa ’pax romanan’ kaltaista rauhaa. Hän ratsasti Jumalan rauhanvaltakunnan edustajana sisään Jerusalemiin perustaakseen ’lähetystön’ Rauhan valtakuntaan.

Aasi sopi Jeesuksen ratsuksi paremmin, koska aasilla ratsastaminen viestitti päinvastoin Jeesuksen tahtoa saapua Jerusalemiin rauhan tuojana, Rauhanruhtinaana – ei valloittajana eikä kapinan lietsojana, vaikka monet Jeesuksen kannattajat tätä odottivat.

Hän on nöyrä

Jeesuksen aasilla ratsastaminen kuvasi näin hänen aikomustaan rauhantuojana, mutta myös luonnettaan nöyränä Herran palvelijana. Hän ratsasti Jerusalemiin nöyränä Herran palvelijana, mutta samalla arvokkaasti juhlittuna rauhan kuninkaana.

Sana ’nöyrä’ suomenkielessä on aavistuksen negatiivinen heikkouteen ja alhaisuuteen viittaava käsite. Tätä se ei kuitenkaan merkinnyt Sakarjan profetiassa, koska hänen kulttuurissaan nöyryys tulkittiin hyveeksi.

Nöyryys tulkittiin suhteessa Jumalaan. Se merkitsi alistumista Jumalan tahtoon, sellaisena kuin se ilmeni uskonnollista ja yhteiskunnallista elämää koskevissa Jumalan laeissa ja säädöksissä. Kyse ei ollut pakonomaisesta alistumisesta despoottisen valtiaan tahtoon, vaan sydämen vapaaehtoinen suostuminen armollisen Jumalan tahtoon. Sitä tarkoittaa nöyryys.

Jeesuksen julistuksessa korostetaan nöyryyttä ihmisen ainoana oikeana asennoitumistapana pyhään Jumalaan. Nöyryyteen sisältyy luopuminen väärästä itseriittoisuudesta ja omavanhurskaudesta. Tätä Jeesus edusti koko elämänsä ajan – ja tähän Sakarja viittasi profetiassaan.

Huomaa, että nöyryys ei ole nöyristelyä. Nöyristelyhän on lähinnä pettävää nöyryydeksi pukeutunutta kavaluutta – jopa ylpeyttä. Oikea nöyryys esitetään vastakohtana ylpeydelle, joka on meidän ihmisten perisynti.

Kun siis katsot Sakarjan sanoja ”hän on nöyrä” näet käänteisen viittauksen syntiinlankeemukseen. Syntiinlankeemuksessa niin Saatana kuin ihminen kummatkin lankesivat ylpeyteen. Kun tuli korjata se, minkä syntiinlankeemus oli rikkonut, Jumala lähetti poikansa ”nöyryydessä” kumoamaan sen, mitä ylpeys oli juurruttanut ihmissydämeen.

Näetkö? Sanat ”hän on nöyrä” ovat Jumalan vastaus siihen, miten ylpeys oli tuonut tähän maailmaan.

Ylpeys on pohjimmiltaan mielenheikkoutta, kun oikea nöyryys (ei nöyristely tai alistuminen) osoittaa mielenlujuutta ja itsetuntemusta. Monesti ihminen näet ylpeilee sillä mitä hän ei ole, tai jos onkin, ylpeys saa hänet luulemaan itsestään liikaa. Nöyryys sen sijaan on oman itsen tuntemista suhteessa lähimmäisiin ja Herraan. Vilpitön nöyryys tekee ihmisestä helposti lähestyttävän.

Kuningas, Rauhanruhtinas

Sakarja ei käytä Jesajan messiaalle antamaa nimitystä ”rauhanruhtinas” (Jes. 9:5), mutta hän viittaa siihen puhuttelemalla aasin selässä ratsastavaa messiasta kuninkaana ja sanoen:

”Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen”

Ratsastaessaan Jerusalemiin juhlittuna rauhan kuninkaana, Jeesus oli arvostettu ja voimallinen, mutta samaan aikaan helposti lähestyttävä. Ja sitä hän on tänäänkin.

Hän kiistaton maailmankaikkeuden ruhtinas, mutta edelleen vähäisimmänkään tai pelokkaimmankaan ei tarvitse arkailla käydä hänen eteensä. Hän on pyhä ja kaikkivaltias, mutta silti nöyrä ja helposti lähestyttävä.

Jeesus saapui Jerusalemiin rauhan tuojana, rauhanruhtinaana – ei valloittajana tai kapinan lietsojana Jumalan valtakunta on luonteeltaan Rauhan valtakunta ja sitä Jeesus edusti ja edustaa tänäänkin.

Jos olet lukenut Sakarjan kirjasta profetian kokonaan (Sak. 9-14), tiedät profetian sisältävän melko sotaisaa tekstiä rauhan kuninkaasta. Voidaan kysyä että, jos Jeesus oli rauhan kuningas, niin missä oli rauha hänen aikanaan?

Virallisesti Roomassa oli tuhatvuotinen rauha ’pax romana’, mutta se oli rauha vain valitulle joukolle Rooman eliittikansalaisia. Jerusalem puolestaan oli miehitetty ja väkivalta rehotti Juudeassa niin kuin tämän päivän Israelissakin.

Miten on – mitä se Rauhanruhtinas – kuningas, joka ”julistaa kansoille rauhaa”, tarkoittaa? Miten Jeesus vastasi ja vastaa tähän odotukseen? Oliko ’rauhanruhtinas’ pelkkää vaalipuhetta?

Kuten evankeliumit todistavat, Jeesus saapui Sakarjan profetian mukaisesti Jerusalemiin juhlittuna messiaana 500 vuoden odotuksen jälkeen. Ja monien odotuksista poiketen ei kulunut viikkoakaan, kun hänet jo torjuttiin aivan niin kuin myös Sakarja ennusti senkin (Sak. 9-11).

Jos siis Jumalan ajassa puolivuosituhantinen odotus oli ihmisen näkökulmasta odottamattoman pitkä, oli messiaan torjumiseen kulunut vajaa viikko se puolestaan yllättävän lyhyt jakso. Jumalan aikakäsitys on vain vähän erilainen kuin meidän ihmisten!

Jeesus torjuttiin niin oman kansansa kuin koko ihmiskunnan taholta. Jo orastunut rauhan valtakunta sai vielä väistyä hetkeksi ja odottaa lopullista täyttymistään siinä merkityksessä kuin luomakunta odotti sen koittavan (Room. 8:20-22). Mutta siinä missä ihmisten ajassa näytti kaikki menevän pieleen, Jumalan ajassa Rauhan valtakunta nousi kukoistukseen.

Pitkäperjantain ja pääsiäispäivän tapahtumat perustivat Jeesuksen rauhan valtakunnan hänen omiensa pariin – heidän sydämiinsä. Se oli uusi rauhan liitto ihmisen ja Jumalan välillä. Rauha ihmisen ja Jumalan välillä on lähtökohta ja edellytys ylipäätään minkään muun rauhan saavuttamiselle.

Jeesus ei tyytynyt ihmisten odottamaan rauhaan – ”pax romanan” kaltaiseen vain Jerusalemille luvattuun rauhan aikaan. Hän perusti rauhan valtakunnan ihmisten keskuuteen – ja me kutsumme sitä Taivasten valtakunnaksi. Se on rauha ihmisen ja Jumalan välillä. Se on paljon enemmän kuin ’pakkorauha’; se on rauha, joka perustuu Jumalan armoon ja uskollisuuteen.

Niin kauan, kun ihmisellä ei ole rauhaa Jumalan kanssa, hän on rauhaton ja kykenemätön Jeesuksen tinkimättömällä kuuliaisuudella osoittamaan oikeaan nöyryyteen Jumalaa kohtaan. Jeesuksen työ Rauhanruhtinaana on täytetty, vaikka se ei ehkä koko kirkkaudessa tule aina ilmi meidän elämässämme. Se on kuitenkin jo nähtävissä, koska Jeesuksen messiaaninen valtakunta vallitsee jo tänään uskovien sydämissä. Tähän meidät on kutsuttu!

Kutsu rauhan tielle

Jos sinua kiinnostaa tietää millainen ihmiskunnan tulevaisuus on ja millainen voisi olla rauhan valtakunta, varaa itsellesi aikaa tänä pääsiäisenä ja lue Sakarjan kirjan jälkimmäinen osa (Sak. 9-14) kokonaan. Lue etenkin sen viimeinen luku 14. Lue kaikki luvut useita kertoja pohtien tekstin merkitystä ja sitä, mitä on jo tapahtunut ja minne olemme menossa.

Minä uskon Sakarjan profetian käyvän toteen jokaista sanaa myöten, sillä miksi niin ei kävisi, kun kerran osa hänen ennustuksistaan on täyttynyt kirjaimellisesti jo reilun puolivuosisataa kirjoittamisen jälkeen.

Jos siis uskot Jeesuksen ratsastaneen nöyränä Jumalan palvelijana ’isolla aasilla’ Jerusalemin kadulla vajaat pari tuhatta vuotta sitten, mikset uskoisi loppuakin profetiasta todeksi? Se saattaa nykytilanteen valossa vaikuttaa uskomattomalta, mutta niin näytti kerran uskomattomalta aasilla ratsastavan messiaan tuleminen ja torjuminenkin…

Tahdon todellakin kannustaa sinua pääsiäisaikana irtautumaan hetkeksi arjesta, ja katsomaan rohkeasti siihen rauhanvaltakuntaan, johon meidät on kutsuttu elämään tässä ajassa. Kannustan myös katsomaan messiaaniseen tulevaisuuteen, jonka tuleminen on yhtä varmaa kuin palmusunnuntain tutut tapahtumat. Mitä on vielä tapahtumatta, tapahtuu kaikki kirjaimellisesti ajallaan.

Ole hyvillä mielin, sinun Kuninkaasi tulee!

Pohdittavaa

Onko pääsiäinen menneen muistamista vai onko siinä ulottuvuus tulevaan?
Miksi voin luottaa profetioiden lopulliseen täyttymiseen Jeesuksessa?