Muistatko tilanteita, kun joku on tehnyt sinuun vaikutuksen? Ainakin kaikki avioliiton tielle astuneet muistanevat sen ainutlaatuisen hetken, kun ensimmäistä kertaa tapasivat puolisonsa ymmärtäen, että hän voisi olla ’se oikea’.

Kerronpa vielä lapsuudestani 6-vuotiaana tilanteen, milloin setäpuoleni teki minuun vaikutuksen, kun olin hieman alle kouluikäinen. Arska-sedällä oli tapana poiketa kyläilemään ja pyytämään pientä vippiä isältäni silloin, kun häneltä oli rahat lopussa pitkän ’juhlinnan’ jälkeen. Huolimatta melko kosteasta elämäntavasta ja rankemman puoleisesta juhlinnasta, hän oli kuitenkin pohjimmiltaan kelpo mies, joka elätti itsensä rehellisellä työllä ja maksoi aina velkansa takaisin isälleni.

No, joka tapauksessa Arska-setä oli taas kerran poikennut kylään ja tuli puheeksi, että minä aloitan koulun kesän jälkeen. Setä kyseli minulta, että onkos minulla kelloa, että ehdin varmasti ajoissa pois koulusta. No, eihän minulla kelloa ollut, kun tuolloin 70-luvulla perheessämme oli puutetta paljon oleellisemmastakin.

Setä katsoi minua osaaottavasti ja sanoi, että kyllä pojalla kello pitää olla. Hän otti oman kellonsa ranteesta ja laittoi sen minun pieneen käteeni ja sanoi, että hän kyllä hän on jo oppinut lähtemään pois tehtaasta ilman kelloakin. Ja näin minä sain oman kellon, joka oli minulla käytössä koko ala-asteen ajan.

Joka tapauksessa setäni pyyteetön teko teki minuun aikanaan niin suuren vaikutuksen, että muistan tilanteen vieläkin kuin eilisen päivän. Toki pidin sedästäni jo aiemmin, mutta erityisesti tämä hetki palautuu aina mieleeni, kun hänestä puhutaan.

Se, mitä Arska-setä kauan aikaa sitten teki, teki minuun pysyvän vaikutuksen. Minulle Arska-setä ei ollut ensisijaisesti sukumme juoppolalli, ei ateisti eikä kommunisti, mitä hän varmasti oli monelle muulle. Minulle hän oli merkittävä ihminen. Hän teki minuun sellaisen vaikutuksen, että hänen poisnukkumisensa muutama vuosi takaperin oli minulle suuri asia. Syynä ei ollut vain tämä yksi kohtaaminen, vaan se, että hänen seurassaan oli helppo olla ja tuli kohdatuksi.

Vaikutuksen tekemisestä on kyse myös tämänkertaisissa Luukkaan evankeliumin teksteissä. Tosin näissä teksteissä on kyse paljon suuremman vaikutuksen tekemisestä kuin esimerkissäni.

Nimittäin Jeesuksen tekemän vaikutuksen seurauksena apostolit Pietari, Johannes ja Jaakob tekivät melkoisen ratkaisun ja ”vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta”.

Ja tapahtui Simonin kodissa…

Katsotaanpa ensimmäistä tekstiämme. Jeesus oli jokin aikaa sitten aloittanut toimintansa Galileassa ja tullut Nasaretin ja Kapernaumin seudulla tunnetuksi opettajana ja jumalanmiehenä (Luuk. 4:37). Hän oli jo tehnyt seudulla ihmeitä ja hämmästyttänyt kuulijoita opetuksellaan Taivasten valtakunnasta.

”Jeesus lähti synagogasta ja meni Simonin kotiin. Simonin anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan häntä. Jeesus kumartui hänen ylleen ja käski kuumetta, ja se lähti hänestä. Heti paikalla nainen nousi jalkeille ja alkoi palvella vieraitaan.” (Luuk. 4:38-39)

Teksti kertoo ihmeestä, minkä Jeesus teki Simon Pietarin kotona. Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta, kun Jeesus tapaa Pietarin, vaan Pietarin veli Andreas oli jo esitellyt hänet Jeesukselle aiemmin (Joh. 1:40-42) ja todennäköisesti Pietari oli ollut Jeesuksen matkassa ainakin Kaanaan häissä ja juhlilla Jerusalemissa.

Jeesus oli ollut julistamassa Kapernaumin synagogassa, mistä hän tuli Pietarin kotiin kuin kutsuttuna, sillä Pietarin anoppia oli korkeassa kuumeessa. Simon Pietarin koti oli myös Andreaan koti (Mark 1:29). Kun siis Jeesus tulee Pietarin kotiin, Pietari toki tunsi Jeesuksen hyvin entuudestaan ja tiesi kenestä oli kyse, mikäli hän tuolloin oli itse kotona.

Huomaathan, että sekä Pietari oli aviossa jo ennen kuin hän lähti seuraamaan Jeesusta. Päätös seurata ei ollut täten poikamiehen hetki mielijohde. Jeesus paransi sairaan anopin korkeasta kuumeesta eikä tapaus voinut jäädä Pietarilta huomaamatta, vaikka hän olisi tuolloin sattunut olemaan vaikkapa kalassa, koska niin perheväki ja hänen veljensä Andreas olisivat varmasti kertoneet tapahtumasta hänelle. Olihan kyseessä ihme, koska vuodepotilaana maannut Pietarin anoppi nousi parantumisen jälkeen heti ylös ja oli valmis palvelemaan heitä, vaikka tavallisesti korkean kuumeen jälkeen toipilas on vielä pitkään heikko ja voimaton.

Ja tapahtui Simonin työpaikalla…

Jeesus jatkoi julistustyötä ja ’siinä sivussa’ sairaiden parantamista, kun taas Pietari jatkoi ammattikalastajana (puhuttelutavasta päätellen hän oli kalastuskunnan johtaja). Kului aikaa, kunnes eräänä päivänä Jeesus poikkesi Pietarin työpaikalla Gennesaretin rannassa. Oli kulunut päiviä, ehkä viikkoja, Pietarin anopin parantumisesta, mikä voidaan päätellä ilmaisuista ”Ja hän saarnasi {jatkuvaa toimintaa} Juudean synagogissa.” (Luuk. 4:44) ja ”kun Jeesus eräänä päivänä…” (Luuk. 5:1).

Matteus ja Markus tosin ajoittavat Pietarin anopin parantumisen vasta Pietarin kalasaaliista kertovan tekstin jälkeen, mutta oleellista on, että Pietari oli joka tapauksessa jo ennen Gennesaretin rannan tapahtumia vakuuttunut Jeesuksen poikkeuksellisuudesta sekä julistajana että ihmeiden tekijänä.

”Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ’Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.’ Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ’Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.’ Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.’ He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.” (Luuk. 5:4-11)

Tällä kertaa he Jeesus ja Pietari kohtasivat siis Pietarin työpaikalla eli Gennesaretinjärven rannalla, missä Pietari ja muut kalastajat huuhtoivat verkkojaan. Jeesus sai Pietarin veneen käyttöönsä ja opetti Pietarin veneestä käsin rannalle kokoontunutta runsaslukuista kuulijakuntaa.

Puheen jälkeen Jeesus, nasaretilainen puuseppä, neuvoi ammattikalastaja Pietaria: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Pietarin tietotaito, tunteet ja ammattiylpeys varmasti sanoivat hänelle, ettei Jeesuksen neuvo ollut kovinkaan kannattava, olihan hän sentään asiantuntija. Mutta Jeesus oli tehnyt ihmeitä ennenkin, joten Pietari totteli Jeesusta ja tunsi velvollisuudekseen tehdä niin kuin Jeesus tahtoi. Olihan Pietari tietoinen siitä, mitä Jeesus oli tehnyt ympäri Galileaa ja Juudeaa, ja tiesi omakohtaisestikin miten hänen anoppinsa oli parantunut kuumetaudista.

Pietari noudatti Jeesuksen kehotusta, vaikka hänen mielestään siinä ei ollut mitään järkeä. He olivat lopettaneet kalastamisen jo siltä päivältä, mutta Jeesus käski heidän heittää verkot vielä kerran syvään veteen. Kuuliaisuus vähässä tuotti odottamattoman siunauksen. Kalaa tuli paljon, vaan ei liikaa. Verkot eivät revenneet saaliin painosta, vaan kestivät saaliin painon juuri ja juuri.

Ajattelepa omaa työtäsi ja mieti, mitä Jeesuksen tekemä ihme vastaisi sinun ammatissasi. Ajattele millaisen vaikutuksen Jeesus tekisi sinuun, kun hän tulisi työpaikallesi ja sen enempää ammattiasi tuntematta neuvoisi sinua tekemään vastoin parasta ymmärrystäsi lopputuloksena ihme, jollaista et osannut odottaa.

Jeesus tavoitti ihmiset puhumalla heidän ’kieltään’

Pietarin kalansaalis on esimerkki Jeesuksen kyvystä puhutella itse kutakin juuri häneen vetoavalla tavalla. Jeesus ei lähestynyt esimerkiksi Natanaelia samalla tavalla kuin Pietaria, koska tuskin suuret kalansaaliit olisi häntä samalla tavoin puhutelleet (Joh. 1:47-51). Toisin sanoen Jeesus puhui Pietarille sitä kieltä, mitä hän parhaiten ymmärsi. Hän puhui Pietarille niiden asioiden kautta, jotka Pietari tunsi mielestään parhaiten. Ja niiden kautta Jeesus vakuutti Pietarin niin, että hän oli valmis jättämään turvallisen ansiotyönsä ja lähtemään seuraamaan Jeesusta. Jeesus oli tehnyt häneen todellisen vaikutuksen.

Aiemmat tapaamiset ja yhteiset kokemukset eivät olleet vielä johtaneet siihen, että Pietari olisi jättänyt työnsä ja lähtenyt seuraamaan Jeesusta. En tarkoita, etteikö Pietari olisi aiemmin uskonut Jeesuksen oleva messias ja jumalanmies, mutta vasta nyt hän uskoi oman osuutensa olevan Jeesuksen seuraajana.

Kun Pietari ymmärsi sydämessään, että hänen olisi aika lähteä seuraamaan Jeesusta (ts. lähteä hänen matkaansa), hän kohtasi arvottomuutensa Jumalan pyhyyden edessä, johon hän reagoi ’pietarimaiseen’ tyyliin:

”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.”

Pietari koki oman syntisyytensä Jumalan Pojan edessä, minkä vuoksi hän pyysi Jeesusta poistumaan, koska hän pelkäsi. Kaikkivaltiaan kohtaaminen oli oman likaisuuden kohtaamista täydellisen puhtauden ja pyhyyden edessä. Ei siis ihme, että Pietarin oma epäpuhtaus tuntui hänestä entistäkin suuremmalta.

Jeesuksen tekemä ihme avasi Pietarin näkemään hänen oman syntisyytensä ja Jeesuksen pyhyyden. Mitä lähemmäksi ihminen tulee Jumalaa, sen syvempi on hänen kokemuksensa omasta syntisyydestä ja arvottomuudesta aivan kuten Abrahamilla (1. Moos. 18:27), Jobilla (Job. 42:6) ja Jesajalla (Jes. 6:5).

Vasta nyt, kun Pietari oli valmis, Jeesus kertoi hänelle syyn, miksi hän oli tullut juuri Pietarin luo:

”Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”

Jeesus oli valinnut Pietarin opetuslapsekseen jo ennen heidän ensimmäistä tapaamistaan, mutta hän esitti kutsun Pietarilla vasta sitten, kun aika oli oikea, eli Pietari oli valmis vastaamaan kutsuun myöntävästi. Vasta Gennesaretinjärven rannalla Pietari oli valmis tekemään ratkaisun – jättämään leipätyön ja muut arjen tutut ympyrät sekä lähtemään Jeesuksen matkaan. Kun aika oli oikea ja kutsu esitettiin kielellä mitä Pietari ja hänen toverinsa ymmärsivät, he eivät epäilleet vastausta hetkeäkään, vaan he vastasivat kutsuun myöntävästi.

Evankelistojen ilmaus ”jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta” antaa harhaanjohtavan kuvan Pietarista, että hän olisi hylännyt perheensä lähtiessään seuraamaan Jeesusta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska Paavali vielä vuosien päästä tiesi Pietarin olevan edelleen perheellinen mies, joka otti vaimonsa mukaan julistusmatkoilleen (1. Kor. 9:5).

”Jättäen kaiken” ilmaisee paremminkin muutosta Pietarin elämän arvoissa. Hän ei luottanut elämäänsä enää omien kykyjen ja ponnistusten varaan, vaan uskalsi luottaa oman ja perheensä toimeentulon ja elämän Jeesuksen varaan. Ilmaus ”jättäen kaiken” saattaa viitata myös siihen, ettei Pietari ja hänen toverinsa olleet kovin köyhiä, koska heillä oli jotakin jätettävää. Nyt he luopuivat siitä, koska olivat kohdanneet jotain, mikä merkitsi heille enemmän kuin mikään mitä heillä jo oli entuudestaan.

Entä miten on minun laitani?

Ei liene epäselvää, että Jeesus teki Simon Pietariin lähtemättömän vaikutuksen. Hänellä oli aikaa odottaa, että Pietari oli valmis kulkemaan hänen rinnallaan. Samalla tapaa Jeesus toimii sinun ja minun kohdalla tänä päivänä. Jeesus tietää tarkalleen, minkälaiseen palvelutehtävään hän sinut on valinnut. On vain ajan kysymys, milloin on oikea hetki astua Jeesuksen osoittamaan tehtävään. En tarkoita, että päätös olisi tuolloin helppo, mutta niin kuin Pietarikin, silloin tiedät sydämessäsi, mikä on oikein.

Pietari luopui mukavasta kalastajan työstä, varmasta elinkeinosta ja ties mistä monesta muustakin asiasta, mutta luopuessaan hän tiesi, että valinta oli oikea. Hän sai Jeesukselta elämänsisältöä paljon enemmän kuin hänellä oli ollut koskaan ennen. Ehkäpä sinäkin joudut tekemään hankalia valintoja mukavuutesi ja kutsumuksen välillä, mutta muista, mitä kaikkea Jeesus on sinulle antanut ja ettei ole mitään, mitä hän ei kykene sinulle antamaan, jos sitä tarvitset. Valittu tie ei ole helppo eikä tasainen, mutta loppuviimeksi se on turvallinen ja antoisa, koska sen on valmistanut itse Taivaan Herra mittatilaustyönä.

Ehkäpä vielä huomaat, kuinka Jeesus tulee sinun elämäsi arkeen tehden jotain, mikä puhuttelee juuri sinua. Tällöin ensimmäinen kysymys on: tekikö hän sinuun vaikutuksen?

Toinen kysymys ei oikeastaan ole enää kysymys, vaan se on kehotus, johon vain sinä tiedät vastauksen: ”Seuraa minua.”

Pohdittavaa

Onko Jeesuksella aikaa odottaa otollista hetkeä?
Miten Jeesus voisi tehdään minuun vaikutuksen?
Mitä vastaan sanoihin ”seuraa minua”?

(Tämä artikkeli on tarkistettu ja uudelleen kirjoitettu versio Jorin 14.7.2003 julkaisemasta tai saarnaamasta tekstistä.)