Tänään katsomme rukousviikon teksteissä anteeksiantavaan ja laupiaaseen Jumalaan. Päivän psalmiteksti (Ps. 148:8-13) ylistää hänen rakkauttaan.

”Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan”, sanoi psalminkirjoittaja julistaen, että Jumalan rakkaus yltää yli kaikkien raja-aitojen, etnisyyden, kulttuurin, rodun ja jopa uskonnon. Jumalan rakkauden edessä kaikkein avoimin ja rakastavinkin ihmissydän joutuu kohtaamaan kovuutensa.

Jumalan rakkaus vallitsee kaikkialla sielläkin, minne ihmisrakkaus ei ulotu. Jumalan rakkaus ei ole tyhjiä sanoja, niin meidän ihmisten ’periaatteellinen hyväksyntä tai suvaitsevaisuus’ on. Jumalan rakkaus on luovien sanojen rakkautta; missä Jumala rakastaa, siellä vallitsee hänen hyvyytensä ja armonsa. Jumalan rakkaus ei jää tyhjiin sanoihin; se löytää tiensä kohdata rakkautensa kohteen käytännössä.

Rukousviikon tämän päivän teksti on Jeesuksen sukuluettelo Matteuksen evankeliumin alusta (Matt.1:1-17).

”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo: Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet,
. . .
ja Jaakobille Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi” (Matt. 1:1-2,16)

Sukuluettelo heijastaa juuri tätä psalmistin tekstissäkin näkyvää alati laajenevaa kuvaa Jumalan suuresta rakkaudesta. Seuraava lyhyt katsaus Herramme Jeesuksen sukuluetteloihin kertoo meille saman; kuka Jeesus Kristus on meille ja miten paljon Jumala meitä rakastaa.

Katsaus sukuluetteloihin

Uudessa testamentissa on kaksi Jeesuksen sukuluetteloa Matteuksen (Matt. 1:1-17) ja Luukkaan evankeliumeissa (Luuk. 3:23-38). Niitä pidettiin arvokkaina asiakirjoina seemiläisessä yhteiskunnassa sekä koko kansan että yksityisen ihmisen kannalta. Sukuluetteloissa sukulaisuus voidaan ilmaista joko alenevassa polvessa (1. Moos. 5:3-32; Ruut 4:18-22), tai nousevassa polvessa (1. Aik. 6:33-47; Esra 7:1-5). Sukulaisuus ja asema luettelossa antaa yksilölle ja suvulle aseman yhteiskunnassa ja historiassa.

Raamatun sukuluettelot ovat otteita täydellisemmistä sukuluetteloista, jotka oli merkitty muistiin erityiseksi kirjaksi (1. Moos. 5:1; Neh. 7:5), tai jotka sisältyivät toiseen historialliseen teokseen (1. Aik. 9:1; 2. Aik. 12:15). Sukuluetteloita ei siis ole tarkoitettu täydellisiksi, vaan ne sisältävät sen, mikä Raamatun sanomalle on tärkeää tilanteessa, johon ne on liitetty. Sukuluettelot Raamatussa eivät ole irrallisia dokumentteja, vaan osa tarinan kerrontaa. Tämä periaate pätee myös Jeesuksen sukuluetteloihin, jotka meille on esitetty kahden evankeliumin alkupuolella.

Matteus aloittaa Jeesuksen elämäkerran kertomuksella hänen syntyperänsä autenttisuudesta juutalaiseen tapaan esittämällä sukuluettelon Israelin kansan kantaisästä Abrahamiin alkaen Jeesukseen saakka (Matt. 1:1-17). Matteus perusteli tällä Jeesuksen olleen syntyperältään ’messiaskelpoinen’ – ts. vastaus hurskaiden juutalaisten messiasodotukseen.

Matteuksen esittämä sukuluettelo osoittaa Jeesuksen juridisen sukulinjan kuninkaaksi, kun taas Luukas tuo esiin Jeesuksen biologisen sukulinjan. Oleellisin ero Luukkaan ja Matteuksen sukuluetteloissa on kuitenkin ilmeinen ja sen tarkoitus on helppo tulkita.

Luukas aloittaa sukuluettelon Jeesuksesta ja jatkaa takaperin aina Adamiin saakka – Matteus taas aloittaa Abrahamista ja lopettaa Jeesukseen. Luukas valitsee takaperoisen järjestyksen sen tähden, että hän painottaa Jeesuksen olleen syntyperältään täysi ihminen ja täten kelvollinen sovittamaan koko ihmiskunnan synnin, ei ainoastaan juutalaisen kansan syntejä.

Matteuksen tarkoitus oli perustella Jeesuksen olevan Abrahamin jälkeläinen alenevassa polvessa, jotta hän oli kelvollinen täyttämään juutalaisen kansan messiasennustukset.

Naiset sukuluettelossa

Tahdon kiinnittää erityisen huomion Matteuksen sukuluettelossa siihen, että evankelista mainitsee poikkeuksellisesti sukuluettelossa neljä naista. Yleensä juutalaisissa sukuluetteloissa ei mainittu naisia. Esimerkiksi Luukkaan sukuluettelossa mainitaan yhteensä 76 miestä, mutta ei yhtään naista.

Kuten edellä jo mainitsin, sukuluettelot eivät ole tekstissä irrallisia dokumentteja, vaan tarkkaan valikoituja otteita täydellisistä luetteloista. Luetteloon valitut nimet puolestaan ovat osa kerrontaa – ja tämä on totta myös Matteuksen sukuluettelossa. Matteuksen neljällä naisella on erityinen sanoma evankeliumin kerronnan kannalta.

Matteus mainitsee luettelossa naiset nimeltä: Rahab, Ruut, Batseba ja Tamara. Jos luet Vanhasta testamentista heidän ’tarinansa’, huomaat heitä yhdistävän pakanataustan. Rahab on kanaanilainen, Ruut moabilainen, Batseba heettiläinen ja Tamara kanaanilainen tai aramealainen. Matteus osoittaa tällä tavalla, että evankeliumi, sen keskushenkilö Jeesus, kuuluu juutalaisen kansan lisäksi myös kaikille muille kansoille.

Naisten nimiin liittyy toinenkin ’kummallisuus’. Nimittäin Matteus luetteloi kaikki muut naiset heidän omalla nimellään, mutta Daavidin vaimoon Batsebaan hän viitaa kummallisesti ”Urian vaimona”. Miksi hän valitsee tämän sanamuodon? Yksi syy tähän saattaa olla se, että Samuelin kirjan kerronnassa painotetaan, että Uria oli heettiläinen (2. Sam. 11:3, 6, 17, 21, 24; 12:9-10). Batseban kansallista taustaa ei siis suoraan mainita. On silti hyvin oletettavaa, että Batseba oli heettiläinen. Puhumalla ”Urian vaimosta” Matteus muistuttaa lukijaa tämänkin naisen pakanataustasta.

Toisaalta on myös väitetty, että naiset on otettu mukaan luetteloon, koska kaikki nämä naiset olivat syyllistyneet ihmisennäkökulmasta nk. julkisyntiin. Rahab ja Tamara olivat porttoja ja näin ollen ’syntisiä naisia’. Ja Batseban ja Daavidin aviorikoksen synnin me toki senkin muistamme. Raamattu tuomitsee Daavidin Urian murhasta ja aviorikoksesta, mutta Batsebaa ei syytetä mistään. Ruutin synnistä Raamattu ei myöskään puhu mitään – ellei synti ollut sitten syntyä ’väärään kansaan’. Voidaan kysyä, että montako synnitöntä miestä tuossa sukuluettelossa sitten mainitaan? Syntisiä olemme varmasti ihan jokainen.

Kolmas mahdollinen syy neljän naisten mainitsemiseen on sukuluettelon viimeinen nainen: äiti Maria. Marian raskaus herätti sekin paljon epäluuloja. Se kummastutti Joosefin lisäksi varmasti muitakin. Myöhemmin kristinuskon alkuaikana jotkut juutalaiset pilkkasivat kertomusta ja uskoamme Marian neitsyydestä. He sepittivät perättömän juorun, jonka mukaan kiimainen roomalainen sotilas olisi raiskannut Marian (Origen). Näin ollen Jeesus ei olisi syntynyt neitsyestä ja lisäksi hän olisi ollut muukalaisen avioton lapsi. On mahdollista, että Matteus vastaa sukuluettelossa näihin valheisiin näyttämällä historian muut äidit.

Matteus osoittaa, että juutalaisten arvostamassa kuningas Daavidin messiaanisessa sukupuussa on ollut jo siinäkin useita ’päivänvaloa kestämättömiä’ naimakauppoja. Messiaanisessa sukupuussa on äitinä kaksi porttoa – Tamar ja Rahab – sekä kaksi pakanaa – Ruut ja Batseba. Nostamalla nämä naiset esiin Matteus muistuttaa juutalaisia siitä, että Jumalan pelastussuunnitelma etenee välillä kaikenlaisen inhimillisen – jopa likaisen elämän keskellä. Jos siis juutalaisen oli Marian kohtaloa vaikea uskoa, niin toki jo Daavidin suvussa oli siinäkin riittävästi epämääräistä selitettäväksi. Ja joka tapauksessa totuus oli Marian puolella, vaikka harva uskoi siihen.

Minne lukijaa johdatetaan?

Ajattelet Matteuksen syyn mainita Jeesuksen sukuluettelossa neljä naista olevan mikä tahansa edellisistä, nimien kertomus vie tarinaa samaan suuntaan. Ne korostavat ihmissuvun syntisyyttä ja avuttomuutta syntiongelman ratkaisemiseksi.

Jeesuksen sukuluettelo tuo esiin joukon syntisiä ihmisiä, joiden elämän kautta Jumala kuitenkin on toteuttanut pelastussuunnitelmaansa. Jumalalle ei ollut kauhistus antaa oman Poikansa syntyä syntisen ihmissuvun keskelle, vaikka Jumala vihaa syntiä.

Sukuluettelo korostaa näin Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Hän vihaa syntiä, mutta siitä huolimatta hänen rakkautensa kuuluu syntisellekin ihmiselle.

Matteuksen sukuluettelon sanoma huipentuu sen lopussa sanoihin ”Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi”. Se on sukuluettelon käännekohta, jossa synnin ote ihmissuvusta kirpoaa, kun Jeesus sikiää Pyhästä Hengestä ja syntyy neitsyt Marialle.

Sukuluettelon sanoma on yksinkertaisesti siinä, että Jumala on tehnyt meidän edestämme sen, mikä ihmissuvulle on ollut mahdotonta.

Jumalan työ takaa armon kaikille näille edeltäville syntisille sukupolville – mukaan lukien mainitut neljä naista – ovat he sitten mainittuna siinä pakanallisen syntyperänsä tai häpeällisen synnin tähden. Sukuluettelon ydin löytyy enkelin sanoista Joosefille:

”Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Matt. 1:21)

Ja tänään me saamme ylistää Jumalaa siitä, että mekin pakanakansaan kuuluvat suomalaiset löydämme itsemme Kristuksen sukupuusta. Meidät on oksastettu tähän puuhun Kristuksen sovitustyössä, minkä perusteella sukuluettelossa Ruut, Rahab ja Batsebakin siellä ovat. He kuuluivat pakanakansoihin, kuten mekin.

Edelleen kolmen mainitun naisen tavoin saamme löytää paikkamme sukuluettelosta armahdettuina syntisinä. Jos siis kolme muuta listassa lueteltua esivanhempaa tunnettiin heidän syntisyydestään kuten avionrikkoja kuningas Daavid, voimme rohkaistua ja katsoa Kristukseen. Jeesuksen sukuluettelossa ei ole yhtään synnitöntä ihmistä ennen häntä itseään. Jokainen sukuluettelon henkilö katsoo Kristukseen sovittajana ja pelastajana.

Syntisten ihmisten ottaminen osaksi Jumalan inhimillistä historiaa julistaa sitä, kuinka Jumala ottaa mukaan pelastussuunnitelmaansa kaikki, miehet ja naiset, syntiset ja vanhurskaat heidät taustastaan riippumatta.

Iloitkaamme siis tänään pelastuksestamme Kristuksessa!

Pohdittavaa

Mitä evankelista Matteus tahtoo kertoa meille sukuluettelonsa erityisillä valinnoilla?