Kuka tulee mieleen, jos siteeraan Raamatusta kehotusta ”ole luja ja rohkea”? Luulen, että sanat tuovat mieleesi kansanjohtaja Mooseksen työn jatkajan Joosuan. Häntä kannusti tehtävässään eteenpäin noilla sanoilla niin Mooses kuin Herra itse (5. Moos. 31:7, 23; Joos. 1:6,7, 9, 18).
Profeetta Haggai.
Herra toistaa kehotuksen olla luja myös Joosuan kaimalle – ylipappi Joosualle tuhannen vuotta myöhemmin Israelin paluun ja toisen temppelin rakentamisen aikaan. Kehotus lujuuteen kuului näin:
”Mutta nyt, ole luja, Serubbaabel, sanoo Herra, ole luja, Joosua, Jehootsadakin poika, ylimmäinen pappi. Ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä, sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:4)
Kehotus lujuuteen ei perustu Serubbaabelin, Joosuan tai kansan kyvykkyyteen. Se on kehotus tehdä työtä uskollisesti, koska Jumala on oleva tuon työn takeena: ”tehkää työtä, sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.”
Uskon, että kehotus elää ollen lujat luottamuksessa Jumalaan on varsin hyvä ohje meillekin. Mutta mitä lujuus tarkoittaa käytännössä? Miten olla luja ja miten se näkyy meidän elämässämme? Yritän tapailla joitain näkökulmia lujuuteen.
-
Anna Jumalalle kaikki mitä sinulla on. Kaikki tarkoittaa kaikki – ei enempää eikä vähempää. Herra ei kysy sinulta mitään sellaista, mitä sinulla ei ole antaa. Hän ei pyydä sinua venymään yli mittojesi. On sinulla sitten mielestäsi paljon tai vähän, niin kaikki riittää varsin hyvin. Olkoon tämä vaikkapa lujuuden ’leveys’.
-
Lujuuden ’korkeus’ olkoon päämäärätietoisuudessa. Jumalaan luottamisen lujuus lepää hänen varassaan. Se ei ole kohtaloon taipumista, luottamista tuuriin tai olosuhteisiin. Uskossa luja tietää, että koettelun ja vaikeuksien keskellä ei ole aika lopettaa kesken. Lujuus lepää Jumalassa.
-
Lujuuden ’pituus’ on loppuunsaattamista. Uskossa luja ei lopeta siihen, kun hän on väsynyt, vaan silloin, kun työ on valmis. Suurlähettiläs Robert S. Strauss sanoi loppuun asti tekemisestä: ”Menestys on kuin painisit gorillan kanssa. Et lopeta silloin kun olet itse väsynyt, vaan lopetat vasta kun gorilla on väsynyt.”
Apostoli Paavali on mitä parhain esimerkki Jumalalle omistautumisesta. Hän antoi Jumalalle kaikkensa – ei enempää eikä vähempää. Hän ei lannistunut olosuhteiden tähden eikä siksi, että häntä arvosteltiin seurakunnissa ja vainottiin oman kansan taholta.
Ja vieläpä Paavali jatkoi työtään Herran Jeesuksen nimen kunniaksi kirjaimellisesti loppuun saakka. Hän ei lopettanut siihen, kun häntä väsytti, vaan jatkoi viimeisen erän viimeiseen hetkeen. Niinpä hän kirjoittaa jäähyväiskirjeessään työnsä jatkajalle Timoteukselle mitä koskettavimmat jäähyväissanat:
”Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. ” (2. Tim. 4:6-7)
Olkaamme lujat luottamuksessamme Jumalaan. Työmme tulos ei lepää meidän hartioillamme, vaan sitä kannattelee kestävämmät hartiat:
”Tehkää työtä, sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.”
Pohdittavaa
Millä tavoin minun luottamukseni lujuutta koetellaan?