Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on luterilaisessa Suomessa kutsuttu vuodesta 1958 alkaen Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Katolisen kirkon perinne puhuu tuomiosunnuntain sijaan ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntaista”. Samoin metodistikirkon traditiossa tämän pyhän nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Se on ”Reign of Christ” eli ”Kristuksen hallintavallalle” omistettu sunnuntai.

Puhutaan sitten kuninkuudesta tai hallintavallasta, monen sielunmaisemaan piirtyy kuva kuninkaan valtaistuinsalista tai hallitsijasta valtaistuimellaan. Hallitsijaan ja kuninkuuteen liittyy ajatus hallintavallasta, joka on kuninkaan valtaa, sillä hänellä on voima ja oikeus toimeenpanna asioita, joihin ei rivikansalaisella ole valtaa eikä oikeutta.

Kansalaisen näkökulmasta hänen oma elämänsä on enemmän tai vähemmän alamainen kuninkaansa hallintavallalle. Kansalaisen kuuliaisuus kuuluu esivallalle – kuninkaalle. Se on kuninkaan oikeus. Kuninkaan velvollisuus puolestaan on huolehtia ja vaalia heitä, ketkä hänen hallintaansa on luotettu. Kuninkaalle kuuluu oikeus ja valta; hänellä mahdollisuus tehdä jotain sellaista, mitä alamaiset eivät joko kykene tekemään tai mihin heillä ei ole oikeutta.

Jos ajattelet tämän maailman kuninkaita tai hallitsijoita, he ovat hovissaan varsin kaukana kansalaisten päivittäisestä arjesta, mutta silti heidän hallintavaltansa vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Se näkyy niissä olosuhteissa, missä alaiset elävät. Se näkyy hyvässä ja pahassa. Kuuliaisuus hallintavaltaa kohtaan on ’hinta’ turvasta ja huolenpidosta, jonka kuninkaalta saa. Jotain tällaista tapaillaan sanalla ’hallintavalta’.

Kristuksen hallintavalta

Tämän päivän tekstissä – joka tulee Markuksen evankeliumin kohdasta, jossa Jeesus herättää kuolleista Jairoksen tyttären – puhutaan vahvasti Kristuksen hallintavallasta tai kuninkuudesta, kumpaa nimitystä siitä nyt tahdotaan käyttää. Teksti näyttää, mitä Kristuksen suvereeni hallintavalta on häneen toivonsa laittaneen arjessa.

Teksti puhuu Kristuksen hallintavallasta, mutta ’näyttämö’ ei ole tuomiosunnuntain teksteille tyypillinen viimeinen tuomio. Näemme Jeesuksen huomattavasti tutummassa miljöössä – kaduilla, toreilla ja kodissa. Kohtaamme Kristuksen hallintavallan täten täysin toisessa kontekstissa kuin ehkä ajattelemme kohtaavamme sen. Se on puhetta kuninkaasta, jonka hallintavalta ulottuu konkreettisesti alamaisten arkeen asti – sinun ja minun arkeen. Se on enemmän kuin yhdeltäkään maalliselta kuninkaalta voi odottaa.

Teksti esittelee sinulle poikkeuksellisen kuninkaan. Se esittelee kuninkaan, joka ei laskeudu kansan pariin vain paraateissa tai lehdistötilaisuuksissa. Tämä kuningas ei hallitse etäältä, vaan hän tuo hallintavaltansa ihmisen lähelle arkeen. Silti kenellekään ei jää epäselväksi, että Jeesuksen hallintavallassa on asioita, joihin ei vaikutusvaltaisinkaan kuningas vaikuttaa. Maalliset kuninkaat voivat toki riistää hengen ihmiseltä, mutta kenelläkään heistä ei ole valtaa antaa sitä takaisin. Jeesuksella on.

Tekstin näyttämö on tuiki tavallinen Galilean maaseudun kylän satama ja samaisen kylän paikallisen synagogan esimiehen koti. Seuraamme tapahtumia Markuksen evankeliumin mukaan, kun katsomme miten Jeesus herättää kuolleista Jairoksen tyttären (Mark. 5:22-24, 35-43). Käydään matkaan.

Galilean mailla

Tekstissä Jairoksen tuiki tavalliseen arkeen on tullut hätä. Hänen 12-vuotiasta tytärtään on kohdannut vakava sairaus, joka näyttää vaativan tyttären hengen. Jairos oli tilanteessa, missä hänen omat keinonsa loppuivat. Niin ei välttämättä hänenlaiselleen miehelleen käynyt usein.

Jairos oli vaikutusvaltainen mies maalaiskylänsä yhteisössä – olihan hän paikallisen synagogan esimiehiä. Mutta tyttären sairaus ei kuunnellut edes Jairoksen kaltaista arvovaltaista miestä – ei, vaikka hän kuinka olisi vaatinut sairautta tilille tyttärensä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Jairos oli tilanteessa, missä ei ollut enää vaihtoehtoja. Ei ollut voimaa rahassakaan; varmasti Jairos oli ostanut parhaat lääkäripalvelut, mitä rahalla sai. Mikään ei auttanut; sairaus oli saanut tytär-paran otteisiinsa ja vei häntä ajan rajan tuolle puolen. Oltiin tilanteessa, että Jairos oli käyttänyt kaikki oljenkorret, mutta taudin kulkua ei kyetty pysäyttämään.

Kylään oli kuitenkin rantautunut juutalainen rabbi, jota Jeesukseksi nimitettiin. Hänestä Jairos oli kuullut paljon hyvää. Tällä Jumalan miehellä sanottiin olevan valta parantaa sairaita, ajaa riivaajia ja tehdä ihmetekoja. Ehkä tämä mies kykenee vielä auttamaan Jairoksen tytärtä; kunpa hän vain kuulisi avunhuutoni ja ehtisi tyttäreni luo ennen kuin on myöhäistä. Näin Jairos aprikoi.

Jairos tarvitsi hallintavaltaa, joka Jeesuksella on. Hän oli menettämässä rakkaimpansa, mutta jospa tämä Jeesus auttaisi häntä ja parantaisi tyttären. Tämä on tilanne, missä Jairos kohtaa kuningas Jeesuksen.

Kristuksen hallintavalta Jairoksen elämässä

Tahdon tekstin kautta tuoda Kristuksen kuninkuuden näkyviin siellä, missä meidän on sitä hedemällisintä tarkastella. Seuraamme siis, miten Kristuksen hallintavalta koskettaa tavallisen ihmisen arkea.

Teksti herättäköön meissä ajatuksen siitä, että Kristus on kuningas – ja hän on sitä minun elämässäni siinä, missä hän oli sitä Jairoksen elämässä. Jeesuksella on valta tehdä asioita, joihin minä tai sinä emme kykene vaikuttamaan. Siitä on kyse myös tekstissämme. Se puhuu myös siitä, että hallintavalta ei tarkoita sitä, että kuningas vastaisi tarpeeseemme juuri sillä tavalla kuin me odotamme.

Ensimmäinen näyttämö: rannalla

Kertomus alkaa kylän raitilla. Jeesus palasi Gerasan alueelta Galileaan, missä häntä odotti melkoinen väkijoukko kylän rannalla.

”Kun Jeesus oli tullut takaisin veneellä järven toiselle puolelle, hänen luokseen kokoontui paljon kansaa. Hän oli järven rannalla, ja sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Nähtyään Jeesuksen hän heittäytyi hänen jalkojensa juureen ja pyysi hartaasti: ”Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan. Tule ja pane kätesi hänen päälleen, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon.” Jeesus lähti hänen mukaansa, ja häntä seurasi suuri kansanjoukko tungeksien hänen ympärillään.” (Mark. 5:22-24)

Jairos tunkeutui väkijoukon läpi, heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi Jeesusta vierailemaan kodissaan ja parantamaan tyttärensä. En usko, että Jairoksen oli vaikea päästä väkijoukon läpi Jeesuksen eteen; olihan hän arvostettu henkilö kylässään. Hänellä ei ollut sitä ongelmaa, mikä oli samassa ’kohtauksessa’ Jeesusta lähestyneellä verenvuototautia sairastaneella naisella.

Jairoksen haaste ei ollut päästä Jeesuksen eteen; se oli tavassa, jolla hän lähestyi Jeesusta. Hätä tyttärestä oli niin suuri, että nyt ei mietitty kasvojen menettämistä tai soveliasta protokollaa. Uskonnollinen johtaja unohti ennakkoluulonsa ja ylpeytensä. Hätä pakotti hänet siihen. Hän ei ajatellut, mitä se kenties maksaisi hänelle hänen ystäviensä taholta, kun hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen. Entä mitä Jairos pyysi Jeesukselta?

”Tule ja pane kätesi hänen päälleen, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon.”

Jairoksen ennakkokäsitys oli, että Jeesuksen pitää ensiksi tulla tyttären luo ja sitten vielä koskettaa häntä, jotta hän paranisi. Tämä oli normaali juutalainen ajatus siitä, miten Jumala parantaa ihmisen.

Välikertomuksessa verenvuototautia sairastava nainen muuten kohtasi Jeesuksen kutakuinkin näin, vaikka hänellä ei ollut mahdollisuutta lähestyä Jeesusta niin kuin Jairoksella oli.

Toki Jeesus olisi voinut parantaa tyttären siltä sanomalta niin kuin hän paransi sadanpäämiehen palvelijan (Matt. 8:5-13). Mutta Jairoksella oli oma käsityksensä siitä, miten ihmeparantuminen voisi tapahtua.

Jairos oli tässä suhteessa kuin kuka tahansa meistä. Mekin tulemme kuningas Jeesuksen eteen tarjoamaan hänelle niitä ennakkokäsityksiä siitä, miten ajattelemme hänen kohtaavan avuttomuutemme. Kuinka moni meistäkään ajattelee Jeesuksen kohtaavan meidät ’vain’ kirkon alttarilla tai rukouspalvelussa, vaikka uskomme hänen hallintavaltansa ulottuvan jopa kuoleman yli!

Tällä kertaa asiat eivät menneet niin kuin me ihmiset tahdomme ne käsikirjoittaa. Jeesus toki suostui Jairoksen pyyntöön ja lähti hänen matkaansa, mutta matkalla tuli pientä viivästystä väkijoukon tungeksimisen ja vieläpä verenvuototautia sairastaneen naisen paranemiseen johtaneen kohtaamisen tähden (Mark. 5:25-34).

Toisaalta naisen parantuminen varmasti lisäsi Jairoksen toiveikkuutta tyttärensä suhteen – paransihan Jeesus naisen juuri sillä tavalla kuin Jairos ajatteli ja nainen kaiketi parani hänkin parantumattomasta sairaudesta. Mutta miten tässä kävikään…

”Hänen vielä puhuessaan tultiin synagogan esimiehen kotoa sanomaan: ”Tyttäresi kuoli. Miksi enää vaivaat opettajaa?” (Mark. 5:35)

Verenvuototautia sairastaneen naisen parantaminen aiheutti viivästymisen, joka näytti olevan pikku tytölle kohtalokas. Jairoksen hetki hetkeltä kasvanut toivo otettiin häneltä pois yhdessä hetkessä. Mies, joka ajatteli, että Jeesuksen pitää olla paikalla voidakseen parantaa, ei varmaankaan odottanut Jeesukselta enää mitään.

Tytär oli kuollut. Minkä tähden hän enää rabbia vaivaisi kotiinsa! Jos Jeesus olisi vain ehtinyt ajoissa paikalle, tyttäreni olisi varmasti säästynyt. Jairoksen maailmassa oli hetkeä aiemmin toivo tyttären parantumisesta, mutta nyt tytär oli kuollut. Ei Jairos nyt kuolleista herättämistä voinut edes kuvitella! Jeesus kuitenkin puuttuu tilanteeseen:

”Jeesus kuuli tämän ja sanoi synagogan esimiehelle: ”Älä pelkää, usko ainoastaan!” Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin, Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen.” (Mark. 5:36–37)

Jeesus kuuli surusanoman, vaikka sitä ei sanottu juuri hänelle. Sille, joka uskoo, mikään ei tapahdu liian myöhään! Kristus oli jo aikaisemmin osoittanut olevansa luonnonvoimien hallitsija, nyt hän osoittaisi olevansa myös elämän valtias.

Jos siis jakeessa 35 puhui epätoivo: ”Tyttäresi kuoli. Miksi enää vaivaat opettajaa?”, jakeessa 36 Jeesuksen suulla puhuu toivo. ”Älä pelkää, usko ainoastaan!”

Toinen näyttämö: koti

Jairos tarttui Jeesuksen tarjoamaan toivoon. Seuraava näyttämö oli Jairoksen kotona väkijoukon silmien kantamattomissa. Huomaa, ettei Jeesuksen ihmeteot olleet ’näyttämötaidetta’ niin kuin parantumisihmeet ja Jumalan Pyhän Hengen toiminta tahdotaan nykyään esittää.

Jeesus – sen enempää kuin Pyhä Henki – ei ollut tarjoamassa yleisölle viihdettä, vaan hän oli kohtaamassa pienessä maaseutukylässä perheen isän ja äidin henkilökohtaista tuskaa. Mitä Jeesus seuraavaksi teki, hän teki sen, koska hänellä on valta. Jeesus käytti sellaista valtaa, jota ei ole kuin Jumalalla.

He tulivat synagogan esimiehen taloon, ja Jeesus näki hälisevän joukon ihmisiä, jotka itkivät ja valittivat suureen ääneen. Mentyään sisään hän sanoi: ”Mitä te hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut vaan nukkuu.” Niin he nauroivat hänelle. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli. Hän tarttui lasta kädestä ja sanoi: ”Talita kuum!” Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse! Tyttö, iältään kaksitoistavuotias, nousi heti kävelemään. He olivat kovin hämmästyksissään, mutta Jeesus kielsi heitä ankarasti kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää.” (Mark 5:38-43)

Tytön kuolema oli tosiasia, koska ammattimaiset itkijänaiset oli jo kutsuttu paikalle. Itkijänaisten palvelus kuului hautajaismenojen ensimmäiseen vaiheeseen. Tällä kertaa he kuitenkin itkivät liian aikaisin, niin kuin tapahtuu usein meidänkin elämässämme. Kuinka usein olemme jo heittäneet toivomme, kun Jumala vasta näyttää mitä se tarkoittaa, että hän kaikkivaltias!

Tekstissä ihmisten pilkallinen reaktio Jeesuksen sanoihin ”Mitä te hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut vaan nukkuu.” osoittaa, että itkeminen oli enemmänkin tapa kuin aidosta surusta johtuvaa. Niin nopeasti näet itku muuttui ivanauruksi ja kohta he hymyilivät pilkallisesti ja epäuskoisina. Ivallinen nauru todistaa siitä, että tyttö oli kerta kaikkiaan todettu kuolleeksi.

Jeesus ei tullut paikalle turhaan; hän tiesi tarkalleen mistä on kyse ja mitä tapahtuisi. Jeesus otti välittömästi talon herruuden, kun hän astui sisään. Hän ajoi ulos ne, jotka ivanaurullaan paljastivat, etteivät voineet uskoa mitään enää tapahtuvan.

Mutta siellä, minne Jeesus saapuu, kuolema pakenee. Paikalla olivat vain vanhemmat ja ihmeen todistajiksi kutsutut Pietari, Jaakob ja Johannes. Ei ollut värivaloja eikä hurraavaa yleisöä. Oli vain isä ja äiti vastakuolleen tyttärensä kuolinpedin äärellä.

Ja mitä tapahtui? ”Hän tarttui lasta kädestä ja sanoi: ”Talita kuumi!”” Jeesuksen lausumat arameankieliset sanat merkitsevät: ”Tyttönen, nouse!” Jeesuksen sanat eivät olleet mitkään ’taikasanat’, vaan arkistakin arkisempaa kieltä. Arameahan oli se kieli, jota Israelissa siihen aikaan yleensä puhuttiin.

Vaan tyttö palasi elämään ja nousi, mistä Jeesus yksinkertaisesti jatkoi ohjeistamalla hämmästyksen lamaannuttamia vanhempia: ”Tytölle hän käski antaa syötävää”.

– Ei siinä sen ihmeempää: ”Talita kuum” ja kuolleet palaavat elämään. Asiasta ei tehty asiasta sen suurempaa numeroa; oli aika iloita. Oli tapahtunut jotain, mikä täytti Jairoksen alkuperäisen toiveen, vaikka asiat eivät menneet sen suunnitelman mukaan, mitä Jairos oli mielessään tuumaillut.

Jeesus ei laskenut käsiä tytön päälle sen enempää kuin paransi häntä. Sen sijaan hän herätti tytön kuolleista yksinkertaisesti käskemällä häntä nousemaan.

Jeesus ei kysynyt lupaa; hän teki. Jairoksella ei ollut sitä valtaa, mikä Jeesuksella on. Jairoksen rukous kuultiin; vastaus oli lopputuloksen kannalta juuri se, mitä Jairos odotti. Asiat tapahtuivat kovin eri tavalla, mitä Jairos – puhumattakaan muista ihmisistä – odotti.

Talita kuum!

Mitä tämä kertomus meille opettaa? Se esittelee kaikkivaltiaan kuninkaan – hänet, kenellä on valta ja voima. Se esittelee Kristuksen, joka hallitsee. Tämä on kertomus Kristuksen hallintavallasta, joka ylittää kaiken sen, minkä edessä itseriittoinen ja mielestään kaikkivoipa ihminen, joutuu nöyrtymään ja kumartumaan.

Oman aikamme mahtavat kykenevät kyllä elämän lähimmäiseltään riistämään, mutta yksikään ei sitä voi antaa takaisin. Meidän Jumalamme sen sijaan on todellinen hallitsija; hänelle kuolemakin on alamainen.

Kristus on voittanut kuoleman. Hän on riistänyt siltä vallan. Jairoksen tyttären kuolleista herättäminen puhuu meille siitä voimasta ja vallasta, joka meidän kuninkaallamme Jeesuksella Kristuksella tänäkin päivänä on. Vain Jeesus voi antaa elämän; ja vain hänessä – hänen valtakunnassaan – me todella elämme.

Sanat ”Talita kuum!” eivät ole maagisia voimasanoja. Niiden voima on niiden sanojassa; ei sanoissa itsessään. Voit itseksesi hokea noita sanoja loputtomiin ilman että tapahtuu mitään muuta kuin, että huudat äänesi käheäksi. Kun taas ne sanoo Kristus – tämän maailmankaikkeuden Herra ja Jumala – ne voivat muuttaa kaiken.

”Talita kuum!” ja tyttö nousi. Se on helppoa ja se on niin konkreettista. Mahdotonkin on helpon näköistä, kun sen tekee Jumala, jolla on valta. Tämä valta on elämän antajan valtaa; se on Kristuksen valtaa. Se on sinun Herrasi Jeesuksen Kristuksen valtaa; se on hänen hallintavaltaansa sinun elämässäsi.

Paitsi, että teksti puhuu Kristuksen hallintavallasta ja voimasta hänen rajattomien mahdollisuuksiensa näkökulmasta, se puhuu hallintavallasta, joka tulee lähelle ihmistä. Siinä me kohtaamme Jumalan, joka tulee arjen keskelle – teille, toreille, koteihin, jne. kohtaamaan tavallisen ihmisen – jopa tavalla, mitä hän ei osaa ennakoida. Hän ei tule luoksesi paraateissa ja juhlapuhein. Hän ei tule tyhjinä sanoina tai vuolaina lupauksina. Hän astuu eteesi, katsoo sinua ja sanoo ”Talita kuum!”.

”Talita kuum!” on jotain sellaista, mitä voit pyytää Jeesusta lausumaan elämäsi yli silloin, kun kohtaat epätoivon, joka ylittää käsityskykysi. Se muistuttakoon sinua siitä, mikä valta on Hänellä, kenen valtakuntaan sinullakin on lupa kuulua. ”Talita kuum!” ja koe Jeesuksen ylösnousemusvoima omassa elämässäsi!

Todellisuus voi olla vallan eri näköinen, kun vaihdetaan katsantakulmaa. Katsotko elämäsi ongelmiin ihmisen näkökulmasta: ”Tyttäresi kuoli. Miksi enää vaivaat opettajaa?”? Vai katsoko elämäsi ongelmia Kristuksen herruuden näkökulmasta: ”Talita kuum!”? Onko sinulla vain käsitys ihmeestä vai onko sinulla Jumala, joka läsnäolo elämässäsi tekee elämästä yhtä ihmettä?

Annathan Jeesuksen olla elämässäsi todella ’se’ Jeesus, jolla on kaikki hallintavalta ”niin maanpäällä niin kuin taivaassa”, mutta myös sinun elämässäsi. Onhan hän Jumala, jolla on valta sinunkin elämäsi ylitse?

Pohdittavaa

Onko Jeesus arjessani Jumala, joka hallitsee vallalla, joka hänelle kuuluu?
Uskallanko minä pyytää häntä lausumaan elämäni yli ”Talita kuum!”?