Jeesus poimi vertauksien esimerkit arkisista asioista, jotka oli tuttuja kuulijoille. Hän käyttää monesti vertauksessa meillekin edelleen tuttua maustetta ja säilöntäainetta – suolaa. Siteeraan yhtä näistä vertauksista.

Suolaa ja suolaa.

Tämän vertauksen Jeesus esittää Markuksen evankeliumissa viettelyksiä koskevan opetuksen lopuksi.

”Jokainen ihminen suolataan tulella. {ja jokainen uhri suolataan suolalla} Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne.”” (Mark. 9:49-50)

Tekstissä Jeesuksen siirtää huomion polttouhrin tulesta suolaan, jota Mooseksen lain mukaan (3. Moos 2:13) oli siroteltava kaikkiin ruokauhreihin. Mutta mitä Jeesus tässä kohden suolasta sanoi? Hän puhui suolan mausta:

”Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte?”

Kovan retoriikan evankeliumi?

Vertauskuva suolasta olisi varsin helppo siirtää nykypäivän kovaäänisen etiikanjulistuksen agendaan ja kovan puheen retoriikkaan. Tällöin suola tarkoittaisi tietenkin ’selkärankaista’ julistusta? Se on sitä, kun julistamme synnin synniksi, sanomme jyrkän ei suvaitsevaisuudelle ja maailmoja syleilevälle puheelle rakkaudesta.

Asiat pitää julistaa asioina ja mitä kovaäänisemmin ja poissulkevammin, sen parempi… Ei kai Jeesus nyt tarkoittanut, että sanoja pitäisi säästää tai silotella, kun hän toisaalla sanoi ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh. 15:12) tai ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1)? Suolaamaanhan meidät on kutsuttu…

Evankeliumi on Jumalan seurakunnalle luottama aarre; se on tarkoitettu jaettavaksi eteenpäin. Kysynpä nyt kuitenkin, että onko evankeliumi ihmisten ’suolaamista’ tuomitsevalla äänenpainolla kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä? Vai olisiko evankeliumin ydin yhä sama kuin Jesajan messiasprofetian tekstissä?

”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä Herra on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille. Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista, julistamaan Herran suosion vuotta” (Jes. 61:1-2a)

Tuskin on sattumaa, että lukiessaan synagogassa tätä tekstiä Jeesus lopetti Jesajan ennustuksen lukemisen kesken lauseen ja jätti sanat ”…ja meidän Jumalamme kostonpäivää” odottamaan seuraavaa kertaa, kun hän palaa voittajana maanpäälle ja ’lukee’ tekstin loppuun.

Ikävä kyllä välillä minusta tuntuu, kun puheitamme kuuntelee, että julistamamme evankeliumin agendalla on enemmän tuota ”meidän Jumalamme kostonpäivää.” kuin ”ilosanomaa nöyrille”.

Suola meissä itsessämme

Älä käsitä väärin, mitä sanon ’suolaamisesta’, mutta älä käsitä väärin myöskään sitä, mitä Jeesus ’suolaamisesta’ tekstissä sanoo. En puhu synnin tai epäoikeudenmukaisuuden sietämisen enkä hyväksymisen puolesta. Silti en puhu senkään puolesta, että evankeliumin julistus korvataan poliittisella agendalla tai moraalisaarnalla.

Tekstissämme Jeesus näet kertoi varsin selvästi, mitä hän tarkoitti sanomalla, että ”suola on hyvä” ja me jokainen tarvitsemme suolaa säilyttääksemme makumme. Mitäkö hän sanoi siitä lopuksi? Hän sanoi:

”Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne.”

Suola ei ole terävä sana, millä heitämme muita ihmisiä toivoen, että suola kirveltää oikein mukavasti heidän haavoissaan. Suola on jotain, mikä tekee työtä meissä itsessämme. Ja jos suola kirveltää sinua, tiedä sen olevan tarpeellinen ja hyvä.

Sallitko Jumalan suolan maustaa sinut ja sinun elämäsi? Elätkö sinä sillä tavoin, että Jumalan evankeliumin kirkkaus saa tulla esiin elämästäsi eivätkä omat valintasi tee tyhjäksi sen sanomaa?

Jos oman elämäsi suolaisuus ei puhu puolestaan; et voi julistaa uskottavasti jotain, mikä ei ole oikeassa kulmassa omiin valintoihisi. Kumpi kutsuu ’jumalatonta’ Kristuksen luo kovemmin; ’suolainen’ tuomion sana vai uskovien ”elämä rauhassa keskenään” Jumalan valtakunnan arvojen mukaan.

Jos suola on vertauskuva maailmanmuuttamisesta, haluammeko muuttaa vain asioita vai tehdä vallankumouksen evankeliumilla Jumalan valtakunnasta? Pieni säätö ei muuta mitään, mutta Jumalan valtakunta muuttaa ihmisen elämän.

Kumpi on suolaisempi vaihtoehto: a) ’suolainen’ tuomion sana vai b) uskovien yhteys, kun he elävät itse sopusoinnussa Jumalan valtakunnan evankeliumin kanssa?

Pohdittavaa

Suolainen moraalisaarna vai ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” (Joh. 17:21)?