Jos katsot sanakirjasta merkitystä sanalle ’ikävöidä’, se yrittää tavoittaa sanan merkityksen näin: ”tuntea ikävää, olla ikävissään; kaivata, kaihota”. Luulen kuitenkin, että tämä varsin asiallinen vastaus ei sisällä puoliakaan siitä tunnelatauksesta, mitä saat vastaukseksi ihmiseltä, joka ikävöi tai kaipaa rakastaan.

Jos kysyt ikävöinnin merkitystä esimerkiksi puolisoaan rintamalta odottavalta tai vastarakastuneelta, luulen vastauksen olevan pidempi ja kuvaannollisempi mitä asiassa pitäytyvä sanakirja vastaa.

Ikävöinti ja kaipaus jättää sydämeen tyhjän tilan odottamaan täyttämistä. Ja tuon tilan voi täyttää vain se henkilö, jonka tahdon olevan luonani lähellä minua. Hänen läsnäolonsa ja äänensä puuttuminen saa minut pakahtumaan ikävästä.

Psalmisti puhuu tekstissään hänkin ikävästä ja kaipauksesta. Hän sanoo, että hänen ”sydämensä nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille”. Lue psalmin sitaatti ja ajattele kirjoittajan kaipausta ja ikävää sellaisena, miltä se tuntuu, kun todella kaipaat.

”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.

Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati.

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.” (Ps. 84:2-6)

Psalmistin tunnetta täyteen lataama kirjoitus on helppo ohittaa vain tekstinä. Jos se ei sytytä sinussa kaipausta, onko syynä se, ettet kaipaa samoja asioita kuin psalmisti? Etkö kaipaa siksi, ettet koe tarvetta kohdata psalmistin rakkauden kohdetta vaiko siksi, että rakkaasi on läsnä kanssasi?

Sukelluksissa

Otan toisen kuvan kaipauksesta. Oletko milloinkaan viipynyt veden alla pidempään kuin oletit esimerkiksi sukelluksissa? Kun aika kuluu ja huomaat olleesi jo pidempään sukelluksissa, mitä ajattelit, sinut valtaa epätoivonen kaipuu tavoittaa veden pinta ja hengittää ilmaa. Mitä pidempään olet veden alla, sen voimakkaampi on kaipuusi pintaan. Kiirehdit pintaan niin pian kuin suinkin pääset. Ei kulu kauaa, kun jo kaikki muu katoaa mielestäsi etkä ajattele enää mitään muuta kuin veden pintaa ja ilmaa.

Tämä on jotain samaa, mitä merkitsee ”ikävöidä Jumalaa”. Kuinka usein annamme hänelle vain pienen hetken ajasta; lyhyen ruokarukouksen, iltarukouksen tai kolikot kiitoslahjaksi kolehtiin? Kuinka usein piipahdamme tapaamassa häntä vain sunnuntaisin ja unohdamme hänet lähes tyystin muina aikoina.

Vertaile esimerkkiä pintaan pääsemisen ikävöinnistä ja psalmistin kaipuuta olla Jumalan läsnäolossa. Tunnetko sinä arjessasi samaa kaipuuta Jumalan puoleen, mitä tuntee hän, joka odottaa pääsevänsä pintaan hengittämään raikasta ilmaa?

Läsnäolon ilo vai kaipaus?

Pistäydytkö vain lyhyesti hengittämässä Jumalan luona ja palaat kiireesti takaisin elämäsi arkeen sukelluksiin? Onko kyse siitä, ettei kaipaus Jumalan puoleen olekaan yhtä voimakas kuin kaipaus hengittää ilmaa? Ehkä voisit oppia elämään ’pinnan alla’ ilman tuota kaipausta hengittää Jumalan läsnäolossa?

Jos siis koet ikävää Jumalan puoleen, se kertoo siitä, että hänellä on yhä asema elämässäsi; hän on sinulle tärkeä. Mitä useammin koet tarvetta nousta pintaan hänen läsnäoloonsa, sitä kovemmasta kaipuusta ja ikävästä se kertoo. Ja mitä enemmän ikävöit, sitä rakastuneempi ja riippuvaisempi olet Herrastasi. Ehkä voit sanoa niin kuin psalmisti:

”Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.”

Parasta tietenkin on jos elät alati Jumalan läsnäolossa ja jatkuvassa yhteydessä häneen. Tällöin sinun ei tarvitse kaivata, koska Kristus on läsnä alati, missä olet.

Jos puolestasi koet ikävöiväsi häntä, hän kutsuu sinut luokseen ’hengittämään’. Tie ”temppelin esipihoille” on aina avoin. Ikävä ei siis ole Jumalan tarkoittama täyttämättömän kaipuun olotila, se on kutsu ihmiselle elää Kristuksessa täytettyä elämää.

Annatko siis elämässäsi tilaa Jumalan Pyhälle Hengelle olla läsnä kanssasi? Vai kaipaatko hänen yhteyttään, koska olet sukeltanut arjessa toisaalle?