Kirkkomme saarnakalenterin epistolatekstit alkusyksyn päivinä ovat järjestelmällisesti käsitelleet Jaakobin kirjettä. Tämän kertainen teksti on saarnakalenterin innoittamana avattu kirjeen kolmannen ja neljännen luvun taitteesta (Jaak. 3:13-4:3, 7-8), josta tässä keskityn jakson ensimmäiseen (Jaak. 3:13) sekä viimeiseen kahteen jakeeseen (Jaak. 4:7-8).

Kirjeen kolmas luku alkaa mittavalla opetuksella kielensä hallitsemisesta (Jaak. 3:1-12) ja puheesta. Siitä käy ilmi, kuinka sanoilla on valtava voima. Ihmisen sana ei toki ole yhtä voimallinen kuin Jumalan luova sana, mutta silti se, mitä sanomme, on voimallista niin hyvässä kuin pahassa.

Sanojen ’voimaa’ evankeliumin julistamisen näkökulmasta parodioi osuvasti kuulemani hauska tarina vanhalta ajalta. Tuo tarina kertoo kuinka kaksi pikkukaupungin hengenmiestä kohtasivat kadulla. Kumpikin miehistä johti ’temppeliä’: toinen Herran- ja toinen Thaleian temppeliä – eli teatteria. Thaleia oli näet kreikkalaisessa mytologiassa muusa ja näin musiikin, laulun ja tanssin jumalatar.

”Voi hyvä veli”, päivitteli kirkkoherra, ”mistä saattaisi johtua, että Herran temppelimme on aina tyhjä, mutta sinun Thaleian temppelisi on aina täynnä?”

”Jospa se, kuulepa veljeni Herrassa”, myhäili teatterinjohtaja, ”johtuu siitä, että te kirkossanne puhutte totta kuin tarua ja me tuolla omassamme puhumme tarua kuin totta.”

Humoristinen kertomus sisältää kriittisen totuuden jyvän, miten vähättelemällä sanomaamme annamme väärän kuvan julistuksen totuudellisuudesta. Jos julistaja antaa ymmärtää, ettei hän itsekään seiso 100% sanojensa takana, on puhe tyhjää ja epäuskottavaa.

Jos jo myyjä myyntipuheessaan suhtautuu asiaansa vähätellen tai epäillen, on lopputulos se, että kuulijat pitävät ’tottakin’ taruna.

Totuudellisuus punnitaan vaelluksessa

Edellä mainittu on kuitenkin vasta asian toinen puoli. Vaikka me julistaisimme valtakunnan evankeliumia totena ja olemuksemme vakuuttaisi sen puolesta, on se vasta toinen puoli totuutta.

Asteen vaativampi osa julistuksen uskottavuuteen liittyen, tulee esiin tämän sunnuntain epistolatekstin aloittavasta jakeesta. Siinä Jaakob kysyy seurakunnalta seisovatko he vaelluksessaan julistamansa sanan takana. Hän kysyy heiltä:

”Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Näyttäköön hän tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi.” (Jaak. 3:13)

Luvun alkupuolella Jaakob kehotti seurakuntalaisia hillitsemään kielensä sovun ja yhtenäisyyden vaalimiseksi. Sopu ja yhteys vaati sekin kuitenkin enemmän kuin pelkkiä harkittuja sanoja. Jaakob kysyykin, että mitä mieltä seurakunta on yhteytensä laadusta? Puhuuko seurakunnan yhtenäisyys Kristuksen ristin julistuksen voimasta muuttaa ihminen?

Vastaanottaja seurakunnan ongelma oli riitaisuus ja yhteyden puute. Se puhui kovempaa kuin julistettu sana. Laajemmin sovellettuna Jaakob siis kysyy, oliko seurakunnan vaellus kelpo todistus siitä, miten valtakunnan evankeliumin ’myyntipuhe’ saa vastinetta arjessa.

Jos evankeliumin ’myyntipuhe’ osoittautuu käytännössä katteettomaksi, se ei houkuta ketään sitoutumaan, vaan päinvastoin saa jopa sanoman perusteella kiinnostuneet kohta hylkäämään kohta kuulemansa, koska he näkevät, ettei julistus näytäkään ulottuvan uskovien arkielämään.

Ajattelepa itseäsi asiakkaana. Sinulle myydään jokin hyödyke, jolla myyjä vakuuttaa olevan kymmenen täysin ylivertaista ominaisuutta. Mutta oletko tyytyväinen hankintaasi, jos huomaat että myyjän kymmenestä lupauksesta vain seitsemän toteutui ja ne sinulle tärkeät ominaisuudet olivat niiden kolmen puuttuvan joukossa.

Mitä on kelvollinen vaellus?

Totuudelliset sanat ovat tärkeät instrumentit evankeliumin todistuksen ja yhteyden kannalta, mutta sanat eivät yksin riitä. Parhaatkin lupaukset menettävät merkityksen, jos vaellus ei ole sopusoinnussa puheen kanssa. Oikea vaellus oikeuttaa oikeat sanat.

Jaakob jatkaa tekstissä kuvaamalla, mitä hän tarkoittaa oikealla vaelluksella. Käytännön sovellus liittyy tietenkin alkuperäisen vastaanottajaseurakunnan tarpeeseen. Hän vertailee luvun kolme loppuosassa maallista viisautta (Jaak. 3:14-16) taivaalliseen viisauteen (Jaak. 3:17-18) ja osoittaa Jumalan valtakunnan sanoman ylivertaisuuden maalliseen sanomaan nähden, johon jopa me uskovat suhtaudumme syvästi kunnioittaen.

Neljännessä luvun alussa Jaakob jatkaa ’tutkimustaan’ puhuen maallisista asenteista ja sen näkyvästä hedelmästä seurakunnassa yksityiskohtaisemmin (Jaak. 4:1-10). Hän tunnistaa maallisen asenteen vihamielisyyden Jumalan valtakunnan lainalaisuuksia vastaan (Jaak. 4:1-3).

Lukutekstimme lopuksi hän moittii seurakuntaa hengellisestä uskottomuudesta (Jaak. 4:4-6), minkä jälkeen hän tiivistää opetuksensa kahteen jakeeseen ja vetoaa seurakuntaa etsimään Jumalan tahtoa kokosydämisesti arjessa.

Olkaa siis Jumalalle alamaiset

Jaakob päättää jakson kiteytykseen ja ohjeeseen, jossa hän tiivistää seurakunnat ongelmat hengellisiksi periaatteiksi (Jaak. 4:7-8). Periaatteet soveltuvat jokaisen seurakunnan tai uskovan elämään, vaikka käytännön elämässä esiin tulevat ongelmat eivät olisi lainkaan samoja, joiden kanssa alkuperäinen kuulijakunta paini.

Seurakuntahan kamppaili riitaisuuden kanssa, minkä vuoksi heidän keskinäisissä kokoontumisissa ei toteutunut evankeliumi, jota he julistivat. Heidän julistamansa evankeliumi kirkasti Jeesuksessa saatua ’shalomia’ – rajat ylittävää rauhaa, mutta heidän asenteensa toinen toistaan kohtaan olivat samaan aikaan mitä maallisimmat. Kukin ajoi ensisijaisesti omaa etuaan ja todistus uhrautuvasta rakkaudesta peittyi heidän riitojensa alle.

Tekstin loppupuolella Jaakob kehottaa seurakuntaa tekemään parannusta, jotta evankeliumin ääni kuuluisi seurakunnasta niin kuin pitäisi. Siinä Jaakob avaa sitä, mitä hän tarkoitti käytännössä ensimmäisen jakeen kehotuksella:

”Näyttäköön hän tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi.”

Tekstin päättävät neljännen luvun jakeet 7 ja 8 avaavat eteemme sen, miten suun todistus löytää arjen vaelluksesta elämän kokoisen todistuksen:

”Olkaa siis Jumalalle alamaisia mutta vastustakaa Paholaista, niin hän pakenee luotanne. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle häilyvät!” (Jaak. 4:7-8)

Kehotus ”olkaa siis Jumalalle alamaisia” on suora sitaatti sananlaskujen kirjasta (Sananl. 3:34). Käytännössä kehotukseen sisältyy koko elämä. Alamaisuus Jumalalle – ts. hänen tahtonsa etsiminen – on ratkaisu kaikkiin ongelmiin, jos sen vain oikein sisäistämme. Sisäistäminen ei kuitenkaan käy meiltä välttämättä luonnostaan, minkä tähden Jaakob avaa asian seurakunnalle selkokielellä.

”puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle häilyvät”.

Jumalan valtakunnan evankeliumi ei näkynyt seurakunnan keskuudessa, koska he eivät olleet kokosydämisesti ”Jumalalle alamaiset”, vaan heidän sydämensä oli kiinnittynyt myös maalliseen. Kun puhumme ”sydämen puhtaudesta” tai ”alamaisuudesta Jumalalle” – voimme hyvinkin olevamme oikealla tiellä. Tarkastelemme elämäämme ja toteamme olevamme oikealla tiellä.

Vaan ”kahtaalle häilyminen” onkin tekstin avain todelliseen itsetutkisteluun. Voi hyvinkin olla näet niin, että vaikka toisella elämänalueella saamme ’puhtaat paperit’, niin toisaalla elämmekin mitä maallisimmin.

Kahtaalle häilyminen tarkoittaa juuri sitä, että vaikka toisaalla etsit vilpittömästi Jumalan tahtoa ja olet omistautunut hänelle, niin toisaalla sydämesi onkin kiinnittynyt maalliseen. Ja tämä kahtaalle häilyminen tuottaa juuri sen hedelmän, mistä Jaakobin kirjeen vastaanottanut seurakuntakin kärsi.

Huomaathan, ettei sydämen kiintymys toissijaiseen ole ”joko tai” vaan se on ”sekä että”. Tässä ei siis puhuta sydämen kylmyydestä, vaan siitä, että emme olekaan kokosydämisesti lämminneet Herralle. Herra ei tahdo puolikasta sydäntä, vaan hän tahtoo kaiken.

Kahtaalle häilyvät

Mitä Jaakob ”kahtaalle häilymisellä” yksityiskohtaisesti tarkoittaa? Se on iso asia, mutta jonkinlaisia suuntaviivoja saanet seuraavista kommenteista.

• Todistus alkaa omistautumisesta Jumalalle. Sitähän käytännössä kehotus ”olkaa siis Jumalalle alamaisia” tarkoittaa.

• Asialla on myös toinen puoli: ”mutta vastustakaa Paholaista, niin hän pakenee luotanne.” Alamaisuus Jumalalle on myös selän kääntämistä viholliselle. Se on samaan aikaan vihollisen vastustamista – ts. Jumalan seuraamiseen kuuluu myös sanoutuminen irti siitä, mitä vihollinen tahtoo meille myydä.

• Jos siis ’ostat’ elämän Jumalalta, älä ’osta’ samaan aikaan elämääsi jotain muuta maailmalta. Kysymys on keskittämisestä. Keskitä elämäsi Jumalan valtakuntaan ja hanki sieltä kaikki irtisanoutuen vihollisen kilpailevista tarjouksista.

• ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” Kehotukseen lähestyä kaikessa Jumalaa, liittyy lupaus siitä, että Jumala tulee varmasti vastaan. Kun lähestyt häntä, hän lähestyy sinua. Sinun ei tarvitse kulkea matkaa yksin. Ota askel kohti Jumalaa, hän tulee luoksesi.

• Ja miten tämä tapahtuu? Toisaalta torju ’kilpailevat tarjoukset’ ja toisaalta ’sitoudu täysin keskittämään’ kaikki Jumalan puoleen. Selkokielellä sanottuna:

  • ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset,”

  • ”puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle häilyvät!”

• Käsien puhdistamisella Jaakob viittaa huonoon hedelmään. Jos käsiä ei pestä, käsien likaisuus tarttuu joka paikkaan, johon niillä kosketaan, eikö niin? Jos siis käsiä ei ole ’valkaistu’ Kristuksen veressä, ne tahraavat senkin, mikä muuten olisi tahratonta.

• Tästä oli kyse. Seurakunnan elämässä nähtiin varsin selkeästi likaiset ’kädenjäljet’, mutta kukaan ei huomannut, että heidän omat kätensä ne jäljet tekivät! Moni päivitteli likaista jälkeä ’kaakelissa’, mutta kenellekään ei tullut mieleen pestä omia käsiä puhtaaksi.

• Oli aika pestä kädet ja nähdä, miten likaantuminen lakkaa. Oli aika irtisanoutua maallisesta asenteesta, joka sai heidän kätensä tahraamaan kaiken sen, mitä he ehkä hyvin sydämin julistivat. Kun he elämässään häilyivät kahtaalle, maallisen hedelmän tahrat veivät pohjan parhaimmaltakin julistukselta.

• Jaakobin seurakunta horjui kahtaalle Jumalan ja mammonan välillä, mutta tuo jokin muu voi aivan hyvin olla mikä tahansa muu maallinen asia, jonka annamme hallita sydäntämme niin, että kätemme tahraavat ympäristöä.

Puhdistakaa sydämemme

Tämä kuvaa sitä vaellusta, johon Jumala on mieltynyt. Meidät on kutsuttu elämään Jumalan mielen mukaista elämää – kokosydämisesti, ei kahtaalle häilyen.

Väitän, että Jumalan valtakunnan näkyvä hedelmä keskuudessamme, on äänekkäämpi kutsu kuin paraskaan puhe siitä. Oman aikamme ihmiset ovat tottuneet kuulemaan puheita ja puhumaan tai unelmoimaan siitä, miten he tahtoisivat asioiden olevan. Ja kerta toisensa jälkeen he toteavat, ettei ’myyntipuhe’ taaskaan lunastanut kokonaisuudessaan niitä lupauksia, jotka oli annettu.

Ei siis ole mikään ihme, että tämän ajan ihminen suhtautuu jo valmiiksi epäillen siihen, mitä me julistamme. Mutta jos hän tulee keskuuteemme ja saa kokea todeksi sen, että elämässämme ja keskinäisessä yhteydessä tuoksuu Herran Jeesuksen armo ja rakkaus, hän kysyy, mikä on tämän ihmeen salaisuus.

Kun emme enää häily kahtaalle, Jumalan valtakunta on todella saanut tilaa ja tullut keskellemme. Tämä on kestävä kutsu. Kun se saa tilaa, todistus on riittävä. Kukaan ei pety siihen, mitä näkee ja kokee, eikä kukaan pety siihen mihin hän on lähtenyt mukaan.

Haluan vielä painottaa, että Jaakob ei kirjeessään puhu mistään ’seurakuntanäytelmästä’. Hän ei kehota seurakuntaa elämään ’leikisti’ Jumalan valtakunnan arvojen mukaisesti, että se näyttäisi hyvältä tai olisi ’esimerkki’ siitä. Jaakob tahtoi nähdä todellisen muutoksen; muutoksen joka lähtee sydämestä ja tuo seurakunnan yhteiseen ylistykseen puhtain käsin ilman taka-ajatuksia.

Jaakob ei kehottanut seurakuntalaisia puhdistamaan käsiään hetkeksi, vaan hän kirjoitti ”puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle häilyvät!” Toisin sanoen lian tarttuminen lakkaa ja hyvän hedelmän esiin kasvaminen alkaa kuin itsestään, kunhan ihminen lakkaa horjumasta kahtaalle.

Huomaatko? Evankeliumi ei ole monimutkainen ja vaikea. Se on perin juurin yksinkertainen käsittää. Evankeliumin ’vaikeus’ onkin siinä, että se tahtoo sinut kokonaan. Kristus ei kulje sydämelle toiselle etsien pientä nurkkaa vallattavaksi. Hän kulkee sydämeltä sydämelle tarkoituksena asettua elämään sydämeesi.

Antautuminen Jumalalle riittää; se tekee kaiken. Sano hyvästit kahtaalle häilymiselle tai horjumiselle. Sitoudu Herrasi evankeliumiin kaikessa; älä anna hänelle vain osaa. Hän tahtoo kaiken; ja siitä hän luo jotain parempaa, mitä et osaa edes kuvitella.

Evankeliumi Jumalan valtakunnasta on ilouutinen siinä, että siinä on Jumalan voima ja se toimii.

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle häilyvät!””

Siinä on kaikki. Mitään muuta ei tarvita. Ja kun luet tuon Jaakobin kehotuksen yhä uudelleen ja uudelleen, opit sisäistämään siihen kätketyn lupauksen. Nojaudun elämässäsi Herran Jeesuksen varaan koko painollasi ja katso, hän kantaa sinua. Älä häily kahtaalle, katso Jumalaa, sillä hän joka on uskollinen, lähestyy sinua. Ja tiedä, että Jumalan askel sinua kohti on paljon pidempi kuin se askel, jolla sinä lähestyt häntä!

Pohdittavaa

Missä minä häilyn kahtaalle?
Uskaltaisinko luovuttaa myös Jumalalle?