Lausahdus ”tässä olen” nostaa mieleen Raamatun lehdiltä kertomuksen nuoren poika Samuelin kutsusta, joka yön tunteina vastaa pappi Eelin evästämänä Jumalan kutsuun näillä sanoilla (1. Sam. 3:1-11).

Samuelin äiti oli omistanut poikansa Jumalalle jo syntymästä. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän oli puolestaan kasvanut pappi Eelin ohjauksessa. Valmiista tiestä huolimatta Jumala esitti hänelle kutsun; hän oli kasvanut tehtävään, mutta ilman kutsua ja vastausta siihen ei ole omistajuutta.

Samuelin sanat ”tässä olen” olivat paitsi vastaus Jumalan kutsuun, ne olivat alkusoitto tämän Jumalan miehen koko elämän mittaiselle matkalle. Se oli matka, jonka Samuel kulki ja jonka Jumala oli käsikirjoittanut. Mitä nuo sanat Samuelin elämään toivat, se onkin aikamoinen kertomus.

Samuelin vastaus ”tässä olen” ei luodannut tulevaa; se oli hetken puhetta Jumalalle, joka ilmaisee itsensä nimellä ”minä olen”. Samuel puhui Jumalalle, joka on alati läsnäoleva kaikessa ajassa. Samuelille sanat ”tässä olen” olivat tämän hetken puhetta, mutta kun Jumala tarttui sanoihin, niistä syntyi elämän mittainen tarina. Samuelin vastaus Jumalan kutsuun muutti hänen koko elämänsä kurssin.

Samuel ei ole ainoa Raamatun henkilö, joka on vastannut Jumalalle ”tässä olen”. Hän ei myöskään ole ainoa henkilö, joka kokenut Jumalan ottavan nuo sanat todesta ja liittävän niihin kokonaisen elämän mittaisen matkan.

Muitakin kuin Samuel

Jo ennen Samuelia samoin sanan kääntein Jumalan kutsuun vastasi Mooses. Hän sanoin ”tässä olen”, kun Jumala kutsui hänet palavassa pensaassa ilmoittaen liittonimensä ”Minä olen” – eli ikuinen preesens (2. Moos. 3:4-15). Niin, on sanomatta selvää, että myös Mooseksen elämän suunta muuttui. ”Tässä olen” ja mikään ei ollut enää entisensä. Jumala nosti lupauksen lapsen, joka luuli kadottaneensa kaiken, siihen lupaukseen, johon hänet oli kutsuttu.

Jo ennen Moosesta samat sanat lausui myös Abraham (1. Moos. 22:1). Hänen vastauksensa vei hänet vuorelle uhraamaan lupauksen lasta. Jumala kutsui häntä ja pyysi hänet uhraamaan Iisakin. Ja jälleen kerran nuo sanat – hetkeen tarkoitetut ja uskossa lausutut, johtivat Jumalan miehen seikkailuun – nyt uhraamaan omaa lastaan ja kokemaan Jumalan armon suuruuden. Ei ollut matka varmasti sellainen, mitä Abraham odotti, kun hän lausui nuo sanat.

No, vastasipa samoin sanoin Jumalalle vielä Abrahamin pojanpoika Jaakob ja seikkailu oli hänenkin elämänsä kantava teema (1. Moos. 46:2). Ja vieläpä mainitsen Jesajan, joka hänkin meni sanomaan Jumalalle ”tässä olen” (Jes. 6:8). Hänenkään elämänsä ei jäänyt ennalleen. Hän sai nauttia profeetan elämän ’siunauksista’ oman kansansa sylkykuppina ja tulipa hän vielä perimätiedon mukaan sahattua kahtiakin ennen kuin pääsi Herransa rauhaan (Hepr. 11:37).

Ja vielä yksi

Nostan esiin vielä yhden henkilön, joka hänkin oli sydämessään lojaali Jumalalle ja tahtoi todella kohdata Jumalan, kun Herra ilmestyi hänen elämäänsä. Tämä henkilö oli Ananias – ei se valehtelija – vaan opetuslapsi Ananias Damaskolainen.

Hän vastasi Herransa kutsuun samoin sanoin ”tässä olen” – ja kas hänkin sai huomata, että Herra Jeesus haastoi hänet tehtävään, joka ei varmastikaan ollut sellainen tehtävä, joka olisi ollut hänen suunnitelmissaan.

Ananiaan ”tässä olen” ei vienyt häntä koko elämän mittaiseen tehtävään, mutta se johti Saulus Tarsolaisen elämän muutokseen. Ja tuo muutos oli sen verran merkittävä, että nimikin vaihtui Sauluksesta Paavaliksi. Ananiaan kohdalla tapahtui siis jotain odottamatonta, kun Jumala puuttui peliin.

”Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: ”Ananias!” ”Tässä olen, Herra”, hän vastasi. Herra sanoi: ”Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin.” Ananias vastasi: ”Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi.” Mutta Herra sanoi hänelle: ”Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.” Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: ”Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.”” (Ap. t. 9:10-17)

Ananias kohtasi suurimman pelkonsa; vainoajien kuninkaan. Edelleen Ananias oli se opetuslapsi, joka sai vaikean tehtävän suostutella veljet uskomaan, että Saulin kääntymys oli aito. Väitän, että Ananiaan sanat ”tässä olen” veivät hänet seikkailuun, jota hän ei osannut sanoittaa. Ananiaan seikkailu ei ollut elämän mittainen, mutta silti se oli Jumalan suunnitelmassa tärkeä.

Sinun vuorosi

On aika pohtia, mihin sanat ”tässä olen” vievät sinut? Ei ole Herran tapaista kysellä, että mitä aiot tehdä huomenna tai mitä haluat tehdä ’isona’. Häntä ei kiinnosta sinun huomisesi. Häntä ei kiinnosta ne tekosyyt, jolla niin mieluusti jätät vastauksen roikkumaan aikaan ja odottamaan sitä hetkeä, kun itse kuvittelet olevasi valmis.

On vain niin, että et ole sen valmiimpi huomenna kuin tänään. Ja vaikka mielestäsi olisit valmiimpi huomenna, mikset vastaa Jumalan kutsuun jo tänään? Mitä jäät paitsi, jos vastaat? Herra Jeesus kutsuu sinua nimeltä ja sinä vastaat siihen ”tässä olen”. Niin helppoa se vain on. Mitä sen jälkeen seuraa – sitä et voi tietää, mutta ”Jumala on” sielläkin.

Mihin sanat ”tässä olen” sinut vie, sitä sinä et tiedä, eikä sinun tarvitsekaan tietää. Riittää, kun olet kuulolla ja riittää, kun olet tässä ja nyt. Et sinä pääse nykyhetkestä minnekään; ihminen on kahlittu elämään nykyhetkessä ja siksi Jumalaa ei kiinnosta sinun huomisesi, koska sinä et sinne koskaan pääse. Jumala sen sijaan on läsnä sinun huomisessakin, mutta sinun katsantakulmasta hän on tavoitettavissa vain ’tänään’.

Herra ei koskaan ole huolissaan sinun ’huomisestasi’, koska hän ollut siellä ja on siellä nytkin. Ihmisen perspektiivistä olennaista siis on se, että sinä olet nyt ja tässä ja olet kuulolla. Kun Jumala saa tarttua sinun elämässäsi ”tässä olen” sanoihin, elämä muuttuu kerta heitolla mielenkiintoiseksi.

Ehkä parhaiten tuota mielenkiintoista tietä kuvaa se, mitä Wesleyn liitonuudistuksen palveluksessa lausumamme liittorukous sanoittaa:

”En enää minä, vaan sinä, Herra. Aseta minut, minne haluat, yhdistä minut keneen haluat. Aseta minut työhön, aseta minut kärsimykseen.”

Uskallatko siis? Rohkenetko? Toivottavasti. Väitän, ettei kukaan, joka on sydämestään vastannut Herralle ”tässä olen” ole katunut sanojaan, vaikka hän on todennäköisesti joutunut käymään läpi helvetin esikartanoiden. Vastaus vie sinut merkitykselliseen elämään mutta helppoudesta ei ole takeita.

Pohdittavaa

Annanko sanojen ”tässä olen” viedä minut?