Englanninkieleen on vakiintunut ilmaus ”traveling light” eli kirjaimellisesti ”matkusta kevyesti”. Se on vakiintunut lentomatkustamisen yhteydessä tarkoittamaan matkustamista pelkät käsimatkatavarat mukana ilman ruumaan meneviä matkalaukkuja. Termiä käytetään yleisesti matkailussa ja myös retkeilyssä.

Kevyesti matkaaminen tarkoittaa siis matkustamista siten, että vain ehdottoman tärkeät tavarat otetaan kotoa matkaan. Periaate on hankkia tarvittava paikanpäältä kuin raahata kaikki mahdollinen jo kotoa mukaan. Ajatus on täten luottaa siihen, että periltä löytyy elämiseen tarvittavat hyödykkeet.

”Traveling light” ei ole uusi keksintö. Evankeliumien tekstissä Jeesus osoitti tuntevansa myös tämän periaatteen, kun hän lähetti opetuslapset parittain kiertämään Galilean kaupunkeja ja kyliä. Voisi jopa sanoa, että Jeesuksen ”traveling light” oli viety äärimmäisyyksiin.

”Jeesus kutsui luokseen ne kaksitoista. Hän alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. Hän kielsi heitä ottamasta matkalle mitään muuta kuin sauvan: ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön. Sandaalit he saivat ottaa jalkaansa mutta eivät pukea ylleen kahta paitaa. Vielä hän sanoi heille: ’Mihin taloon tulettekin, siihen jääkää, kunnes lähdette siltä seudulta. Missä teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa tomu jaloistanne todistukseksi heille.’ Niin he lähtivät ja saarnasivat, että ihmisten oli käännyttävä. He ajoivat ulos monta riivaajaa, voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.” (Mark. 6:7-13)

Markuksen evankeliumin tekstissä Jeesus kielsi opetuslapsia ”ottamasta matkalle mitään muuta kuin sauvan”, mistä nousi idean tämän tekstin otsikoksi: ”Sauvanko varassa?”

Jeesus ei tosin pitänyt sauvaakaan tarpeellisena matkatavarana, nimittäin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumitekstien mukaan opetuslapset eivät tarvinneet matkaan edes mainittua sauvaa (Matt. 10:10; Luuk. 9:3):

”Älkää ottako mitään mukaan matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa eikä toista paitaa.” (Luuk. 9:3)

Lyhyesti sanoen Jeesus ohjeisti opetuslapset matkaan ”traveling light” -periaattein. Tämä ei ollut ainoa kerta, kun Jeesus lähetti opetuslapset julistamaan edellään – ja matkaohjeistus vaihteli sekin. Olisi siis väärin olettaa, että Jeesuksen ”traveling light” -suositus olisi yleissitova periaate evankeliumin viejän matkavarustukseksi.

Tällä matkalla ohjeistus oli kuitenkin tämä – ja siihen oli syynsä. Opetuslapset saivat siinä oppitunnin hengellisistä periaatteista, joita mekin voimme pitää ohjeellisina lähetystehtäväämme ajatellen. Tarkastelkaamme siis tekstiä tästä näkökulmasta. Käsittelen tekstin kolmessa osassa: 1) varustaminen matkaan, 2) matkustussääntö ja 3) matkan toteutus.

Varustaminen matkalle

Aloitetaan jo sivuamastamme Jeesuksen matkaohjeistuksesta. Voit miettiä, mitä Jeesus opetti opetuslapsille ohjeistaessaan heidät matkaan tällä tavoin?

Voit miettiä myös sitä, mitä itse ottaisit matkaan mukaan ja minkä tähden? Kun vertaat luetteloasi Jeesuksen ohjeisiin, mieti mistä Jeesus kehottaisi sinua luopumaan ja mitä sellaista hän antaa mukaan, mitä et itse pakannut? Kerrataanpa Jeesuksen ohje.

”Jeesus kutsui luokseen ne kaksitoista. Hän alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. Hän kielsi heitä ottamasta matkalle mitään muuta kuin sauvan: ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön. Sandaalit he saivat ottaa jalkaansa mutta eivät pukea ylleen kahta paitaa.” (Mark. 6:7-9)

Evankeliumissa ei sanota, että Jeesus saatteli opetuslapset matkaan. Hän ”kutsui” heidät luokseen ja alkoi ”lähettää” (’ἀποστέλλειν’) heitä. Jeesus ei lähettänyt ketä tahansa, vaan hän lähetti heidät, ketkä hän oli ensin kutsunut luokseen. Ketään ei lähetetty ilman henkilökohtaista kutsua ja suhdetta lähettäjään.

Kutsua seurasi lähettäminen. Aivan kuin Jeesus olisi sanonut ”tulkaa, minä varustan” ja ”menkää, minä lähetän”. Lähettämistä merkitsevä sana ’ἀποστέλλω’ – ’apostelloo’ pitää sisällään ajatuksen virallisen edustuksen lähettämisestä. Ajatus sisältyy myös sanaan ’apostoli’; hänet on lähetetty edustamaan lähettäjäänsä.

Jeesus varusti opetuslapset paitsi julistuksella Taivasten valtakunnasta, hän antoi heille myös oman valtansa ”saastaisia henkiä vastaan”. Jeesus ei lähettänyt heitä ilman varustusta; heillä oli julistus ja heillä oli valta – ja kaikki tämä lähettäjän Jeesuksen nimessä.

Opetuslapset lähetettiin kaksittain, mikä oli juutalainen käytäntö (Mark. 11:1; Mark. 14:13; Ap. t. 13:2, 4; Ap. t. 16:40). Syynä tähän oli todistuksen uskottavuus. Heidät oli lähetetty todistamaan Jeesuksesta ja juutalaisen lain mukaan todistus ei ollut pätevä, ellei sitä oltu esitetty ”kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla” (5. Moos. 17:6).

Tässä on koko varustus, jolla Jeesus lähetti opetuslapset matkaan. Heillä oli julistus, toinen toisensa sekä lähettäjänsä valta ja auktoriteetti. Mitään muuta ei tarvittu – paitsi Markuksen mukaan sandaalit, päällä olleet vaatteet ja sauva.

Sandaalit olivat paitsi mukavat kävellessä, ne erottivat opetuslapset orjista. Orjat eivät käyttäneet sandaaleja. Sauvaa saattoi käyttää kaksittain vaatetankona, jos kävellessä kuumalla tahtoi keventää asustusta. Edes toista vaatekertaa ei saanut ottaa mukaan, vaikka se olisi ollut kätevä peitteeksi jos joutuu nukkumaan taivasalla.

Sauvan mainitseminen oli oikeastaan ’retoriikkaa’. Ilmaus ”mitään muuta kuin sauva” tarkoitti käytännössä sitä, mitä me ymmärrämme sanoilla ”traveling light” – passi ja hammasharja riittää.

Entä miksi Jeesus lähetti opetuslapset näin ”keveällä varustuksella” matkaan? Syy käy ilmi varsin selvästi varustusta seuraavasta toimintaohjeesta.

’Matkustussääntö’

Jatketaan askel Jeesuksen ohjeistusta eteenpäin. Matkavarustus on nyt kunnossa. Seuraavaksi katsotaan, minkälaiset ohjeet hän antoi opetuslapsille, kun hän lähetti heidät matkaan.

”Vielä hän sanoi heille: ”Mihin taloon tulettekin, siihen jääkää, kunnes lähdette siltä seudulta. Missä teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa tomu jaloistanne todistukseksi heille.” (Mark. 6:10-11)

Jeesuksen toimintaohje painotti viestin tärkeyttä. Jos viestiä ei oteta vastaan, on aika jatkaa matkaa. Julistus asetti ihmiset valinnan paikalle; torjuminen kertoi sekin valinnasta, joten tehtävä oli täytetty.

Opetuslasten ”keveä varustus” korosti julistuksen ensisijaisuutta ja kiireellisyyttä. Se, että he olivat lähteneet matkaan ilman matkavarustusta pidempää oleskelua varten, kertoi kuulijoille sanoman luonteesta. Eihän lähetti, jolla on kiireellinen viesti voi jäädä kaupunkiin asumaan, vaan hän jatkaa matkaansa ensitilassa.

Toiseksi ”keveä varustus” kutsui opetuslapset sisään Jeesuksen toimintaohjeeseen ”menkää, jääkää tai lähtekää” sekä luottamaan Pyhän Hengen johdatukseen matkalla. Jumalan Henki johdattaisi heidät niihin kyliin, joissa ihmisten sydämet olivat avoimet sanomalle ja missä Kristuksen nimessä tehdyt tunnusteot löytävät vastakaikua uskosta ihmisten sydämissä.

Koska Jeesus ei antanut opetuslapsille lupaa toiseen vaatekertaan, he olivat kyläläisten vieraanvaraisuuden varassa. He eivät voineet tukeutua ’varasuunnitelmaan’ yöpyä taivasalla varavaatekertaan kääriytyneinä; oli luotettava siihen, että heidän lähettäjänsä tiesi, mihin hän edustajat lähetti. Samasta syystä heillä ei ollut lupa ottaa mukaansa evästä eikä rahaa. Ei tilaa varasuunnitelmille.

Vain Jeesuksen käskyä noudattamalla, luopumalla varoista ja kaikista aineellisista eduista kaikkein välttämättömintä lukuun ottamatta opetuslapset saattoivat osoittaa olevansa riippuvaisia vain lähettäjästään Jeesuksesta. Siinä toteutuu kuva ennalta valmistetuista teoista.

Sinänsä Jeesuksen ohje yöpyä kylässä, mistä majapaikkaa tarjottiin, oli järkeenkäypä, koska tuohon aikaan vieraanvaraisuus oli pyhä velvollisuus. Jos maaseutukaupunkiin tuli muukalainen, hänen asiansa ei ollut etsiä asuinpaikkaa. Kaupungin kunnia-asia oli tarjota sellainen hänelle. Samalla selvisi myös se, olivatko he Herransa nimissä tervetulleet kaupunkiin vai eivät.

Jos siis Jeesus lähetti opetuslapset matkaan ajatuksella, että heidän oli luottaminen vieraanvaraisuuteen, oli heillä syy odottaa kohtaavansa vieraanvaraisuutta, minne tahansa he tulivat. Olihan Jeesus heidät tällä ohjeistuksella lähettänyt – yksinkertaista!

Entä mihin tähtäsi ohje ”mihin taloon tulettekin, siihen jääkää”? Opetuslapsien ei tullut valikoida yösijaa, vaan ottaa vastaan aina ensin tarjottu. Tämä ohje oli erityisesti niitä tilanteita varten, kun sanoma vastaanotettiin hyvin kylässä. Heidän oli määrä yöpyä siellä, mistä sijaa oli tarjottu eikä esimerkiksi vaihtaa sitä ’parempaan’, kun suosio kaupungissa kasvoi. Kuinka kiusattuja he olisivat olleet jäädä kaupunkiin, jos he huomaavat olevansa kaupungin ’kerman’ suosiossa ja nauttivan ylellisestä ylläpidosta? Niin mukavaa kuin se onkin olla suosiossa, sanoman voittokulku on silti tärkeämpää.

Edelleen Jeesus tiesi senkin, ettei opetuslapsia otettaisi kaikkialla vastaan, joten hän valmisti heidät tähänkin tilanteeseen. Ohje kuului näin: ”lähtekää sieltä ja pudistakaa tomu jaloistanne todistukseksi heille”. Tomun pudistelu jaloista ei ollut mielenosoituksellista retoriikkaa. Kyse oli juutalaisesta tavasta. Hurskastelevilla juutalaisilla oli tapana, että jos he olivat kulkeneet pakana-alueella, hurskas juutalainen pudisteli tomut vaatteistaan ja jaloistaan ennen kuin hän tuli takaisin juutalaisalueelle. Tämä siksi, että heidän mielestään jopa pakanoiden tomu saastutti hurskaan.

Jeesus tiesi varsin hyvin, että erityisesti uskonnollinen johtajisto – ne hurskastelijat – torjuisivat opetuslapset. Täten ’todistuksen merkki’ oli valittu heidän mukaansa. Ohje oli yksinkertaisesti ”pudistaa tomu jaloistanne” eli julistaa paikka, jossa sanoman tuojia ei otettu vastaan, pakana-alueeksi. Teko oli siis ”todistukseksi heille”. Yhtä tärkeä kuin ymmärtää vastaanottamisen siunaus on ymmärtää myös torjumisen seuraus. He olivat nyt Jeesuksen lähettiläiden näkökulmasta pakanoita; eli osattomia Taivasten valtakuntaan.

Ja toteutus…

Näillä ohjeilla opetuslapset kulkivat Galileassa ja julistivat Jumalan valtakunnan tulemista. Heidän viestinsä oli heidän lähettäjänsä viesti:

”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 4:17)

Ja olipa tuo samainen viesti myös Johannes Kastajan julistuksen ydin (Matt. 3:2). Opetuslapset matkasivat lähettäjänsä Herran Jeesuksen nimessä julistaen hänen sanomaansa ja tehden niitä tunnustekoja, joita Jeesuskin teki:

”Niin he lähtivät ja saarnasivat, että ihmisten oli käännyttävä. He ajoivat ulos monta riivaajaa, voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.” (Mark. 6:12-13)

Sanoma Jumalan valtakunnasta oli kaiken keskiössä. Se ei ollut tiedollista julistamista, vaan kutsuvaa. Heidän saarnansa kutsu oli kääntyä. Sama saarna oli heille, ketkä mielestään elivät hurskaasti kuin myös heille, ketkä tunsivat toisin. Tunnusteot seurasivat julistusta ja vahvistivat sanoman aitouden ja kirkastivat näin opetuslasten lähettäjän nimeä.

Ei siinä sen ihmeempää; parannuksen saarnaa, riivaajien ulosajamista ja sairauden parantamista – kaikkea sitä, mitä Jeesuskin teki. Hän oli antanut sanoman, voiman ja vallan tehdä tunnetuksi julistus Taivasten valtakunnasta. Tämä oli todistus siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle voimassa ja kunniassa.

Tämä opetuslasten lyhyt lähetysmatka oli Jeesuksen mission suora jatke. Jeesus valmisti opetuslapset tällä matkalla yksinkertaisesti luottamaan häneen. Hän valmisti heidät menemään uskossa ja luottamuksessa; tällä kertaa hän ohjeillaan varmisti sen, että opetuslapset joutuivat heittäytymään lähettäjänsä tahdon varaan.

Myöhemmin tulisi aika, kun Jeesus lähettäisi heidät apostoleina matkaan; elämän mittaiselle matkalle. Siitäkään matkasta he eivät selviäisi omin voimin. Tämä matka oli heille valmistukseksi siihen hetkeen, kun he lähtevät liikkeelle Jumalan Pyhän Hengen voimassa ’kaikkeen maailmaan’.

Nyt opetuslapset saivat oppia luottamaan Jumalan Pyhän Hengen johdatukseen, seuraavalla kerralla he valitsevat luottaa siihen itse ja vapaaehtoisesti.

Matkalle – ’all-inclusive’

En tiedä missä vaiheessa lukemaamme kertomusta sinä itse koet olevasi matkalla. Oletko kenties matkalla Jeesuksen luo vastaanottamaan viestin, varustuksen ja reittisuunnitelman Jumalan Pyhässä Hengessä? Onko siis Jeesus kutsunut sinut niin kuin opetuslapsetkin nimeltä luokseen vastaanottamaan sen siunauksen, jolla hän tahtoo siunata sinut matkaan?

Vai onko kenties tullut se hetki, että Herra on lähettävä sinut matkaan? Sinun ei tarvitse miettiä evankeliumitekstimme ohjeita kirjaimellisesti; onhan tapamme ja aikamme erilainen kuin tuolloin.

Sen kuitenkin tiedän, että tänäänkin Jeesus lähettää omansa Pyhän Hengen johtamina sinne, missä heidät otetaan vastaan, mutta myös sinne missä heitä ei oteta vastaan. Ilosanoma evankeliumista kuuluu kaikille – ottivat he sen vastaan tai eivät.

Tiedän myös sen, että yleisperiaate matkavalmisteluihin on sama kuin tekstissä: ”traveling light”. Sen ei tarvitse tarkoittaa pelkkiä käsimatkatavaroita tai passia ja hammasharjaa, mutta periaate on sama kuin opetuslapsilla.

Herra tahtoo sinun luottavan hänen laatimaansa matkasuunnitelmaan. Hän toki ymmärtää, että meillä ihmisillä on taipumus tehdä b-, c- ja d-suunnitelmat kaiken varalle, mutta silti hän kutsuu sinut pitäytymään hänen suunnitelmassaan ja luottamaan siihen silloinkin, kun et ymmärrä miksi niin.

Herra Jeesus ei lähetä sinua yksin selviämään. Hän on suunnitellut ja valmistanut koko matkan; se on Jumalan Pyhän Hengen ’all-inclusive’ matka. Saat käydä matkalle tietäen, että koko hinta on jo maksettu; se on maksettu kertakaikkisesti Kristuksen ristillä.

Tiedä myös, että matkaohjelma on suunniteltu ja kaikki tarvittavat valmistelut on tehty puolestasi. Viisumi on hankittu ja se on voimassa. Sen kuin vain käyt matkaan ja kuljet teitä, jotka matkaoppaasi Jumalan Pyhä Henki on juuri sinulle sopivaksi räätälöinyt.

Ei ole tarpeen ottaa mukaan kaikkea mahdollista kotoa. Ei ole tarpeen turvautua omiin konsteihin tai huolehtia kuljetuksesta lentokentältä ’lomakohteeseen’, kunkaikki on etukäteen valmistettu. Se on ’all-inclusive’. Saat kulkea Herrasi Jeesuksen auktoriteetissa ja luottaa siihen, että hän antaa kaiken tarvittavan. Jumalan Pyhä Henki on kanssasi, hän asuu sinussa, mitä pelkäät?

Turhat matkatavarat ovat vain rasite ja hidaste; ylimääräiset varasuunnitelmat puolestaan tekevät turhia mutkia matkaasi. Luota matkanjohtajaan, luota siihen, että hän kuljettaa sinut perille saakka. Se on Jumalan Pyhän Hengen ’all -inclusive’ – matka kohti Taivasten valtakunnan todellisuutta.

Ole vapaa – ”travel light”!

Pohdittavaa

Miten turhat tavarat olisivat harhauttaneet opetuslapsia Jeesuksen ’matkasuunnitelmasta’?
Miten minä harhautan itseäni vara- ja varavarasuunnitelmilla?