Kuuntele hetki. Mitä ääniä kantautuu korviisi? Sisältä? Ulkoa? Kuulet ehkä liikenteen äänen, koirat haukkuvat, linnut laulavat, lapset leikkivät, ihmiset puhuvat, jossain lentää lentokone.

Ääniä ulkoa, sisältä ja vielä sisempää

Entä mitä kuulet lähempää – sisätiloista? Kuuluuko TV:n tai radion ääni – ehkä kuuntelet musiikkia? Tikittääkö kello vai kantautuuko korviisi puhelimen soitto- tai merkkiääni?

Hiljaisen luottamuksen äärellä.

Mennään vielä askel lähemmäs. Mitä kuuluu sinun pääsi sisällä? Käytkö jälleen kerran neuvottelua itsesi kanssa? Huolia? Murheita? Vastuita, askareita? Mitä taas pitää muistaa; ehkä jotain pitäisi mainita tai delegoida, ehkä lisätä tehtävälistalle? Ja miltä tämän viikon kalenteri nyt näyttikään? Onko kalenterissa tyhjää, entä mitä kaikkea oli sovittu, jne.?

Päivät täyttyvät jatkuvalla äänellä, hektisyydellä ja kiireellä. Hälyn ja kiireen keskellä ihmettelemme, miksi emme kuule Jumalan ääntä? Ihmetellen ja jopa kadehtien luemme psalmistien tekstejä (Ps. 62:2, 6). Kysymme hiljaa, kuinka siunattuja he olivatkaan, kun he saattoivat kohdata Jumalan tuolla tavoin?

Oletko tullut ajatelleeksi, että psalmistit olivat hekin tavallisia ihmisiä? Heilläkin oli omat menonsa, haasteensa ja kiireensä.

Jos nyt ajattelet vaikkapa kuningas Daavidia, niin voit kuvitella, miten täynnä tapaamisia hänen kalenterinsa oli. Jerusalemin katujen äänet täyttivät ulkoisen äänitilan ja hovin äänet sisätilat. Edelleen Daavidin ajatusten temmellyskentälle mahtui varmasti paljon raskaita ja vaikeita päätöksiä. Olihan hän sentään kuningas ja viime kädessä vastuussa monesta ja monista.

Kuulla vai kuunnella?

Äänestä ja huolista huolimatta Daavidilla oli silti rikkumaton yhteys Herraan. Olisiko kohtaaminen Jumalan kanssa mahdollinen myös minulle? Voisinko minäkin löytää voimani Jumalan läheisyydestä Vanhan testamentin psalmistien tavoin? Kyse ei kuitenkaan ole vain kuulemisesta, vaan halusta kuunnella. Olen siis varma, että sinulle ja minulle on mahdollista kuulla Jumalan ääni. Kuuntelepa, mitä profeetta Jesaja sanoo asiasta.

”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä levollisina te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahtoneet vaan sanoitte: ”Ei! Hevosilla me tahdomme kiitää.” Niinpä saattekin kiitää pakoon.” (Jes. 30:15-16a)

Yhtä kaikki olisin voinut poimia tähän psalmin tekstin, mutta valitsin Jesajan tekstin, koska hänen sanoistaan paljastuu myös se, miksi emme aina löydä ”hiljaisesta luottamuksesta” voimavaraa päivittäiseen elämään.

Ongelman ytimessä eivät ole sen enempää ulkoa kuin sisältä korviin kantautuvat hälyäänet eivätkä edes ne kaikki arjen vastuut, huolet ja päätökset. Ne kaikki kuuluvat elämään – ja Herra kyllä tietää sen. Kyse on yksinkertaisesti siitä, mitä – tai pikemminkin kenen – ääntä tahdomme kuunnella.

Kuulemme jatkuvasti monia ääniä, mutta kuuntelemme vain niitä, joita valitsemme kuunnella. Jos esimerkiksi käki kukkuu kaukana korvessa ja keskityt kuuntelemaan sen laulua, hyttysen ininä ja puun lehtien kahina väistyy kuin taikaiskusta, kun käen kukunta täyttää mielesi.

Sama koskee Jumalan Pyhän Hengen ääntä. Liian usein rajoitamme hänen äänensä kuuntelemisen vain nk. hiljaisiin hetkiin, mutta sen ei tarvitse olla niin. Miksi rajoittaa Jumalan Hengen äänen kuunteleminen vain lyhyisiin tapaamisiin, kun hänen äänensä läsnäolo voisi vallata laajemmin elämämme.

Niin kuin Jesaja sanoo, meillä on ikävä kyllä tapana luottaa omaan ääneemme tai niihin muihin ääniin: ”Mutta te ette tahtoneet vaan sanoitte: ’Ei! Hevosilla me tahdomme kiitää’”. Kovin usein valitsemme hiljentää ”hiljaisen luottamuksen” Jumalaan ja Pyhän Hengen äänen elämässämme, koska tahdomme pitää ohjat omissa käsissämme ja tehdä Jumalasta ja Pyhästä Hengestä vain välineen omien tavoitteiden tavoitteluun.

Hiljaisen luottamuksen äärelle

Kysynkin, milloin viimeksi olet malttanut kuunnella Jumalan Pyhän Hengen ääntä ”hiljaisessa luottamuksessa”. Hiljaisen luottamuksen lähtökohta ei tarvitse olla ympäristön tai mielen täydellinen hiljaisuus. Riittää, että sitoudut kuuntelemaan Jumalan Pyhän Hengen ääntä kaikkien muiden äänten keskellä.

Se ei tarkoita hyppäämistä tyhjän päälle, vaan yksinkertaisesti luottamusta, joka hiljaa kyseenalaistamatta luottaa Jumalan täydelliseen huolenpitoon olosuhteista tai muista äänistä huolimatta.

Vihollisen tarkoitus on katkaista sinun yhteytesi Jumalan, vaimentaa Pyhän Hengen ääni elämässäsi. Niin, että yhteys katkeaa ja tipahdat pois Jumalan maailmasta oman onnesi varaan niin, että pelätä ja etsiä suojaa piiloutumalla taas kerran lehtien kätköön (1. Moos. 3:8-9).

Alat siis kuunnella metsän ääniä sen sijaan, että kuuntelisit Jumalan ääntä. Mutta muista, että sinä olet Jumalan Pyhän Hengen temppeli. Sinun ei tarvitse jättää hänen temppeliään. Muista, että olet hänen temppelissään – olet turvassa. Sinulla on sisimmässäsi paikka, missä elämän myrskyt eivät vaikuta mieleesi. Myrsky saa tulla, koska sinun turvasi on hänessä.

Myrskyn voit kuulla jo kaukaa, mutta miksi kuunnella sitä, kun se ei ole vielä täällä. Miksi pelkäät myrskyn ääniä, kun olet turvassa. Ja kun myrsky tulee ylle, miksi et kohtaa sitä Jumalan kanssa mieluummin kuin värjöttelet piiloutuneena yksin sen keskellä.

Valitse elää mieluummin ”hiljaisessa luottamuksessa” kuin säikkyä elämän arvaamattomuutta yrittäen kontrolloida kaikkea itsestä käsin.

Pohdittavaa

”Hiljainen luottamus” vai ”Hevosilla me tahdomme kiitää”?