Toukokuun toista sunnuntaita eli äitienpäivää vietetään varsin usein kauniissa aurinkoisessa poutasäässä – ainakin sydämissä paistaa hyvän tahdon aurinko. Äitienpäivä on hyvä juhla, koska se muistuttaa meitä äideistä. Äiti ja isä ovat elämän peruspilareita, joita lapset pitävät ’elämän kalustoon’ itsestään selvästi kuuluvina. He kuuluvat lasten arkeen sen verran kiinteästi, ettei sitä lapsi osaa olla edes kiitollinen heidän jokapäiväisestä panoksestaan.

Vanhemmalla iällä äidin ehkä näkymättömän ja hiljaisen työn merkitys valkenee lapsillekin. Ja aina on mahdollista sekin, että äidin ja lapsien osat vaihtuvat siinä, että tulee lasten vuoro huolehtia äidistään. Herramme Jeesus tiedosti tämän tarpeen, mikä käy ilmi Johanneksen evankeliumin kohtauksesta Herramme ristinkuoleman edellä.

”Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ’Tämä on äitisi!’ Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.” (Joh. 19:25-27)

Oman uhraamisensa hetkellä Jeesus katsoi velvollisuudekseen veljessarjan vanhimpana turvata äitinsä vanhuudenpäivät ja antoi sen tehtäväksi opetuslapselleen Johannekselle.

Vaan kuka oli tämä Jeesuksen äiti sen valossa, mitä hänen elämäntyönsä Jumalan Pojan äitinä meille kertoo. Maria oli ihminen siinä kuin kuka tahansa meistä, mutta uskon että hänen elämäntyönsä kautta voimme oppia mekin jotain siitä, missä hänen elämänsä näyttäytyy meille esimerkillisenä.

Kuka oli äiti Maria?

Nimi Neitsyt Maria (engl. Virgin Mary) yhdistyy jokaisen kristillisen tai islamilaisen kulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneen henkilön mielessä Jeesuksen äitiin, vaikka Raamattu ei kertaakaan käytä Jeesuksen äidistä tätä nimitystä.

Nimi Neitsyt Maria kuvastaa Jeesuksen äidin neitsyyttä synnyttäessään Jeesuksen (Matt. 1:18-20; Luuk. 1:27-35). Katolilaisessa ja ortodoksisessa perinteessä nimellä viitataan myös oppiin Marian ikuisesta neitsyydestä. He uskovat, että Maria pysyi neitsyenä aina kuolemaansa asti. Protestanttisten kirkkojen piirissä sen sijaan uskotaan, että Maria oli neitsyt synnyttäessään Jeesuksen, mutta ikuista neitsyyttä vastaan puhuu se, että Raamattu mainitsee Jeesuksella olleen nuorempia veljiä (Joh. 7:3; Ap. t. 1:14). Vanhat kirkot selittävät tämän ’ongelman’ sillä, että veljeä ilmaiseva sana ’adelfo’ voi tarkoittaa myös ’kaukaisempaa veljeä’, kuten serkkua.

Marialla on hyvin korostunut ja tärkeä asema erityisesti katolisessa kirkossa. Voisi sanoa, että Neitsyt Mariasta on tullut katolisuudessa jopa suositumpi kuin pojastaan Jeesuksesta. Iso osa maailman katolisista kirkoista kantaa hänen nimeään tai on omistettu hänelle. Marian suosio on sinänsä ymmärrettävää, koska Neitsyt Marian kaltaisen täydellisen äitihahmon välityksellä moni kokee jotenkin turvallisemmaksi ja helpommaksi lähestyä Jumalaa.

Protestanttisen kasvatuksen ja kulttuurin lapsille Marian vahva asema on vieras. Protestanttisten uskonsuuntausten ja katolisuuden oleellisin ero Neitsyt Mariaan suhtautumisessa on se, että protestantit eivät korota Mariaa palvonnan kohteeksi, vaan suhtautuvat häneen niin kuin muihin Jeesuksen aikalaisiin.

Varovaisuus protestanttisten uskovien parissa Neitsyt Mariaa kohtaan tuntuu välillä muuttuneen jopa yliherkkyydeksi. Nimittäin ehdoton kielteisyys Marian palvontaa kohtaan ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, ettemmekö voisi ottaa Mariasta oppia ihmisenä ja arvostaa hänen elämäntyötään Jumalan Pojan äitinä, jona hän joka tapauksessa on ainutlaatuisen korostetussa asemassa ihmiskunnan keskellä.

Jos siis tunnustamme Marian ihmisyyden ja hänen asemansa Jumalan Pojan äitinä, miksemme ottaisi oppia hänen tinkimättömästä kutsumuksestaan palvella Jumalaa koko elämällään. Ja etenkin näin äitienpäivän aikaan, on paikallaan katsoa hänen elämäänsä ja kenties oppia jotain hänen esimerkistään.

Maria täytti tehtävänsä Jeesuksen äitinä

Maria oli aivan tavallinen köyhä juutalaistyttö Juudan sukukunnasta (Ps. 132:11; Luuk. 1:32). Hän sai kokea ainutlaatuisella ja merkillisellä tavalla Jumalan suuruuden ja osallistua hänen pelastussuunnitelmansa toteuttamiseen. Se, että Maria oli Jumalan valittu ja siksi autuas, ei tee hänestä palvonnan kohdetta, mutta Jumalan voitelu tähän tehtävään tekee hänestä hyvän esikuvan meille kaikille.

Maria on luonteensa ja toimintansa puolesta esikuva niin naisille kuin miehillekin. Raamattu ei paljoa kerro Marian elämän vaiheista enää Jeesuksen syntymän jälkeen (Luuk. 2:41-52; Matt. 12:46-49; Joh. 19:25-27; Ap. t. 1:14), mutta on oletettavaa, että hän palveli uskollisesti Herraa sillä paikalla, johon hänet oli kutsuttu – perheenäitinä.

Todennäköisesti hänen miehensä Joosef oli kuollut Jeesuksen 12-vuotissyntymäpäivän ja hänen toimintakautensa alkamisen välillä, koska Luuk. 2:48 mainitsee Joosefin, mutta Matt. 12:46 mainitsee vain äidin ja veljet.

Täten Jeesuksen tehtävä vanhimpana poikana oli huolehtia äidistään, mihin viittaa myös alussa lukemamme tekstin viimeinen jae 27:

”Sitten hän sanoi opetuslapselle: ’Tämä on äitisi!’ Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.”

Jeesus nimittää apostoli Johanneksen huolehtimaan äidistään tästä eteenpäin. Voidaan siis olettaa, että Jeesus huolehti äidistään aina omaan kuolemaansa saakka – myös julkisen toimintansa ajan, kuten esikoispojan kuului tehdä isän kuoltua. Poikalapsi oli täten erityisen arvokas aarre vanhemmilleen ’vanhuudenturvana’ yhteiskunnallisen vanhustenhoidon puuttuessa.

Ja koska Jeesus huolehti äidistään, voimme hyvällä syyllä uskoa myös Marian täyttäneen paikkansa Jeesuksen äitinä koko Jeesuksen elinajan. Tätä näkemystä puoltaa sekin, että Maria oli itse todistamassa poikansa kuolemaa ja ylösnousemusta Jerusalemissa (Joh. 19:25-27; Ap. t. 1:14), mitä hän ei olisi tehnyt, jos hän olisi vain puuhaillut omiaan Nasaretissa pari sataa kilometriä Jerusalemista pohjoiseen.

Marian elämäntyö Jeesuksen äitinä osoittaa meille oikeaa Jumalan palvelijan asennetta. Maria oli uskollinen ja hyvä äiti – hän oli Jeesuksen äiti alusta loppuun saakka. Marian uskollisuus siinä, mihin Jumala oli hänet valinnut ja kutsunut, on ihailtavaa.

Ennen kaikkea hänen vaelluksensa opettaa, mitä tarkoittaa olla aidosti nöyrä, kiitollinen ja rohkea. Katsotaan tarkemmin näitä kolmea Marian palvelutyötä kuvaavaa elementtiä, koska uskon, että ne ovat jotain sellaista, mikä saattaisi olla eduksi meille jokaiselle vaelluksessamme.

Nöyrä Herran palvelija

Marian oikea nöyryys Jumalan edessä käy esiin ehkä parhaiten kertomuksesta, jossa hän vastaanotti enkelin ilmoituksen yllättävästä raskaudestaan (Luuk. 1:27-38). Enkeli ilmoitti hänelle ainutlaatuisesta tehtävästä tulla Jeesuksen äidiksi, synnyttää Vapahtaja maailmaan.

Marian vastaus enkelin ilmoitukseen kuvastaa Marian syvää ja ehdotonta luottamusta Jumalaan:

”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” (Luuk. 1:38)

Kuinka moni meistä on valmis sydämestään samaan? Etenkin, kun muistat, että Maria tiesi, millaiset sosiaaliset paineet hän joutuisi kantamaan tulessaan raskaaksi muuten kuin kihlattunsa toimesta. Mutta Marian luottamus Jumalaan ei ollut turha, koska Jumala valmisti hänen kihlattunsa Joosefin kantamaan häpeän ja vastuun Mariasta (Matt. 1:18-25).

Maria ei epäillyt Jumalan suunnitelmaa, vaikka se inhimillisesti katsoen vaikutti raskaalta tieltä. Maria otti vastaan oman osansa nöyrästi kyseenalaistamatta Jumalan tahtoa. Maria koki varmasti vähäisyyttä ihmisenä Jumalan äidin roolin edessä, mutta toisaalta hänellä ei ollut mitään syytä epäillä Jumalan valintaa ja hänen suunnitelmansa täydellisyyttä.

Jos kerran Jumala oli hänet valinnut, hän suoriutuisi tällöin tehtävästään Herran avulla. Onnistuminen ei ollut kiinni hänestä itsestään, se olisi Jumalan työ ja ihme. Eikö kuitenkin Herra tiennyt kaiken paremmin kuin ihminen? Marian sanat ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” ovat Herralle antautuneen naisen sanat. Ne kuvastavat Marian täydellistä luottamusta Jumalan suunnitelmaan. Varmasti Marialla itsellään oli suunnitelmia, mutta ne saivat väistyä Jumalan tahdon tieltä. Hän oli valmis kohtaamaan sen, mitä Jumala hänen osalleen oli antava.

Kiitollinen Herran palvelija

Maria otti tehtävänsä Jeesuksen siunattuna äitinä vastaan paitsi nöyryydessä, myös kiitollisuudella. Hän ymmärsi kuinka valtavan armon hän oli saanut Jumalan edessä saadessaan palvella häntä.

Maria ei hetkeäkään kuvitellut olevansa erityinen tai toisia äitejä parempi, vaan hän tiesi suuren tehtävän langenneen osalleen yksin Jumalan armosta.

Tehtävänsä Maria otti vastaan kiitollisuudella, ei nurkuen, vaikka hän siis aavisti, että Jumalan tehtävän vastaanottaminen merkitsi hänen kohdallaan luopumista tavallisesta elämästä, tavallisen tytön unelmista.

Marian kiitollisuus purkautui runomuotoon Luukkaan evankeliumiin taltioituna Marian ylistysvirtenä (Luuk. 1:46-56), joka tunnetaan myös nimellä ’Magnificat’ latinankielisen Vulgata käännöksen mukaan. Marian ylistysvirttä verrataan usein sen vastineeseen Vanhassa testamentissa, profeetta Samuelin äidin, Hannan ylistysvirteen (1. Sam. 2:1-10).

Marian ylistysvirrestä kumpuaa usko ja luottamus siihen, että se mitä Jumala meitä varten suunnittelee, on niin tarkoitettu, ja siitä kaikesta ihminen saa olla ylen kiitollinen – jopa tulevista vaikeuksista huolimatta.

Marian kiitollisuus huokuu ehdotonta luottamusta Herraan sekä nöyryyttä hänen edessään:

”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” (Luuk. 1:46-49)

Huomaa erityisesti kuinka Maria antaa kaiken kunnian tapahtuneesta yksin Herralle. Hän tietää roolinsa Jumalan Pojan äitinä olevan jonain päivänä arvostettu ja siunattu, mutta ei hänen itsensä vuoksi, vaan sen tähden, että ”Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja”. Kaikki kunnia ja kiitos kuului yksin Herralle – nuoren äiti-Marian Jumala oli yksin kiitoksen ja kunnian arvoinen.

Rohkea Herran palvelija

Kolmantena Marian ominaisuutensa mainitsin rohkeuden. Marian rohkeus käy ilmi jo edellä käsitellyistä seikoista, kun hän ennakkoluulottomasti ottaa vastaan Jumalan antaman tehtävän ja valitsee Herran tahdon huolimatta ympäröivän yhteiskunnan ja ehkä läheistenkin ihmisten odotuksista häntä kohtaan. Tarvittiin rohkeutta tehdä jotain sellaista, mitä muut eivät voineet vielä ymmärtää, mutta minkä hän itse tiesi oikeaksi. Rohkeutta Marialta ei siis puuttunut.

Jos Marialta ei puuttunut rohkeutta Jeesusta odottaessaan, ei sitä puuttunut silloinkaan, kun tuli aika luopua lapsesta ja seurata läheltä hänen kuolemaansa (Joh. 19:25-27). Jeesuksen vangitsemisen jälkeen opetuslapsi toisensa jälkeen luikki piiloon ja hylkäsi Jeesuksen, mutta Maria seisoi rohkeana syvästi rakastamansa poikansa ristin juurella. Rohkeasti itkien ja rakastaen. Marian sydämessä oli paikka Jeesukselle – siellä paloi aito ja syvä rakkaus.

Johanneksen tekstissä ristin juurella mainitaan olleen ”hänen äitinsä {Neitsyt Maria} ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria”, joiden lisäksi mainitaan, että Jeesuksen ”rakkain opetuslapsi” oli myös paikalla. Missä oli palmusunnuntain kansanjoukot? Entä missä olivat Pietari ja muut opetuslapset?

Edes Jeesuksen veljet eivät olleet paikalla – vain oma äiti oli todistamassa poikansa väkivaltaista kuolemaa. Jeesuksen veljet eivät uskoneet hänen messiaanisuuteensa, vaan olivat hylänneet hänet jo aiemmin (Joh. 7:5). Tosin, kiitos Herralle, tiedämme heidän kääntyneen Jeesuksen seuraajiksi jo pian ylösnousemuksen jälkeen (Ap. t. 1:14).

Veljiä tai opetuslapsia ei sovi moittia inhimillisestä näkökulmasta katsottuna. Olihan Jeesus joutunut törmäyskurssille juutalaisen poliittisen ja uskonnollisen johdon kanssa. Lisäksi hänestä oli tehty valtapoliittinen pelinappula miehittäjävallan juutalaispolitiikassa. Jeesuksen suosio oli laskenut kansan keskuudessa jopa niin, että enemmistö tahtoi hänelle kuoleman rangaistuksen.

Sivusta katsottuna koko Jerusalem oli kääntynyt Jeesusta vastaan. Monet Jeesuksen läheiset kunnioittivat kuolevaa Jeesusta vain poissaolollaan, mutta en laskisi sitä heidän ’huonoudekseen’, vaan päinvastoin äiti-Marian rohkeudeksi.

Maria, Jeesuksen äiti, uskoi poikaansa. Hän ei hetkeäkään epäillyt hänen sanomaansa, vaan oli loppuun asti mukana toisten hylättyä hänet. Syvä kiintymys ja rakkaus Jumalaan antoi Marialle rohkeuden olla läsnä poikansa kuoleman hetkellä, vaikka koko Jerusalem pilkkasi ja nauroi.

Maria osoitti äidin rakkautta lastaan kohtaan ja seurasi vierestä hänen kuolemaansa, vaikka jokainen sekunti teki kipeää. Hän katsoi vierestä, kun hänen oma poikansa kärsi häpeällistä kuolemaa kansan kiihottajana: juutalaisen uskontopolitiikan ja Rooman valtion vihollisena.

Mutta Maria ei hävennyt – ristillä kuolinkamppailua käynyt reilu kolmekymppinen mies oli hänen rakas poikansa, ja vaikka kukaan muu ei olisi uskonut Jeesukseen Jumalan Poikana, niin Maria uskoi.

Vaikka Maria ei ollut näkyvässä roolissa Jeesuksen toiminnan aikana, hänen sydämensä varmasti oli mukana koko ajan siellä missä Jeesus kulki. Olisi vaikea uskoa, etteikö Maria olisi muistanut poikaansa jatkuvin rukouksin uskollisesti näiden vuosien ajan. Äidin rakkaus teki hänestä rohkean; se oli vienyt hänet aina ristin juurelle saakka eikä se luovuttanut sen jälkeenkään.

Mariasta opittua

Äidin rakkauden kestävyydestä voisi kertoa tuhansia vastaavia esimerkkejä, mutta valitsin tämän, koska se on erityisesti lähellä meitä jokaista. Minkä valtavan voimavaran Jumala on antanut äidin sydämeen!

Vain tuo ihmeellinen rakkaus selittää sen, miksi tuhannet uskovat äidit tänäänkin korottavat äänensä rukoukseen poikiensa ja tyttäriensä puolesta. Sama rakkaus ajaa heidät kerta toisensa jälkeen tekemään kaikkensa lastensa parhaaksi. Mikään muu inhimillinen rakkaus ei ole verrattavissa äidin rakkauteen.

Äiti Marian elämän kautta sanat nöyrä, kiitollinen ja rohkea saavat syvemmän merkityksen. Maria ei ilmaissut nöyryyttään ulkoisin katumusharjoituksin, hän ei sanoin korottanut vuolaasti sydämestään kumpuavaa kiitollisuuttaan eikä ilmaissut rohkeuttaan järjettöminä ’miehuuden’ tekoina.

Maria eli noiden sanojen merkityksen siinä tehtävässä, johon Jumalan oli hänet kutsunut. Nöyryys, kiitollisuus ja rohkeus ilmenivät hänen palvelutyössään – siinä kaikessa, mitä Jumala oli kutsunut hänet tekemään. Emme voi erottaa näitä laatusanoja Marian persoonasta, vaan näemme hänen toteuttaneen niitä äitinä – Jumalan Pojan äitinä. Hän ei puhunut nöyryydestä, kiitollisuudesta tai rohkeudesta, vaan toteutti niitä omassa elämässään.

Marian elämässä uskollisuus Jumalan palvelijan ominaisuutena saa uuden näkökulman. Uskollisuutta ei ole näyttävä show, vuolaat tarkoitushakuiset rakkaudentunnustukset, vaan sitä on oman paikan täyttäminen hiljaa Jumalan tahdossa niin hyvin kuin sen taitaa.

Maria oli kutsuttu Jumalan äidiksi, joten hän keskittyi täyttämään tehtävänsä äitinä niin hyvin kuin taitoi. Hän on esimerkki nykypäivän jumalanpalvelijalle keskittymisestä oleelliseen.

Olisiko Maria täyttänyt tehtävänsä Jumalan Pojan äitinä, jos hän olisi laiminlyönyt äidin tehtävät ja mieluummin opettanut päivät aamusta iltaan temppelin esipihalla paikallisia naisia? Tai miksei hän olisi voinut käyttää aikaansa vaikkapa mieluummin itsensä kehittämiseen? Mutta Marian ensisijainen tehtävä oli olla äiti lapsilleen – kaikki muu tuli vasta sen jälkeen. Uskollisuus on täten kuuliaisuutta Jumalalle siinä tehtävässä, jonka olet häneltä saanut.

Ja vielä lopuksi tahdon muistuttaa meitä sivistyneen yhteiskunnan kansalaisia perhesuhteiden vaalimisesta. Maria antaa esimerkin siitä, kuinka äitiys ei lopu siihen hetkeen, kun lapsi lähtee kodista. Äitiys on eliniän mittainen projekti, joka muuttaa muotoaan lasten kasvaessa.

Se antaa heille tilaa omaan elämään, mutta silti tarjoaa aina turvaa ’emon siipien alla’ niin kuin lapsuudessakin. Ja samoin kuin Jeesus huolehti omasta äidistään, samoin me olemme lapsina velvolliset huolehtimaan vanhemmistamme. Se sisältyy ajatuksena jo neljänteen käskyynkin (2. Moos. 20:12; 5. Moos. 5:16). Vaikka yhteiskunta huolehtii nykypäivänä esimerkiksi osasta vanhusten perustarpeista, ei se vapauta lapsia sosiaalisista ja hengellisistä velvoitteistaan omia vanhempiaan kohtaan.

Uskon pelkästään tämän lyhyen katsauksen Neitsyt Marian elämään puhutelleen meitä jokaista tavalla tai toisella. Älkäämme antako sanojen vain sattua, vaan ottakaamme niistä opiksemme. Olkaamme siis kaikki siunatut – niin äidit kuin lapsetkin.

Pohdittavaa

Miten äiti Maria on esikuva minulle?
Miten Marian elämässä näkyy hänen omistautuneisuutensa Herralle?
Rukoileeko oma äitini puolestani? Entä rukoilenko minä hänen puolestaan?