Rukous on vuoropuhelu ihmisen ja Jumalan välillä. Rukouksessa jaamme tuntoja ja pyydämme Herran tulevan eri tavoin elämäämme. Rukouksessa Jumala on läsnä vuoropuhelussa kanssamme. Ajatellen rukousta tämän hetken kohtaamisena Jumalan kanssa tuntuu koomiselta, että yhteyden sijaan keskitymme rukouksessa pyytämään Jumalaa ilmestymään tulevassa ajassa, vaikka hän on läsnä juuri tuossa hetkessä kanssamme.

Mieti hetki rukousta kahdenkeskisen vuoropuhelun näkökulmasta. Mitä vuoropuhelusta kertoo se, että puhe keskittyy minun ongelmiini?Tai mitä kertoo se, että keskityn pyytämään keskustelukumppanilta alati vain apua tulevaan aikaan? Samalla unohdan, että hän on läsnä tässä hetkessä. Tällainen rukouskeskustelu kuulostaa enemmänkin esimiehen ja työntekijän kehityskeskustelulta, lainaneuvottelulta pankinjohtajan kanssa tai korjaussuunnitelman laatimiselta urakoitsijan kanssa. Tätäkö on elävä rukoussuhde?

Koomisen rukousyhteydessä tekee myös epäluottamuksemme elämään. Huolehdimme tänään tulevasta ja etsimme Jumalaa avuksi kulkemaan edellämme tulevassa ajassa, vaikka me ihmisinä olemme sidotut elämään nykyhetkessä. Rukoilemme Jumalan Pyhää Henkeä menemään jo huomiseen, vaikka suurin siunaus on saada hänen läsnäolonsa lisääntymään kuluvassa hetkessä.

Ehkä ihminen on taipuvainen ’lähettämään Jumalaa tulevaisuuteen’ siksi, että ihminen kokee ’kaikkivoipaisuutta’ nykyhetkessä, kun taas tuntematon tuleva pakottaa hänet etsimään apua toisaalta. Terveintä olisi tietenkin ymmärtää voimattomuutensa nykyhetkessä ja etsiä Jumalan läsnäoloa tähän hetkeen kuin lykätä vain kohtaamaton tulevaisuus Herran käsiin.

Paavali tunnistaa tämän rukouksemme heikkouden ja lohduttaa sillä, ettei Herra ole laskenut elävää rukousyhteyttä yksin meidän varaamme:

”Myös Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla ja miten, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Hän, joka tutkii sydämet, tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.” (Room. 8:26-27)

Herra, anna muutos elämääni

Olen miettinyt sitä, että rukoilenko Jumalaa vaikuttamaan elämässäni vai odotanko hänen korjaavan asioita tai tekevän halpoja ’temppuja’ siksi, että saavuttaisin sen ’jonkin suotuisan seikan’ elämässäni hinnatta.

Ehkä esimerkki avaa ajatustani. Ajatellaan toimeentuloa tai vaurautta. Jos rukoilen Jumalalta, että saan vaurautta elää taloudellisesti riippumattomana ja täten palvella silloin Herraa vailla taloushuolia. Onko odotuksesi tällöin se, että kohta tilillesi ilmestyy kuin taikaiskusta seitsennumeroinen summa rahaa?

Kuin taikaiskusta…

Mutta entäpä jos Jumala vastaa rukoukseesi siten, että hän laittaa sinut työskentelemään 80 tunnin työviikkoja seuraavat 15 vuotta, jonka jälkeen sinulla on mahdollisuus palvella Herraa taloudellisesti riippumatta säästöilläsi? Eikö tämäkin ole vastaus rukoukseen? Ymmärrätkö Jumalan vastauksen siinä vaiheessa, kun ’työstät’ rukousvastausta Jumalan siunaamana terveydellä ja jaksamisella?

Entä ymmärrätkö Jumalan rukousvastauksen taloudelliseen riippumattomuuteen, jos hän ottaakin sinulta pois osan terveyttäsi ja riippumattomuutesi onkin sairauseläkkeen muodossa?

Esimerkkini oli äärimmäinen, mutta totean vain, että joskus käy niin, että me rukoilemme yllemme jotain sellaista, mitä emme ymmärrä. Pyydämme jotain kaunista tapahtuvaksi tulevaisuudessa, mutta olemmeko valmiit kulkemaan sen tien, mitä pitkin Jumala meidät kuljettaa rukousvastaukseen?

Herra, tee hiilestä timantti!

Toisin sanoen pyydämme Herraa tekemään oman elämämme ’hiilestä’ timantin. Pyydämme häntä hiomaan timantista kirkkaamman ja puhtaamman, mutta ajattelemme, että se kaikki tapahtuu siten, että hän vain taikoo sen meistä esiin? Mutta jotta timantti olisi aito ja kestävää, hän tekeekin sen kestävällä tavalla luonnonlakien mukaan. Ensin hiili altistetaan valtavalle paineelle pitkäksi aikaa, minkä jälkeen se pitää vielä hioa, jotta lopputulos on todella sitä, mitä pyysin.

Ymmärränkö silloin, kun Jumalan työ minussa matkalla hiilestä timantiksi on vielä kesken, että elän rukousvastauksessa? On vain niin, että monet kerrat vastaukset rukouksiin edellyttävät vaikeidenkin vaiheiden läpikäymistä.

Otetaan muutama käytännön esimerkki rukousvastauksista, joiden koko mittaa emme välttämättä osanneetkaan arvioida.

  • Rukoilet kärsivällisyyttä, ja Herra lähettää elämääsi vaativia ihmisiä, jotka pyynnöillään vievät sinut aina äärirajoille. ”tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä” (Room. 5:3)

  • Rukoilet kuuliaista henkeä ja Jumala johtaa sinut kerta toisensa jälkeen kärsimykseen, että oppisimme samaan kuuliaisuutta samalla tavalla kuin Kristus osoitti sitä maanpäällä: ”Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.” (Hepr. 5:8)

  • Rukoilet epäitsekkyyttä ja kas Herra lähettää tiellesi tilanteita, joissa joudut uhraamaan omat mahdollisuutesi laittaen toisten tarpeet omiesi edelle.

  • Rukoilet voimaa ja nöyryyttä ja kohta huomaat olevasi samassa tilanteessa kuin Paavali: ”olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.” (2. Kor. 12:7)

  • Rukoilet Herraa antamaan sinulle lisää uskoa. Ja kuin taikaiskusta pankkitili tyhjenee, kohtaat taloudellisia haasteita, jne. Mistään ei löydy ratkaisua ongelmiin, jaksaako sitä enää uskoakaan…

  • Rukoilet lempeyttä ja kohta kohtaat elämässäsi tilanteita, joissa koet kiusausta olla kova ja karski.

  • Rukoilet hiljaisuutta, mutta kohtaat kohta elämässäsi myrskyjä, kiireitä ja jatkuvaa jännitettä vain siksi, että oppisit, että Herra antaa rauhan ja hiljaisuuden, joka on kaikkien olosuhteiden yläpuolella.

Vastaus rukoukseen ei ole välttämättä ’taikaisku’ olosuhteissa, vaan se voi olla tie, jonka Herra Jeesus on valmis kulkemaan yhdessä meidän kanssamme, jotta sitten tien käytyämme saamme yhdessä iloita rukousvastauksesta.

Rukoilkaamme elämäämme täten ennen kaikkea Jumalan ihmeellistä johdatusta ja läsnäoloa kuluvassa hetkessä. Miksi työntäisimme hänet kauas tulevaisuuteen tekemään ihmeitä siellä, kun hän voisi elää kanssamme tämän hetken ja tehdä hetkestä ihmeen.

Pohdittavaa

Rukoilenko ’taikaiskua’ vai Jumalan läsnäolon tietä, joka tuo vastauksen rukoukseeni?