Sana ’jumalanpalvelus’ on vakiintunut arkisessa kielenkäytössä tarkoittamaan kollektiivista kokoontumista kohtaamaan Jumala yhdessä. Se ei kuitenkaan ole sanan koko merkitys, mihin viittaavat yhdyssanan osat ”Jumalan” ja ”palvelus” erikseen kirjoitettuna. Se on Jumalan palvelemista, joten se sisältää myös henkilökohtaisen jumalanpalveluksen arjessa kirkkotilojen ulkopuolella.

Jumalanpalvelus on uutta elämää Kristuksessa (Room. 12:1). Jumalanpalvelus alkaa aina sydämestä. Se asuu uskon siemenessä, joka on kylvetty ihmisen sydämeen. Kun uskon siemenen itää ja lähtee kasvamaan, sydämen kätköön kylvetty sisäinen siemen nousee idulle, kasvaa vartta ja kantaa hedelmää. Tuon hedelmän me tunnemme sanalla ’jumalanpalvelus’ sen laajemmassa merkityksessä.

Kun siemen saa tilaa kasvaa, se ei voi pysyä kätkössä pinnan alla, vaan ennemmin tai myöhemmin ja tavalla tai toisella, se tunkeutuu esiin – jumalanpalveluksena. Jumalanpalveluksen keskiössä on Jumala; se on kohtaaminen Jumalan kanssa. Missä muodossa jumalanpalvelus ikinä murtautuukaan esiin, sen keskiössä on aina Jumala; palvelus ilman Jumalaa keskiössä on epäjumalanpalvelus.

Oleellisempaa kuin jumalanpalveluksen muoto – puhutaan sitten yhteisestä tai henkilökohtaisesta jumalanpalveluksesta – on sydämen asenne. Tästä puhuu myös profeetta Samuelin sanat kuuliaisuudesta.

”Silloin Samuel sanoi: ”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva,” (1. Sam. 15:22)

Kuuliaisuus jumalanpalveluksen keskiössä

Vanhan testamentin jumalanpalveluksen keskiössä oli Jerusalemin temppeli ja uhrit. Tästä syystä profeetta puhuu uhreista ja niiden kelvollisuudesta, kun me puhumme ehkä hieman toisenlaisesta jumalanpalveluksesta.

Vaikka teksti puhuu uhreista, jotka me näemme enemmän rituaaleina tai ulkoisena jumalanpalveluksena, periaate Vanhan testamentin jumalanpalveluksessa on sama kuin meidänkin käsityksessämme siitä. Uhritoimitus on oleellisen tärkeä, mutta jos sydämen sisäinen asenne on väärä, uhri jää ’tyhjäksi’. Tästä psalmistit ja profeetat puhuvat toistuvasti (Ps. 50:8-15; Ps. 51:18-19; Jes. 1:11-13; Hoos. 6:6; Aam. 5:22).

Ja tämä oli siis myös profeetta Samuelin sanoma, kun hän nostaa kuuliaisuuden yhdeksi jumalanpalveluksen peruspilareista:

”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva,” (1. Sam. 15:22)

Uhrin arvo

Hän kysyy, että kuvittelemmeko palvelevamme Jumalaa, jos emme ole kuuliaisia hänen äänelleen? Mitä 245arvoa on ylistää, saarnata tai muuten palvella Herraa vain huulillamme, jos samaan aikaan kiellämme Jumalalta kuuliaisuutemme?

Pysähdyin sanojen ”kuuliaisuus hänen äänelleen” eteen. Kuuliaisuus on tarkoittanut minulle ”tottelemista, jonkun noudattamista” ja siinä on ollut tietty ajatus myös suunnassa pysymisestä ja auktoriteetin kunnioittamisesta.

Kun pysähdyin kuulostelemaan sanaa ’kuuliaisuus’, siitä avautui eteeni näkökulma, jota en niin kirkkaasti ole siitä ennen tavoittanut. Suomenkielen käännösvastine ’kuuliaisuus’ sisältää sanan ”kuulla”, mikä viittaa siihen, että ollakseni ”kuuliainen”, minun pitää ensin kuulla häntä, kenelle kuuliaisuuteni kuuluu. Miten voin totella tai noudattaa kenenkään tahtoa, ellen ensin kuuntele, mitä hän minulta odottaa?

Tätä on kuuliaisuus. Se on Jumalan Pyhän Hengen äänen kuuntelemista ja vasta sen jälkeen ’kuullun’ mukaan ojentautumista. Eli juuri niin kuin profeetta Samuel sanoi: ”kuuliaisuus hänen äänelleen”.

Samuel oli esimerkki kuuliaisesta palvelijasta

Samuel itse oli esimerkki kuuliaisesta palvelijasta. Hänen elämänsä jumalanpalvelus nousi ”kuuliaisuudesta Jumalan äänelle”. Kun Jumala puhui hänelle, hän kuunteli ja sen jälkeen sisäinen ’kuuliaisuus’ sai ulkoisen muodon ’kuuliaisuutena’ siinä, mistä Herra oli hänelle ensin puhunut.

Samuelin elämässä sen voi kiteyttää pappi Eelille annettuun lupaukseen hänen työnsä jatkajasta:

”Mutta minä nostan itselleni uskollisen papin, joka toimii minun sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle minä rakennan pysyvän huoneen, ja hän vaeltaa minun voideltuni edessä koko elinaikansa.” (1. Sam. 2:35)

Näissä sanoissa elää tosi jumalanpalvelus. Jumala tahtoo toteuttaa elämässämme sitä, mitä on hänen sydämessään ja mielessään, ja sen juuri Samuel teki.

Samuel oli rukousvastaus äidilleen, mistä hän sai nimensä Samuel eli ”Jumalan kuulema”. Hänen elämänsä oli omistettu Jumalalle. Kuuleminen toimi Samuelin elämässä myös toiseen suuntaan, sillä hän oli ”kuuliainen Jumalan äänelle” – jo tutussa kertomuksessa hänen kutsustaan.

Myöhemmin profeettana, esirukoilijana ja viimeisenä Israelin tuomarina hän joutui toistuvasti kipeän valinnan paikalle, kenen ääntä hän kuuntelisi ja kenen äänelle hän olisi kuuliainen. Valinnat eivät olleet ulkoisesti helppoja eivätkä mieluisia, silti Samuelin valinta oli aina selkeän varma. Hän valitsi olla ”kuuliainen Jumalan äänelle” ja sen tähden hänen ’jumalanpalveluksensa’ jäi elämään. Emme lue Samuelista sen tähden, että hän olisi ollut erityinen ihminen, vaan siksi, että hän oli ”kuuliainen Jumalan äänelle” ja Jumalan teot jäivät todistukseksi näkymään Samuelin elämästä.

Kuuliaisuuden palvelus

Samuelin esimerkki on lukemisen arvoinen; tutustu hänen elämäkertaansa ellet vielä ole niin tehnyt. Hän antaa sisällön sille, mitä hän tarkoittaa sanoessaan ”kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva”. Mutta sinun ei tarvitse olla Samuel ollaksesi ”kuuliainen Jumalan äänelle”.

Oleellista on ymmärtää, että olla ”kuuliainen Jumalan äänelle”, merkitsee elämässäsi kahta asiaa: kuulemista ja ojentautumista.

Et voi olla kuuliainen, ellet ensin kuuntele, mitä Jumala odottaa sinulta. Jumala puhuu sinulle kyllä; hän puhuu sydämellesi niin sanassaan kuin Pyhän Hengen äänellä. Älä ylenkatso hänen ääntään; kuulet sen sitten kuinka ’arkisesti’ tahansa.

Toiseksi kuuliaisuus ei jää vain sydämen kätköön, koska se tahtoo kasvattaa varren ja tuottaa hedelmää, joka ’jumalanpalveluksena’ astuu esiin näkyvässä maailmassa. Se on sitä, mitä Samuelista kirjoitettiin sanoin ”joka toimii minun sydämeni ja mieleni mukaan”. Jos siis Jumalan Pyhän Hengen äänen kuunteleminen on sekin jo vaikeaa, haasteet alkavat ojentautumisesta.

Oppikaamme siis jotain ”kuuliaisuudesta” todellisen jumalanpalveluksen elementtinä. Kuulkaamme ja ojentautukaamme – kas siinä on avaimet elävään jumalanpalvelukseen.5

”Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1)

Pohdittavaa

Miten kuuliaisuus Jumalan Hengen äänelle haastaa minua tänään?