Marian ilmestyspäivä eli marianpäivä on kristillinen juhlapäivä, joka juhlistaa arkkienkeli Gabrielin ilmestymistä Neitsyt Marialle ilmoittamaan Kristuksen tulevasta syntymästä. Tämä kirkkovuoden juhla katsoo kohti Kristuksen syntymää, mistä me olemme tämän juhlan kohdalla odotusajan eli noin 9 kuukauden päässä. Näin kirkkovuoden kalenteri muistuttaa meitä hyvissä ajoin joulun lähestymisestä.

Samaan aikaan, kun marianpäivä katsoo Herran syntymäjuhlaan, me matkaamme paastonajassa kohti kärsimysviikkoa, Herramme Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemuksen juhlaa. On paastonajan viides sunnuntai eli olemme ainoataan viikon matkan päässä palmusunnuntaista – Kristuksen juhlallisesta sisääntulosta Jerusalemiin.

Tekstini ei ole marianpäivän teksti. Se on paastonajan teksti tälle sunnuntaille Johanneksen evankeliumin 12. luvusta. Siinä Jeesus puhuu avoimesti kuolemastaan ja kuolemansa merkityksestä opetuslapsille. Päivän teksti alkaa jakeesta 20, mutta tässä käyn tekstiin sisälle vasta jakeesta 27 eteenpäin (Joh. 12:27-33).

Elävän sanan äärelle

Ennen kuin luen tekstin ja käymme tarkastelemaan sen rikasta sisältöä, tahdon pysäyttää meidät hetkeksi pohtimaan Raamattua ”elävän sanan” ilosanomana ja sen vaikutusta arkiseen elämäämme.

Joskus tuntuu siltä, että me luemme Raamattua kuin satukirjaa, tietosanakirjaa tai historiankirjaa. Tällä tarkoitan sitä, että luemme kertomuksia kuin ne olisivat vain innoittavia tarinoita. Toisaalta luemme opetuksia kuin ne olisivat vain kiinnostavia faktoja. Ja vieläpä luemme kirjoituksia vain tapahtuneiden historiallisten käänteiden sarjana.

Toki tunnistamme pelastuksen arvon ja uskomme ylösnousemukseen Kristuksessa, mutta Jumalan sanan voima jää kohdallamme pelkäksi tiedoksi, puheeksi tai ulkoiseksi viisaudeksi.

Voisiko evankeliumin tapahtumilla tai Jeesuksen vertauksilla olla syvempi merkitys elämällemme kuin, että ne ovat vain joukko kertomuksia, joista opitaan elämänviisautta niin kuin hyvästä sadusta? Onko Raamatun teksti vain lattea opetus tai todistus siitä, mitä on Jumala tehnyt ennen meitä? Eikö Raamattu – Jumalan elävä sana – voisi antaa enemmän?

Toisaalta Raamattu avautuu joskus eteemme toiveiden kirjana. Luemme sieltä, kuinka Abraham oli varsin siunattu mies ja kuinka Job aikansa kärsittyään sai hänkin suuren siunauksen. Kohta kysyn, että Herra, eikö minunkin kuulu saada jotain tällaista?

Puhuuko Raamatun kertomukset vain siitä, miten Jumalan voima ilmenee ulkoisina merkkeinä? Eikö Jeesus antanut kohtaamilleen ihmiselle aina jotain enemmän kuin vain sen, mitä he osasivat häneltä pyytää? Eikö Raamattu – Jumalan elävä sana – siis voisi olla enemmän kuin ulkoinen siunaus tai älyllinen ponnistus? Voisiko se saada tilaa elämässämme?

Mitäpä jos uskaltaudumme lukemaan Jumalan sanaa siten, että se annan tietoisesti sille tilaa lukea minua? Kuulostaa hullulta. Kysyn, mitäpä jos etsisimme Jumalan sanan elävää ja luovaa voimaa elämäämme sen sijaan, että yritämme kampittaa Jumalan toimimaan aina vain meidän käsikirjoituksemme mukaan?

Mitä jos emme tarjoisikaan Jumalalle aina valmiiksi laadittuja käsikirjoituksia elämäämme, vaan antaisimme hänelle mieluummin tyhjän paperin, johon hän saa kirjoittaa elävän käsikirjoituksen meitä varten? Voisiko olla niin, että Jumalan Pyhä Henki on parempi kirjoittaja kuin minä? Jos siis annan Jumalan Pyhän Hengen kirjoittaa tarinani, luulen, että elämä alkaa puhumaan vahvemmin Jumalan sanoja.

Tämän päivän teksti, jossa Jeesus huudahtaa ”Isä, kirkasta nimesi!” kertoo juuri siitä, mitä tarkoittaa antautua Jumalan elävän sanan ’luettavaksi’; se puhuu siitä, miten Jumalan Pyhä Henki on suvereeni toimija elämässämme, kun vain annamme hänelle tilaa.

Tekstissä Jeesus antaa esimerkin. Hän ei tarjoa Isälle omaa suunnitelmaa ikävästi lähestyvää pääsiäisviikkoa varten, vaan hän antaa itsensä Isälle tyhjänä paperina – uhrina, jonka Isä käsikirjoittaa häntä varten – koko ihmiskunnan eduksi.

Kun nyt käymme tämän päivän tekstiin, mieti mitä se sinulle edustaa ja mistä se puhuu? Tahdon sinun miettivän, mikä tekstin ulottuvuus tavoittaa sinut – tai pikemminkin sinun elämäsi – tänään?

Jeesus puhuu kuolemastaan

Tekstimme on otsikoitu uudemmissa käännöksissä sanoilla ”Jeesus puhuu kuolemastaan”. Mielestäni otsikointi on varsin lattea ellei nyt sentään epäonnistunut.

Vanhemmat kirkkoraamatut sen sijaan avaavat otsikoissa myös asian toisen puolen. Vuoden 1933/38 kirkkoraamattu otsikoi tekstin osuvasti: ”Jeesus puhuu kirkastumisestaan ja kuolemansa tarpeellisuudesta”.

Kun nyt luen tekstin, voit itse miettiä, miten sinä otsikoisit sen.

”Nyt minun sieluni on järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Mutta tätä vartenhan minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!” Silloin taivaasta kuului ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja vastedeskin kirkastan.” Kansa, joka oli paikalla, kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrisseen. Toiset sanoivat: ”Hänelle puhui enkeli.” Jeesus vastasi: ”Ei tämä ääni tullut minun tähteni vaan teidän tähtenne. Nyt on tämän maailman tuomion hetki. Nyt tämän maailman ruhtinas heitetään ulos. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Mutta tämän hän sanoi ilmaistakseen, millaisella kuolemalla hän kuolisi.” (Joh. 12:27-33)

Ensisilmäyksellä Jeesuksen rukouksen sanat näyttävät jos eivät nyt ristiriitaisilta, niin ainakin vastakohtaisilta. Hän oli juuri puhunut ristinkuolemasta tekstiä edeltävissä jakeissa, minkä jälkeen hän kääntyy puhumaan Isälle – siis rukoilemaan. Pääsiäisviikon edellä hän tuntee tuskaa kohta koittavasta ajasta. Hän rukoilee:

”Nyt minun sieluni on järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä!”

Ei ole vaikea tavoittaa tätä tuskaa ja ahdistusta, mitä Jeesus kokee tehtävänsä edellä. Pääsiäisuhrin tehtävä ei ole helppo ja se on kaikkea muuta kuin miellyttävä kantaa. Uhrin ’elämän huippukohta’ on kuolema.

En tiedä, mitä ajattelet Jeesuksen sanojen ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” tarkoittavan, mutta ehkä ajattelet, että Jeesus pyytää siinä Isää muuttamaan suunnitelmaansa toiseksi. Ehkä vähempikin riittäisi – tai voisiko tuo kaikki tapahtua jotenkin toisin… Näinkö Jeesus todella rukoilisi?

Rukoilisiko siis Jeesus tässä Isää, niin kuin meilläkin on tapana rukoilla: ”Isä, tee minun tahtoni, kun tuo sinun tiesi vaikuttaa niin ikävälle”? Olisiko siis Jeesus kirjoittanut sittenkin oman suunnitelmansa ja pyytää nyt Jumalaa etenemään sen mukaan?

Ennen kuin lukija ehtii tätä vaihtoehtoa pidemmälle hekumoida, Jeesus jatkaa rukousta samaan hengenvetoon. Hän rukoilee:

”Mutta tätä vartenhan minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!”

Huomaathan, ettei Jeesus ollutkaan aikeissa tarjota Isälle omaa käsikirjoitusta, vaan päinvastoin hän ojentaa itsensä ’tyhjänä paperina’ Isän käsiin, jotta Isä kirjoittaa elävää sovitushistoriaa Poikansa elämän ja kuoleman kautta.

Tällä tavoin yhdessä katsottuna kummatkin pyynnöt 1) ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” ja 2) ”Isä, kirkasta nimesi!” ovatkin saman asian kaksi puolta. 1) Ensimmäinen pyyntö pyytää Isää olemaan läsnä vaikeassa hetkessä, jonka läpi Jeesuksen oli kuljettava. 2) Toinen pyyntö paljastaa käsikirjoituksen merkityksen, joka Jeesuksen raskaalla tiellä oli.

”Pelasta minut tästä hetkestä” ei siis tarkoittanut sitä, että Jeesus olisi pyytänyt Jumalaa tasoittamaan hänelle varatun tien helpommaksi. Se on pyyntö, että Isä antaisi hänelle voiman käydä läpi tuon kauhistuttavan hetken, joka on samalla ihmiskunnan historian suurimman voiton hetki.

”Nyt on tämän maailman tuomion hetki. Nyt tämän maailman ruhtinas heitetään ulos. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.”

Tuossa kärsimyksen hetkessä toteutuu Jeesuksen pyyntö ”Isä, kirkasta nimesi!”, mihin Isä vastaa arvoituksellisesti: ”Minä olen sen kirkastanut ja vastedeskin kirkastan.”

Ristin kuoleman ja samaan aikaan suuren voiton edellä Jeesus antaa meille esimerkin siitä, miten Jumalan Poika valitsee antaa itsensä kuin tyhjän paperin Jumalan käsiin, jotta Isä käsikirjoittaa hänen elämänsä eikä päinvastoin. Ja Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, täyttä Poikansa pyynnön.

”Isä, kirkasta nimesi!”

Jeesuksen ristinkuolema toteutti Jeesuksen rukouksen ”Isä, kirkasta nimesi!” Mutta mitä tuo Isän nimen kirkastaminen tarkoittaa? Koko Jumalan pelastussuunnitelma näyttää tähtäävän siihen, mutta mitä se tarkoittaa? Miten Jeesus kirkastaisi Jumalan nimen ja miten me omassa elämässämme voisimme tehdä saman?

Nimen kirkastaminen on jotain, mikä kuuluu Jumalalle ja hänen valtakuntaansa. Se esiintyy tekstissä kolmessa aikaulottuvuudessa. Isän sanoissa se esiintyy menneessä ja tulevassa, mutta Jeesuksen sanoissa se on läsnä nykyhetkessä.

Kreikan kielen ’kirkastamista’ tarkoittava sana ’doksadzo’ merkitsee ”kiittää, ylistää, kunnioittaa, ihannoida”. Vastaava substantiivi ’doksa’ tarkoittaa ”loisto, valo, kirkkaus” tai ”kuuluisuus, arvo, kunnia”. Tuo sana puhuu Jumalan asemasta ihmiseen nähden ja siitä, mitä Jumalan kohtaaminen saa aikaan ihmisessä. Hän on se, jolle kuuluu arvo ja kunnia. Häntä me kiitämme, ylistämme, kunnioitamme ja ihannoimme – koko elämällämme.

Siihen tähtää Jumalan nimen kirkastaminen. Se on sitä, kun ihminen löytää todellisen paikkansa Jumalan valtakunnasta ja Jumalan edestä. Se on elämää Jumalan Pyhän Hengen läsnäolossa. Ja missä Jumalan nimi kirkastuu sen paremmin kuin siellä, missä ihminen löytää Jumalan elämänsä keskipisteenä.

Jeesuksen sovitustyö valmisti meille tien Jumalan kirkkauteen. Jeesuksen osa Isän nimen kirkastamiseksi oli avata tie, jota pitkin me saamme puolestamme kulkea. Evankelista Johannes liittää Kristuksen kirkastumisen hänen alennustilaansa; hän puhuu alennustilan ja kärsimyksen kirkkaudesta, missä risti on askel kohti Kristuksen kirkastumista, joka tapahtuu kärsimyksen syvässä pimeydessä. Tämä on Kristuksen osa Isän nimen kirkastumiseksi. Se on se, mikä liittyy sanoihin ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä!”

Isän nimen kirkastamisen toinen puoli on valtakunnassa, jonka Jumala on rakentanut Kristuksen sovitustyön varaan. Se on elämän ja kirkkauden valtakunta, joka on tullut esiin Kristuksessa. Hänen uhrikuolemansa kautta se on tarjolla meille jokaiselle. Kristus on tehnyt kaiken valmiiksi; meidän vuoromme on käydä hänen valmistamaansa tietä Isän nimen kirkastamisen tielle.

Kristus ei kuollut sen tähden, että Jumalan nimi tulisi kirkastetuksi vain Taivaissa. Siellä se on ollut aina kirkastettu ja tulee olemaankin. On kyse samasta asiasta kuin Herran rukouksessa sanoissa ”tapahtukoon sinun tahtosi niin maanpäällä kuin taivaissa”. Taivaissa Jumalan tahto on tapahtuva, mutta maanpäällä ihminen kyseenalaistaa sen. Sama koskee Jumalan nimen kirkkautta. Jumalan nimi on kirkastettava maanpäällä, koska vain ihminen on kyllin ylpeä ja tyhmä kyseenalaistaakseen Jumalan valtasuuruuden.

Kun siis puhumme Jumalan nimen kirkastamisesta, kirkastamisen keskiössä on ihminen. Jumala tahtoo, että ihminen voisi nähdä Kristuksen nimen valtasuuruuden omassa elämässään. Ja vasta silloin, kun ihminen löytää Jumalan nimen kirkkauden omasta elämästään, nimi on kirkastettu maanpäällä.

Kristuksen sovitustyö tuo ihmisen paikalle, missä ihminen tulee osalliseksi Jumalan nimen kunniasta tai loistosta ja saa löytää elämäänsä Jumalan Pyhän Hengen voiman.

Kyse ”Isän nimen kirkastamisessa” oli siitä, että ihmiset – sinä ja minä – voimme tänään olla osalliset tuosta samasta kirkkaudesta. Jumalan nimi kirkastuu siinä, kun me ihmiset löydämme Jumalan kirkkauden Kristuksen sovitustyön kautta elämäämme. Siihen Jeesus viittaa, kun hän sanoo tekstissämme:

”Ei tämä ääni tullut minun tähteni vaan teidän tähtenne.”

Jumalan ikuinen suunnitelma on ollut pelastaa ihminen antamalla oma Poikansa kärsimään ristinkuoleman ihmisen syntien edestä. Hän on tehnyt kaikkensa, jotta ihminen saisi jälleen kerran nähdä ja tuntea Jumalan nimen kirkkauden ja kunnian.

Mistä siis päivän teksti puhuu sinulle?

Mitä tämä teksti merkitsee sinulle tänään? Mikä tekee siitä elävän sinun elämässäsi? Jos luemme sen vain tarinana, se on vaarassa jäädä koskettavan kuvauksen tasolle siitä, mitä Jumalan Poika oli valmis rakkaudessaan tekemään edestämme.

Kristus ei kirkastanut Jumalan nimeä sen tähden, että Jumalan kolminaisuus tahtoi näytellä meille hienon näytelmän, jotta voimme katsoa sen videouusintana uudestaan aina pääsiäisen aikaan!

Kristuksen sovitustyö ei ollut viihdettä sen ajan ihmisille. Eikä Johanneksen taltioimana tarina ole tarkoitettu ’raamattuviihteeksi’ meidänkään aikamme ihmisille. Johannes ei kirjoittanut evankeliumia, että me vain tarinoisimme siitä ja viihdyttäisimme toisiamme tiedollisella kikkailulla. Johannes kirjoitti, jotta Isän ja Kristuksen nimi tulisi kirkastetuksi sinun ja minun jokapäiväisessä elämässä.

Jumalan elävän sanan tarkoitus ei ole vain tarjoilla elämäämme ohikiitäviä hetkiä, joissa takaudumme hetkeksi pelastushistorian suurtapahtumiin ja ehkä koemme hieman kiitollisuutta Herran Jeesuksen sovitustyöstä. Jumalan tahto on kirkastaa nimensä sinun elämässäsi! Kyse on vain siitä, että uskallammeko me antaa hänelle tilaa kirkastaa nimensä elämässämme?

Ristiinnaulittu Jeesus Kristus kirkasti Isän nimen omassa elämässään, mutta nyt kysyn miten se tapahtuu sinun elämässäsi? Tämä on kutsu lähteä kulkemaan Jeesuksen avaamaa tietä rohkeasti sen käsikirjoituksen mukaan, minkä Jumala on sinulle varannut.

Kirkastumisen keskiössä on ihminen

Kristus kirkasti Isän nimen ja Isä kirkasti Poikansa, jotta me ihmiset ymmärtäisimme, kuinka suuri lahja meille on annettu Kristuksessa. Kaikki on tehty, meidän tähtemme. Avain on Jeesuksen sanoissa ”Ei tämä ääni tullut minun tähteni vaan teidän tähtenne.”

Opetuslapset tuskin tuossa hetkessä vielä ymmärsivät, mistä oli kyse, kun Jeesus puhui Isän nimen kirkastamisesta. He eivät ymmärtäneen sitä, mitä Jeesus tarkoitti, kun valitsi kirkastaa Isän nimen kärsimyksen kautta. Tuskin he ymmärsivät sitäkään, että Jeesus valitsi antaa tilaa Jumalan tahdolle elämässään sen sijaan, että hän olisi valinnut tehdä oman tahtonsa mukaan. Jumalan Pyhä Henki kirjoitti Jeesuksen elämäntarinan sen sijaan, että Jeesus olisi laatinut kauppalistaa Isälle.

Opetuslapset tuskin ymmärsivät mitään tästä, kun Jeesus sen heille puhui. Mutta myöhemmin he ymmärsivät. Helluntaina he saivat kokea, mitä se on kun Jumala astuu taivaista ja asettuu asumaan ’uuteen kotiinsa’ seurakuntaan – Jumalan Pyhän Hengen asuinsijaan. He tulivat ymmärtämään, mitä tarkoittaa, kun Jumalan nimi kirkastetaan heidän elämässään. He lähtivät astelemaan sitä tietä, jonka Jeesus oli heille avannut, ja jota pitkin Jumalan Pyhä Henki heitä kuljetti.

Toisin sanoen se, mitä Jeesus teki ”Jumalan nimen kirkastamiseksi” ei ollut Jumalaa varten, vaan hän teki sen meidän puolestamme, tähtemme mutta myös ollakseen läsnä omiensa keskellä. Jumalan nimi kirkastui Kristuksessa meidän tähtemme.

Kirkastamisen keskiössä on ihminen. Jumala tahtoo astua ihmisen elämään. Tämän viimeisen vaiheen Jeesus sanoo ehkä käsittelemäämme raamatunkohtaa selvemmin kiirastorstain koskettavassa rukouksessa puolestamme.

”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.” (Joh. 17:22-23)

Mistä siis on kyse? – Kyse ei ole ymmärtämisestä, vaan vastaanottamisesta. Kyse ei ole katsomista ja kuulemisesta, vaan siitä että annamme kaiken tilan Jumalan Pyhälle Hengelle toimia elämässämme.

Se tarkoittaa elämää Jumalan Hengen – ei vaan johtamana – vaan valtaamana. Se on sitä ylösnousemuselämää, minkä näet Apostolien teoissa, kun nämä tekstimme aikaan vielä perin ymmärtämättömän kaverit antoivat itsensä kokonaan Jumalalle ja näkivät, miten heidän elämässään tapahtui asioita, joita kukaan heistä ei ollut suunnitellut millään tavalla. Jumalan nimi tuli tällöin kirkastetuksi heidän elämässään. Se oli jotain muuta, mitä Kristus teki, mutta samaa oli antautuminen Jumalan Pyhän Hengen valtaamaksi.

Ja tämä kaikki on samoin luvattu meille koko täyteydessä – ei enempää eikä vähempää. Tule Jumalan eläväksi ilmoitukseksi. Levitä elämäsi hänen eteensä kuin tyhjä paperi ja anna hänen kirjoittaa elämäsi tarina. Siitä tulee paljon parempi kuin siitä toivolistasta, jonka sinä tahtoisit hänelle laatia.

Tartu Jumalan ylösnousemuselämään; mitä tyhjemmän paperin hänelle annat, sitä enemmän hänellä on tilaa luoda sinussa uutta.

Kristuksen rukous ”Isä, kirkasta nimesi!” ei jäänyt ensimmäisen vuosisadan rukoukseksi. Se on rukous tänään sinun puolestasi. Se on rukous, jossa Jeesus kehottaa sinua antamaan elämäsi ”Isän nimen kirkkauden lähteeksi”.

Jeesus tahtoo, että Isän nimi tulee kirkastetuksi niin ”maanpäällä kuin taivaissa” ja tuo maanpäällä tarkoittaa juuri sinun elämääsi.

Kristus on tehnyt sovitustyössä mahdolliseksi sen, että Jumalan Pyhä Henki voi tänään asua ja hallita sinun elämässäsi.

Pohdittavaa

Tahdotko antaa Jumalan Hengelle tilan ja nähdä, kuulla ja tuntea, mitä hän tekee sinun elämässäsi?