[Huom! Teksti on kirjoitettu palmusunnuntain tekstiin Mark. 11:1-11]

Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Silloin muistellaan Jeesuksen kärsimystä ja matkataan viimeisen viikon tapahtumiin alkaen riemullisesta saapumisesta Jerusalemiin, läpi kiirastorstain petoksen ja pitkäperjantain ristinkuoleman aina ylösnousemuksen kirkkauden koittoon. Se on matka elämään; ylösnousemuselämään, jonka tänään jaamme.

Viikon aloittavaa palmusunnuntaita vietetään sen muistoksi, kun Jeesus saapui juhlittuna aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Tapauksesta kerrotaan kaikissa evankeliumeissa (Matt. 21:1-11; Mark. 11:1-11; Luuk. 19:28-40; Joh. 12:12-19).

Sunnuntai on saanut nimensä palmunlehvistä, joita kansa levitti vaatteiden ohella Jeesuksen eteen. Ihmiset huusivat ja lauloivat ”Hoosianna”, mikä on suoraan käännettynä ”oi, auta”, ”oi, pelasta”, mutta ajanlaskun alun aikoihin sitä käytettiin erityisesti riemuhuutona.

Juutalaiselle kohderyhmälle evankeliuminsa suunnannut Matteus siteeraa Jeesuksen aasilla ratsastamisen yhteydessä kahta Vanhan testamentin profetiaa. Ensin hän viittaa Sakarjan ennustukseen ’rauhan kuninkaasta’ (Sak. 9:9) ja sen jälkeen psalmin 118 tekstiin (Ps. 118:25-26).

”Iloitse suuresti, tytär Siion, huuda riemusta, tytär Jerusalem. Katso, kuninkaasi tulee sinun luoksesi! Hän on vanhurskas, hän pelastaa; hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” (Sak. 9:9)

”Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.” (Ps. 118:25-26)

Sitaateilla Matteus osoitti Vanhan testamentin tunteville lukijoille, että Jeesus täytti kummatkin ennustukset kirjaimellisesti palmusunnuntaina ratsastaessaan aasin selässä Jerusalemiin (Matt. 21:6-11). Näin siitä huolimatta, että viikon tapahtumat eivät kulkeneet niin kuin ihmiset odottivat asioiden etenevän.

Jeesus saapui Jerusalemiin juhlittuna messiaana. Hän teki sen, mitä sekä hänen kannattajansa että vastustajansa olivat odottaneet ja mihin hänen veljensä yllyttivät häntä aikaisemmin jo lehtimajanjuhlien yhteydessä.

Palmusunnuntaina Jeesus otti paikkansa messiaana julkisesti; hänen kannattajansa ehkä odottivat, että pääsiäisjuhlaviikko huipentuu Kristuksen kruunaamiseen Jerusalemissa. Ja senhän me toki näimme, mutta taas kerran vähän eri tavalla, mitä kukaan odotti.

Eihän sen näin pitänyt mennä

Pääsiäisviikon tapahtumat kulkivat kovin eri polkuja, mitä ihmiset odottivat niiden tapahtuvan. Mutta Jumalan ennalta laatima suunnitelma kulki kohti vääjäämätöntä voittoa kellon tarkkuudella. Se ei tuottanut pettymystä heille, ketkä odottivat Kristuksen kuninkuudelta enemmän kuin olosuhteiden ja maallisen vallan vaihtumista.

Jumalan suunnitelma eteni omalla tavallaan ja tuotti kirkkaamman tuloksen kuin ihmiset osasivat edes toivoa. Siinä näytettiin toteen profeetta Jesajan sana, joka pitää paikkansa meidänkin aikanamme:

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8-9)

Kaikki he, jotka olivat laittaneet koko elämänsä toivon Kristukseen, eivät joutuneet pettymään pääsiäisviikollakaan. Kristus ei kamppaillut oman aikansa kuninkuudesta; hän otti ikuisen kuninkuuden ja riisti vallan Saatanan valloilta. Jumalan hengellinen valtakunta oli tullut maanpäälle ja Kristus oli, on ja tulee olemaan sen ikuinen hallitsija. Mutta tästä enemmän pääsiäissunnuntaina, kun juhlimme ylösnousemuksen aamua.

Pääsiäisviikon alussa riittää, että ymmärrät Jumalan suunnitelman toteutuneen kärsimysviikolla piirto piirrolta täydellisellä tarkkuudella, vaikka niin Jeesuksen viholliset kuin uskollisimmat seuraajatkin olivat ymmärtämättömät Jumalan suunnitelman etenemisestä.

Voit vain kuvitella, kuinka kerta toisensa jälkeen Jeesuksen aikalaiset luulivat tietävänsä miten asiat etenevät, mutta kohta todistivat jotain aivan muuta. Saman me kohtaamme tässä ajassa, kun Herran tiet ”ovat korkeammat meidän teitämme”.

Yllätyksellisiä käänteitä jo palmusunnuntaina

Jumalan suunnitelmien yllätyksellisyyden näkökulman tahdon nostaa esiin myös palmusunnuntain tekstistä. Vaikka messiaan näyttävä sisääntulo Jerusalemin pääsiäisjuhlille oli ehkä odotettu, siihen sisältyi monta odottamatonta käännettä.

Käsittelen tapahtumia evankelista Markuksen kertoman mukaan, koska se kertoo kaikkein tarkemmin etukäteisvalmisteluista. Luetaanpa teksti.

”Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea, mutta koska oli jo myöhä, hän lähti kahdentoista opetuslapsensa kanssa Betaniaan.” (Mark. 11:1-11)

Valitsin siis käydä tapahtumiin evankelista Markuksen mukaan, koska hän kertoo runsassanaisimmin etukäteisvalmisteluista, joita Jeesuksen juhlittuun sisääntuloon liittyi. Silmiinpistävin ero tuttuun Matteuksen versioon on siinä, että Luukas ja Markus eivät puhu varsan emästä mitään niin kuin Matteus:

”…niin te löydätte heti aasintamman kiinni sidottuna ja varsan sen kanssa. Päästäkää ne irti ja tuokaa minulle.” (Matt. 21:2)

Matteus mainitsi erikseen aasintamman, koska näin hän muistutti juutalaista lukijakuntaa profetian kirjaimellisesta toteutumisesta (Sak. 9:9). Sakarjan profetiahan mainitsee ”ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla”. Tämä yksityiskohta ei ollut niin merkityksellinen Markuksen lukijoille, joten hän puhuu vain aasinvarsasta.

Yllätyksellisyys ratsun valinnassa

Jeesuksen sisääntulo Jerusalemiin oli yllätyksellinen siinä, että Jeesus valitsi ratsuksi aasinvarsan eikä hevosta. Kahden etukäteisvalmisteluihin valitun opetuslapsen näkökulmasta sunnuntain tapahtumien yllätyksellisyys alkoi jo Jeesuksen ohjeistuksesta:

”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.” (Mark. 11:2-3)

Jeesuksen aasilla ratsastamiseen moni liitää ajatuksen aasin alhaisuudesta ja vaatimattomuudesta. Ajatus kuulostaa kauniilta, mutta se on vieras Jeesuksen sisääntulon symboliikalle. Kristus oli toki nöyrä Herran palvelija, mutta Jerusalemiin saapumisen vertauskuva ei liity siihen.

Samoin mielikuva Jeesuksesta pienehkön, hädin tuskin ponin kokoisen hintelän aasin selässä keikkumassa on värittynyt Raamatun aasia pienikokoisemman eurooppalaisen ’serkun’ tähden. Jeesuksen aasi oli toki pienempi kuin hevonen, mutta vaikka kyseessä oli aasinvarsa, oli se merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi lasten eläintarhassa näytteillä olevat aasit tai ponit.

Rauhanruhtinas

Jeesuksen ratsu oli komea eläin, mutta siltä puuttui korskeus ja uhma, joka hevoselle on luontaista. Kuningas tai sotapäällikkö saattoi ratsastaa siviiliasioissa vallan hyvin aasilla (1. Kun 1:38), mutta sotilaskäyttöön aasi ei soveltunut.

Esimerkiksi voitetun taistelun jälkeen valloittajakuningas ratsasti hevosella – ei koskaan aasilla – joukkojen kärjessä kaupunkiin ja otti sen haltuunsa. Se oli symbolinen ele, jolla kuningas näytti asukkaille mahtinsa.

Suuri yleisö odotti varmasti Jeesuksen tulevan valloittajana kaupunkiin ja siinä mielessä hevonen olisi vastannut kansan odotuksia. Mutta Jumalan suunnitelma ja ihmisten odotukset eivät kohdanneet tässäkään kohtaa.

Aasi sopi Jeesuksen ratsuksi paremmin, koska aasilla ratsastaminen viestitti Jeesuksen tahtoa saapua Jerusalemiin rauhan tuojana, rauhanruhtinaana – ei valloittajana tai kapinan lietsojana, kuten ehkä Jeesuksen kannattajat odottivat. Jumalan valtakunta on rauhan valtakunta ja sitä Jeesus edusti.

Saapuessaan Jerusalemiin juhlittuna rauhan kuninkaana, Jeesus oli arvostettu ja voimallinen, mutta silti helposti lähestyttävä. Ja sitä hän on tänäänkin. Hän kiistaton maailmankaikkeuden ruhtinas, mutta edelleen vähäisimmänkään tai pelokkaimmankaan ei tarvitse arkailla käydä hänen eteensä. Hän on pyhä ja kaikkivaltias, mutta silti nöyrä ja helposti lähestyttävä.

Juhlittu uhrikaritsa

Jos aasinvarsan valinta ratsuksi oli yllätyksellistä ihmisten odotusten näkökulmasta, varsaan liittyi toinenkin yllätysmomentti. Nimittäin siinä missä Jeesus poikkeavasta ratsusta huolimatta saapui ihmisten silmissä Jerusalemiin juhlittuna kuninkaana, Jeesus oli sisäistänyt astuvansa kaupunkiin toisenlaisena ’juhlakaluna’. Suuri yleisö näki Jeesuksessa kuninkaan – mitä hän toki olikin, mutta Jeesus itse tiedosti astuvansa kaupunkiin ’uhrikaritsana’.

Tämän hän paljastaa sanoissaan ennakkovalmisteluja tekeville opetuslapsille. Markuksen evankeliumin teksti sanoittaa Jeesuksen vihjauksen niin, että roomalaistaustaiset ja kreikkalaiset lukijat saattoivat hekin sen tekstistä ymmärtää. Nimittäin Jeesus ohjeistaa aasinvarsan hakijoita näin:

”te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut.”

Jeesus painotti opetuslapsilleen sitä, ettei kukaan ole istunut aasivarsan selässä. Miksikö tämä oli tärkeää? Oli yleisesti tunnettua – myös pakanoiden keskuudessa, että jos eläintä oli tarkoitus käyttää pyhässä toimituksessa, sitä ei ollut lupa käyttää kotitalous- tai maataloustyössä. Eläin oli pyhitetty tarkoitukseensa – ts. erotettu Jumalalle, joten sitä ei voinut ’lainata’ muuhun käyttöön, koska se oli Herran omaisuutta. Tämä koski myös uhrieläimiä (4. Moos. 19:2).

Markus, joka kirjoitti evankeliumin pakanoita ajatellen, mainitsi tämän yksityiskohdan siksi, että hänen lukijansa ymmärsivät, mistä Jeesuksen näyttävässä sisääntulossa oli kyse. Niin roomalaiset, kreikkalaiset niin kuin egyptiläisetkin tiesivät, että uhrieläin tuli erottaa jo syntymästään pyhää käyttöä varten eikä sillä ollut luvallista tehdä maatöitä, jos se oli määrä antaa uhriksi.

Näin Jeesus osoitti, että aasinvarsa oli valittu pyhää tarkoitusta varten. Se ei kuljettanut ’vain’ kuningasta, vaan se oli valittu pyhää käyttöä varten kuljettamaan uhria Jumalan temppeliin. Samanlailla kuin aasinvarsa oli omistettu jo syntymästä alkaen pyhää käyttöä varten, samalla tavalla Jeesus oli jo syntymässään valittu tämän pääsiäisen uhrilampaaksi ihmiskunnan syntien sovitukseksi.

Yllätyksellisyys ratsun hankinnassa

Jeesuksen ohjeistus aasinvarsasta herätti varmasti kysymyksiä sitä hakemaan lähteneiden opetuslasten mielissä. Miksi ei hevosta? Miksi aasinvarsan tuli täyttää uhrin puhtausvaatimukset?

Emme tiedä varmuudella, ketkä nämä kaksi opetuslasta olivat, mutta mahdollisesti toinen heistä oli Pietari. Näin siksi, että Markuksen evankeliumi on erityisesti Pietarin kertomaan perustuva evankeliumi, ja tästä kertomuksesta löytyy koko joukko yksityiskohtia, jotka vain silminnäkijä on saattanut panna merkille.

Opetuslapset lähtevät matkaan Jeesuksen opastamina. Kertomus jatkuu:

”Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä.” (Mark. 11:4-6)

Oletko koskaan miettinyt kertomusta siten, että sinä itse olisi vaikkapa tuo Pietarin mukana ollut toinen opetuslapsi? Sinulle vain annetaan ohje pistäytyä lähikylässä, jonne on ilmeisesti parkkeerattu aasinvarsa, jolla kukaan ei ole ratsastanut. Kun sen sitten löydät, niin otapa se siitä matkaasi ja tuo Herran luo.

Ai niin, ja jos joku sattuu huomaamaan, että otat aasin luvatta matkaasi, niin sanopa hänelle – omistajalle vain, että ”Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin”. Toki saattoi olla, että omistajat olivat varmaankin Jeesuksen ystäviä. Ja ehkä he tiesivät, mitä oli tapahtunut lähikylässä Betaniassa Lasarukselle vähän aikaisemmin, joten heillä ei ollut mitään Jeesuksen toivomusta vastaan. He olivat luultavasti vain iloisia saadessaan auttaa häntä.

Tämän kaiken me voimme helposti jälkiviisastella tekstiin; ja totta kai tapahtumat saattoivat mennä juuri tuolla tavalla. Mutta ajattelepa tapahtumien kulkua aasinvarsan hakemiseksi Pietarin ja tämän toisen opetuslapsen näkökulmasta. He eivät tienneet ensinnäkään onko sitä aasia kylässä ja toiseksi he eivät tienneet siitäkään, miten ihmiset reagoisivat, kun he vain ottavat haltuunsa toisen omaisuutta.

Opetuslapsilla ei ollut mitään muuta takeita kuin Jeesuksen sana ja sen varassa he tämän meistä ehkä perin arkiselta näyttävän matkan tekivät. Ja kuitenkin, jos vietät hetken kertomuksen edessä, huomaat että Jeesuksen ohjeistus arkisen asian tekemiseksi oli kaikkea muuta kuin arkinen!

Jumalan suunnitelma ei mennyt ollenkaan niin kuin ihmisten suunnitelma. Jos opetuslapset olisivat saaneet päättää millainen ratsu hankitaan ja miten se tehdään, me lukisimme varsin erilaista kertomusta tänään. Ehkä sitä olisi vuokrattu tai ostettu osamaksulla korskeaa oria lähikylän ’ajoneuvokaupasta’ ja tingattu kaupanpäälle vielä kunnon satulat ja kaikki! Ja totta kai ei matkaan olisi lähdetty ilman kunnollista varasuunnitelmaa, jos vaikka sopivan väristä ajopeliä ei olisi ollut saatavilla tai jos hinnan kanssa tulee ongelmia…

Jos siis hetken maltat miettiä, miten ihminen tuon tilanteen olisi suunnitellut, niin huomaat Jeesuksen ohjeistuksen kulkeneen varsin erilaisia latuja kuin ihmisviisaus. Jeesuksen suunnitelmassa ei ollut varasuunnitelmia ja kaikki tulisi tapahtumaan kuin ’sattumalta’.

Mutta miten kävi? Kaikki meni juuri niin kuin Jeesus oli sanonut. Jälkikäteen katsottuna se on helppoa, kun näkee opetuslasten saapastelleen ennalta valmistetuissa teoissa, mutta mietipä ’helppoutta’ silloin, kun he kulkivat tuon matkaa. Toki he rohkaistuivat, kun näkivät Jeesuksen ohjeiden pitävän paikkansa, mutta monta sydämentykytystä ja hiljaista ”Herra, auta!” -pyyntöä mahtuu varmasti tähänkin perin arkiseen tarinaan.

Yllätyksellisyys sinun elämässäsi

Ymmärrät varmasti miten tämä perin arkinen kertomus palmusunnuntain ennakkovalmisteluista linkittyy sinun elämääsi? Ensimmäinen oppitunti on helppo; toinen on vähän vaativampi, mutta ei mahdoton sekään.

Ensimmäinen oppitunti koskee tietenkin sitä, miten Jumalan suunnitelmat meidän ajassamme ylittävät tänäkin päivänä ihmisten ennakko-odotukset. Siinä missä palmusunnuntaina juhlaväki odotti valloittajakuningasta korskean orin selässä saapuvaksi Jerusalemiin, Jumalan Poika karautti aasivarsalla rauhanruhtinaana ja uhrikaritsana porteista sisään.

Ja kuinka ollakaan, vaikka ihmissuunnitelma ehkä vielä pääsiäisviikolla tuntui paremmalta, niin viimeistään ylösnousemusaamuna Jumalan suunnitelma osoitti ylivertaisuutensa. Kristus oli hankkinut voiton ja elämän, johon on osallisuus tänään meilläkin. Ihmissuunnitelman toteutuminen olisi tuonut siunauksen vain pienelle osalle juutalaiskansaa ja ehkä sekin olisi kadotettu ajan myötä.

Jos siis näet, että Jumalan suunnitelma ei kulje ajassamme täysin niitä teitä, joita itse odotat sen kulkevan, älä lannistu. Iloitse mieluummin siitä, että Jumala tekee isommin ja enemmän ja että hänen tiensä ovat meiltä salatut, koska

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.”

Toinen tekstin oppitunti on vaikeampi. Se on vaikea siksi, että me olemme siitä osalliset, emmekä vain todista Jumalan suunnitelmaa vierestä katsojina. Toinen oppitunti haastaa meidät luottamaan Jumalan sanaan ja johdatukseen.

Se tuli tekstissä esiin siinä, kun katsot Pietaria ja sitä toista opetuslasta astelemassa kohti lähikylää, irrottamassa aasinvarsaa nuorasta ja vastaamassa omistajille edesottamuksistaan. He kulkivat Jeesuksen suunnitelmassa, vaikka varmasti he olisivat tahtoneet tehdä asioita eri tavoin. Heillä ei ollut varasuunnitelmaa, koska he olivat oppineet luottamaan Jeesuksen sanoihin ja näin uskoivat asioiden järjestyvän juuri niin kuin Herra oli heille sanonut.

Herra Jeesus valmistaa tänäänkin samoja ’näkymättömiä’ suunnitelmia seuraajiensa elämässä. Ne ovat aukottomia suunnitelmia, joissa meidän osuutemme on astua sisään ja luottaa, että jokainen askel, jonka otamme uskon varassa johtaa seuraavaan ilman, että edes ymmärrämme, mitä on tekeillä.

Me olemme kiusatut tekemään toisin; laatimaan paremman suunnitelman tai tukeutumaan varasuunnitelmiin. Mutta oleellista on muistaa, että Jumalan ajatukset ja tiet kulkevat korkeammalla kuin meidän. Korvaavat suunnitelmat eivät tavoittaisi alkuunkaan niitä mittasuhteita, joita Jumalan suunnitelmat on laadittu toteuttamaan.

Jumalan suunnitelmat voivat vaikuttaa arkisilta tai jopa haavoittuvaisilta, koska hän ei tarvitse varasuunnitelmia ja hänen tarkoituksensa ovat ajatustemme tavoittamattomissa. Hän tekee selväksi, kenelle kunnia kuuluu; ehkä siksikin ihmisen osa näyttää jäävän kertomuksessa sivuun. Mutta tiedä, että hän, joka saa armon askeltaa Jumalan suunnitelmassa, ei jää sivulliseksi. Hän on kaiken keskiössä; hän kulkee Jumalan läsnäolossa, hänen askelissaan. Voiko olla suurempaa siunausta kuin kulkea Jumalan askelissa?

Otapa ja lue vielä kerran kertomus palmusunnuntain ennakkovalmisteluista ja elä se Pietarin matkassa olleen opetuslapsen paikalla. Tunne, miten Jumalan suunnitelma kantaa, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Samalla tavalla Jumala tahtoo ottaa sinut mukaan samanlaiseen, mutta täysin uuteen kertomukseen, omassa elämässäsi. Ehkä se tapahtuu arkisissa puitteissa, mutta tiedä, että sielläkin hänen suunnitelmansa ylittävät sinun ajatuksesi ja ennen kaikkea hän on siellä itse läsnä.

Pohdittavaa

Mitä tarkoittaa Jumalan suunnitelman yllätyksellisyys? Minun elämässäni?
Miten Jumala tekee suurta pienessä – erityistä arkisessa?