Aloitetaan parilla esimerkillä. Olet liikenteessä autolla matkalla tapaamiseen. Olet lähtenyt hyvissä ajoin ja ajat rauhallisesti oman aikataulusi mukaan. Matkalla taustapeiliin ilmestyy auto, joka ohittaa sinut melkoisen tiukassa paikassa ja jatkaa huomattavasti kovempaa vauhtia kuin muu liikenne. Mitä ajattelet?

Matka jatkuu. Tulet kaupunkiin. Olet nousemassa bussiin. Lumella on oksennusta – ihmisen oksennusta – vähän ruuan tähteitä ja tuttu pistävä vatsahappojen tuoksu sukeltaa sieraimiisi. Mitä ajattelet?

Ajattelet kenties kuljettajasta, että siinä se koheltaja ja kaahari taas menee. Kaikki A- ja B-autojen kuljettajat ovat tuommoisia. Kerrassaan vastuuton ihminen! Entä mitä ajattelet oksennuksesta? Tuleeko ensimmäisenä mieleesi juovuksissa hoiperteleva teini tai juoppo, joka on ottanut taas kerran ’vähän liikaa’, eikä osaa edes omasta elämästään huolehtia?

Entäpä jos tilanne onkin niin, että sinä olet tuon kiireisen kuljettajan paikalla. Olet aavistuksen myöhässä ja tiedät, että lentokone tai muu jatkoyhteys ei sinua odota. Vaikka ajat vähän kovempaa, ei se sinusta tee kaaharia eikä holtitonta, sinähän vai ajat vähän kovempaa, koska sinulla on hyvä syy.

Tai entä se oksennus. Mitäpä jos sen on hangelle lennättänyt sinun lapsesi tai sinä itse, kun olit matkalla lääkärinvastaanotolle hakemaan apua vatsainfluenssaan. Eikö oksennus hangessa ollut vääjäämätön lopputulos ja paljon parempi kuin oksentaa bussissa. Niin, ja sinullahan oli hyvä syy jättää se siihen, koska kaikki tapahtui niin yllättäen…

Herra tutkistelee sydämet

Kuinka nopean armottomasti kyseenalaistammekaan toisten motiivit ja kuinka ymmärtäväisiä olemme itsellemme. Jos toiset vahingoittavat meitä, oletamme sen tapahtuneen silkasta pahuudesta. Jos taas olemme itse syylliset, kuinka vuolas on lieventävien seikkojen virta…

Toisen teot on helppo arvioida ’objektiivisesti’ kovimman mukaan, mutta kun asioista tulee henkilökohtaisia, muuttuu arviointi mutkikkaaksi. Pieni valkoinen valhe lähimmäisen suusta on kauhistus, mutta omasta suusta se on ymmärrettävää, koska tarkoitus oli jalo. Pyhittääkö tarkoitus keinot?

Synti on aina syntiä – sanotaan, vaan kun haksahdamme virstan väärään vaikkapa väsymyksen, oman typeryyden tai olosuhteiden tähden, on puolustus aina lähellä.

On varsin kuvaavaa, miten huonosti ihminen sydämen äänen tuntee; huonosti kuuluu kaverin sydän ja samalla tavoin pettää ymmärrys oman sydämen edessä. Onneksi on yksi, joka tuntee asiat paremmin kuin me.

Jumala punnitsee jokaisen ihmisen sydämen motiivit täydellisen oikeudenmukaisuuden painoarvolla. Luen muutaman sanan sananlaskujen kirjasta.

”Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.” (Sananl. 16:2, KR1776)

Jumala kykenee näkemään tekojen taakse, näkemää sydämeen. Siinä missä me olemme armottomat toista ihmistä kohtaan, Jumala näkee hänen sydämeensä. Ja siinä, missä hellittelemme helmasyntejämme, Jumala näkee senkin oikein.

Tekojen peitosta paljastuvat sydämen motiivit

Me osaamme pettää paitsi toinen toisiamme myös itseämme. Se on melkoinen taito sekin. Hyvä valehtelija uskoo itsekin oman valheensa. Jumalaa on turha yrittää pettää ’jaloilla ajatuksilla’ tai pettävillä sanoilla, koska hän tuntee ihmissydämen.

Väitän, että pohjimmiltaan sydämen motiivi ratkaisee. Sydämen motiivin mukana aikeemme seisovat tai kaatuvat silloin, kun onnistumme tai epäonnistumme. Ulkoisesti onnistua voi väärin motiivein ja samoin ulkoisesti voi epäonnistua sydämeltään oikein motiivein. Se on elämää.

Onko siis mahdollista, että ihminen tekee ulkoisesti oikean näköisiä – ihmisten silmissä hurskaita – tekoja tahi päätöksiä, mutta hän tekee ne väärin motiivein? Tietenkin se on mahdollista.

Tästä on iso joukko esimerkkejä Raamatussa. Poimitaanpa sieltä muutama.

• Voitko osallistua jumalanpalveluksiin, mutta silti sydämesi on jossain muulla kuin Herran edessä? – Toki, jo Israelin kansa osasi tämän (Jes. 1:10-17).

• Voitko näyttää huolesi köyhistä ja silti sydämessäsi vastustat Jumalaa? Juudas Iskariot ainakin teki niin (Joh. 12:4-8).

• Voitko rinta kaarella vannoa rakkauttasi Herralle, mutta silti toteuttaa vihollisen agendaa? Pietari onnistui siinäkin (Matt. 16:21-23).

• Voitko antaa uhrin Herralle ja olla samalla tottelematon häntä kohtaan? Kuningas Saul teki sen (1. Sam. 13:8-9).

Olkoon nämä äärimmäisiä esimerkkejä siitä, miten meitä ohjaa päätöksissä kovin erilaiset motiivit. Motiivit voivat olla hyviä, kuten ihmisrakkaus, myötätunto, anteliaisuus tai lempeys. Mutta voimme olla jalosti liikkeellä myös väärien motiivien pettäminä. Meitä voi ohjata ylpeys, turvattomuudentunne, kunnianhimo, ahneus, syyllisyys, viha, pelko tai kivut.

On kuitenkin vain yksi sydämen asenne ja motiivi joka kestää Jumalan tarkastelun. Parhainkin teko, joka ei kumpua tästä motiivista on parhaimmillaankin vain jotain katoavaa.

Tuo ainut kestävä motiivi on tietenkin rakkaus – ja se on juuri se, mitä Jumala etsii sydämestämme, kun hän ”tutkistelee sydämet”. Se on rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Tästä meitä muistuttaa apostoli Paavali:

”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.” (1. Kor. 13:8-10)

On aika katsoa oman elämän suuntaa. On aika katsoa niitä päätöksiä, joita tänäänkin teemme ja pohtia mitä niiden takana onkaan. Kysykäämme Jumalaa auttamaan meitä tässä, koska yksin ”Herra tutkistelee sydämet”.

Pohdittavaa

Miten sokea olenkaan itselleni? Miten armoton saatan olla muille?
Uskallanko pyytää Jumalan arvioimaan sydämeni motiivit?