Tänään kysyn tämän sunnuntain Jesajan tekstin sanoin: ”Etkö tiedä, etkö ole kuullut?” Jesajan kirjan sitaattia voisi kutsua profeetan kirjoittamaksi psalmiksi. Se ei kuitenkaan ole ’vain’ Jumalan ylistys, vaan siinä on syvä sanoma. Kuuntelepa mitä profeetta sanoo.

”Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes. 40:28-31)

Luulen, ettei Jesajan tekstin syvyydet avaudu elämäämme, jos käymme tuosta vain suoraan asiaan. Ihminen oppii elämän totuudet syvemmin, kun hän ymmärtää löytäneensäkin avun johonkin elämänsä polttavaan ongelmaan.

Lähdetään siis liikkeelle vähän kauempaa. Otetaan vauhtia päivän evankeliumin tekstistä, mikä luetaan Markuksen mukaan (Mark. 1:29-34). Teksti on kaikkiin kolmeen synoptisiin evankeliumeihin taltioitu kertomus Jeesuksen julistustyön alkupuolelta. Se on kertomus Pietarin anopin parantumisesta.

Jeesus parantaa Pietarin anopin

Tämä kertomus levisi aikanaan sen ajan ’sosiaalisessa mediassa’ kuin kulovalkea Kapernaumin kaupungin kaduilla ja koko Galilean maakunnassa (Mark. 1:21, 28). Se on kertomus siitä, kun Jeesus parantaa Pietarin anopin ja pitää kaikkien aikojen ’kotikokouksen’ (Mark. 1:29-34; Matt. 8:14-17; Luuk. 4:38-41). Voit lukea kertomuksen omasta Raamatustasi. Tähän riittää, kun siteeraan kertomuksesta kaksi jaetta.

”Illan tultua, kun aurinko oli laskenut, Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja riivatut. Koko kaupunki oli koolla oven edustalla,” (Mark. 1:32,33)

Tämä on kertomus ihmeistä. Tämä on kertomus siitä, kuinka ihmiset tungeksivat Pietarin kotitalon pihamaalla, koska kaikki tahtoivat nähdä Jeesuksen. Tämä on kertomus suositusta Jeesuksesta, kertomus tapahtumista, jotka kaikki tahtoivat nähdä ja kokea. He tahtoivat olla siellä, jotta saivat itse nähdä, mitä olivat kuulleet ja edelleen kertoa muille mitä näkivät.

Oli aika, kun Galileassa elettiin ’Jeesus-ilmiön’ keskellä. Se oli tuon ajan mitoissa vähintään vastaavaa hysteriaa, mitä meidän aikanamme ovat saaneet aikaan artistit, kuten Beatles tai Elvis Presley.

Vuonna 1966 Jeesuksen suosioon epäsuorasti viittasi omalle suosiolleen sokeutunut John Lennon, kun hän haastattelussa sanoi ’kuolemattomat sanat’: ”We’re more popular than Jesus”. Tosin hän oli väärässä – Jeesus oli toimintakautensa alussa samalla tavoin suosittu, mutta hänen suosionsa on kestänyt vuosituhannet – vieläpä Beatlesin jälkeenkin.

Mainitsin tarkoituksella myös Elvis Presleyn. Häneen on liitetty toinen kuolematon lause, joka kuvaa puolestaan sitä, mitä tapahtui kohta sen jälkeen, kun Pietarin kotitalossa yön pikkutunneille venynyt ’kotikokous’ oli ohi.

”Elvis has left the building”

Jos Beatles oli ilmiö, sitä oli myös Elvis Presley. Elviksen elämäntarinassa näkee myös suosion varjopuolet. Elviksen ollessa suosion huipulla hänelle ei suotu hetkenkään rauhaa. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – hän oli ’kaikkien Elvis’ – vapaata riistaa.

Kaikkien Elvis kuulostaa huimalta. Sen varjopuoli avautuu, kun ymmärrät, mitä se on, kun jokainen tahtoo oman pienen osansa yhden ihmisen elämästä. Se oli jatkuvaa julkisuutta; halusit tai et. Kun Elvis esiintyi jossain, yleisö ei väsynyt huutamasta hänen nimeään ja näin vaatimasta häntä yhä uudelleen lavalle soittamaan vielä kerran ja taas kerran ’encore’ kappaleen.

Näistä ajoista jäi lentävä lause ”Elvis has left the building”. Kun yleisö ei suostunut poistumaan, järjestäjät alkoivat kuuluttamaan konsertin päätteeksi ”Elvis has left the building”. Elvis oli poistunut rakennuksesta takakautta.

Jos yleisöltä olisi kysytty mielipidettä, he olisivat tahtoneet kuulla aina vain lisää ja nähdä ihailunsa kohteen vielä uudestaan. Artistilla oli kuitenkin rajansa ja niin lopulta keikkapaikalla kaikui lause: ”Elvis has left the building”.

Samanlaisissa tunnelmissa olemme evankeliumin tekstissä Kapernaumissa, kun Jeesus parantaa Pietarin anopin ja sen jälkeen ’kotikokous’ jatkuu ja jatkuu. Jeesus julisti. Hän teki ihmeitä. Se oli hieno ilta. Useat saivat avun ja vielä useampi sai hämmästellä kaikkea sitä sivusta.

Teksti ei kerro, miten myöhään ilta jatkui, mutta ihmiset tuntien se jatkui pitkään – aina yön pikkutunneille. Markuksen kertoman mukaan tilanne Kapernaumin kaupungissa jatkui seuraavana aamuna varsin mielenkiintoisesti.

”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti autioon paikkaan rukoilemaan. Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, kiirehtivät Jeesuksen perään, ja löydettyään hänet he sanoivat: ”Kaikki etsivät sinua.” Jeesus sanoi heille: ”Menkäämme muualle lähikyliin, jotta voisin julistaa sielläkin, sillä sitä varten minä olen tullut.” Niin hän lähti ja saarnasi kaikkialla Galilean synagogissa ja ajoi ulos riivaajat.” (Mark. 1:35-39)

Huomaatko, mitä Pietari ja hänen seuralaisensa sanoivat Jeesukselle? – ”Kaikki etsivät sinua.” Jeesus oli nyt suosittu ja Kapernaumin ihmiset janosivat nähdä lisää. He tahtoivat kokea enemmän sitä, mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. He tahtoivat omistaa tämän ’ihmemiehen’ ja nähdä kuinka kaupunkiin virtaa ihmisiä kaikkialta Galileasta.

Ihmiset janosivat nähdä ja kokea aina vain lisää, mutta mitä tapahtui? – Teksti sanoo, ”kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti autioon paikkaan rukoilemaan” eli leikkisästi sanottuna ”Jesus has left the building”.

Kun opetuslapset sitten tavoittivat Jeesuksen rukoilemasta, he saivat kohta kuulla, että Jeesuksen suunnitelma ei vastannut kotikaupungin ihmisten odotusta.

Jeesus ei luvannut enää toista ’kotikokousta’ paikallisten ihmeiden nälkää tyydyttääkseen. Hän ei kysynyt kotikaupungin ihmisten mielipidettä eikä luvannut yhtä ’encorea’ lisää.

Isä oli puhunut; Jeesus jatkoi matkaa. Jeesus oli tekemässä Taivaallisen Isän tahtoa; mutta kuullakseen selvästi Taivaallisen Isän ääneen, hän vetäytyi yksinäisyyteen rukoilemaan ja kuuntelemaan.

Ketä Jeesus kuunteli?

Jeesus ei tullut maanpäälle viihdyttämään ihmisiä. Hän oli tullut maanpäälle tekemään Taivaallisen Isän tahdon ja hän myös pysyi Isän asialla – Kapernaumissa kuin suosion huipullakin. Hän oli tietoinen tehtävästään eikä antanut ihmisten eikä olosuhteiden määritellä sitä.

Tässä Jeesus antaa meille tämän päivän ilosanoman viejille esimerkin, joka palauttaa meidät alussa siteerattuun Jesajan tekstiin.

Mitä luulet, että ihmiset halusivat Jeesuksesta? He halusivat ’Elviksen’; he halusivat enemmän ja huumaantua siitä, mitä joku teki heidän edessään. He janosivat nähdä ja kokea alati enemmän yliluonnollista ja sellaista, mitä saattoi jakaa tuon ajan ’sosiaalisessa mediassa’. He tahtoivat ’kuluttaa’ tuota ihmeellistä miestä.

Tarkoitan ihmisillä heitä, ketkä eivät kiinnostuneet sitoutumaan Jeesuksen julistukseen Taivasten valtakunnasta. Heitä, ketkä tahtoivat vain hengata mukana siellä, missä tapahtuu kaikkea jännää. Jeesus oli tullut toki myös heitä varten; hekin tarvitsivat evankeliumia ja se oli heille tarjolla siinä missä heille, jotka ottivat sen sydämestään vastaan.

Jeesus ei torjunut ’hengailijoita’, mutta hän ei myöskään toteuttanut heidän agendaansa. Jeesus ei antanut heille ’encorea’, vaikka he sitä janosivat. ”Elvis has left the building”. Hän ei tehnyt ihmeitä sen tähden, että he hartaasti niitä pyysivät.

Hän ei jäänyt Kapernaumiin julistamaan, vaikka monet paikalliset toivoivat hänen tekevän niin. Jeesus-kokoukset olisivat tehneet hyvää Kapernaumin kaupalle ja matkailulle. Jeesus toteutti Isän agendaa. Hengailijat saivat seurata häntä. He saivat janota ihmeitä ja elää sensaatiosta, mutta he eivät ohjanneet Jeesusta.

Nyt kysyn sinulta: mitä Jeesus teki tekstissä varhain aamulla? Hän vetäytyi rukoilemaan. Minkä tähden hän vetäytyi rukoilemaan? Tai miksi ’Elvis’ lähti stagelta? Jeesus hiljentyi kuuntelemaan lähettäjänsä – Taivaallisen Isän – tahtoa. Hän väsyi ja hän etsi voimaa jatkaa tehtäväänsä.

Jeesus antaa sinulle ja minulle vahvan esimerkin. Hän teki käytännössä sen, mihin profeetta Jesaja tekstissämme kehottaa Jumalan kansaa. Luetaanpa tuo teksti nyt uudestaan.

”Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes. 40:28-31)

Jeesus ei elänyt ihmisten suosiosta. Hän eli Jumalan valtakunnasta. Jos Jumalan Poika vetäytyi Herran kasvojen eteen etsimään voimaa ja väkevyyttä häneltä, niin emmekö me tavalliset tallaajat tekisi samoin?

”Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.”

Etkö tiedä, että ”ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman”? Etkö tiedä, että etkö ole kuullut? Missä on sinun voimasi lähde – onko se ihmisten mielipiteissä? Onko se tarpeessasi kokea olevasi suosittu? Vai onko se Jumalan tahdossa ja hänen tuntemisessaan?

Herra vahvistaa väsyneitä

Jesajan teksti ei koske vain sen alkuperäistä kuulijakuntaa; pakkosiirtolaisuuteen joutunutta Israelia, jonka tuli etsiä voimaa ainoalta uskolliselta liittolaiseltaan Herralta muiden epäluotettavien ja uuvuttavien liittolaisten sijaan.

Jesajan tekstin sanoma ei tavoita vain ’Elviksiä’, pastoreita, evankelistoja tai ’seurakunta-aktiiveja’. Se on Jumalan lupaus meille jokaiselle, jotka häntä rakastamme ja tahdomme seurata. Me olemme kaikki tavalla tai toisella oman elämme ’elviksiä’ siinä, että kohtaamme tilanteita, joissa muut ihmiset tai oma kipeytemme olla suosittu toisten ihmisten edessä kuluttaa voimamme loppuun.

Jos alati etsimme voimaa toisista ihmisistä, heidän tahdostaan tai heidän suosiostaan, olemme lopulta tuomitut kadottamaan voimamme ja uupumaan: ”nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat”.

Vaihtoehtoisesti voimme etsiä elämän suuntaa, kutsumusta ja tarkoitusta Jumalan kasvojen edestä – niin kuin Jeesus teki ja antoi näin esimerkin meille tehdä samoin. Jeesus kehottaa meitä pysähtymään ja odottamaan Jumalan voimaa ja väkevyyttä.

Jumalan tahto ei aina ole jotain, mitä me tahdomme tai mitä toiset tahtovat, mutta se palauttaa meidät takaisin oikeaan suuntaan. Eikö Taivaallinen Isä tiedä parhaiten, mitä tekoa itse kukin meistä on? Eikö hän ole juuri se taho, kenen luota me löydämme ”voiman ja väkevyyden”, niin kuin Jesaja kirjoittaa.

”Etkö tiedä, etkö ole kuullut?”, että ”Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin” ja että ”ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman”. Sinun ei tarvitse matkata kauas saadaksesi voiman. Ei tarvitse matkata Kapernaumiin. Ei tarvitse etsiä sitä ihmisten suosiosta.

Sinä löydät levon ja voiman Jumalan luota. Se on matka sydämeen; pysähtyminen kuuntelemaan Jumalan ääntä elämässäsi. Joku kutsuu sitä hiljentymiseksi, joku rukoukseksi. Yhtä kaikki, se on sydämen matka Jumalan luo.

”He kohottavat siipensä kuin kotkat”

Jesajan teksti, kuten myös Jeesuksen esimerkki, antavat ymmärtää, että matka Jumalan kasvojen eteen, ei ole kerran elämässä tapahtuva kokemus. Se on matka, jolle Herra kutsuu meidät yhä uudelleen ja uudelleen. Evankeliumeissa tapaat Jeesuksen tuon tuosta tältä matkalta.

Profeetta Jesaja kutsuu meitä samaan toistuvaan Jumalan kohtaamiseen, vaikka hänen viestistään se ei ehkä aukene meille niin selkeästi kuin Jeesuksen esimerkistä. Toki kehotus väsyneelle odottaa ja etsiä todellista väkevyyttä Jumalan luota kutsuu tekemään niin aina, kun löytää itsensä uupuneen paikalta.

Paras kuva Jumalan alati virvoittavasta voimasta ja hänen eteensä säännöllisesti palaamisesta on lauseessa, jossa puhutaan kotkista.

”ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat.”

En tiedä, mitä lause ”He kohottavat siipensä kuin kotkat” merkitsee sinulle, mutta niin Jesajan kuin vielä Jeesuksen ajan ihmisille se puhui uudistumisesta.

Kotka oli tunnettu paitsi koostaan myös varsin pitkästä iästään. Se oli voiman, vallan ja kuninkuuden vertauskuva. Kotkan uskottiin säilyttävän voimansa, mutta sekin ’kului’ ja väsyi. Kotkan ikuisen voiman salaisuus oli sen kyvyssä uusiutua ja virvoittua.

Niin kuin monilla muilla linnuilla myös kotkilla on sulkasato. Kun kotka uusii höyhenet ja sulat niiden mukana, uskottiin, että silloin se saa uusii nuoruutensa voimat. Tähän uskomukseen viittaa myös psalmisti sanoissaan:

”Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka.” (Ps. 103:5)

Kotkan nuoruuden voiman lähde uskottiin olevan siinä, että se aika ajoin vetäytyi taivaalta uusimaan höyhenpeitteensä ja saamaan siis näin takaisin nuoruutensa voiman ja väkevyyden. Myöhempi rabbi Saadia Gaon kuvasi tätä muinaista uskomusta tekstissään näin:

”Joka kymmenes vuosi kotka lähtee lentämään kohti aurinkoa. Tällöin se lentää niin korkealle, ettei se enää jaksa vastustaa auringon polttavaa kuumuutta, vaan syöksyy alas mereen. Ja niin se menettää kaikki höyhenensä ja siten uudistaa voimakkuutensa. Tämän se tekee aina joka kymmenes vuosi sataan ikävuoteen saakka, milloin se tekee vielä kerran saman, mutta enää se ei nouse merestä.”

Kyse on tietenkin myytistä, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Silti se kuva, jonka myytti välittää, puhuu meille siitä uskomuksesta, joka siihen liitettiin. Se puhuu Jumalan voimasta ja väkevyydestä, mikä ei ole myytti. Se on meille tarjolla, jos me etsimme voimamme lähdettä Jumalan luota. Jumalan luota löydämme todellisen voiman ja väkevyyden elämäämme. Sitä ei ole siellä muualla, mistä me sitä monesti etsimme. Sen enempää kuin myytin kotka uudistaisi itse voimansa, niin emme tee mekään. Meidän tulee etsiä uudistumista Jumalan luota; kulkea oma matkamme ’aurinkoon’, jotta Jumala voi uudistaa ja voimaannuttaa meidät.

Mistä sinä etsit ja ammennat voiman jokapäiväiseen elämään? Jeesus rukoili, hän etsi suunnan ja voiman rukousyhteydestä Isään. Samaan kehottaa profeetta Jesaja. Siinä missä myytin kotka kohottaa säännöllisesti siipensä ja lensi kohti aurinkoa uudistaakseen voimansa, Jesaja kehottaa Herran omia tekemään saman käymällä Jumalan kasvojen eteen odottamaan uutta voimaa häneltä.

Luetaan loppuun vielä sama Jesajan kirjan teksti, jolla me lähdimme tänään liikkeelle. Pohditaan, että voisimmeko mekin löytää Jumalan luota merkityksellisen suunnan sekä uuden voiman elää.

”Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, hän on luonut maan ääret. Ei hän väsy eikä uuvu, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle voimaa ja voimattomalle väkevyyttä runsain määrin. Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes. 40:28-31)

Kun sanomme leikkisästi, että ”Elvis has left the building”, kysymys ei kuulu, minkä tähden hän lähti, vaan minne hän meni? Jeesus meni rukoilemaan; hän meni etsimään uutta voimaa kohdata jälleen alkavan päivän. Minne sinä menet voimaantumaan? Mistä etsit voimaa kohdata alkavan päivän?

Pohdittavaa

Minne sinä menet, kun tarvitset voimaa ”elää tämän päivän loppuun asti”?