Näin joulun lähestyessä on hyvä pysähtyä ja jäädä miettimään oman sydämen tilaa suhteessa Herraan Jeesukseen Kristukseen. On niin helppoa mennä ja touhuta ympäriinsä, ja joulunaika antaa siihen ns.”virallisen luvankin”. Kaikki muut tekevät myös niin ja varsinkin jouluna. Jouluun ikäänkuin kuuluu kiire ja kaiken valmiiksi saaminen täydellistä aattoiltaa varten. Valmistamme kyllä ulkoisesti asioita: hankimme kaiken tarvittavan jouluateriaa varten, ostamme lahjat läheisillemme, varaudumme kynttilöillä hautuumaalla käynteihin yms. Mutta osaammeko me tämän ajan ihmiset valmistaa sydämiämme vastaanottamaan joulun Sanomaa, joulun todellista Herraa sydämiimme ja kuunnella Hänen ääntään hiljaisuudessa?

Joulun Herra on Jeesus Kristus, joka syntyi pienenä vauvana reilut 2000 vuotta sitten halpaan seimeen. Betlehemissä ei ollut nykyajan mukavuuksia, mutta ei myöskään sitä ääntä ja meteliä, mitä tänä päivänä kuulemme ehkä jo välillä liikaakin autojen ym.yleistyttyä kaiken kansan kulkuneuvoiksi. Vaikka tekniikan maailman kehitys on ollut joka suhteessa hyvää ja tarkoitettu helpottamaan elämäämme, niin tänä päivänä meidän on entistä vaikeampi löytää hiljaisia hetkiä elämässämme. Sen myötä meiltä on kadonnut myös läsnäolemisen taito. Emme pysähdy kuuntelemaan itseämme, lähimmäistämme emmekä edes Jumalaa, ennenkuin on ihan pakko.

Meidän on todella nähtävä vaivaa raivataksemme elämästämme tilaa hiljaisuudelle, jossa Jumala saa meitä hoitaa ja ruokkia Sanansa kautta. Hiljaisuudessa Hän saa tilaa toimia meissä. Niin usein me täytämme tilan, jossa Herran äänen kuuluisi puhua. Meillä on sanoja, mutta sanoistamme puuttuu voima. Meillä on toimintaa, mutta emme silti kohtaa ketään emmekä tule kohdatuiksi. Me väitämme tuntevamme Jumalan tahdon, mutta olemmekin alistaneet Hänet toteuttamaan omia pyrkimyksiämme vain pyytämällä Hänen siunaustaan omille rukousaiheillemme. Vaikka sanomme Isä meidän -rukouksessa: Tapahtukoon Sinun tahtosi, emme tarkoita sitä oikeasti, koska emmehän me voi heittäytyä Hänen tahtonsa alaisuuteen. Meillä on oma tahto ja me tiedämme paljon paremmin, kuinka asioiden kuuluisi mennä.

”Tiedä, että jokainen ihminen, jolla on paljon sanoja, on tyhjä sisältä, vaikka kertoisikin ihmeellisiäkin asioita. Sisäinen tuska on aistien suitset. Jos rakastat totuutta, rakasta hiljaisuutta.”

Isä Jarmo Hakkarainen

Tänä joulun alla Herra Jeesus Kristus kutsuu meitä pysähtymään. Ajattele, Hänellä on meille aina aikaa, mutta kuinka paljon me olemme valmiit antamaan ajastamme Hänelle? Kuinka helppoa onkaan sysätä näkymätön maailma syrjään näkyvämmän maailman tuntuessa todellisemmalta. Mutta tiedätkö, juuri hiljaisuudessa näkymättömästä maailmasta tulee meille todellisempi kuin näkyvä maailma onkaan. Hiljaisuudessa ymmärrämme, kuinka tämä näkyvä maailma onkin vain pieni osa katoavaisuutta ja katoamaton, hengellinen todellisuus onkin jotain konkreettisempaa, vaikka emme sitä omin silmin näkisikään.

Kun olemme hiljaa Herran Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa, meissä tapahtuu jotakin salattua. Emme sitä usein itse tiedostakaan, mitä Hän meissä tekee, mutta me emme voi olla muuttumatta, jos avaamme sydämme Hänelle. Ennenkaikkea Hän saa meissä tilaa toimia. Oma tahtomme alkaa ymmärtämään Hänen tahtoansa ja alistumaan Hänen tahtonsa alaisuuteen. Hänestä tulee meille kaikki. Emme etsikään enää Hänen käsiään (mitä hyvää Hän voisi meille tehdä) vaan Häntä itseään. Riittää, kun vain saamme olla Hänen kanssaan. Nautimme toistemme seurasta, Kristus ja minä.

Emme enää määritäkään itseämme tehdyn työn perusteella, vaan koemme olevamme täysin hyväksyttyjä ja arvokkaita Hänelle vain olemalla olemassa. Sallimme Hänen tehdä työtään meissä ja muovata meitä Hänen kaltaisuuteen, vaikka hiljaisuus tuokin esiin omat puutteemme ja vajavaisuutemme. Mutta koska tiedämme Hänen tahtonsa olevan hyvä meitä kohtaan, voimme turvallisin mielin antaa itsemme kokonaan Hänelle. Ja näin myös Hengen hedelmä (ilo, rakkaus, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen) saa meissä lisää kasvutilaa.

Hiljaisuus on syvää palvontaa, Kristuksen herrauteen alistumista. Se on Hänelle erotettua aikaa. Se on myös elämän elämistä rauhasta ja levosta käsin. Se on syvää tietoisuutta Herran valtavasta rakkaudesta juuri minua kohtaan. Se on syvää kiitollisuutta Jumalan armosta minua syntistä kohtaan. Se on olemista, elämistä, hengittämistä Kristuksessa.

Matt.11:29 ”Oppikaa Minusta (Jeesuksesta), sillä Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.”

– Elisa