Afrikkalainen nuotiotarina kertoo metsästäjistä iltanuotiolla. He odottivat auringon laskeutumista mailleen, kun kaukana horisontissa näkyi liikettä. Joku arveli norsulauman lähestyvän, toinen ehdotti seeproja. Kului hetki tai kaksi. Lähestyvä hahmo oli lähempänä. Se ei ollut lauma – se oli jokin. Yksi erotti leijonan siluetin, toinen näki sarvikuonon.
Sieltä kaukaa hän tulee.
Kului aikaa. Tuntematon vieras kulki lähemmäs. Nyt sen näki jo selvemmin. Se kävelee pystyssä – se on ihminen. ”Vihollinen!”, sanoi yksi. ”Ehkä kauppias”, sanoi toinen. Siinä he odottivat. Aurinko laski mailleen ennen kuin arvoituksellinen matkaaja astui pimeästä nuotiotulille. Kun nuotion valo tavoitti muukalaisen kasvot, miehet tunnistivat hänet. ”Hän on veljemme!”, he huusivat yhteen ääneen. Se oli matka kaukaa lähelle, matka arvoitusten muukalaisesta veljeksi.
Tämä on tarina siitä, miten kaukainen muukalainen paljastuu lähimmäiseksi, jos sallimme hänen tulla lähelle. Lähellä sivullisesta tulee osallinen ja ennakkoluulon aseet lasketaan. Tiellä lähimmäiseksi ei kysytä vain fyysistä matkaa. Matka lähelle tai kauas kuljetaan ajatuksissamme.
Samasta matkasta kertoo Johanneksen evankeliumin 9. luku, jossa Jeesus parantaa sokeana syntyneen kerjäläisen. Johannes kuvaa kertomuksessa Jeesuksen ja kolmen ’sivullisen’ suhtautumista mieheen, joka oli heille kaikille lähimmäinen.
Jeesuksen opetuslapsille sokeana syntynyt mies oli teologinen ongelma. Heitä kiinnosti, miksi mies oli sokea ja kuka oli syyllinen sokeuteen. He pohtivat miehen kärsimyksen syytä ’sivistyneesti’ sivusta.
Naapuruston asukkaat puolestaan tiesivät miehen sokeaksi kerjäläiseksi. Kun Jeesus sitten paransi hänet, he eivät enää olleet varmoja ”onko tämä sittenkään se sama mies”. Heille hän oli ”se sokea mies”, ei sen enempää.
Tapasipa miehen vielä fariseuksetkin – aikansa poliittinen valtapuolue. Heille sokea mies oli uhka ja osa poliittista agendaa, koska Jeesus oli parantanut hänen ’väärin’. He päätyivät painostamaan miestä kieltämään parantumisen.
Vain Jeesus oli miehelle lähimmäinen. Hän kohtasi sokean miehen ja teki voitavansa. Ja koska Jeesus on Jumalan Poika, hänen voitavansa oli enemmän, mitä meidän ihmisten vallassa on tehdä. Hän antoi miehelle näön ja kutsui hänet osalliseksi iankaikkiseen elämään. Sama on tarjolla tänään meille.
Jeesus kutsuu meidät jokaisen iankaikkiseen elämään kanssaan. Hän tahtoo myös ’korjata meidän näkömme’, jotta mekin saisimme lahjan nähdä lähimmäisemme oikein. Katsot häntä sitten läheltä tai kaukaa – näetkö lähimmäisesi?