Mobiililaitteet ovat muuttaneet matkustamista. Julkisen liikenteen lippujen ostaminen ja rekisteröinti hoituu mobiilisti ilman paperia. Samoin hotellipalvelut voi hoitaa kokonaan tai suurelta osin ilman perinteistä ’respassa’ jonottamista.

Ehkä suurin ero on paperikarttojen vaihtuminen navigaattoreihin ja paremmin ajantasaisiin mobiilikarttoihin. Tästä syystä esimerkiksi palavereihin ei enää tulla etuajassa, vaan ajallaan tai myöhässä, koska navigaattorit laskevat ajantarpeen.

Ennen vanhaan – ts. minun nuoruudessani – ei ollut navigaattoreita eikä digitaalisia karttoja. Silloin tarvittiin maantiekartta ja vieraassa kaupungissa tarvittiin lisäksi tarkempi kaupungin kartta. Tiekartalla ja ruutupaperille kirjoitetuilla ohjeilla pärjäsi hienosti maaseudulla, kaupungissa tarvittiin kunnon kartta – ja sen oli parempi olla ajantasainen eikä isoisältä peritty sukupainos. Oikea kartta oli avain oikean reitin löytämiseksi.

Sama ajatus erilaisen kartan tarpeesta pätee yhä tänään luonnossa liikkumissa. Googlen karttasovelluksella pärjää siellä, missä on teitä tai vähintäänkin ulkoilureiteiksi merkittyjä väyliä, mutta polkuja siinä ei enää olekaan. Maaston muodot ja vesistöt siitä erottaa, mutta korkeuskäyrät, suot, jyrkänteet, kivikot ja ylipäätään kaikki pienet polut siitä puuttuu.

Itse liikun paljon luonnossa. Niillä alueilla, missä kuljen Googlen sovellus näyttää pelkkää tasaisen vihreää. Tasaisen vihreän kartan perusteella on helppo suunnitella reitti… Kahden pisteen välillä suorin matka on niiden väliin piirretty viiva.

Vakavasti puhuen, luonnossa liikkuva ei voi suunnitella reittiään ilman kunnollista maastokarttaa. Jos ’Googlen vihreä’ paljastuu upottavaksi suoksi tai reitille osuu jyrkänne, tiheikkö tai kivikko, olisi ollut parempi valita toinen reitti. Luonnossa liikunkin maastokartan ja puhelimeen ladatun ulkoilukartan perusteella. Kun kartta näyttää polut ja suot, löytää paremman reitin kuin suora viiva lähdön ja maalin välissä.

Elämän matkalla

Miten tämä pohdinta kartoista ja karttasovelluksista liittyy hengelliseen elämään tai Raamatun tekstiin? Liittyypä hyvinkin. Ainakin omassa elämässäni olen turhan usein huomannut suunnistavani elämän polkuja juurikin ’tuollaisen tasaisen vihreän kartan’ varassa vain löytääkseni itseni sieltä suon tai jyrkänteen reunalta. Toisin sanoen kuinka usein olen ollutkaan hukassa vain siksi, etten ole välittänyt etsiä suuntaa ’Jumalan navigaatiokeskuksesta’, vaan olen kulkenut matkaa eteenpäin omien sangen puutteellisten ’karttatietojen’ varassa…

Siinä missä Jumalan sydämelleni laskema ’maali’ on varmastikin oikea, voi käsitykseni siitä, miten sinne päästään, olla kovinkin erilainen kuin se reitti, jota Herra aikoo minut perille kuljettaa. Tällöin löydän itseni neuvomasta Herraa ja pyytämästä häneltä apua ’vesistön ylitykseen’, kun en vain ymmärrä Herran jo rakentaneen sillan toisaalle ja reittini kulkevan vallan erilaisia polkuja.

Tästä on yksinkertaistaen kyse tämän päivän Raamatun tekstissä, jossa saamme arvioida kappaleen matkaa Pietarin matkantekoa Jeesuksen kanssa. Näemme Pietarin olevan toisaalta hyvin ’kartalla’ Jeesuksen missiosta, kun taas kohta hän on löytää itsensä neuvomasta mestariaan tien valinnassa.

Pietarin matkassa

Kuljetaan päivän tekstiin (Matt. 16:21-23) hieman kauempaa. Otetaan muutama askel ajassa taaksepäin ennen kuin tulemme tähän Pietarin näkökulmasta kiusalliseen hetkeen, missä hän oli mielestään kovinkin oikeassa.

Ajallisesti edeltävät jakeet tapahtuvat ennen tekstiämme vain lyhyen ja ohikiitävän hetken. Tuossa hetkessä Pietari on absoluuttisen hyvin kartalla, kun hän tunnustaa Jeesuksen messiaaksi (Mark. 8:27-30; Matt. 16:13-20; Luuk. 9:18-21).

Teksti on kohta sitä seuraavan tekstin kanssa vastakohtainen kuin yö ja päivä. Mieti tekstissä samalla itseäsi vastaavaan tilanteeseen joko äänekkään Pietarin paikalle tai yhdeksi hiljaisista opetuslapsista, jotka seurasivat Jeesuksen ja Pietarin dialogia sivusta.

”Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean alueelle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?
He vastasivat: ”Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetoista.”
Sitten hän kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”” (Matt. 16:13-16)

Opetuslapset olivat ’matkalla’ Jeesuksen kanssa Filippoksen Kesareassa, jonka läheisyydessä sijainneet luola-alueet oli omistettu kreikkalaisen luonnonjumala Panin palvontaan. He todennäköisesti liikkuivat suuren kaupungin liepeille kohonneella esikaupunkialueella.

Matka Jeesuksen kanssa oli opetuslapsille erityinen matka, koska Jeesus edusti heille monen erilaisen toivon täyttymistä. Opetuslapset olivat nähneet ja kuulleet paljon.

He olivat nähneet paljon ihmeellistä tapahtuvan; ei ollut kulunut kovinkaan pitkästi aikaa esimerkiksi siitä, kun Jeesus ruokki 4000 kuulijaa muutamalla eväsleivällä ja kalalla (Mark. 8:1-9). Ja vielä vähemmän aikaa oli kulunut ihmeestä Betsaidassa, kun Jeesus paransi siellä sokean miehen (Mark. 8:22-26).

Opetuslapset olivat nähneet paljon, mutta he eivät olleet vain nähneet. Yhtä lailla he olivat kuulleet Jeesuksen opettavan hämmentäviä ja vähintään yhtä ihmeellisiä asioita, mitä he olivat nähneet. Lähimuistissa oli niin kohtaamisia lainopettajien ja fariseusten kanssa (Mark. 8:10-12) kuin Jeesuksen yksityisopetusta heille (Mark. 8:14-21).

Matkalla opetuslapset olivat myös kuulleet muiden ihmisten puhuvan Jeesuksesta ja aprikoineen Jeesuksen identiteettiä ja hänen missionsa tarkoitusta. Kuka piti häntä Johannes Kastajan työn seuraajana, kuka taas Elian kaltaisena viimeisten aikojen profeettana tai jopa takaisin tulleena Eliana. Puheet heidän Jeesuksestaan varmasti hämmensivät opetuslapsia.

Opetuslapset olivat täten itsekin muodostaneet kuvan siitä, kuka heidän Jeesuksensa oli ja millä tavoin hänen seuraaminen olisi vaikuttava heidän omaan elämäänsä tulevaisuudessa. Pietarin – opetuslapsijoukon puhetorvi – vastaus edustaa todennäköisesti opetuslapsien yhteistä käsitystä siitä, kuka Jeesus oli.

Tunnistamalla ja tunnustamalla Jeesuksen messiaaksi Pietari ei vain kerro hoksanneensa, mikä voisi olla Jeesuksen tehtävä Israelia varten. Hän ei kerro vain sitä, keneksi Jeesuksen uskoo. Hän samalla määrittelee sen, kuka Jeesus on hänen omasta näkökulmastaan. Toisin sanoen, hän kertoo, millainen suhde hänellä on Jeesukseen ja mitä hän tältä Jeesukselta itse odottaa.

Pietari ei siis seurannut Jeesusta sattumalta, vaan hän oli aivan varmasti tehnyt päätöksensä miettien tarkasti sitä, mitä hän hyötyy tästä radikaalista päätöksestä. Samanlailla mekin teemme, vaikka kuinka yritämme sanoa, että pyyteettömästi tässä mennään. Ihmisen pyyteettömyys on sekin melko vajavaista.

Tunnustukseen ”Jeesus on Messias” Pietari lataa todella paljon. Hän sanoo käytännössä luottavansa elämänsä Jeesuksen varaan. Pietarin tulevaisuus kestää tai kaatuu Jeesuksen mukana. Jostain niin radikaalista todistuksesta puhutaan Pietarin tunnustuksessa.

Samaan aikaan Pietari-parka tuskin tässä vaiheessa ymmärsi Jeesuksen tehtävää syntien sovittajana, mutta messias termin merkityksessä hänelle hän tunnusti olevansa täysin riippuvainen Jeesuksesta. Hän laittoi oman elämänsä peliin luottaen, että Jeesus todella on Messias ja pystyy täyttämään hänen tarpeensa, mitä tulee elämiseen ja ihmisen hengelliseen tarpeeseen.

Samanlailla voit sinäkin ajatella itseäsi Jeesuksen matkassa. Ehkä Jeesus on sinunkin henkilökohtainen Messiaasi? Hän on sinun sovittajasi, lunastajasi ja hänen varassa lepää sinun tulevaisuutesi toivo – eikö totta? Jeesuksen varassa lepää sinunkin elämäsi toivo. Olet laittanut toivon häneen ja luotat, että hän on kantava sinut niiden asioiden läpi, joissa sinun toivosi lepää Herran yllä.

Ehkä tietoisuus Jeesuksen asemasta elämäsi Herrana on rohkaissut sinua luottamaan elämäsi yhä suuremmin hänen käsiinsä? Ehkä olet uskaltautunut jättämään mieltäsi vaivanneita asioita hänen kannettavakseen? Ehkä olet joutunut tekemään elämässäsi vaikeitakin päätöksiä, joissa olet ojentautunut Jeesusta kohti ja antautunut hänen käyttöönsä luopumalla jostain sellaisesta, mikä on sinulle rakasta?

Pohdipa vielä tovi, mitä Jeesus sinulle tässä merkityksessä tarkoittaa? Pohdi myös onnistumisia ja siunauksia, joita olet saanut poimia Jeesuksen matkalla.

Matka jatkuu

Jos pysähdymme tekstissä tähän kohtaan, näemme Pietarin opetuslasten suuna puhkuvan uskoa ja luottamusta Jeesukseen. Jeesukselle ei mikään Pietarin elämässä olisi mahdotonta; hän kykenee täyttämään jopa villeimmät toiveet.

Matkan teko näytti etenevän mitä parhaiten Pietarin ’tasaisen vihreällä kartallakin’. Tähän asti oli suunnistettu oivallisesti Jeesuksen matkassa inhimillisellä ’kartalla’ ja tulevaisuus näytti ’tasaisen vihreältä’. Voi Pietari, kun olisitkin ollutkin Jeesuksen kartalla ja nähnyt seuraavat maamerkit…

Samoin mekin koemme, kun Herra auttaa meitä matkalla ’suunnitellusti’. Kun pohdimme elämän onnistumisia ja siunauksia, tuntuu tosiaan siltä, ettei mikään pysäytä meitä. Vain taivas – jos sekään – on raja sillä, mitä ihmeellisiä asioita tapahtuu Jumalaan luottavan elämässä. Ja tähän huipulle olisi oikein mukava jäädä paistattelemaan toivossa.

En tahdo olla ilonpilaaja, mutta matkamme Matteuksen tekstissä ei päättynyt tähän, vaan matka jatkuu ja saa varsin mielenkiintoisen käänteen. Ei kulu kuin pienen pieni hetki Pietarin ’huippukokemuksesta’ Herransa edessä, kun kertomus jo jatkuu.

Luetaanpa kappaleen verran eteenpäin. Tapahtui hetkeä myöhemmin.

”Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” ” (Matt. 16:21-23)

Vain Markuksen evankeliumissa on tämä sama teksti (Mark. 8:31-33), kun taas Luukas jättää Pietarille kiusallisen kohtaamisen mainitsematta, vaikka Jeesuksen puheen hän on tekstiinsä ottanut (Luuk. 9:21-22).

Pietarin toivon ’huippuhetkeä’ seurasi saman tien melkoinen kolaus. Pietarin näkemys tiestä, jota Jeesuksen hänen mielestään tuli astella juutalaiskansan messiaaksi, oli hänen oman kommenttinsa perusteella jotain muuta, mitä Jeesus opetuslapsille kertoi oman ’karttansa’ perusteella. Siinä, missä Pietarin tie oli suora viiva ’vihreällä karttapohjalla’, Jeesuksen kartalla tie kulki toista tietä.

Vaikka Jeesuksen suunnitelma oli ristiriidassa opetuslasten odotusten kanssa, oltiin silti edelleen samalla matkalla toivoon, vaikka Pietari ei sitä kyennyt Jeesuksen sanoista näkemään.

Jeesuksen matka ei kuitenkaan jäisi kesken, vaan se kulki erilaisten etappien kautta. Ne eivät ehkä Pietarin kartalla näkyneet, mutta Jumala oli viisaudessaan ne matkalle pystyttänyt jo ennen aikojen alkua, kun hän laati pelastussuunnitelman oman Poikansa – ei Pietarin – varaan.

Matkalla – Pietari näki väärin

Pietarin näkökulmasta Jeesuksen suunnitelma oli virheellinen ja siihen liittyi ongelmia. Hän ei voinut hyväksyä ajatusta Jeesuksen kuolemasta; se oli väärin ja se piti ratkaista. Pietari ei voinut omasta näkökulmastaan tavoittaa Jeesuksen työn tarkoitusta.

Uskon, ettei Pietari ollut näköalattomuudessaan sen huonompi kuin mekään. Luulen, että me törmäämme tiellä toivoon yhtä lailla tilanteisiin, joissa Jumalan suunnitelma ylittää ymmärryksemme. – Jopa niin, että meidän näkökulmastamme matka näyttää katkenneen tai ainakin epäonnistuneen pahoin.

Mutta palataan vielä hetkeksi ystävämme Pietarin näkemään esteeseen, jonka Jeesus oli pystyttänyt Pietarin suunnittelemalle tielle. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa uskottiin yleisesti, että kuolemansa läheisyyden tietävä ihminen osaa ennustaa tulevaa. Vastaavasti monet uskoivat, että pyhät miehet tiesivät ennustaa oman kuolemansa hetken. Jos siis Pietari tunsi tämän uskomuksen, ei ollut ollenkaan ihme, että hän reagoi voimakkaasti Jeesuksen puheisiin.

Tuskin Jeesuksen tarkoitus oli vahvistaa tällaista uskomusta, mutta koska hänen kuolemansa hetki alkoi tosiasiallisesti lähestyä, hänen piti ottaa se puheeksi ensimmäistä kertaa nyt täysin avoimesti. Se, että Jeesus puhui kuolemastaan, luonnollisesti pelotti opetuslapsia.

Jeesuksen kuolema oli jotain sellaista, mitä ei saisi tapahtua missään nimessä – siis opetuslasten toivon näkökulmasta. Jeesuksen persoonan varaan oli rakennettu heidän tulevaisuutensa ja heidän näkökulmastaan Jeesuksen kuolema tiesi kaiken loppua – näin siis heidän ’kartallaan’.

Voimakkaimmin Jeesuksen ilmoitukseen kuolemasta reagoi tietty Pietari, joka samoin muutama hetki sitten oli äänekkäimmin tunnustanut Jeesuksen messiaaksi. Hän oli kertonut Jeesukselle laittaneensa koko elämänsä peliin Jeesuksen tähden – Jeesus oli hänen toivonsa.

Ja nyt Jeesus sitten sanoi joutuvansa epäsuosioon ja kuolevansa! Se oli jotain muuta, mitä Pietarin ’kartalla’ odotti tiellä toivoon. Ei tapahtumien näin pitänyt jatkua!

Pietari oli hetkeä aiemmin saanut tunnustusta siitä, että hän oli ymmärtänyt oikein Jeesuksen jumalallisen alkuperän ja tehtävän messiaana, mutta nyt seuraavassa hetkessä Jeesus sitten ’pilaa kaiken’, kun kertoo kuolevansa! Mihin unohtui puhe messiaasta! Ei messiaan kuulunut tehdä mitään ’noin typerää’! Galilean ihmeet olivat vasta alku messiaan hallintakaudelle. Tältä matkan teko näytti Pietarin ’inhimillisellä kartalla’.

Pietarin yksipuolinen kuva messiaasta teki hänet sokeaksi tosi messiaalle, Jeesukselle. Pietari ei ymmärtänyt kärsivän messiaan merkitystä syntien sovittajana, minkä vuoksi hän ei kyennyt liittämään Jeesuksen ilmoitusta ollenkaan niihin toivon odotuksiin, joita hän messiaan ylle oli asettanut.

Niinpä Pietari erheellisen messiaskuvansa tähden asettui Jeesusta vastaan ja nuhteli häntä Matteuksen evankeliumin mukaan näin:

”Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” (Matt. 16:22)

Siinä sitä oltiin, oppilas neuvoi opettajaa. ”Erilleen vetäminen” kuvaa kahdenkeskistä keskustelua. Ehkä Pietari oli entistäkin rohkeampi edellä saamansa tunnustuksen perusteella.

Jeesus ei tietenkään ottanut Pietarin nuhteita vastaan, vaikka toki tiesi Pietarin tarkoittavan hyvää. Pietari rakasti Jeesusta, mutta ajatuksissaan Pietari nousi tahtomattaan Jeesusta vastaan.

Tosiasiassa Pietarin ’reittivalinta’ oli este odottamansa Messiaan sovitustyölle. Hän oli oman toivonsa este. Tilanne on absurdi. Pietari itse astui esteeksi sille toivolle, jonka varaan hän oli koko elämänsä laittanut.

Kertomuksen jatko meni Pietarin kannalta onneksi toisin kuin Pietari odotti. Jeesus nuhteli Pietaria ankarin sanoin:

”Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”” (Matt. 16:23)

Nuhteliko tekstissä Jeesus saatanaa Pietari-paran eksyttämisestä vai puhutteliko hän Pietaria erityisen ankarin sanankääntein (’saatana’ tarkoittaa suomeksi ’vihollinen, vastustaja’)? – Jeesuksen antama selitys ”ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä” näyttäisi viittaavan jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Toisin sanoen Pietarin inhimilliset odotukset – hänen toivomansa reitti – olivat este Jumalan toiminnalle.

Pietari ymmärtämättömyyttään asettui täten Jeesusta ja jopa omaa toivoaan vastaan, minkä vuoksi hän oli este Jumalan tahdolle. Hänen oli väistyttävä. Oli aika ottaa korjata suunta Jeesuksen kartan reitille.

Pietari-parka ei siis sittenkään ymmärtänyt kuka Jeesus oli, eikä täten kyennyt näkemään Jumalan suunnitelmaa. Ei liene mitenkään tavatonta, että meille käy samoin?

Vaikka Pietari ei ymmärtänyt, mistä oli kyse, hän ei Jeesuksen edessä epäröinyt hetkeäkään väistyä Jumalan tahdon tieltä. Kun Pietarille selvisi, että hän oli väärässä, hän peräytyi. Tätä me emme yleensä huomaa tekstistä lukea! Taivastelemme kyllä Pietarin virhettä, mutta emme huomaa, miten alttiisti hän väistyi, kun näki Jumalan suunnitelman poikkeavan hänen kaavailemastaan reitistä.

Kaikki selviäisi Pietarillekin kyllä aikanaan – hänen oli vain luotettava Herransa sanaan ja Jumalan suunnitelmaan. Pietari väistyi – uskaltaisinko minäkin?

Matkalla – mekin voimme nähdä väärin

Saatamme joutua omassa elämässämme vastaavaan tilanteeseen kuin Pietari, vaikka tietty eri kontekstissa ja ehkä pienemmässä mittakaavassa. Monesti, kun inhimillisesti viisaat – huonolla kartalla tehdyt – reittisuunnitelmat pettävät, voi olla, että hyvässä uskossa rakentamamme suunnitelmat ovatkin Jumalan tahdon tiellä.

Tällöin Herra etsii sydämestämme samaa rohkeutta kuin Pietarilta: rohkeutta astua ulos varasuunnitelmistamme, jotta Jumalan suunnitelma saa tilaa toteutua. Kun ymmärrys ei riitä, on aika luottaa ja uskoa.

Tulee tilanteita, jolloin emme ymmärrä, miksi jotain ikävää tai käsittämätöntä tapahtuu, mikä ei mielestämme millään tavoin palvele Jumalan tarkoitusta. Voi olla, että se on tahaton hidaste, minkä Jumala kääntää hyväksi, mutta yhtä hyvin voi olla niin kuin Pietarin tapauksessa, että se jokin ’käsittämätön’ on välttämätöntä, että syntyy uutta ja matkanteko jatkuu.

Pietarin tavoin me jäämme ihmettelemään ja ehkä pohtimaan sitä, että onko todella tämä se reitti, joka vie meidät toivoon? Mutta jos meillä on Jumalan sana takeena siitä, että reitti, jota kuljemme vie meidät todelliseen toivoon Herrassa, lienee parempi väistyä ja hyväksyä reitti siitäkin huolimatta, että meidän puutteellinen ’karttamme’ ei selitä uutta reittiä meille.

Vaikka toivo tuntuu joskus kadonneen ja olet siinä kartallasi keskellä sitä ’vihreää tuntematonta’, on Jeesus edelleen vierelläsi. Vaikka elämässä joudumme niittämään pettymyksen ja epätoivon satoa, se ei tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi läsnä ja kanssamme. Hän kyllä kantaa meidät kivikon yli silloin, kun polku kulkee kivikossa ja tekee pitkospuut suon ylittämiseksi. Olisi Jumalan aliarvioimista, jos ajattelemme hänen kykenevän auttamaan meitä vain silloin, kun elämä kulkee niitä polkuja, jotka ovat meille ilmeiset.

Kuljemme läpi erilaisten tilanteiden ja kohtaamme niin houkutuksia kuin silkkaa epätoivoakin, mutta siitä huolimatta Herra Jeesus kulkee kanssamme. Vaikka matkalla kädet ja kasvot likaantuvat, Kristus on toivomme myös kärsimyksessä ja kivussa. Matkalla ikuiseen toivoon on omat ilonsa ja surunsa.

Mitä jos uskaltautuisimme sallia Herran päättää suunnan ja laittaisimme syrjään omat kuluneet ja epätarkat kartastot? Ehkä näkisimme matkalla enemmän, kun luotamme Jeesuksen reittivalintaan. Jospa nostamme katseen pois itse piirretystä kartasta ja katsomme maisemia ympärillä samalla, kun kuljemme sinne, minne Jeesus meitä oikein kuljettaa. Ehkä saisimme enemmän ’matkalta’, kun vain luottaisimme reitin laatijaan ja nauttisimme maisemista ja hyvästä seurasta – satoi tai paistoi.

Tehkäämme kuten Pietari. Väistykäämme syrjään ja antakaamme Jeesuksen näyttää tie – elämämme matkalla toivoon.

Pohdittavaa

Mitä luulet? Kumman kartta on tarkempi: Herran vai minun?
Kuka vie ja kuka seuraa?