Tämänvuotinen Suomen Metodistikirkon vuosikonferenssin teema on ajatuksia herättävästi ”Ole rauhassa ja muuta maailmaa”. Otsikossa on toisaalta helpolta kuulostava kehotus ”ole rauhassa”, mutta myös toimintaan haastavat kehotuksen sanat ”muuta maailmaa”. Yhdessä niiden sanoma vieläkin suurempi; toista kehotusta ei ole ilman toista.

Käykäämme sisälle teemaan sanan ”muuttaa” kautta. Yleisesti ottaen sanalla ”muutos” on kaksinainen sointi ihmiskorvaan. Toisaalla sanaan ”muutos” sisältyy ripaus toivoa paremmasta ja näin siinä on täten varsin kutsuva sointi. Muutos kutsuu uuteen ja etenkin asioiden nykyiseen tilaan uupuneet kuulevat muutoksessa lupauksen paremmasta.

Toisaalta ”muutos” voi merkitä myös jotain ei-toivottua. Näin etenkin silloin, kun muutos tapahtuu olosuhteiden pakosta tai ihminen tuntee pienuutta muuttuneessa tilanteessa. Tällöin muutos viekin häntä suuntaan, jonne hän ei tahdo kulkea. Se ei ole enää tie lupaukseen, vaan pakon sanelema matka.

Pohjimmiltaan ”muutoksen” ilot tai surut määrittelee se, että koemmeko muutoksen tervetulleeksi vai kohtaammeko sen pakosta? Viekö siis muutos meidät lähemmäksi vai kauemmaksi tavoitteita, joita kohti matkaamme?

Jos esimerkiksi olen aina halunnut ’isona’ tulla rallikuskiksi, niin muuttaminen maalle metsän ja sorateiden keskelle, on muutos parempaan. Se tarjoaa mahdollisuuden harjoitella ja ehkä jonain päivänä tulla sorateiden sankariksi. Mutta jos ’isona’ tahdon ollakin valtamerilaivan kapteeni, muutto metsän korpeen merkitsee kivuliasta luopumista unelmasta.

Viekö muutos eteenpäin vai sammuttaako se toivon paremmasta? Vastauksen ratkaisee se, että viekö muutoksen tie kohti tavoitteita, joita olemme elämällemme asettaneet.

Esimerkki Vanhan testamentin sivuilta

Vanhassa testamentissa Israelin erämaavaellus on oiva esimerkki Jumalan kutsusta astua muutokseen ja ihmisten vastauksesta siihen. Siinä Mooses johdatti Israelin kansan Egyptistä matkaan kohti luvattua maata, jonne sitten Joosua halukkaan kansanosan lopulta myös vei. Matkalla oli kahdenlaisia tien tallaajia.

Oli heitä, jotka matkasivat vastentahtoisesti muistellen joka käänteessä sitä, kuinka ’hyvin’ asiat Egyptissä olivat olleet. He haaveilivat menneen ajan ”lihapadoista ja yltäkylläisyydestä”, mutta olivat tyystin unohtaneet orjuuden ja pakkotyön. Heille matkanteko – siis muutos – oli vastentahtoista kärsimystä. Jokainen askel oli poispäin hyvästä, jokainen edellistä raskaampi.

Mutta samassa joukossa matkasi myös heitä, ketkä katsoivat menneen Egyptin sijaan tulevaan aikaan ja luvattuun maahan. He kulkivat kohti lupauksien täyttymistä. Heille jokainen askel oli voitto tiellä parempaan.

Kumpikin joukko kulki erämaassa samaa matkaa – toiset katse Egyptissä ja toiset katse luvatussa maassa. Toiset matkasivat eteenpäin kohti lupausta, toiset elivät muistojen katkerassa keitoksessa. Toiset ”muuttivat maailmaa” ja toiset ”matkasivat muuttuneessa maailmassa”. Ja silti matka oli sama.

Muutos on vääjäämätön

Jos kuuntelit alussa esittämäni konferenssiteeman huolella, muistat varmaan, ettei siinä ei sanottu ”Ole rauhassa ja maailma muuttuu”. Siinä ei myöskään sanottu, että ”Ole rauhassa ja maailma muuttaa sinut”. Teema kuului ”Ole rauhassa ja muuta maailmaa”.

Kun puhutaan maailman muuttamisesta, kyse ei ole koskaan valinnasta muutoksen ja muuttumattomuuden välillä. On kaksi vaihtoehtoa. 1) Valitsemme joko käydä halulla kohti toivottua muutosta tai 2) jäämme odottamaan, että maailma muuttaa meidät. Joko käymme rohkeasti muuttamaan maailmaa oikeaksi tiedettyyn suuntaan tai sitten jäämme odottamaan, että maailma muuttaa meidät.

Näytäpä minulle sellainen hetki, että ympäröivä maailma olisi muuttumattomuuden tilassa. Luonto elää muutoksessa, vuodenajat vaihtuvat, ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee, elinympäristö muuttuu, ihmiset muuttuvat, maat ja kansat muuttuvat jne. Ennen rauhallinen lähiö muuttuu rauhattomaksi, vilkas lähiö autioituu, keskelle metsää nousee vilkas ostoskeskus ja samaan aikaan viereinen huoltoasema autioituu. Maailma elää muutoksessa.

Me emme voi valita olla muuttumatta, jos maailma ympärillä muuttuu. Valitsemme kahdesta vastakohtaisesta vaihtoehdosta. Me teemme joko parhaamme muuttaaksemme maailmaa tai annamme maailman muuttaa meidät – vähän kerrassaan.

Kutsuttu muuttumaan vai muuttamaan?

Nyt tarkkana, rakas ystävä. Esitän konferenssin teemaa mukaillen ehkä yhden elämäsi oleellisimmista kysymyksistä, johon voit vastata joko ihan omasta puolestasi tai ajatellen meitä kaikkia yhdessä Jumalan kansana – hänen seurakuntanaan.

Kumman sinä valitset: ”olla rauhassa ja maailma muuttaa minut” vai ”olla rauhassa ja me muutamme maailmaa yhdessä Jumalan avulla”? Edelleen kysyn, että olemmeko silloin edes rauhassa, jos maailma muuttaa meitä?

Olisiko siis lähtökohta kestävään ja haluttuun muutokseen Jeesuksen sanoissa, kun hän Johanneksen evankeliumissa sanoo:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö” (Joh. 14:27)

Jeesuksen Kristuksen rauha on ainoa kestävän muutoksen lähtökohta. Me olemme Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis ja sellaisena Herramme Jeesus Kristus on kutsunut meidät ”muuttamaan maailmaa”. Se ei tarkoita eristäytymistä ja viivytystaistelua puolustusasemissa ”maailman muutosta vastaan” ikävöiden takaisin ’Egyptiin’. Päinvastoin se on eteenpäin kulkemista Jumalan suunnitelmassa; maailman aktiivista muuttamista ”Jumalan voimassa”.

Me olemme saaneet lahjaksi evankeliumin, joka on ”Jumalan voima” (Room. 1:16). Siinä on voima muuttaa ihmisen elämä, mutta älkäämme unohtako, että sama ”Jumalan voima” on voimallinen muuttamaan maailmaa.

Tahdotko sinä olla mukana muuttamassa maailmaa – oikean asian takia? Uskallatko janota muutosta, jonka yksin Jumala kykenee tekemään? Haluatko olla muuttamassa maailmaa ”Jumalan voimassa”?

Annan sinun nyt hetken pohtia näitä kysymyksiä kahden Herrasi edessä. Palaan asian äärelle hetken päästä lyhyesti uudelleen ehkä jopa hieman yllättävän ja kohti tulevan raamatuntekstin kautta. Hiljennytäänpä hetkeksi.

Pysykäämme oikealla tiellä

Olet nyt pohtinut hetken vastaustasi Herralle. Miten on? Uskallatko tarttua Jumalan suunnitelmaan? Uskallatko janota elämässäsi muutosta, jonka yksin Jumala kykenee tekemään? Lähdetkö muuttamaan maailmaa ”Jumalan voimassa”? Onko hänen valtakuntansa tuleminen sinun sydämesi ykkösasia?

Tähän seurakunta on kutsuttu; muuttamaan maailmaa Jumalan voimassa. Meidät on kutsuttu tekemään Jumalan valtakunnan agenda näkyväksi maailmalle – ei omaksumaan maailman agendaa seurakunnalle. Me emme hae maailmasta sisältöä seurakuntaan, vaan teemme Jeesuksen Kristuksen näkyväksi maailmassa.

Seurakunnan haaste on pysyä tässä kutsumuksessa. Tehtävämme on Jumalan Pyhän Hengen voimassa tehdä ”Jumalan agenda” tunnetuksi maailman keskellä. Jeesuksen sanoin

”ja missä kuljettekin, julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Matt. 10:7)

Tehtävänanto on selkeä. Vaan jos emme valvo, olemme Jumalan seurakuntana vaarassa erehtyä seuraamaan jotain toista agendaa tämän selkeän Jumalan agendan sijaan. Ei ole ollenkaan tavatonta, että tänäänkin Jumalan kansa erehtyisi etsimään kiinnepisteitä ”Egyptin lihapatojen” ääreltä Jumalan voiman julistamisen sijaan.

Muutoksen tiestä Jaakobin kirjeessä

Suunnan kadottamisen tai väärin motiivein tekemisen ongelma ei ole uusi. Puhumme jo vuosituhantisesta haasteesta. Jokainen sukupolvi on joutunut omalta osaltaan kamppailemaan tämän haasteen kanssa. Niin mekin.

Aiheesta kirjoitti oman aikansa seurakunnalle jo Jaakob, Herran veli. Kirjeessään hän muistuttaa varsin suorin sanankääntein seurakuntaa siitä, miten sen tehtävä on ”muuttaa maailmaa” eikä antaa maailman muuttaa seurakuntaa. Luetaanpa teksti.

”Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole. Te tapatte ja kiihkoilette mutta ette voi saavuttaa. Te riitelette ja taistelette, mutta teillä ei ole, koska ette ano. Te anotte mutta ette saa, koska anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne kaiken himoissanne. Te avionrikkojat! Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:2-4)

Jaakobin kohti käyvä kieli hämmentää nykypäivän lukijaa. Ehkä mietitkin, että miten tuo teksti ylipäätään liittyy haasteeseemme pysyä Jumalan kutsussa ”muuttaa maailmaa”.

Avain tekstiin on siinä, että Jaakob kirjoittaa sen messiaaniselle seurakunnalle Vanhan testamentin kielikuvin himoista ja aviorikoksesta epäjumalanpalveluksen vertauskuvina.

Vanha testamentti vertaa Jumalan kansan liittouskottomuutta Jumalaa kohtaan aviorikokseen ja himojen vallassa elämiseen. Se on loistava vertauskuva, koska se kuvaa koruttomasti uskottomuutemme rumuutta. Miten valtavasti valinta olla uskoton Jumalan liitolle loukkaa ja satuttaa Jumalaa, joka rakastaa seurakuntaansa yli kaiken ymmärryksen.

Mitä sitten ovat nuo asiat, joihin Jaakob viittaa termeillä ”maailman ystävyys”, ”avionrikkojat”, ”himot” jne.? Eihän nyt tuollaiset kai voi meitä koskea?

Ne tarkoittavat käytännössä kaikkia niitä asioita, jotka me nostamme seurakunnan pään Herran Jeesuksen paikalle seurakunnan agendassa. Jaakobin kirjeen kontekstissa ne tarkoittivat asioita, kuten

• suosimista

• evankeliumin ’loiventamista’, jotta moni liittyisi seurakuntaan

• vaikutusvaltaisten ihmisten kosiskelua

• sosiaalisen aseman kohentamista

• yhteiskunnallista ja taloudellista vaikutusvaltaa

Heistä oli tullut maailman ystäviä; toisin sanoen he etsivät Jumalan tahdon sijaan sitä, mikä miellytti ihmissilmää ja millä maailma palkitsee omiaan. He eivät etsineet enää Jumalan tahtoa ”muuttaakseen maailmaa”, vaan pyysivät Jumalan mielisuosiota siunaamaan sen, mitä he itse tahtoivat saavuttaa.

Seurakunta oli matkallaan kohti ’luvattua maata’ kiinnittänyt katseensa ’Egyptin lihapatoihin’ ja nyt he anoivat Jumalan siunausta sille, että he olivat mieltyneet maailmalliseen ja tahtoivat menestyä siinä, mitä maailma arvosti ja antoi omilleen.

He olivat kadottaneet ’Jumalan agendan’ ja korvanneet sen ’maailman agendalla’. Matka muuttamaan maailmaa oli pysähtynyt ja nyt olikin tullut maailman vuoro muuttaa seurakuntaa. Ja hedelmä ei ollut tälläkään kertaa ”sangen hyvää” – päinvastoin.

Lopuksi

Lopuksi tahdon kääntää katseen takaisin omaan aikaamme. Olemmekotänään valmiit lähtemään liikkeelle ja muuttamaan maailmaa ”Jumalan voimassa”?

Meidät on kutsuttu tekemään Jumalan valtakunnan agenda näkyväksi maailmassa – ei omaksumaan maailman agendaa itsellemme. Onko siis katse tänään suunnattu ’luvatun maan rajoille’ – Jumalan suunnitelmaan vai pälyilemmekö me vielä ’Egyptin lihapatojen’ – tämän ”maailman ystävyyden” suuntaan?

Etsinkö uskovana elämääni täyttymystä Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen tuntemuksestaan? Vai onko elämäni agenda pyytää Jumalaa siunaamaan minua ajallisessa niin, että saan nauttia niistä ’siunauksista’, joita ”maailman ystävätkin” tavoittelevat?

Entä arvomme seurakuntana? Etsimmekö todella kiihkeästi Jumalan tahtoa voittaaksemme maailman ja muuttaaksemme sitä Jumalan evankeliumin voimassa. Vai olemmeko pysähtyneet tavoittelemaan jotain toisarvoista ja annamme näin maailman vähän kerrassaan muuttaa meidät? Valinta on meidän.

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö” (Joh. 14:27)

Ystäväni, tätähän me kokosydämisesti etsimme, eikö niin? Tässä on kaikki – emmehän me muuta tarvitse.

Pohdittavaa

Muutammeko me maailmaa vai muuttaako maailma meitä?