Toukokuun toisena sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Se on mielestäni vuoden oikeutetuin liputuspäivä. Harvoin kaunis lippumme saa juhlistaa yhtä monen sankarin juhlaa samana päivänä; jokainen äiti on juhlansa ansainnut, eipä kukaan meistä ole tähän maailmaan äidittä syntynyt ja monet ovat saaneet vieläpä etuoikeuden viettää turvallisen lapsuuden äidin hoivassa.

Raamattukaan ei unohda äitejä, vaikka se ehkä useammin Taivaallisesta Isästä puhuukin. Raamatun sivuille mahtuu myös mielenkiintoista luettavaa äideistä, joiden uskollisuuden äiteinä Jumala on erityisesti siunannut. Tällaisia kertomuksia ovat esimerkiksi evankeliumien kertomukset Johannes Kastajan ja Jeesuksen äideistä (Luuk. 1:1-2:40; Matt. 1:18-2:23) sekä Vanhan testamentin puolella kertomukset Mooseksen ja tuomari Samuelin äideistä (2. Moos. 1:1-2:10; 1. Sam. 1:1-2:11) – näin vain muutamia mainitakseni.

Mainittujen kertomusten lisäksi Raamatussa on yksi kokonainen kirja, joka on otettu mukaan Raamattuun vain siksi, että kirjan päähenkilö ’sattuu’ olemaan äiti hänkin. Nimittäin olen melko varma, että jos tästä naishenkilöstä ei olisi tullut äitiä, me emme tänään lukisi hänestä kertovaa vaiherikasta ja hengellisesti opettavaista kertomusta Raamatusta. Tämä kirja on tietenkin Ruutin kirja ja kyseinen äitihenkilö on Ruut itse.

Ruutin elämässä toteutuu kirjaimellisesti tämän kirkkopyhän psalmin 31 lopussa kaikuvat sanat.

”Mutta sinuun, Herra, minä turvaan. Minä sanon: ’Sinä olet minun Jumalani.’” (Ps. 31:15)

Ruutin kirja

Ruutin kirja on kaunis lyhyt tarina, jonka päähenkilöt ovat Ruut niminen nuorehko nainen, Noomi – hänen anoppinsa ja Boas – sukulunastaja. Se on tarina tavallisista ihmisistä ja tavallisista asioista, jossa lukija ei voi olla huomaamatta, miten Jumalan käsi ohjaa ihmeellisesti tapahtumien kulkua niiden arkisuudesta huolimatta. Ruutin kirjaa voisi täten luonnehtia Jumalan johdatuksen ja arkisen ihmeen kirjaksi.

Perimätiedon mukaan Ruutin kirjan olisi kirjoittanut tuomari Samuel. Oletusta tukee se, että kirjassa esitetty lyhyt sukuluettelo päättyy Daavidiin, jonka Samuel voiteli kuninkaaksi. Nykyään tutkijat kyseenalaistavat perimätiedon oletuksen, mutta kirjan ajoitus on silti kutakuinkin sama, vaikka varmuutta kirjoittajasta ei olisikaan.

Juutalaisuudessa Ruutin kirja luokitellaan yhdeksi ’viiden käärön’ kirjoista (hepreaksi ”Hamesh Megillot”). Viiden käärön kirjoja yhdistää se, että niitä luetaan vuotuisissa juutalaisissa juhlissa. Muut viiden käärön kirjat ovat: Laulujen laulu, Valitusvirret, Saarnaaja ja Esterin kirja.

Ruutin kirjaa luetaan vuotuisen sadonkorjuujuhlan – viikkojuhlan eli helluntain yhteydessä. Syynä tähän lienee juuri kirjan viljankorjuuseen liittyvä teema ja kirjassa mainittu ohrankorjuun ajankohta (Ruut 1:22).

Miksi Ruutin kirja on Raamatussa?

On tietenkin selvää, että jokainen Raamatun yksittäinen kirja on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta (2. Tim. 3:16) ja samoin Jumalan Pyhä Henki on johdattanut ihmisiä valitsemaan pyhien kirjoitusten joukkoon juuri ne tekstit, jotka hän on antanut ihmisille erityiseksi ilmoitukseksi itsestään.

Vaikka Jumalan Henki on johdattanut Raamatun tekstin pyhänä kirjakokoelmana meille elämämme rakennukseksi juuri sellaisena kuin se on, voimme kuitenkin nähdä myös inhimillisestä näkökulmasta syitä, miksi yksittäinen kirja on Raamatun kirjakokoelmassa.

Yksi vihje Ruutin kirjan tarkoituksesta löytyy sen aloittavista sanoista. Ruutin kirja alkaa toteamuksella, että elettiin tuomarien aikaa (1380 – 1050 eKr.) (Ruut 1:1) – todennäköisesti Simsonin ja Jeftan aikaa 1200-luvulla eKr. Maininta tuomarien ajasta on kirjoittajan ironinen muistutus lukijalle siitä, että kertomus moabilaisen naisen – ja vieläpä maahanmuuttajan – uskollisuudesta on tapahtunut Israelin kansan Jumalasta luopumuksen aikaan, kun moraalinen rappio ja sorto vallitsivat Israelissa.

Jos siis Moabin mailla elämä ei ollut Jumalan tahdon mukaista, ei se ollut sitä Ruutin aikaan Herran omaisuuskansan parissakaan. Ruutin kirja on eräänlainen uskollisuuden kutsu Jumalan omaisuuskansalle.

Tavallisia ihmisiä ja tavallinen tarina

Edelleen Ruutin kirjan kohdalla monia ihmetyttää, miksi Raamatussa on kertomus tuiki tavallisesta Ruut nimisestä moabilaisesta naisesta, hänen juutalaisesta anopistaan Noomista ja Boas nimisestä juutalaista miehestä? He olivat kaikki tavallisia ihmisiä – eivät historian merkkihahmoja eivätkä Jumalan palvelijoita, pappeja, profeettoja tms.

Ihmetys sen kuin kasvaa kirjaa eteenpäin lukiessa. Kirjan tarina on sekin melko arkinen. Ellet muista tarinaa, voit lukea sen yhdeltä istumalta, koska se on vain neljän luvun mittainen. Tarinan voi referoida lyhyesti vaikkapa näin.

Kertomus alkaa siitä, kun Ruutin anoppi Noomi menettää käytännössä kaiken maallisen omaisuuden ja turvan, mikä hänellä vielä oli kotikaupungissaan Betlehemissä, mistä hän muutti miehensä ja kahden poikansa kanssa Moabiin nälänhätää pakoon (Ruut 1:1; 5. Moos. 28:15, 23-24, 38-40). Vaan kohta hänen miehensä kuoli ja vieläpä hänen kummatkin poikaansa kuolevat heidän asuttuaan kymmenen vuotta Moabin maassa Kuolleenmeren itärannikolla (Ruut 1:1-6).

Ruut puolestaan on Moabilainen nainen, joka jäi leskeksi Noomin pojan kuoltua – juutalaisilta ei kielletty avioliittoja moabilaisten kanssa (5. Moos. 7:1,3).

Voisi sanoa, että Noomin elämän kohdalla pitää paikkansa sanonta ”meni sutta pakoon ja karhu tuli vastaan”. Omin sanoin Noomi kuvaa menetystään näin:

”Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?” (Ruut 1:21)

Menetysten jälkeen Noomi siis päättää palata Betlehemiin, mistä hän oli lähtöisin. Hän tarjoaa miniöillensä vapautta jäädä Moabiin, josta he olivat kotoisin, mutta toinen heistä Ruut päättää vakaasti seurata Noomia Israeliin (Ruut 1:6-22). Israelissa Ruut hankkii heille elannon viljankorjuun aikana noukkimalla ylitse jääneitä tähkiä viljapellolta.

Hän tutustui siellä pellon omistajaan Boas nimiseen talolliseen, joka ’sattui’ olemaan hänen sukulunastajansa (Ruut 2). Noomi tunsi tavat ja neuvoi miniälle, miten Ruutin tuli menetellä, jos hän tahtoi Boasin sukulunastajakseen. Ruut teki Noomin ohjeiden mukaan ja kas lopulta kävi niin, että Boas täytti velvollisuutensa sukulunastajana ja avioitui Ruutin kanssa (Ruut 3:1-4:12).

Kertomus on kaunis ja siitä välittyy selkeästi Jumalan johdatus Ruutin arjessa. Ruutin elämän kannalta keskeisin päätös tapahtui heti kirjan alussa, kun hän Noomin tarjoamasta vapaudesta huolimatta sitoutui seuraamaan anoppiaan Israelin Betlehemiin:

”Mutta Ruut sanoi: ’Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!’” (Ruut 1:16-18)

Tämän jälkeen koko kirjan tapahtumat ovat niiden arkisuudesta huolimatta yhtä suurta ihmettä. Kirjoittaja ei juuri vihjaa eikä osoittele, missä kohden Jumalan johdatuksen sormi milloin vaikuttaa.

Ruutin osuminen ’sattumalta’ sukulunastajan (5. Moos. 25:5-10; Ruut 4:5-6) pellolle, Boasin ystävällisyys vierasta ulkomaalaista köyhää naista kohtaan ja sydämeen syntynyt tahto auttaa muukalaista täyttämällä sukulunastajan velvollisuutensa, jne. ovat kaikki esimerkkejä Jumalan johdatuksesta Ruutin elämässä. Kaikki tämä tapahtui ’kuin itsestään’ sen jälkeen, kun Ruut kirjan alussa sitoutui pitämän huolta anopistaan ja pysymään uskollisena Herralle.

Kuningas Daavidin ja Jeesuksen esiäiti

Kirjan lopusta löydämme lopulta myös sen inhimillisen syyn, minkä tähden Ruutin kirjan tuiki tavallinen tarina Jumalan johdatuksesta päätyi Raamatun kansiin ja osaksi juutalaisten helluntainvieton perinnettä. Luetaanpa.

”Boas otti Ruutin vaimokseen ja yhtyi häneen. Herra antoi Ruutin tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan. Naiset sanoivat Noomille: ’Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon hän vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa.’

Noomi otti pojan syliinsä, ja hänestä tuli pojan hoitaja. Naapuritalojen naiset kuuluttivat pojan syntymää ja huusivat: ’Noomi on saanut pojan.’ Poika sai nimekseen Obed, ja hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä.

Tämä on Peresin sukuluettelo: Peresille syntyi Hesron, Hesronille Ram, Ramille Amminadab, Salmalle Boas, Boasille Obed, Obedille Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid.” (Ruut 4:13-22)

Kirja päättyy näihin sanoihin. Ja nämä sanat antavat Ruutin valinnalle ja elämälle merkityksen ja uuden näkökulman. Jumala valitsi Ruutin kuningas Daavidin vaarin äidiksi – hän oli Daavidin isomummo.

Ajattele – Ruut itse ei voinut aavistaa, että hän oli saanut Jumalan silmissä armon olla Israelin historian arvostetuimman kuninkaan isomummo. On todennäköistä, että hän ei isomummona edes koskaan nähnyt Daavidia, puhumattakaan hänen nousustaan kuninkaaksi.

Lisäksi Daavidin isomummona Ruut oli myös meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen esiäiti, jonka evankelista Matteus mainitsee jopa nimeltä sukuluettelossaan:

”Salmalle Boas, jonka äiti oli Rahab, Boasille Obed, jonka äiti oli Ruut, Obedille Iisai ja Iisaille Daavid, kuningas.” (Matt. 1:5-6)

Tänään, kun luemme kertomusta Ruutin elämästä, näemme hänet historian henkilönä, jonka valinnalla olla uskollinen anoppinsa perheen tuntemalle Jumalalle, Herralle, oli valtava merkitys Jumalan suunnitelmassa. Ruut tuskin koskaan ymmärsi muuta kuin sen, että Jumalan armo ja johdatus lepäsi hänen yllään.

Esikuva uskollisuudesta

Ruutin elämän tapahtumista kirjoittaja korostaa erityisesti anopin ja leskeksi jääneiden miniöiden vuoropuhelua sekä erityisesti hänen ehdotonta valintaansa ensimmäisessä luvussa (Ruut 1:16-18).

Toisin kuin toinen leskistä Orpa, Ruut tahtoi olla uskollinen perheelleen siitä huolimatta, että olosuhteet olivat muuttuneet kovin huonoiksi verrattuna aikaan, jolloin hän tuli perheeseen. Ruut päätti pysyä uskollisena kerran valitsemalleen tielle, vaikka se näytti johtavan umpikujaan. Hän oli liittynyt perheeseen hyvinä aikoina, mutta hän ei aikonut hylätä perhettä edes toivottomuuden keskellä.

Tämä kuva Ruutista uskollisena perheelle on arvokas muistutus meille sitoutumisesta. Se on kuva siitä, mitä on olla uskollinen elämän myötä- kuin vastamäessäkin. Uskollisuus niin jumala- kuin ihmissuhteissa on arvokas aarre, joskaan se ei aina ole valintana miellyttävä ja suloinen, vaan jopa raskas ja ikävä.

Ruut oli kiintynyt anoppinsa perhekuntaan jopa niin, että hän sitoutui sydämessään seuraamaan yksinäistä anoppiaan, joka oli ainoana jäljellä hänen perheestään. Ruutin vastaus huokuu uskollisuutta Noomin perhettä kohtaan:

”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon.”

Ruutin sanat kertovat myös toisen asian. Sen, että Ruut oli löytänyt Noomin perhekunnan parista myös uskon Israelin Jumalaan, Herraan. Moabissa, missä he asuivat ja mistä Ruut oli kotoisin, ei näet palvottu Herraa. Moabilaisten kansallisjumala oli nimeltään Kemos, vaikkakin Moabissa palvottiin myös Baal-Peoria ja Astartea. Moabilaisten tiedetään myös uhranneen ihmisiä jumalilleen (2. Kun. 3:27).

Esikuva uskollisuudesta Herralle

Ruut oli kääntynyt palvelemaan Herraa: ”sinun Jumalasi on minun Jumalani.” Tultuaan Noomin perheeseen hän oli kokenut löytäneensä paremman sisällön jumalasuhteeseensa, mitä Moabin jumalat hänelle koskaan tarjosivat. Tämä oli varsin poikkeuksellista, koska yleensä tuohon aikaan kulttuurien yli solmituissa avioliitoissa vaimo piti omat jumalansa (1. Kun. 11:2-8; 4. Moos. 25:1-4), vaikka muu perhekunta olisi palvonut toisia jumalia. Ruut ei kuitenkaan ollut pitänyt kansansa jumalia, vaan hän oli kääntynyt palvelemaan Israelin Jumalaa.

Tätä taustaa vasten Ruut ei ole ainoastaan esikuva uskollisuudesta ihmisten välisissä suhteissa, vaan myös kuva uskollisuudesta Jumalalle. Vaikka hän oli menettänyt Noomin tavoin kaiken ja häntä odotti Noomin matkassa vaikeat ajat moabilaisena muukalaisena Israelin Betlehemissä, hän tahtoi olla uskollinen Herralle. Jääminen Moabiin olisi vääjäämättä merkinnyt paluuta vanhaan, mutta vaikka häntä Israelissa ei hyväksyttäisikään, siellä hän sai palvoa Herraa. Ja kuten Ruutin esimerkki meille opettaa, Herra Jumala johdatti häntä ja piti hänestä huolen.

Ruut – esikuva Jumalan armosta

Jos Ruutin valinnat ovat kuva sitoutumisesta perheeseen ja uskosta Jumalaan, on Ruutin elämä puolestaan esikuva Jumalan valtavasta armosta. Mietipä Ruutin elämää Jumalan näkökulmasta. En näet usko, että on silkkaa ’sattumaa’, että juuri Ruut tuli synnyttäneeksi Daavidin ja Jeesuksen esi-isän.

Uskon, että Jumalan sormi on ollut Ruutin elämän yllä jo silloin, kun Noomi ja hänen miehensä päättivät nälänhädän vuoksi muuttaa Betlehemistä Moabiin. Ei liene sattumaa sekään, että Ruut avioitui Noomin pojan kanssa ja löysi näin tiensä perheeseen, jossa hän oppi tuntemaan Israelin Jumalan, meidän Herramme. Jos sallit minun tällaista ilmaisua käyttää, niin sanoisin Jumalan valinneen Ruutin yhdeksi äideistä Daavidin sukulinjaan. Ruut ei tätä koskaan tullut tietämään, mutta meille tämä tieto on suotu.

Jumalan sitoutuminen johdattaa Ruutin elämää ei sekään ole sattumaa, vaan kuten kertomus meille osoittaa, arkisia ’kuinka sattuikaan’ tilanteita ja valmistettuja sydämiä riitti moabilaisen Ruutin matkalla Jeesuksen esiäidiksi melkoisen paljon. On aiheellista kysyä, minkä tähden Jumala valitsi moabilaisen Ruutin Daavidin ja myöhemmin Kristuksen esiäidiksi? Oliko Ruut kenties jotenkin erityinen, että hän ansaitsi tämän kunnian Jumalan silmissä?

Moabilainen muukalainen

Ruut oli moabilainen. Moabilaiset olivat toki läheistä sukua israelilaisille, mikä kävi ilmi heidän kielestäänkin. Juutalaiset tosin halveksivat moabilaisia jo siksi, että he olivat Lootin pojan Moabin jälkeläisiä. Moab oli näet poika, jonka Lootin vanhin tytär sai makaamalla humaltuneen isänsä kanssa (1. Moos. 19:37) Sodoman hävityksen jälkeen. Ja tästä samaisesta Moabista tuli siis moabilaisten kansan kantaisä.

Eipä siis ollut Ruut sukulinjaltaan erityinen, ei juutalainen, ei siniverinen, vaan halveksitun mooabin kansan tyttäriä. Juutalaisten silmin, Ruut oli vain halveksittavan muukalaiskansan (5. Moos. 23:4-6) jäsen.

Vieläpä moabilaisten ansioluetteloon voidaan lisätä sekin, että aika ajoin he olivat sodassa Israelin kanssa, vaikka nyt Ruutin aikaan kansojen välillä näyttäisi vallinneen rauha. Luulen, että jos ihmiset olisivat saaneet päättää, he eivät olisi kelpuuttaneet Ruutia kuningas Daavidin sukulinjaan…

Leskinainen

Entä olisiko Ruutilla ollut jotain muita ansioita? Kuin jatkoksi edelliseen päähenkilö oli tietty nainen ja vieläpä nuorileskinainen, jolla ei ollut perhekunnassaan ketään miestä, joka oli voinut huolehtia hänestä.

Ruutilla ei moabilaisina ollut tiettävästi edes toivoa hyvästä tulevaisuudesta, koska leskeksi jääneen naisen asema ei ollut millään tavalla turvattu Israelin naapurikansojen keskellä. Kaiken lisäksi Moabin maassa oli pulaa ruoasta (Ruut 1:6), joten leskinaisille myötätunnon lisäksi aineellista apua tuskin juuri oli tarjolla.

Ja eipä Ruutilla ollut Noomin perheessä toivoa edes sukulunastajasta (5. Moos. 25:5-10; Ruut 4:5-6), koska Noomi oli jo ikääntynyt nainen eikä hänellä täten ollut enää toivoa omien poikien saamisesta (Ruut 1:13-14). Muuta lähisukua ei Noomilla Moabissa ollut.

Moabilaisten leskien asema ei kuitenkaan paranisi Israelin puolella, koska Moab ja monet Israelin heimot olivat viholliskansoja keskenään. Etenkin tuomarien aikaan Israelin heimojen ja Moabin välillä oli toistuvaa kahakointia. Inhimillisesti katsoen Noomin tarjoama vapaus (Ruut 1:8-10) ja paluu lapsuudenkotiin oli kuitenkin parempi tarjolla olevista huonoista vaihtoehdoista.

Ehkäpä Ruut ei siis tästäkään näkökulmasta katsottuna ole inhimillisesti kaikkein houkuttelevin vaihtoehto Daavidin sukulinjaan…

Jumalan armosta Jeesuksen esiäidiksi

Vaan siellä missä ihminen on vähäinen ja heikko, siellä meidän Herramme on suuri ja mahtava. Ruutin elämän kohdalla tämä toteutuu täysin.

Ruut oli moabilainen siirtolainen, joka oli jäänyt leskeksi perheeseen, josta oli jäljellä vain ikääntynyt anoppi. Perhe oli Moabissa menettänyt kaiken omaisuutensa ja miespuoleisten perheenjäsenten menettämisen myötä myös tulevaisuuden. Ja kun nyt Ruut muuttaa anoppinsa mukana vieraalle maalle, hänellä ei todellakaan ole mitään muuta kuin uskollisuus perhettään (= anoppia) ja Jumalaa kohtaan. Mitään muuta hänellä ei ollut – vain uskollisuus ja kädet, jotka oli synnyinlahjana saanut.

Ja tästä naisesta Jumala teki isomummun kuningas Daavidille ja esiäidin kuningas Jeesukselle! Ruutin elämässä kirkastuu Jumalan armo ja laupeus. Kyse ei ole siitä, kuka on varreltaan kaunein tai suvultaan loistokas, vaan siitä kuka uskaltaa luottaa elämänsä Jumalan kantaviin käsiin. Kyse on Jumalan armovalinnasta.

Se, että tänä päivänä löydämme Ruutin nimen Herramme Jeesuksen Kristuksen sukupuusta, tai että luemme kertomusta moabilaisesta Ruutista, on muistutus siitä, ettei Jumala katso ihmiseen. Hän ei katso ihmistä niin kuin me ihmiset katsomme.

Ruutin sydämen uskollisuus ja sitoutuminen Herraan ja anoppinsa sukuun tekivät hänestä otollisen Jumalalle. Vaakakupissa eivät tällöin painaneet sen enempää hänen ansionsa, oppineisuutensa, vaurautensa, sukupuunsa tai yhteiskunnallinen asemansa – riitti se, että Jumala valitsi hänet esiäidiksi, minkä jälkeen loppu oli Herran valtavaa johdatusta.

Jumalan armosta sinäkin

Ruutin elämäntarina osoittaa meille, mitä on, kun Jumala johdattaa ihmistä sille paikalle, minne hän on hänet tarkoittanut. En tarkoita, että Jumalan johdatus sinun kohdallasi olisi toisinto Ruutin elämästä. Kannattaa myös huomioida, että kertomuksessa kerrotaan vain tarinan etenemisen kannalta oleellinen sanoma – ei muita Ruutin elämän koukeroita – yksittäisiä iloja ja suruja, jota hänkin ihmisenä kohtasi.

Mutta tahdon kannustaa sinua uskomaan ja sitoutumaan Jumalaan, sillä hän johdattaa omiaan aivan kuten Ruutia. Kun sitten katsot taaksepäin elämäsi tietä, voit nähdä johdatuksen kohdallasi samaan tapaan. Huomaat, että monet käänteet, joita pidit sattuman oikkuina, olivatkin tosiasiassa Taivaallisen Isän ohjausta ja johdatusta.

Ja vielä tahdon sanoa sinulle, joka ajattelet, että johdatus on vain niitä ’parempia uskovia’ varten, että mieti hetki, millä perusteella Jumala Ruutin tehtäväänsä valitsi? Valitsiko Herra Ruutin siksi, että hän oli jotain inhimillisen mittapuun mukaan?

– Ei valinnut. Aina, kun Herra Jeesus kutsuu omiaan palvelemaan häntä, kutsun ja valinnan perusta on armo. Hän ei valitse niin kuin ihmiset valitsevat, vaan hänen valintansa perusta on hänen oma riittävyytensä. Kyse ei sinunkaan kohdallasi ole siitä, oletko varreltasi kaunein tai suvultasi loistokas, vaan siitä että Herra Jeesus Kristus on sinun kutsujasi. Hänessä sinä voit kaiken. Kyse on Jumalan armovalinnasta – hän valitsee kaltaisemme vähäiset ihan vain osoittaakseen ihmisille, kuinka valtava hänen armonsa ja rakkautensa on.

Ja vieläpä voi olla niin kuin Ruutin kohdalla, että elämäntyömme lopullinen arvo käy ilmi vasta jälkipolville. Kukapa sinä tai minä olemme sanomaan, mitä Herra on ajatellut kauttamme tehdä? Hän on Jumala, jolle kaikki on mahdollista.

Luota elämäsi Herran Jeesuksen käsiin. On edessä sitten helppoja tai vaikeita aikoja, ne kädet kantavat sinua. Ota tässä oppia moabilaisesta nuoresta leskestä – hän yksinkertaisesti teki niin, ja kas tässä me puhumme hänestä.

Pohdittavaa

Kuka oli aikanaan Ruut moabilainen?
Kuka hän on tänään?
Mitä hänen elämänsä opettaa a) Jumalan armosta ja b) uskollisuudesta?