Ihmiselle on tyypillistä arvostaa suurta, viisasta, erityisen kaunista tai taidokasta. Jos jokin on poikkeuksellisen suurta, taidokasta tai arvokasta, se kiinnittää ihmissilmän mielenkiinnon välittömästi.

Harvoin sen sijaan kuulee ihmisten ylistävän sitä, kuinka tavallinen tai arkinen vaikkapa jokin käyttöastiasto tai ruokailuväline on. Eipä sitä tavallista lusikkaa näe suuren ihailun kohteena, ellei kyseinen lusikka satu olemaan sillä hetkellä erityisen tarpeellinen ja ainoa lusikka laatuaan. Näyttää siltä, että meillä on taipumus katsoa ylen tai jopa halveksia vähäistä, arkista ja käytännöllistä.

Sama koskee inhimillistä viisautta. Jos asia ilmaistaan taitavin sanankääntein ja mieluusti vierasperäisiä termejä käyttäen, on sanottavalla aivan toinen sointi ja painoarvo, kun saman sanoisi yksinkertaisin sanankääntein korupuheetta.

Kovin helposti katsomme ylen elämänohjeitakin, jos ohjeet ovat yksinkertaisia tai käytännöllisiä ja järkeenkäypiä, niin ohitamme ne itsestään selvinä. Jo ohjeen liiallinen yksinkertaisuus saa aikaan sen, että halveksimme niitä emmekä ojentaudu niiden mukaan, koska ne ovat aivan liian itsestään selvät.

Ajattelepa esimerkiksi ohjeita, jotka liittyvät syömiseen tai liikkumiseen. Ravintoterapeutit ja liikunnanohjaajat saavat turhaan hokea tunnettuja teesejään, jos ihmiset ovat vakuuttuneet ihmedieetistä tai jostain laitteesta, joka treenaan heidän vatsalihaksensa sähkösykäyksin ilman, että he joutuvat itse näkemään vaivaa ’muodonmuutoksen’ eteen. Ihmiset ’ostavat’ mieluusti ne ’teesit’, jotka sopivat heidän omaan näkemykseensä ja torjuvat toiset, vaikka ne todistetusti toimisivatkin.

Ikävin vastaanotettava sanoma tai ohje tuntuu olevan sellainen, mikä asettaa ihmisen itsensä vastuuseen valinnoistaan. On huomattavasti mukavampi syyttää epäonnistumisesta menetelmää tai laitetta kuin tunnustaa itse laistaneensa ohjelmasta tai jopa torjuneensa sen.

Sanoma pelastuksesta – liian yksinkertainen?

Sama analogia esiintyy myös siinä, kun puhutaan perimmäisistä kysymyksistä, kuten elämän tarkoituksesta tai siitä, miten ihminen voi varmistaa laadukkaan ikuisuuden tai ajallisen vaelluksen. Mitä monimutkaisempi uskonto tai elämänfilosofia on, tai mitä erikoisempaa tietä se vaatii noudattamaan, sen paremmalta se kuulostaa ihmisen korvaan.

Oletko huomannut, kun puhutaan evankeliumista, eli todellisesta ratkaisusta ihmisen ikuisuusongelmaan ja tarkoituksenmukaiseen elämään täällä maan päällä, on reaktio ensi-istumalta on usein epäilevä tai torjuva.

Evankeliumin ongelma lienee siinä, että se on toisaalta ’liian yksinkertainen’, mutta toisaalta se vaatii sitoutumaan.

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8-9)

Raamatun ilmoituksen mukaan Jeesuksen sovitustyössä on kaikki. Kaikki on tehty valmiiksi ja ihmisen ei tule tehdä muuta kuin ojentaa kätensä, jotta hän ottaa vastaan Jumalan pelastustarjous. Mutta tuohan on aivan liian helppoa!

Armo – Liian yksinkertaista?

Mikä valtava epäilys siitä syntyykään? Ongelma on sama kuin ravintoterapeutin terveellisen elämän neuvossa. Se on liian yksinkertainen vastaanotettavaksi!

Toisaalta jos olet uskaltautunut heittäytymään ravintoterapeutin ohjeen mukaan elämään ja havainnut sen toimivaksi, niin kappas oletkin valmis puhumaan sen puolesta ja todistamaan ohjeen tehosta toisille.

Sama pätee evankeliumiin; kun elät sen varassa ja huomaat sen kantavan, niin kuin luonnostaan huomaat pian olevasi yksi evankeliumin puolestapuhujista ja todistajista.

Mutta niin kauan, kun evankeliumi on sinulle toisen käden tietoa, sen yksinkertaisuus epäilyttää. Ja jos et ole antautunut evankeliumin edessä, tuskin olet kovin vahva puolestapuhujakaan… Mutta jos olet omakohtaisesti evankeliumin yksinkertaisen totuuden kokenut elämässäsi ja olet nähnyt, miten se muuttaa elämän, et enää ylenkatso sen yksinkertaisuutta. Tiedät siinä olevan ikuisen elämän sanat.

Älkäämme vesittäkö toimivaa

Evankeliumin voima ei ole kertojan etevyydessä, ei kaunopuheisuudessa eikä korulauseissa. Evankeliumin voima ei ole siinä, miten sen kerromme eikä siinä, miten maalaamme pilviin kultareunukset. Evankeliumista ei tule ’voimallisempaa’, jos huudamme sen kovaa, kuiskaamme salaa, tms.

Evankeliumin voima on yksinkertaisesti se, mitä Herra Jeesus Kristus on ristillä tehnyt. Sanoma ei ole sitä, mitä ihmisen pitää tehdä, vaan se, mitä Kristus on jo tehnyt hänen puolestaan. Evankeliumin voiman tuntee jokainen, joka on laskenut elämänsä sen varaan.

Älkäämme vesittäkö evankeliumia lisäämällä siihen ihmismieltä hiveleviä omia tekoja tai syvyyksiä, mitä voi tavoittaa vain ’pidemmälle’ edistyneet. Pitäytykäämme yksinkertaisessa evankeliumissa ja luottakaamme siihen, että Herra Jeesus tekee tiettäväksi evankeliumin voiman. Meidän ei ole tarve vahvistaa sitä lisäehdoilla tai lupauksilla ’edistyneemmille uskoville’.

Julistakaamme siis evankeliumin puhdasta sanaa samalla innolla ja vakavuudella niin kuin Paavalikin teki:

”Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.” (1. Kor. 1:17)

Ethän siis kuuntele heitä, ketkä syyttävät puhtaan evankeliumin julistajia ”liian helposta uskosta”. Älä kuuntele syytöksiä siitä, kuinka pelkkä usko ei riitä, koska se on liian yksinkertaista. Ihminen tahtoo kovin lisätä omia vaateitaan evankeliumiin. Milloin hän tekee sen kompastukseksi toisille ja milloin antaakseen itselleen luvan ansaita osan pelastuksesta. On syy mikä tahansa, se ei ole oikein.

Jumalan valtakunnan salaisuus on siinä, että Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi ja salaisuus on sekin, ettei salaisuuksia todellakaan ole. Evankeliumi on kaikille, se on julkinen – se on elävän elämän lähde.

Pelastus Kristuksessa ei ole ’älyllinen ongelma’, se on suhde elävään Jumalaan. Se on jotain, mitä tapahtuu silloin ”Jeesus Kristus on Herra” tulee omakohtaisesti rakkaimmaksi aarteeksi.

Pohdittavaa

Miksi evankeliumi on ’liian yksinkertainen’? Oletko kokeillut?