Maaliskuun viimeisen sunnuntain aihe oli enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun tekstiä mukaillen saamme tänään toivottaa:

”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut!
Herra kanssasi!
Siunattu olet sinä, naisista siunatuin,
ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!” (Luuk. 1: 28, 42)

Kyseessä on vanha kirkkokuntarajat ylittävä juhlapyhä. Marianpäivää tai Marian ilmestyspäivää (’annuntiatio’) vietetään noin 9 kuukautta ennen joulua, Herran syntymän juhlaa. Marian ilmestyspäivä onkin hyvä lähtölaukaus kaikkein hartaimmille joulun valmistelijoille.

Päivän sanoma liittyy enkelin ilmoitukseen Marialle. Maria saa tiedon ainutlaatuisesta hedelmöittymisestään ja erityisesti 9 kuukauden ajan siunauksesta. Marian osakseen saama siunaus on tietty sekin kahtiajakoinen niin kuin siunaus yleensä. Siinä missä Jumala siunaa ihmisen, joutuu tämä ihminen melko usein maksamaan hintaa saamastaan siunauksesta ihmisten ja maailman edessä.

Maria antautuu Jumalan tahtoon

Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa:

”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” (Luuk. 1:38a)

Vanhassa testamentissa samanlaista Jumalan tahdolle alamaista asennetta ja luottamusta osoittivat esimerkiksi tuomari Samuelin äiti Hanna temppelissä (1. Sam. 1:18), Abigail (1. Sam. 25:41) ja Mefiboset (2. Sam. 9:6, 11) Daavidin edessä sekä kuningas Daavid Herran edessä (2. Sam. 7:25).

Marian antautuminen Jumalan käyttöön Jumalan Pojan äitinä puhuu uskon luoteesta enemmän kuin lukuisat teologien yritykset vangita uskon ydin määritelmien tai tunnustusten muotoon. Marian sanat puhuvat uskon luonteesta käytännön elämän luottamuksena ja sydämen antautumisena Jumalan tahtoon.

Rakas edesmennyt veljemme Martin Luther kirjoittaa nuoren Marian antautumisesta Herran enkelin ilmoituksen edessä näin:

”Jumalan Poika ei olisi koskaan voinut siitä Pyhässä Neitsyessä, jollei tämä olisi uskonut enkelin ilmoitusta ja vastannut: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Myös Elisabet ylistää häntä sanoen: ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!” On ihmeellistä, että tämä neitseellinen sydän saattoi uskoa uskomattoman: hänestä tulisi äiti ilman miehen apua. Hänestä tulisi suuren kuninkaan, kaikkein Korkeimman Pojan äiti, vaikka hän itse oli vain halveksittu, kurja tyttönen. Miten hän voi tämän ymmärtää? – Uskon voima, joka pystyi uskomaan enkelin sanoihin, ei ole yhtään pienempi ihme kuin itse Sanan lihaksi tulo (inkarnaatio).” (Martin Luther)

Marian sanat painottivat hänen täydellistä kuuliaisuuttaan. Häntä ei pakotettu hyväksymään sitä, mitä hänelle sanottiin. Hänellä oli vapaus kieltäytyä tehtävästä. Jumalan sanoma hänelle ei ollut mikään määräys. Maria oli täydellisesti Herran tahtoon mukautunut ”palvelijatar”, kreikaksi ’doulē’ (orjatyttö).

Tällä tavoin teksti selittyy kauniisti teologian sanamarkkinoilla. Tulos on hyvä, mutta minusta siitä jää silti hieman pinnallinen maku, jos sen lukee vain näin. Se on vähän sama kuin lukisi kirjallisuuden suuria klassikkoja, kuten Dostojevskin ”Rikos ja Rangaistus” tai Albert Camus’n ”Sivullinen” pelkästään Valittujen Palojen (Reader’s Digest) lyhennelmäteksteinä. Siitä lukija saa toki yleiskuvan, jotta voi keskustella kirjasta, niin kuin olisi lukenut sen. Teoksen kirjallinen suuruus jää kuitenkin lyhennelmästä tavoittamatta. Katsotaanpa vielä, mitä päivän tekstissä todella tapahtui.

Mitä tapahtui?

Marian ja enkelin kohtaaminen on varmasti niitä liian tuttuja tekstejä, koska harvoin löydämme itseämme hämmästelemästä tekstin edessä. Mietipä nyt ihan oikeasti hetki, mitä tekstissä tapahtuu!

”Tullessaan sisälle hänen luokseen enkeli sanoi: ”Terve, armoitettu! Herra olkoon kanssasi!”” (Luuk. 1:29)

Melkoinen keskustelunavaus. Ensin tulee enkeli, mikä ei varmaan ollut sekään Marialle täysin arkipäiväinen tapaaminen. Mutta enkelin keskustelunavaus oli sekin jo melkoinen juttu. Ja Marian reaktio tähän oli sangen ymmärrettävä:

”Maria hämmentyi suuresti näistä sanoista ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi merkitä.” (Luuk. 1:30)

Enkeli jatkaa kertomusta siitä, mitä on tapahtuva jatkossa. Eli hän raottaa tulevaisuuden verhoa Marialle sen verran, mikä oli tarpeellista.

Kerran Maria vielä keskeyttää enkelin ja kysyy ihan vain tarkentaakseen, että mites hänen tässä erikoisen kuuloisessa suunnitelmassa pitäisi menetellä. Hänen näkökulmastaan siinä suunnitelma vaati vielä pientä hiomista.

”Mutta Maria sanoi enkelille: ’Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä tiedä?’” (Luuk. 1:34)

Aivan kuin Maria olisi pohtinut, että jätetäänkö tämä raskaaksi tuleminen hänen huolekseen vai kuuluko se Jumalan tehtäviin tässä hankkeessa? Tarvitaanko siis Joosefia vai onko tässä jokin muu suunnitelma? Huomaa, ettei Marialla ollut samaa tietoa, mikä meillä on lukijoina. Enkelin tehtävänkuvaus ei varmastikaan selkeyttänyt Marian ajatuksia, vaan hän varmasti hämmentyi entisestään.

Maria silti kuunteli ja vakuuttui kuulemastaan. Maria vakuuttui suunnitelmasta, kun enkeli ystävällisesti muistutti, että tässä suunnitelmassa on Jumalalla näppinsä pelissä ja ettei

”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” (Luuk. 1.37)

Vaikka enkeli selitti Marialle suunnitelman pääkohdat, puhutaan sen mittaluokan ihmeestä, ettei siinä ihminen pysy mukana. Silti Maria otti vastaan enkelin sanat paljoa kysymättä. Se on sitä uskoa ja luottamusta, mistä lienet kuullut puhuttavan ja olet varmaan lukenut myös uskosankarien luettelosta Heprealaiskirjeessä (Hepr. 11).

Marian vastaus Jumalan kutsuun huokui luottamusta – ja tässä tapauksessa kutsuun lähteä mukaan johonkin sellaiseen, mikä ylittää kaiken järjen rajat:

”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” (Luuk. 1:38a)

Tässä tekstin tapahtumat kaikessa lyhykäisyydessään. Ennen kaikkea huomaa, ettei Maria puuttunut loppusanoissaan sanallakaan siihen, mitä Jumala tulisi tekemään, miten Jumala sen tekee tai miksi hän moiseen tehtävään ryhtyy!

Marian ainut huoli liittyi siihen, että ymmärtäähän Jumala sen, että hän on vain nuori tyttö eikä sellaisenakaan kuulu ’lajin parhaimmistoon’ – siis omasta mielestään. Hän tahtoi varmistua, että enkeli todella tiesi kenelle hän puhui.

Maria tiesi kuitenkin paikkansa ja tunnusti asemansa: ”Minä olen Herran palvelijatar. ” Hän oli Jumalan ’palvelijatar – kirjaimellisesti käännettynä ’orjatar’. Se on sana, jota me vierastamme, koska siihen liittyy niin vahva ajatus siitä, että joku omistaa meidät. Sitä Herran palvelija kuitenkin tarkoittaa. Hän on Jumalan omistama ja näin ollen hän syö, juo, lepää ja palvelee Jumalan talossa hänen omistuksessaan.

Jos Herra tämän tiesi, Marian ei tarvinnut asiaa enempää pohtia eikä hänen tarvinnut tuntea Jumalan suunnitelman yksityiskohtia lähteäkseen mukaan yhteiselle matkalle. Ja niin hän sanoo yksiselitteisesti: ”Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” Huomaathan, että siinä todella lukee ”minulle”.

Tämä on kutsun vaikein osa: antautua itse Jumalan tahtoon. Kuinka paljon helpompi on sanoa ”Tapahtukoon sinulle sanasi mukaan.” tai ”Tapahtukoon hänelle sanasi mukaan.”

Mieti nyt aikuisten oikeasti Mariaa!

Huomaatko, että tekstistä tekee hyvin erikoisen se, mitä Maria ei tekstissä tee eikä sano ääneen. Tapahtumien ja enkelin ilmoituksen erikoisuuteen nähden teksti etenee merkillisen arkisesti. Ja väitän, että kyseessä ei ole ainoastaan kerronnallinen valinta. Marian sydämen usko näet teki vaikeasta asiasta helpon näköistä. Siinä missä epäusko ja epäilys esittää loputtoman määrän kysymyksiä, usko ja luottamus vaikenee ja ottaa vastaan.

Sydämen luottamus Jumalaan saa tekstin näyttämään siltä niin kuin Marialle ilmestyisi enkelit joka päivä tai että Marialle palvelutehtävä Jumalan Pojan synnyttäjänä ja äitinä oli jotain tavallista. Tekstistä puuttuu kokonaan uskon kamppailu, jota me ’tavalliset ihmiset’ käymme vastaavassa tilanteessa. Ja tuon kamppailun lopputulos reaalielämässä ei ole sekään itsestään selvä.

Tilannehan ei poikkea meidän kohdallamme mitenkään Marian tilanteesta. Erona on vain se, että Marian sydämessä asui syvä luottamus Jumalan suunnitelmien suuruuteen hänen ymmärryksensä pienuuden edessä. Siinä missä ymmärrys jää auttamattoman pieneksi, usko kasvaa uusiin mittoihin.

Tekstissä Maria ei siis käynnistänyt yhteistyöneuvotteluja eikä lähtenyt laatimaan sopimusehtoja. Siinä ei perustettu toimikuntia eikä pyydetty toista mielipidettä. Tässä Jumalan ’orjattaren’ usko näkyi ehdottomana luottamuksena Jumalaan. Se ei horjunut järjen äänen epäilyissä!

Maria ei ottanut aikalisää tai ehdottanut Herralle, että olisi sopivampaa nyt kuitenkin odottaa, että hänen ja Joosefin kihlaus tässä virallistettaisiin ja hääjuhlatkin ehdittäisiin pitää. Olisi kunniallisempaa olla raskaana ja synnyttää vasta hääjuhlien jälkeen. Se olisi helpotus sukulaisille, naapureille jne. Kylän väelläkään ei olisi niin paljon pahoja ajatuksia ja epäilyksiä hänen ja Joosefin kihlauksen kunniallisuudesta.

Luulisi, että olisi ollut kohtuullista odottaa sitä, että Maria olisi kunniallisesti aviossa. Ei kai tässä nyt oltu niin kiireen kanssa liikkeellä, kun profeetatkin olivat tästä puhuneet jo yli 500 vuotta! Jos Herralla oli aikaa ensin odottaa yli puolivuosituhatta ja enemmänkin, niin voisihan tämän hoitaa tyylillä loppuun…

Maria ei kuitenkaan lähtenyt käymään kauppaa Jumalan kanssa. Hän ei lähtenyt tinkimään Jumalan suunnitelmasta tai punnitsemaan hintaa sopivammaksi itselleen. Maria ei edes tinkinyt tämän liiton ehdoista niin kuin teki uskon isä Abraham, kun Jumala kertoi hänelle Sodoman kohtalosta (1. Moos. 18:16-33). Abraham tinki varmasti jo siksikin, että hän tiesi lähisukulaisensa asuvan tuossa kaupungissa, mutta Maria ei edes ryhtynyt dialogiin tehtävänsä ehdoista.

Mielestäni on merkillistä, että harvoin osaamme nähdä tekstistä näitä asioita, jotka Maria jätti tekemättä! Maria ei laskenut kuluja. Ei hän vaatinut aikalisää. Eikä hän epäillyt Jumalan suuruutta – ainoa, mitä Maria mietti, oli se, että enkeli on varmasti tullut oikeaan osoitteeseen, koska hän koki melkoista pienuutta tehtävänsä edessä.

Marian ja enkelin kohtaamisen suuruus tulee esiin, jos peilaat tekstiä esimerkiksi ihmissuvun kantaäidin Eevan ja käärmeen kohtaamiseen. Siinä näkee, miten toimii sydämen luottamukseksi kasvanut usko – ja mielen epäilykseksi kasvanut epäusko.

• Eeva oli tottelematon, Maria totteli.

• Eeva sulki itsensä Jumalalta, kun taas Maria avasi hänelle koko tahtonsa.

• Eeva etsi omaa etua ja oikeuttaan tulla Jumalan kaltaiseksi, kun taas Maria luopui oikeudesta itseensä kokonaan.

Melkoinen vastakkainasettelu näiden kahden ’kantaäidin’ välillä! Parhaan kuvan heidän valintojensa eroavaisuudesta saat, kun avaat itse kummatkin kertomukset ja reflektoit siitä rohkeasti omaan elämään.

Siirrytään vähän lähemmäksi

Marian kertomus tuli varmaan tältä osin melko selväksi. Tahdon nostaa vielä lyhyesti toisen näkökulman samaan asiaan. Siirrytään toisenlaiseen kontekstiin. Nyt siirrymme sinun kotiisi. Tässä kertomuksessa päähenkilö olet sinä ja miljöö on rakas tuttu nojatuoli ja tuttu turvallinen lukuhetki. Minä istun tässä kuvassa kahvikupin kanssa, sinä saat valita oman juomasi.

Olet lukemassa Raamattua. Todennäköisesti luet jotain psalmia, koska psalmien teksteistä nousee usein hyvin henkilökohtaisia asioita pohdittavaksi. Tällä kertaa etsit näkökulmaa omaan elämään siis psalmin tekstistä. Otetaanpa Daavidin psalmi – esimerkiksi psalmi 25. Se on oikein sydäntä lämmittävää hartauslukemistoa ja suosittelen sitä ihan jokaiselle elämäntilanteestasi riippumatta. Siteeraan siitä vain yhden säeparin. Olet siis lukemassa juuri sitä. Siinä sanotaan näin.

”Herra, ilmoita minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet Jumala, minun pelastajani. Sinua minä odotan kaiken päivää.” (Ps. 25:4-5)

Eikö Daavid tässä tekstissä puhukin asiaa! Eikö hän pue sanoiksi juuri sen mitä mekin ajattelemme ja elämässämme todella haluamme – kiitos Jumalalle.

Voi kuinka kaipaankaan, että Herra Jeesus ilmoittaisi minulle tien ja opettaisi hänen polkunsa. Ja kuinka sydämeni huutaakaan hänen johdatuksensa puoleen ja ymmärrykseni iloitsee siitä, kun saan oppia tuntemaan Jumalaa! Ja kuinka nasevasti Daavid elämäni odotuksen kiteyttääkään, kun hän sanoo: ”Sinua minä odotan kaiken päivää.” Niin minäkin totisesti teen!

No, mitäpä teet, jos tässä hetkessä Jumala ilmestyy sinun eteesi samalla tavalla kuin Marian eteen ja sen enempää varoittamatta sanoa paukauttaa:

”Terve, armoitettu! Herra olkoon kanssasi!”

Tuskinpa tilanne meitä nyt hämmentäisi, koska näinhän Herra Jeesus juuri vastaa sydämemme suureen pyyntöön, jonka juuri hetki sitten esitimme Daavidin psalmin innoittamana.

Kysymys kuuluu, oletko sinä valmis lähtemään samaan dialogiin, johon Maria heittäytyi. Oletko valmis kohtaamaan Jumalan nyt juuri tässä hetkessä – ja hänen ehdoillaan.

Hämmentävä ajatus, eikö totta? Mutta sitähän me psalmin tekstissä juuri pyysimme. Pyysimme, että Herra opettaisi ja johdattaisi. Ja kaiken päivää me sitä mielestämme odotamme.

Emmehän me etsi elämään mitään osa-aikajohdatusta – kokoaikaista mieluummin. Eipä Mariakaan siirtynyt osa-aikaiseen johdatukseen, vaan tuosta se sitten alkoi ja sai elää tässä johdatuksessa vuosikymmenet nähden poikansa kasvavan, kuolevan, nousevan kuolleista ja näkipä hän vielä, miten Jumala rakensi sen jälkeen perustaa valtakuntansa tulemiselle seurakunnassa.

Marian ratkaisun jo tunnemme, mutta nyt katsomme sinuun ja kysymme sinun ratkaisuasi. Löytyykö sinulta kanttia vastata Jumalan kutsuun niin kuin Maria vastasi?

”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” (Luuk. 1:38a)

Pikakelauksella katsottuna Marian elämä oli tämän hetken jälkeen oli kahtiajakoisen siunattu – ei se helppo ollut. Sallitko Jumalan kutsua sinut mukaan matkaan?

Oletko valmis vastaamaan Herran Jeesuksen kutsuun niin kuin Maria vastasi enkelin kutsuun ja todeta asemasi Jumalan orjana tai orjattarena? Uskallatko antaa Jeesuksen Kristuksen olla elämäsi Herra – ts. omistaja.

Uskallatko antaa hänen viedä jopa silloin, kun joudut vastaavaan tilanteeseen kuin Maria, että tiedät muka itse paremmin, miten kannattaisi menetellä ja Herra onkin valinnut toisen tien?

Vai onko parempi unohtaa Kristuksen herruus omassa elämässä ja antaa Jumalan olla vain vapaa-ajan viihdepäällikkö tai elämän kerhon ohjaaja? Missä menee sinun rajasi? Mieti Eevaa ja mieti Mariaa.

Mitä sinä oikeasti vastaisit, kun Herra tulee häiritsemään turvallista nojatuolimatkaasi Jumalan sanan äärelle ja kysyykin sinua mukaan tähän suureen kertomukseen?

”Minä olen kivitaulu”

On loppusanan paikka. Mieti vielä hetki Maria tyttöä – Jumalan orjatarta. Hän antautui Herran tahtoon vapaaehtoisesti. Miten on sinun laitasi? Haluatko säilyttää vapautesi vai käytkö uskalluksella hänen tielleen (5. Moos. 15:15-17).

Onko Jumala sinulle mieluummin ostopalvelusuhde; otat häneltä vain niitä palveluksia, jotka sopivat sinun agendaasi. Vai uskaltaudutko hänen vietäväkseen? Uskallatko sitoutua kokoaikaiseen aina voimassaoleva ylläpitosopimus, johon kuulut sinäkin. Hän ottaa sinun elämäsi ja sinä toteat: ”Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.”

Olkoon elämämme jotain sellaista, mitä Bulgarian seuduilla asustanut Ohridin Theofylaktos sanoo:

”Minä olen kivitaulu, kirjoittakoon kirjoittaja siihen, mitä hän tahtoo ja haluaa.” (Ohridin Theofylaktos)

Pohdittavaa

Mitä minä vastaan, kun Herra Jeesus pyytää minua johonkin, mikä ei mahdu ymmärrykseeni?