Tässä on ollut pitkä tauko kirjoittamisessa juoksuasioista. Syynä on ollut radikaali työmäärän lisääntyminen ja elämäntilanteen muutos kesän jälkeen. Eipä ole tullut kirjotettua PEP2016 tai Wiha2016 kisaraporttia eikä Garmin Virb kokeiluista… No, näihin palataan.

Nyt tarkoitus on parantaa oman elämän laatua ja antaa tilaa elämälle. Juoksemiselle aika pitää sekin ottaa, koska muutoin kyllä muut ihmiset mieluusti käyttävät kaiken minunkin aikani omien asioidensa parissa. Se kuuluu asiaan, mutta jotta sitä jaksaa, on pidettävä huolta myös itsestä.

Kissan hännistä oppimassa…

Niin kuin suomalainen sanonta asian sanoo: ”Kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.” Eli niin se vain otetaan vastedes aika myös niille rakkaille asioille, joista kukaan ei tule muistuttamaan. Tämä olkoon alkua sille.

Mutta asiaan. Kokoan tähän vähän ajatuksia vuodestani Garmin Forerunner 920 XT laitteen käyttäjänä. Laitetta on tullut nyt käytettyä nyt vajaan vuoden verran. Matkan varrella on tullut päivityksiäkin, mutta vakauden puolesta niihin ei ole ollut tarvetta. Päivitykset ovat minun osaltani korjanneet lähinnä joitain seikkoja, jotka liittyvät mittarin käyttöön yöunen seurannassa ja aktiivisuusrannekkeena.

Akunkesto on edelleen laitteessa hyvä. Tosin pakkasessa huomaa varauksen vähentyvän luvattoman nopeasti, mutta kotona lämmössä se taas palautuu takaisin muutamassa tunnissa. Ja hyvä on ollut laitteen vesitiiviyskin. Se on kestänyt PEP2016 rankkasateen ja suolahien yhdistelmät, päivittäiset suihkukäynnit jne.

En kirjoita nyt laitteesta teknisestä näkökulmasta, koska siitä on saatavilla melkoisesti hyvää infoa ja myös asiantuntevia artikkeleita. Kuvaan muutamalla sanalla sitä, miten tässä vajaan vuoden aikana laitteen käyttö on minun kohdallani muuttunut.

Treeni

Laitteen treenikäyttö on pysynyt pitkälti samanlaisena kuin aiemmin – eli mittari on aktiivisesti mukana lenkeillä keräämässä statistiikkaa suorituksesta. Suorituksen aikana hyödynnän laitetta melko vähän. Intervalli- ja tempoharjoituksissa tietty haen rytmityksen laitteen mukaan.

Verrattuna vanhaan 311 XT mittariin olen tosin alkanut käyttää myös enemmän laitetta reittien suunnittelussa. Eli piirrän reitit Garmin Connectissa ja otan ne pohjaksi sitten esimerkiksi pitkälle lenkille, jolloin ei tarvitse aktiivisesti suunnistaa vieraassakaan paikassa, vaan saa nauttia maisemista.

Treenipuoleen on enemmän uutta antanut HR Run -juoksukäyttöön tehty sykevyö. Se antaa muutakin statistiikkaa juoksusta kuin sykkeen. Tosin monet tiedot ovat kannaltani kyseenalaisia, kun en ole ehtinyt nyt aivan ’niin tosissani’ elämäni kiireiltä treenaamaan.

Paras löytö juoksun kehittämiseen on ollut ”run cadence” eli ”askelta minuutissa” (spm) lukema, joka kertoo paljon paremmin juoksun intensiteetistä kuin syke. Syke kertoo toki paremmin juoksun jälkeen rasituksesta, mutta suorituksen aikana syke laahaa perässä, kun taas spm auttaa huomaamaan ’nuukahtamisen’ kesken vedon välittömästi.

Maastossa 920 XT pysyy 311 XT:tä paremmin kartalla katveessa ja antaa paremman korkeustiedon. Samoin mukavaa on satelliittiyhteyden löytyminen välittömästi juoksun alussa. Tulevana kesänä vietän varmasti enemmän aikaa maastossa kuin tiellä, joten käyttö taitaa rajoittua silloin enemmän juoksun jälkipuintiin ja navigointiin.

Aktiivisuusranneke

Olen tällä hetkellä kahden ’kellon loukussa’. Eli Garmin on toiminut niin hyvin, että olen siirtynyt käyttämään sitä myös aktiivisuusrannekkeena. Tässä käytössä sen akunkesto on ollut hyvää. Lenkkeilen noin 6-9 h viikossa ja muuten laite on askel- ja aktiivisuusmittarina. Lisäksi Garmin seuraa öisin untani. Tällä käyttöasteella laitetta pitää ladata noin kerran 7-10 vrk aikana ja lataus kestää pari tuntia.

Aktiivisuus ja unilukemat menevät pitkälti samoihin Withings Active rannekkeen kanssa, mikä on sekin käytössä. Withings on enää käytössä vain siksi, että käytän kyseisen firman älyvaakaa ja Active on vähän varmatoimisempi aktiivisuuspuolella. Garmin silloin tällöin saattaa hukata päivän askeleet tai unet, jos en ole purkanut tietoja laitteesta pidempään aikaan. Purkaminen on helppoa Wifin yli, mutta silti se välillä unohtuu.

Lopuksi

Laite on minun käyttööni siis täysin passeli. Kuten huomaat, laite on ’vallannut’ uusia alueita, vaikka alkuperäiseen käyttöön se ei ole paljoa uutta tuonutkaan. Mukavuutta ja käytön helppoutta se tosin on tuonut sinnekin.

Hauska ominaisuus aktiivisuuspuolella on mahdollisuus kilpailla ympäri maailman toisten käyttäjien kanssa eri sarjoissa viikoittaisista askelmääristä. Kilpailu on saanut minut kävelemään enemmän työmatkoja polkupyörän sijaan. Tosin suurempi tekijä siinä on ollut Pokemon GO. Se olkoon oman juttunsa aihe.

Näiden kuulumisten ulkopuolelta tosin pitää todeta, että marraskuun jälkeen treeni-into on pahasti lopahtanut, vaikka lenkille tulee lähdettyäkin. Uskon, että syynä on henkinen ja myös fyysinen väsymys, jonka juuret taas ovatkin sitten yöunen vähyydessä, mutta myös jatkuvassa stressitilassa. No, tätä yritetään vähän kerrassaan korjata.

– jori