Israelin tuomarien elämää käsittelevä sarja on tullut viimeiseen osaan. Päätösosassa ympyrä sulkeutuu, koska palaamme takaisin siihen ajankohtaan, mistä olemme sarjan aloittaneetkin. Aloitimme Deboran ja Barakin matkassa, vaan silloin sivuutimme erään toisen henkilön, johon me nyt palaamme.

Sarjan viimeisen osan tuomari lienee suurimmalle osalle meistä sangen

tuntematon, koska perin vähäinen on todistus hänen elämänsä vaiheista Tuomarin kirjassa. Hänen viralliset urotekonsa on tiivistetty yhteen jakeeseen.

”Ehudin jälkeen tuli tuomariksi Samgar, Anatin poika. Hän surmasi kuusisataa filistealaista häränajajan pistimellä. Näin hän pelasti Israelin.” (Tuom 3:31)

Maininta on lyhyt, mutta se ei vähennä hänen urotekonsa merkitystä. Kirjoittaahan historioitsija siitä hyvän lausunnon: ”Näin hän pelasti Israelin”. Sanojen vähäisyys ei vähennä merkitystä. Tämä on hyvä muistaa meidänkin tämän päivän elämässä. Aina ei tarvita vuolasta sanavirtaa nostattamaan merkitystä, vaan puhukoon teot ja niiden hedelmä puolestaan. Tällä tavoin periaatteessa toimi myös Herramme Jeesus; se mitä hän teki meidän edestämme, puhuu voimallisemmin kuin hänen sanansa. Ja onpa hänen sovitustyönsä merkitys sekin kiistaton.

Toimettomuus turvattomuuden tuojana

Samgarin urotekoja tuomarina ei siis tule vähätellä sen tähden, että niistä on jäänyt meille vain tämä lyhyt merkintä. Kritiikki hänen tuomarin aikaa kohtaan, tulee sen sijaan siitä, mitä hän ei tehnyt – ts. laiminlyönnistä.

Samgar on esimerkki siitä, ettei virheitä aina tarvitse tehdä, vaan on tilanteita, jolloin virheeksi riittää, että ei tee mitään, kun toimenpiteitä tarvittaisiin. Jos talo palaa, niin on virhe seisoa toimettomana nurmikolla soittamatta apua.

Tästä kertoo Samgarin tarina. Edellä luimme lyhyen kuvauksen Samgarin uroteoista. On mielenkiintoista, että tätä Samgarin tuomarin uran kuvausta seuraa varsin mielenkiintoinen maininta sitä seuraavassa jakeessa heti neljännen luvun alussa.

”Ehudin kuoltua israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan.” (Tuom. 4:1)

Samgarin elämästä kertovan jakeen jälkeen aloittaa neljäs luku suoraan kertomuksen profeetta Deborasta. Mutta merkille pantavaa ensimmäisessä jakeessa on se, että siinä ei mainita Deboran edeltäjänä tuomari Samgaria, vaan jo häntä edeltänyt Ehud. Kuin Samgar olisi kokonaan unohtunut välistä.

Näyttää siltä, että Samgar on kuin kadonnut ajan virrasta Ehudin ja Deboran välistä. En kuitenkaan usko tästä olevan kyse. Kyse on siitä, että Samgar toki vaikutti Ehudin jälkeen, mutta Samgar oli se tuomari, jonka aikana Herra nostatti kansaa johtamaan profeetta Deboran.

Eli teksti mainitsee edeltäjänä Ehudin, koska Deborasta kertova luku oli tuomari Samgarin aikaa. Deboran kutsu palvelemaan profeettana ja hänen valtuutuksensa sotapäällikkö Barakille tapahtui siis Samgarin tuomarin aikana.

Deboran nostaminen kansan johtoon oli seurausta siitä, että Samgar oli se tuomari, joka ei ollut halukas käymään niihin toimiin, joihin Herra sitten valitsi Deboran ja Barakin.

Samgar ei siis edellä mainitun urotekonsa jälkeen huolehtinut enää sen enempää kansan turvallisuudesta kuin hengellisestä hyvinvoinnistakaan. Tästä meille on annettu viitteitä Deboran laulussa, jossa kerrotaan aavistus siitä, miten maa ’makasi’ Samgarin aikaan.

”Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä karavaanit lakkasivat kulkemasta ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja. Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään, kyliä ei enää ollut Israelissa. Silloin nousit sinä, Debora, astuit esiin, Israelin äiti. Kansa oli valinnut uusia jumalia, siksi sota oli porteilla. Yhtään kilpeä, yhtään keihästä ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla. Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella, se sykkii kansani intoa. Ylistäkää Herraa!” (Tuom. 5:6-9)

Missä Samgar epäonnistui?

Samgar ei tehnyt mitään väärää, mutta hän jätti tekemättä oikean. Hän ei hallinnut vääryydellä. Hän ei tuonut epäjumalanpalvelusta Israeliin. Tosin hän ei hallinnut ollenkaan, eikä ilmeisesti vaalinut millään tapaa Israelin hengellistä hyvinvointiakaan. Hänen virheensä oli jättäytyä syrjään silloin, kun olisi aktiivista otetta tarvittu.

Teksti ei kerro syitä, miksi Samgar jäi taustalle. Se ei kerro sen enempää hänen valinnoista muutenkaan. Tehtävämme ei ole arvostella tai tuomita Samgaria, koska emme tiedä syitä, minkä tähden hän jäi taka-alalle. Ainahan syy voi olla hänestä riippumatonkin.

Näemme kuitenkin sen hedelmän, mitä seuraa siitä, kun kukaan ei pidä huolta valtakunnasta. Seuraa turvattomuutta ja hengellinen rappio. Tämä muistuttaa meitä siitä, että jopa nykytilan säilyttäminen vaatii ylläpitäviä toimia. Tässä ajassa mikään ei pysy kunnossa hoitamatta: ei terveys, rakennukset eikä moraali.

Samgarin laiminlyönti turvallisuuden ja hengellisen elämän ylläpitäjänä johti vääjäämättä alati lisääntyvään turvattomuuteen ja hengelliseen rappioon. Tämän kehityksen pysäyttämään Jumalan toi Deboran.

Sama periaate hengelliseen elämään

Sama periaate pätee hengellisen elämän hoitamiseen niin kuin kaiken muunkin elävään. Jos emme puhu elottomasta luonnosta, vaan elollisesta, tarvitaan aina ylläpitävä voima jopa pelkästään nykytilan säilyttämiseen. Mikään elollinen ei säily itsestään.

Kuka laiminlyö ruokailun, hän ajautuu puutostilaan. Ja jos lopettaa hengittämisen, seuraapa siitä melko nopea kuolema. Sama periaate koskee koko elämää – myös hengellistä ja sosiaalista. Toki tämä ihmisen terveyteen vertaamisen heikkous on siinä, että vanheneminen ja sairaudet tekevät ihmiselle lopulta mahdottomaksi taistella edes nykyisen olotilansa säilyttämiseksi, mutta tosiasia on kuitenkin se, että terveytensä laiminlyönti nopeuttaa terveyden tilan heikkenemistä.

Ja sama pätee hengelliseen elämään. Tästä puhuu tietenkin myös Jeesuksen voimakas käsky ”Valvokaa!” Valvominen on aktiivinen ja toimelias, uneliaisuuden vastakohta.

Jos tahdomme säilyttää elävän yhteyden Jumalaan, on velvollisuutemme hoitaa tätä suhdetta. Toki Herra tekee siitä enemmän kuin oman osansa, mutta silti lopputulos on varmasti parempi, jos mekin ’lusikoimme’ mukana kuin että odotamme jonkun ruokkivan meitä.

Eli vielä kerran kertaan ydinajatukset lyhyesti. Samgarin toimettomuus johti kansan keskuudessa ajan myötä turvattomuuteen ja hengelliseen rappioon. Samgarin ei siis tarvinnut tehdä mitään, että huono kehitys jatkui Israelissa.

Hengellisen elämän säilyttäminen vaatii täten myös meidän osaltamme hereillä olemista. Kyseessä on ’elämä’ ja elämä on alati liikkeessä. Elämän säilyttäminen tarkoittaa aina toimia sen virvoittamiseksi.

Rukoilkaamme, että Herra pitää meidät itse kunkin varsin tietoisina oman hengellisen elämämme ’huollontarpeesta’, jotta turvattomuus ja hengellinen rappio eivät pääse lisääntymään elämässämme.

Pohdittavaa

Mitä Samgar teki jotta turvattomuus ja hengellinen rappio lisääntyi Israelissa?