Muistelenpa taas kerran vähän lapsuuttani. Minun lapsuudessani kotitietokoneet ja videopelit yleistyivät vasta siinä peruskoulun ala- ja yläasteen vaihteessa eikä uusia pelejä ollut niin helposti saatavilla kuin nykyään. Tästä syystä minäkin olen lapsuudessani pelannut melkoisesti lautapelejä. Kaveripiirin ehdottomat suosikit olivat Afrikan tähti ja Monopoli ja Yatzee.

Näitä lautapelejä tuli pelattua enemmän kuin tarpeeksi. Myöhemmin Monopolista ja Yatzeesta tehtiin myös sovitukset kotitietokoneelle. Peliä pystyi siis pelaamaan tietokoneen edessä samaan tapaan porukalla ja ottaa vielä ’tietokoneen pelaajia’ mukaan.

Pelaaminen tietokoneella oli siinä mielessä helpompaa, ettei pelilautaa tarvinnut alussa laittaa vaivalla kasaan ja taas pelin jälkeen koota laatikkoon. Pelinappulat eivät nekään kuluneet eikä hukkuneet niin kuin lautapeleille ajan kanssa käy. Ja oli se helpompaa siinäkin, ettei noppia tarvinnut olla etsimässä pöydän tai sohvan alta. Ei tarvinnut enää kiistellä silmäluvustakaan tai siitä, että laskiko pelaaja oikein askeleet pelilaudalla. Ei tarvinnut laskea pisteitä tai rahoja; kone teki kaiken ikävän työn. Kaiken järjen mukaan tietokonesovituksen pelistä olisi siis luullut ’hakanneen’ manuaalisen version mennen tullen.

Toisin kävi. Tänäkään päivänä en pidä etenkään Monopolin sähköisistä toteutuksista eikä Yatzee ole sekään sama kännykällä pelattuna. Afrikan tähden pelaaminen sähköisesti olisikin minulle jo lähes pyhäinhäväistys. Mutta mikä tähän on syynä? Osa selittyy tietty jo sillä, että konkreettiset esineet tekevät pelaamisesta jotenkin aidompaa.

Pääasiallinen syy on kuitenkin selvä. Sähköiset versiot eivät anna mahdollisuutta ’venyttää’ sääntöjä kesken pelin, niin kuin monesti ihan yhteispäätöksillä tehtiin. Ja lisäksi meillä oli monessa pelissä ajan myötä syntyneitä omiakin sääntöjä. Ja olipa siinäkin oma hohtonsa, jos selvisi kiperästä tilanteesta sillä, että sovittiin ylimääräisestä heitosta, uusintaheitosta tai monopolissa soviteltiin jo selkeä tappio vielä jonkinlaisella ’velkajärjestelyllä’. Lautapeleihin kuului täten oleellisesti se, että sääntöjä piti voida tarpeen tullen venyttää tilanteeseen sopivimmiksi.

Vuorisaarnaan

Tästä ihmisen taipumuksesta loiventaa vaatimuksia tai muuttaa sääntöjä tilanteen tullen sopivammiksi on kyse myös päivän tekstissä (Matt. 5:17-20), joka tulee Jeesuksen vuorisaarnasta. Etenkin tekstisitaatin loppuosa (Matt. 5:17-20) on jotain mullistavaa meille ’käskyjen’ ja sääntöjen venyttämiseen tottuneille ihmisille.

Katsotaan kuitenkin ennen tekstin yksityiskohtiin siirtymistä lyhyesti, mistä ylipäätään Vuorisaarnassa on kyse. Se on pisin yhtenäinen Jeesuksen puhe tai saarna. Sitä nimitetään Vuorisaarnaksi sen tapahtumapaikan mukaan (Matt. 5:1).

On merkittävä huomata, että Jeesuksen ylös kirjoitetuista puheista suurin osa ei ole saarnoja eikä ’julistusta’, kuten vaikka John Wesleyn tai Charles Spurgeonin kohdalla on. Jeesuksen opetukset on kerätty dialogeista ja pienryhmien opetuksesta, mikä vastaa tuon ajan juutalaisten rabbien tapaa opettaa. Vuorisaarnakaan ei ole huoliteltu kirjoitettu saarna.

Edelleen vastoin yleistä mielikuvaa, puheen alussa Jeesus ei noussut vuorelle seisomaan saadakseen äänen kuulumaan tuhansille ja taas tuhansille kuulijoille, vaan hän istuutui alas, opetuslapset istuutuivat hänen ympärilleen ja hän alkoi puhua heille (Matt. 5:1-2). Tämä oli normaali tapa, miten juutalainen rabbi opetti seuraajiaan. Opetuslapset eivät tässä tarkoita pelkästään valittuja kahtatoista apostolia, vaan koko opetuslasten joukkoa.

Vaikka Jeesus suuntasi alussa puheensa opetuslapsilleen, oli opetustilanne avoin kaikille halukkaille kuulijoille, sillä vuorisaarnan lopuksi Matteus mainitsee, että

”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan.” (Matt. 7:28)

Saarnan alussa tapaamme Jeesuksen istumassa opetuslastensa keskellä (Matt. 5:1), mutta saarnan lopussa Matteus toteaa kokonaisten kansanjoukkojen hämmästelleen kuulemaansa (Matt. 7:28-29). Mitä ilmeisemmin saarnatilanne eli ja muuttui ajan edetessä. Oli puhetta rabbiiniseen tapaan opettaen, mutta varmasti myös julistusta kokonaiselle kansanjoukolle. Matteuksen tilannetta kuvaava prologi ja epilogi vihjaavat vahvasti siihen, että Vuorisaarna onkin lyhennelmä mahdollisesti useamman päivän kestäneestä opetus- ja saarnatilanteesta.

Vuorisaarna keskittyy kuvaamaan Taivasten valtakuntaa eri näkökulmista. Tämän päivän teksti on saarnan alkupuolelta. Se seuraa suoraan saarnan aloittanutta autuaaksijulistusta (Matt. 5:13-20). Sitaatti alkaa vertauksilla suolasta ja valosta. Ne kääntävät katseen aina niin tyhjistä sanoista ihmisen elämän todistukseen. Luetaanpa teksti.

”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:13-16)

Jeesus jatkaa opetuksella lain luonteesta, mikä on jotain ihan muuta kuin meidän käsityksemme lainkirjaimen venyttämisestä omiin tarpeisiin sopivammaksi. Jeesuksen käsitys lain pysyvyydestä on jotain varsin vierasta meille ’Monopolissakin’ sääntöjä venyttäville ihmisille.

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään. Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Joka siis jättää pois yhdenkin näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavoin opettaa ihmisiä, sitä kutsutaan pienimmäksi taivasten valtakunnassa. Mutta joka noudattaa ja opettaa näitä käskyjä, sitä kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa. Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 5:17-20)

Aloitetaan tekstin tarkastelu sen alusta ja avataan vähän ensimmäisen osan vertauskuvaa ja sen jälkeen katsotaan, mitä Jeesus opettaa lain luonteesta.

Valo

Aloitetaan valosta. Jeesus sanoo: ”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.”

Huomaa avaus ”te olette”, eli huomaa kenelle hän puhuu ja missä aikamuodossa! Jeesus sanoo, että uskovat ovat ’maailman valo’. Hän ei sanonut, että sinusta pitää tulla ’maailman valo’ tai että sinun pitäisi loistaa kasvoiltasi kuin Mooses tämän tultua alas Siinain vuorelta Jumalan läsnäolosta. Jeesus sanoo, että uskovat ovat ’maailman valo’ – ilman epäinhimillisiä ponnistuksia.

Katsotaan kolmea valon ominaisuutta, jotta Jeesuksen vertaus tosiaan sytyttäisi meissäkin uutta valoa. Valolla Jeesus viittaa öljylamppuun, joka oli sen ajan pääasiallinen sisävalaisin. Öljylampussa poltettiin oliiviöljyä. Vakka puolestaan oli iso kori, jossa säilytettiin esimerkiksi jauhoja.

Voimanlähde

Valolla on aina jokin voimanlähde. Öljylamppu palaa öljyllä, taskulamppu tarvitsee pariston ja kattovalaisin verkkovirtaa. Valo ei synny tuosta vain ilman voimanlähdettä. Mikähän uskovan voimanlähde voisi olla? Onko se kenties askeesi tai äärimmäinen ponnistus? Palaako öljylamppu paremmin, jos se ponnistaa kovasti? – Ei. Uskovan voimanlähde on Kristus. Jeesus on ehtymätön valkeuden lähde. Me katsomme häntä ja säteilemme hänen valoaan ympärillemme. Kun yhteys voimanlähteeseen on kunnossa, on myös valo taattu.

Valo näkyy

Jeesus sanoo ”Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.” Jos valon voimanlähde on kunnossa, valo loistaa ja säteilee kirkkautta ympärilleen, minne se vain asetetaankin. Mutta, jos valo asetetaan ehdoin tahdoin piiloon, valkeus ei enää löydäkään tietä kaukaisen etsijän luo.

Jos emme kristittyinä tahdo tuoda valkeutta näkyviin, se on kuin laittaisimme valon piiloon kannen alle. Kuka pitää valon kokonaan itselleen, kuka valaisee seurakunnassa, kuka kotona, jne. Mutta kuka valaisee pihapiirissä, kaupungilla, jne. Valkeus on kyllä meissä, mutta se ei ole kenellekään hyödyksi, jos itsekkäästi pidämme sen pienen piirin ilona. Eikö valosta ole suurempi hyöty, jos se loistaa vapaasti? Ja eikö liekki myös pala paremmin, kun se ei tukehdu kannen alle, vaan palaa vapaasti avoimessa tilassa? Valo on tarkoitettu näkymään. Älä peitä Kristuksen valoa, jota luonnostasi loistat? Miksi ahdistaisit itseäsi ja peittäisit valkeuden, joka on sinussa luonnostaan Jumalan lapsena?

Valo voittaa pimeyden

Ajattelepa miten vahva valo on verrattuna pimeyteen. Pimeys saattaa tuntua musertavalta, kun yö laskeutuu ja synkkä pimeys kietoutuu ympärillesi. Mutta jos sinulla on mukanasi pienikin valonlähde, se riittää voittamaan pimeyden. Pimeys ei kykene peittämään edes pientä liekkiä. Ja toisaalta aamun koitteessa pimeys väistyy valkeuden tieltä ja pysyy poissa kunnes illan tullen valkeus väistyy valonlähteen laskeuduttua horisonttiin.

Pienikin valo näkyy kauas ja voittaa suuren pimeyden. Tämä pätee myös uskoviin. Niin kauan, kun olet yhteydessä voimanlähteeseen, ei pimeys sinua voita. Vaikka sinun valosi olisi kuinka pieni ja arka liekki tahansa, se näkyy pimeyden keskellä ja kutsuu ihmisiä luokseen pelastukseen. Synkinkään pimeys ei kykene sammuttamaan Kristuksen tulta sydämestäsi, vaan pimeys joutuu väistymään sen edessä.

Suola

Toisessa vertauskuvassa Jeesus vertaa seuraajiaan suolaan. Suolaa käytettiin maustamiseen ja säilömiseen.

”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.”

Kummassakin tapauksessa suola pitää sekoittaa ruokaan, jotta se on hyödyllistä. Suola ei hyödytä mitään, jos se on erillisessä astiassa, eikä sitä sekoiteta ruokaan. Erillään se ei säilö eikä mausta ja onpa se erikseen nautittuna vielä pahanmakuistakin.

Lähtökohtaisesti suolan pitää sekoittua, jotta se olisi hyödyllistä. Saman periaatteen voit helposti nähdä Kristuksen seuraajien elämässä. Jos he ovat ’säilöttynä’ erilleen ja yhteen paikkaan, he ovat ’tarpeettomat ja pahanmakuiset’. Jos taas heidän ’suolansa’ saa levitä muiden ihmisten joukkoon, se tekee tehtävänsä.

Suola maustaa

Suola antaa ruokaan makua. Kuvitellaan, että teet ruokaa ilman suolaa. Tämän jälkeen mittaat tarvittavan suolan erilleen. Syödessäsi syöt ensin ruuan ilman suolaa ja sen jälkeen syöt suolan erikseen ruuan päälle. Maistuiko hyvälle? Suolasta ei ollut hyötyä, koska se oli erillään ruuasta. Jos sekoitat suolan ruokaan, se maustaa sen ja antaa makuun halutun lisän.

Samoin on uskovan laita; hän on maailman suola. Jos uskova pysyttelee erillään maailmasta, hän on kuin se suola, joka nautitaan erikseen. Mitä hyötyä on uskovasta, joka ei ota osallistu yhteiskunnan toimintaan millään tapaa. Se olisi aivan sama asia kuin se, että uskovat kokoontuisivat kirkkoihin keskenään ja kieltäisivät ulkopuolisia tulemasta sinne. Uskovan tulee mennä sinne, missä on hätä ja tarve, olla ’suolana sopassa’.

Suola maistuu

Suola on mausteena tarpeetonta, jos se menettää makunsa. Jos suola ei tuo makua ruokaan, sillä ei ole mitään arvoa. Esimerkiksi purjo maustaa ja myös koristaa ruokaa, vaan suola sulaa ja sekoittuu ruuan sekaan koristamatta annosta. Ellei suola maistu ruuassa, se on täysin turha mauste, koska se ei edes näy.

Suolan maun menettäminen tekstissä viitannee siihen, että Israelin suola oli pääosin peräisin Kuolleestamerestä ja se oli täten ’jalostamattomana luonnonsuolana’ melko epäpuhdasta. Saattoi täten sattua saamaan huonoa suolakidettä, josta sadevesi olikin huuhtonut pois varsinaisen suolakiteen, minkä vuoksi se ei ollut niin suolaista kuin sen piti.

Uskovan tulee säilyttää ’makunsa’. Meidän ei tule hyväksyä ja myötäillä kaikkea väärää, mitä näemme ja kuulemme. Voimme rohkeasti ilmaista mielipiteemme ja ennen kaikkea elää uskovan elämää, niin että elämämme erottuu edukseen. Suola säilyttää makunsa pysymällä suolana. Uskova säilyttää makunsa, olemalla uskova joka tilanteessa.

Suola säilöö

Suola säilyttää ruokaa ja estää mädäntymisen. Esimerkiksi liha pilaantuu lämpimässä nopeasti, mutta jos liha suolataan, se säilyy huomattavasti pidempään. Monessa maassa moraalinormit vaikuttavat olemattomilta, ja ihmiset elävät kuin ’pellossa’ viimeistä päivää himojen ja halujen vallassa.

Tätä varten Jumala on asettanut uskovat strategisiin paikkoihin suolaksi säilyttämään järjestystä ja moraalia. On tärkeää, että uskovat pitävät yllä omaa makuaan moraalin ja kristillisten arvojen osalta, ja näin osaltaan hidastavat maailman mätänemistä.

Suola ei enää ole suolaa, jos sen vaikutus suolana on kadonnut. Se on tällöin turhaa käyttäjälleen. Se on kuva ’värinsä’ kadottaneesta opetuslapsesta, jonka todistus ja tunnustus hukkuu ihmisten ’peltoon’ tai ’tunkioon’.

”…ellei teidän vanhurskautenne”

Jeesuksen vertaukset suolasta ja valosta ovat varsin selkeät. Tekstin päätöskappale taas tuntuu ensisilmäykseltä vaikealta – etenkin meille peleissäkin omat säännöt laativille ihmisille. Toisaalta se vaikuttaa jopa irralliselta ja itsenäiseltä kokonaisuudelta, joka ei liity vertauksiin. Olisiko siis tässä kohden opetusta ollut ’tauko’ ja tämä teksti olisi oma itsenäinen kokonaisuutensa? Näin voisi luulla, mutta minä kyllä luulen, että tekstillä Jeesus juurikin selittää suorasanaisesti sen, minkä hän edellä vertauskuvin opetti.

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään. Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Joka siis jättää pois yhdenkin näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavoin opettaa ihmisiä, sitä kutsutaan pienimmäksi taivasten valtakunnassa. Mutta joka noudattaa ja opettaa näitä käskyjä, sitä kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa. Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 5:17-20)

Mistä tekstissä on kyse? Siinä Jeesus kertoo yksinkertaisesti sen, mitä tekoa on se valo, jonka edessä pimeys väistyy. Edelleen Jeesus kertoo, mitä on se suola, joka säilyttää makunsa ja maustaa ruoan.

Päätösjakeen painokas loppukehotus puolestaan puhuu siitä, mitä on se ’halju valo’ tai mauton suola:

”Minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljon suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

Mauton suola ja ”vakan kansi” ovat vertauskuva ihmislähtöisestä omavanhurskaudesta. Se on juurikin sellaista ’muka-vanhurskautta’, johon minäkin viittasin puheen alussa lautapelien ohjeiden ’venyttämisellä’. Se on teeskentelyä, että meidän elämämme tavalla tai toisella jotenkin riittäisi Jumalan lain kirjaimen täyttämiseksi. Se oli juurikin sitä ’muka-vanhurskautta’, jota Jeesuksen ajan uskonnolliset hurskaat harjoittivat. He löyhensivät lakia sieltä, missä heistä ei ollut sen vaatimusta täyttämään. Ja vastaavasti he vielä kehtasivat tiukentaa lain kirjainta sieltä, missä se oli kompastukseksi vain toisille.

Farisealainen laintulkinta oli kirjaviisautta parhaimmillaan, mutta se oli kadottanut Jumalan lain hengen. Siinä oli kadonnut enemmänkin kuin vain pienin kirjain tai henkäysmerkin piirto. Rehellisyyden nimissä on todettava, etteipä nykypäivän julistus ole sekään vapaa tästä hapatuksesta. Moraalinormien kohdalla samaan kuoppaan lankeaa vuoron perään jokainen – on hän sitten katsonnaltaan fundamentalisti tai liberaali.

Vuorisaarnan moraaliset ja eettiset arvot on asetettu niin korkealle, että monet ovat tulkinneet ne täysin epärealistisiksi tai kuuluviksi vasta tulevaan Jumalan valtakuntaan. Tämäkin on ’muka-vanhurskautta’. Jeesus toki käyttää monin paikoin puheessa tietoista liioittelua tehokeinona (Matt. 5:29-30), mutta se ei tarkoita, etteikö puheessa opetetut arvot olisi tarkoitettu ohjeiksi kaikille kristityille. On eri asia täyttää lain vaatimus kuin asettaa se tavoitteeksi elämässä.

Jeesus yrittää yksinkertaisesti sanoa, että vuorisaarnan toteuttaminen omin keinoin ja voimin on ihmiselle mahdotonta. Vuorisaarna tuo julki kuulijoille joukon Jumalan asettamia tavoitteita, jotka Herra edellyttää ihmisen täyttävän, mikäli hän tahtoo pelastua tekojen perusteella.

Loppuhuipennus

Lain ydin ei ole ihmisen yrityksessä pitää ’venyttämänsä’ käskysana, vaan siinä, mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme. Hän sanoo sen selkokielellä.

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään.” (Matt. 5:17)

Jeesus täten kääntää uskovan huomion omasta riittämättömyydestä ’lain kirjaimen’ edessä Jumalan rakkauden riittävyyteen ja siihen, että Jeesuksen missio ei ollut tulla ’madaltamaan’ lainkirjaimen vaatimusta, vaan täyttämään sen vaatimus viimeistä piirtoa myöten. Hän on täyttänyt lain vaatimuksen, koska hän tuntee meidän ’pelimme’ ja taitomme mennä siitä, mistä aita on matalin.

Jeesus tietää, ettei meidän elämämme parhainakaan päivänä täytä Jumalan lain vaatimusta eikä siihen varmasti yllä edes meidän tulkintamme siitä. Kukaan ei tästä portista käy oman laintulkintansa tai elämänsä varassa. Me kuljemme pelastuksen portista vain ja ainoastaan ’lainavanhurskaudessa’, jonka Jeesus on hankkinut meille ”täyttäessään lain vaatimuksen”.

Mitä siis on se käypä suola ja kelpo valo? Se on yksinkertaisesti sanoma siitä, että kukaan meistä ei pelastu omasta ansioista, vaan yksin uskon kautta. Paavali sen varsin yksinkertaisesti Roomalaiskirjeessä sanoo:

”Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room. 3:21-24)

Voi sitä, joka tämän suolan tekee mauttomaksi jollain ’kotitekoisella’ säädöksellä tai tulkinnalla. Ja voi sitä, joka ei uskalla elää Kristus-keskeistä elämää niin, että se saa valona loistaa kaikille pimeyden kätköissä.

Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä.

Pohdittavaa

Onko minun suolani maukasta?
Onko seurakuntamme suola levinnyt tasaisesti ’koko keittoon’?
Vai onko seurakunnan suola vain sunnuntaisin esillä ja silloinkin yhtenä kiteenä?