Toisen Korinttolaiskirjeen loppupuolella apostoli Paavali joutuu vastentahtoisesti kerskaamaan seurakunnan ’edessä’, koska useat seurakuntalaiset eivät kuunnelleet toisenlaista kieltä. Tekstissä Paavali kerskaa ensin heikkoudestaan kärsimyksessä (2. Kor. 11:16-33) ja sen jälkeen vieläkin vastentahtoisemmin hän kerskaa näyistä ja ilmestyksistä (2. Kor. 12:1-10). Paavalille sen enempää palvelutyössä uhrautuminen kuin hengelliset kokemukset eivät olleet ylpeilyn aihe eikä hengellisen ihmisen merkki. Hänelle kaikki kaikessa oli yksin Kristus.

Korinttilaiset sen sijaan olivat langenneet ilmestysten ja taidokkaan puheen lumoihin, ja tätä lumoa Paavali kirjeessään yritti heistä poistaa. Korintin seurakunta ei ollut viimeinen ’hengellisyyden’ kuoppaan langennut seurakunta tai yhteisö. Uuden ilmestyksen tai kokemuksen lumo voi sokaista tänäkin päivänä kenet tahansa meistä. Herran ilmestys tai suuri löytö Jumalan Sanan äärellä on aina riemullinen hetki ihmiselle – ja sellaisena ne palvelevat meidän uskomme todellisuutta suurina siunauksina, joista saamme olla alati kiitolliset Jumalan Pyhälle Hengelle. Jos asenteemme siunaukseen on väärä, se voi kuitenkin kääntyä meitä vastaan.

Paavali ei kritisoinut näkyjä eikä korinttilaisten ihailemaa inhimillistä viisautta eikä puhetaitoakaan. Hän puuttui korinttilaisten väärään asenteeseen. Heille näyistä ja viisaudesta oli tullut itsetarkoitus ja kerskaamisen aihe. Heidän kerskauksensa synnytti seurakunnassa varsin epäkelpoa hedelmää: kademieltä, puoluehenkisyyttä, riitoja, jne.

Suoraan sanottuna ei ole mitään Jeesuksen Kristuksen Hengelle niin vastakkaista kuin ylpeys ja ylimielisyys. Ja tämä koskee myös hengellistä ylpeyttä ja ylimielisyyttä. Hengellisyyden vaatteisiin pukeutunut ylpeys ja ylimielisyys on todellinen ”susi lammasten vaatteissa”. Se tekeytyy haluttavaksi ja nostaa itsensä viattoman oloisena parrasvaloihin muka Kristuksen ystävänä. Silti se on luonnoltaan kantajalleen täysin yhtä turmiollinen kuin mikä tahansa muu ylpeys.

Vuorisaarnan autuaaksijulistuksen alussa Jeesus kehottaa meitä päinvastaiseen asenteeseen – on kyseessä sitten ilmestykset, kirjoitukset tai jokin muu hengellinen harjoitus. Jeesus sanoo:

”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5:3)

Hengellinen köyhyys ei Jeesuksen kielessä tarkoita ’hengellistä puutostilaa’. Se on pikemminkin viittaus köyhyyteen asenteena. Hengessään köyhä on vastakohta ’hengessään rikkaalle’, joka on edellä kuvatun kaltainen hengellisyydessä itseriittoinen ja kerskaamiseen taipuva. Siinä missä ’hengessään rikastunut’ tyrkyttää itseään ratkaisuksi kaikkialle, ”hengessään köyhä” toimii toisin – hän etsii Kristusta.

Jeesuksen kuvaama ”hengessään köyhä” janoaa Herraa ja odottaa apua ylhäältä. Aivan kuin hän sanoisi, että ”Minä tarvitsen Herraa. Minulla ei ole mitään. Olen vasta lapsi hänen tuntemisessaan, koululainen. Minä tahdon oppia tuntemaan hänet entistä paremmin. Tahdon etsiä hänen kasvojaan.”

Hengessään köyhät

Hengessään köyhä on hän, joka on syvästi tietoinen köyhyydestään ja kurjuudestaan ’hengessä’. Hän tuntee olevansa vailla todellista rikkautta, mikä tuo hänet yhä uudelleen Herransa eteen etsimään helpotusta päivittäiseen ’köyhyyteensä’. Hän ei voi mitään muuta kuin uskoa Herransa armollisuuteen ja luottaa jokaisen päivänsä yksin hänen kannettavakseen.

Omassa hengessään köyhät elävät yksin Herransa Hengen rikkaudesta ja sellaisina ”heidän on taivasten valtakunta” (vrt. Matt. 6:33).

Autuaaksijulistuksessaan Jeesus opetti juutalaisia kuulijoitaan juutalaisten rabbien tavoin. Hän puhui heidän kielellään ”hengellisestä köyhyydestä” vastakohtana itseriittoisuudelle, ahneudelle ja ylpeydelle.

Juutalaisuudessa ahneen ja itseriittoisen sydämen vastakohta on katuva sydän. Ehkä parhaiten ”hengessään köyhän” asenteen tavoittaa rabbi Khaninan sanat, jotka Adam Clarke on kommentaariinsa kääntänyt englanniksi:

”Why are the words of the law compared to water? Because as waters flow from heights, and settle in low places, so the words of the law rest only with him who is of an humble heart.”

Suomeksi saman voi vapaasti käännettynä tapailla tähän tapaan.

”Miksi lain sanoja verrataan veteen? Koska vedet virtaavat alas korkeuksista ja asettuvat mataliin paikkoihin, niin kuin myös lain sanat lepäävät vain hänessä, kenellä on nöyrä sydän.”

Jumalan valtakunnan salaisuus ei asu hengellisessä itseriittoisuudessa eikä ylpeydessä. Tänäänkin Jumalan Pyhä Henki etsii ”hengessään köyhiä” sydämiä, jotka ovat valmiit vastanottamaan Herransa armon ja luottamaan tämänkin päivän yksin hänen käsiinsä.

Pohdittavaa

Kuinka ”hengessäni köyhä” minä olen?