Lyhyt raamatuntekstini on Luukkaan evankeliumin 17. luvusta. Tekstin tilannetta edelsi kiivas keskustelu farisealaisten vastustajien kanssa (Luuk. 16:14) sekä Jeesuksen opetus anteeksiantamisesta (Luuk. 17:1-5).

”Apostolit sanoivat Herralle: ”Lisää meille uskoa!” Niin Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.” (Luuk. 17:5-6)

Jeesuksen edeltävät opetukset olivat ilmeisesti pysäyttäneet opetuslapset ajattelemaan elämäänsä, minkä vuoksi he pyysivät Herralta ”Lisää meille uskoa!”.

Opetuslapset olivat heitä, ketkä tahtoivat sydämestään seurata Jeesuksen opetuksia. Kun he olivat kuunnelleet Jeesuksen opetuksia, kokivat he suurta avuttomuutta, kun he arvioivat elämäänsä Jeesuksen opetusten perusteella

Ehkä opetuslapset kokivat Jeesuksen opetusten edessä olevansa samalla tavoin anteeksiantamattomia ja rahan ahneista kuin Jeesuksen vastustajatkin. Jos siis opetuslapset olivat aiemmin kokeneet olevansa ’edes hitusen’ parempia kuin ’ne muut’, huomasivat he olevansa täsmälleen samalla viivalla.

Opetuslasten ratkaisuehdotus ’ongelmaan’

Opetuslasten ratkaisu ikävään riittämättömyyden ongelmaan – etenkin ajatellen Jeesuksen opetusta anteeksiantamisesta (Luuk. 17:1-5) – on lausuttu yksinkertaisen pyynnön muodossa: ”Lisää meille uskoa!” He ajattelivat, että heidän ongelmansa liittyi heidän uskonsa määrään tai heikkouteen.

Opetuslapset halusivat uskon, joka tekisi heidät hengellisesti vahvoiksi. He tunsivat tarvitsevansa sekä armoa että voimaa. Opetuslapset ajattelivat, että jos he eivät ’nykyisen uskon’ määrällä kerran kyenneet täyttämään Jumalan oikeuden ’mittaa’, he tarvitsevat lisää uskoa Jumalaan selvitäkseen elämästä kunnialla.

Opetuslapset näin ollen katsoivat itseensä. He arvioivat uskonsa määrän vähäiseksi ja jäivät tuijottamaan puutetta – sitä, mitä heillä ei ollut. Ratkaisuna ongelmaan he tietenkin pyysivät Jeesusta täyttämään puutelistansa. Sen jälkeen he kykenisivät taas ’omin avuin’ täyttämään heiltä odotetut mitat.

Näinhän ihminen ajattelee. Kunhan ensin olosuhteet muuttuvat tai saan lisää sitä, minkä vähäisyys tekee minusta vajaan, niin sen jälkeen seison omilla jaloillani ja palvelen Herraa tms.

Opetuslasten ajattelutapa on varsin tyypillinen langenneelle ihmiselle. Me mieluummin teemme itse kuin luotamme asiat toisen käsiin – tässä tapauksessa Herran Jeesuksen. Näin me olemme monesti korjaamassa elämäämme. Pyydämme Jumalalta työkaluja ja apuja, jotta sitten korjaamme itse asiat. Jumalan näkökulma ongelmiemme korjaamiseen on kuitenkin vallan toinen.

Jeesuksen ratkaisu ongelmaan

Jeesus ei vastannut opetuslasten pyyntöön myöntävästi, että he tarvitsisivat lisää uskoa. Jeesus tarjosi ongelmaan toisenlaisen ratkaisun. Uskon heikkous tai puute ei ollut opetuslasten ensisijainen ongelma. Luetaanpa toistamiseen, mitä Jeesus heille vastaa.

”Niin Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.” (Luuk. 17:6)

Opetuslapset ajattelivat, että he tarvitsisivat ’suuren uskon’ saadakseen anteeksiantavan mielenlaadun, josta Jeesus oli puhunut (Luuk. 17:3-5), mutta vastauksessa Jeesus viittasi sinapinsiemeneen – johonkin tunnetusti mitättömän pieneen.

Ratkaisu ongelmaan ei ollut uskon määrä. Jos näin olisi, niin lähes ihmissilmälle näkymättömän sinapinsiemenen mitta uskoa riittäisi siihen, että silkkiäispuu siirtyisi pelkällä sanan voimalla juurineen maasta ja siirtyisi mereen kasvamaan.

Lienee edes turha mainita, että vertauksessa esiintyvä silkkiäispuu oli tuolla seudulla tunnettu laajasta juuristostaan. Se oli puutarhurin painajainen. Sen juuria oli lähes mahdoton saada kitketyksi maasta ilman, ettei jokin juuren pätkä olisi jäänyt maahan versomaan. Kyse Jeesuksen esimerkissä oli ihmiselle täysin mahdottomasta, mutta silti Jumalalle mahdollisesta.

Uskon voiman ’salaisuus’ on uskon kohteessa, siinä minkä varaan ihminen uskonsa laittaa. On tärkeämpää uskoa suureen Jumalaan kuin omistaa ’suuri usko’. Niin kuin sinapinsiemen on pieni, mutta siihen kätkeytyy voima, joka tekee siitä vankan kasvin, toisinaan jopa puun. Sinapinsiemen ’voima’ ei ole sen koossa, vaan siinä, että se on juuri sinappipuun siemen. Sama salaisuus on uskossa.

Ei pitäisi kiinnittää niinkään huomiota uskonsa määrään, vaan siihen, mihin uskoo. Opetuslasten oli tarve saada oikea, elävä ja toimiva usko, joka voi tosin olla heikko, mutta sellaisenakin siinä on elämän siemen.

Anna Jeesuksen korjata

Opetuslasten tavoin me olemme samassa tilanteessa. Kerta toisensa jälkeen löydämme itsemme pyytämästä Jumalalta työkaluja ja keinoja, jotta me voisimme itse korjata oman elämämme – ”Lisää meille uskoa!” Aivan niin kuin tahtoisimme näyttää Herralle, että katsohan kun saamme vain mahdollisuuden, niin kykenemme kyllä itse kaiken korjaamaan. Näin me ihmiset luonnostaan ajattelemme.

Herra Jeesus sen sijaan tarjoaa poikkeavan ratkaisun. Ratkaisu on uskon kohteessa – siinä keneen uskomme ja kenen varaan elämämme laitamme. Usko ei olekaan ’työkalu’ meidän käsissämme, vaan sydämeemme istutettu uuden elämän alku, jonka voima on yksin Jumalassa.

Samalla tavalla kuin sinapinsiemen synnyttää elämään jykevän sinappipuun, usko Jeesukseen Kristukseen synnyttää uuden elämän ihmisessä. Uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa on Jumalan suuri teko. Se on Jumalan työ ihmisessä.

Älkäämme siis suotta etsikö opetuslasten tavoin Herralta keinoja korjata itse elämäämme, vaan ottakaamme vastaan uusi elämä lahjana uskossa Herran Jeesukseen Kristukseen. Hän huolehtii ’koko paketista’ – ei vain ’työkaluista’.

Usko Herran Jeesukseen on kuin ’avaimet käteen kauppa’. Se on uusi elämä perille toimitettuna kuittausta vastaan. On vain kovin vaikeaa luottaa elämänsä toisen kannettavaksi, vaikka tietääkin hänen pystyvän paljon parempaan, mitä itse osaa edes ajatella.

Pohdittavaa

Miksi niin hanakasti etsimme ’uskoa’ korjataksemme kaiken itse?
Minkä tähden on vaikea