Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessä korinttilaisille uskoville mielenkiintoiseen tapaan toisesta Jeesuksesta, toisesta hengestä ja toisesta evankeliumista.

”Jos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet tai jos te saatte toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette ottaneet vastaan, niin sen te kyllä hyvin siedätte.” (2. Kor. 11:4)

Paavalin teksti käsittelee seurakuntaan tiensä löytäneiden väärien opettajien julistamaa ”toista evankeliumia”, jonka korinttilaiset olivat pahaa aavistamatta ottaneet vastaan ja sen myötä olivat vaarassa hylätä alkuperäisen evankeliumin, jossa oli tosiasiallinen pelastus.

Toinen Jeesus, henki ja evankeliumi

Tarkastellaanpa tarkemmin kolmea tekstissä käytettyä ’toinen’ sanaa: ”toista Jeesusta”, ”toisen hengen” ja ”toisen evankeliumin”.

Sana, jota Paavali käyttää sanoissa ”toista Jeesusta” Jeesuksesta on kreikankielen ’allos’. Se tarkoittaa ”samaa henkilöä, mutta toiselta näkökannalta esitettynä”. Toisin sanoen Paavalia vastustaneet valheopettajat opettivat kyllä samasta Nasaretin miehestä, mutta he antoivat hänestä vääristyneen kuvan. He puhuivat Jeesuksesta, mutta kuvasivat hänet ja hänen opetuksensa juutalaisuuden näkökulmasta tuoden esiin ennen kaikkea oman pienen lisänsä Jeesuksen opetuksiin jättäen samalla sanomatta jotain alkuperäisen viestin kannalta olennaista. ’Toinen’ Jeesus viittasi toki samaan historian henkilöön, mutta esitti hänet ja hänen opetuksensa ’toisena’ eli vieraana sille Jeesukselle, kuka hän reaalisesti oli.

Kun valheopettajat esittivät Jeesuksen toisesta näkökulmasta, muodostui ”toisesta Jeesuksesta” tuloksena jotain muuta kuin haluttu ’henki’ ja tosi evankeliumi. Paavalin termejä käyttäen siitä syntyi ”toinen henki” ja ”toinen evankeliumi”. Näistä Paavali ei enää käyttänyt termiä ’allos’, vaan hän valitsi termin ’heteros’.

’Heteros’ tarkoittaa ”toiseen lajiin kuuluvaa, toisenlaista, eri- tai erilaista” asiaa. Väärien apostolien julistama eri näkökulmasta kuvattu Jeesus ei tuottanut vain ”eri näkökulmasta kuvattua” tai ”vähän eri näköistä” Henkeä tai evankeliumia, vaan täysin vieraan hengen ja evankeliumin, jotka edustivat jotain täysin toista lajia ja olemusta kuin Paavalin julistama Henki ja alkuperäinen evankeliumin ilosanoma.

Tutusti sanaillen täysin eri sisältö

Jos siis väärien opettajien julistuksen henki oli toinen kuin Paavalin julistama Henki ja samoin heidän evankeliuminsa oli toinen kuin Paavalin evankeliumi, on heidän julistuksensa pyrkimys ollut jotain muuta kuin Jumalan tahdon mukainen. Ne olivat siis jotain vierasta Jumalan tahdolle. Ja se vieras Pyhän Hengen vastakohta on tietenkin maailman henki ja oikean evankeliumin vastakohta väärä evankeliumi. Maailman hengen vaikutus näkyi korinttilaisten keskuudessa vakavina riitoina ja seksuaalisena haureutena. Väärä evankeliumi puolestaan oli harhauttanut seurakuntalaiset epäilemään kuolleiden ylösnousemusta sekä hyväksymään maailmallisen elämän.

Ajattelepa. ”Toinen evankeliumi” esitti saman historiallisen Jeesuksen vain eri näkökulmasta, minkä seurauksena sanoma itse ja sen henki muuttuivat aivan toiseksi – täysin vieraaksi alkuperäiselle. Jos Paavalin oikean evankeliumin hedelmä oli keskinäinen rakkaus, ’toisen evankeliumin’ hedelmä oli riita, haureus ja epäily. Sama Jeesus, mutta eri näkökulma – toinen henki ja toinen evankeliumi.

Ikävä kyllä ”toisen evankeliumin” ongelma ei jäänyt vain Korintin seurakunnan ainutlaatuiseksi tapaukseksi, vaan kristillinen kirkko on joutunut taistelemaan ”toisenlaista Jeesusta” julistavia harhaoppeja vastaan koko olemassaolonsa ajan. Yhä tänään Nasaretin miehen nimissä esiintyy mitä erilaisimpia ’evankeliumeja’, jotka johtavat harhaan monia vilpittömiä totuuden etsijöitä, kun he erehtyvät seuraamaan näitä ’muka evankeliumeja’.

”Toisilla evankeliumeilla” en tarkoita kristillisiä kirkkokuntia ja niiden tunnustuksellisia korostuseroja, vaan nk. pseudokristillisistä liikkeitä, jotka päältä päin näyttävät kristillisiltä, mutta katsottaessa tarkemmin huomataan, että niiden sanomassa risti ja Kristus ovat vain harhaanjohtavasti tutuilla sanoilla nimettyjä erisisältöisiä käsitteitä.

Miten erottaa oikea ’halvasta kopiosta’?

Nämä ”toiset evankeliumit” ovat Kristuksen seuraajille todellinen haaste. Erotatko sinä oikean evankeliumin väärästä? Mistä sen erotat? – Samalla tavalla kuin erotat oikean ja väärän rahan toisistaan – katsomalla ja tunnustelemalla sitä tarkemmin. Vertaat sitä alkuperäiseen jo oikeaksi tunnistamaasi siis johonkin, minkä tiedät varmasti oikeaksi. Parhaaseen lopputulokseen pääset, kun otat varmasti oikeaksi tuntemasi kappaleen esille ja vertaat epäilemääsi väärennöstä alkuperäiseen kaikessa oleellisessa.

Mutta mitä tehdä, jos et tiedä miltä oikean rahan kuuluu näyttää? – En, todellakaan tiedä, ja ikävä kyllä sama koskee myös evankeliumia. Jos et tunne ’oikeaa’ Jeesusta oikeata näkökulmasta niin kuin Raamattu opettaa, voit helposti harhautua luulemaan ”toisenlaista Jeesusta” oikeaksi, minkä jälkeen löydät elämääsi ”eri evankeliumin” ja ”eri hengen”.

Sen lisäksi, että tiedät, miltä alkuperäinen ja oikea näyttää, sinun tarvitsee tietää, mikä on oleellista ja mikä ei. Palataan vielä esimerkkiin väärästä rahasta. Et esimerkiksi kykene erottamaan väärennöstä oikeasta, ellet tiedä, mitä sinun siitä tulee katsoa. Jos et tunne piilotettuja painatuksia, turvalankoja tms. voit hyvinkin hyväksyä väärän rahan oikeana.

Ja vastaavasti, jos et osaa erottaa kulumisen jälkiä ja naarmuja oleellisesta painojäljestä, ei edes oikea raha kelpaa sinulle, koska se ei mielestäsi ole täsmälleen samanlainen mallikappaleen kanssa.

Sama analogia pätee evankeliumiin. Evankeliumista pitää ymmärtää sen oleellinen sanoma ja siinä vaikuttava Henki, jotta osaa erottaa harhan ja sumennetun oikeasta. Ja edelleen, ellet erota oleellista sanomaa näkemyseroista, et opi ikinä hyväksymään oikeaa evankeliumia julistavia veljiä ja sisaria, jotka korostavat joitain pieniä yksityiskohtia toisin kuin sinä. Pitää siis tuntea oikea, mutta myös se, mikä oikeassa on oleellista.

Oikea Jeesus, oikea henki ja oikea evankeliumi

Toki voit myös ajatella, että koska kuulut kristilliseen seurakuntaan, niin voit sitä kautta olla varma evankeliumin alkuperästä. Toki siitä on apua, koska voit luottaa melko suurella todennäköisyydellä siellä julistettuun evankeliumiin. Mutta jos et omakohtaisesti tunne evankeliumia, niin miten voit kuvitella tuntevasi Kristuksen – ja sama päinvastoin? Entä miten autat ystävääsi, joka on ajautumassa jonkin pseudokristillisen liikkeen vietäväksi? Riittääkö sinulle tai hänelle tuolloin perusteeksi vain seurakunnan hyvä maine? – Tuskinpa vain.

Tai miten erotat julistajan puheesta oikean ja väärän? Onhan näet niin, että harvoin harha koskee koko sanomaa. Harvoin koko sanoma on vesitetty, vaan valhe on kiedottu oikeaan, jotta se peittää petollisen koukun kuin mato ongenkoukussa.

Nähkäämme siis jokainen henkilökohtaisesti vaivaa, jotta opimme tuntemaan ”oikean Jeesuksen”, ”oikean hengen” ja ”oikean evankeliumin”, ettei ”eri näkökulmasta julistettu ’sama’ Jeesus”, ”toinen henki” ja ”toinen evankeliumi” eksytä meitä vähä vähässä oleellisesta sivuun tai jopa tunnustamaan jotain sellaista, mikä on evankeliumin sanan vastaista.