Valmistautuminen meni mukavasti loppuun saakka. Majoitus toimi eikä aiheuttanut lisää stressiä. Lopulta ainoa kysymysmerkki oli kengät. Lähtisinkö liikkeelle tutulla, mutta jo yli 900 km juostulla parilla? Vai juoksenko tuoreilla vajaat 100 km juostuilla ja vähän vieraammalla mallilla? Vanha kenkä tuntui turvallisemmalta ja viime metreillä päädyin siihen. GPS:n mahdollisen akkuongelman ratkaisin ottamalla mukaan varavirtalähteen, että laitteen voi jättää lataukseen, jos on tarvis. Tämä oli turha huoli – kisan lopussa oli 34 % akkua jäljellä.
Mutta mitä sitten tapahtui kisassa? Ehkä ensi kerralle pitää laatia etukäteen taktiikka, ettei taas tarvitse sitä kisan aikana keksiä. Nyt suunnitelma oli pitää 10 km/h vauhti 6 tunnin kohdalle, minkä jälkeen höllennetään. Toinen kiintopiste oli 100 km täyteen tuleminen. Tarkoitus olisi alittaa viimevuotinen 100 km tulos, vaikka tämä ei virallinen olekaan. Sen jälkeen voi sitten vaikka kävellä lopun ajan, jos ei enää huvita. Ja tällä suunnitelmalla mentiin.
Tietty nyt jälkikäteen ajattelee, että lopun olisi voinut yrittää tosissaan, mutta kyllä se reipas kävelykin tuntui jaloissa. Radalla oli vain 1 m korkeuseroa, mutta kyllä ne sillat tuntuivat lopussa todellisilta mäiltä.
Oikean jalan akillesjänne kipeytyi 95 km kohdalla, joten uskon päätöksen hellittämisestä oikeaksi, että voin nauttia juoksemisesta vastaisuudessakin. Samoin 96-97 km kohdalla alkoi nokka vuotaa verta, mikä tietty oli vain hurjemman näköistä kuin tuntuista.
Tulosluettelosta: 3. Sija Jori Brander (Rauhalahti Road Runners) 126 kierrosta, matka 108,9766 km.
Lopputulos 12 h juoksulla oli 108,9766 km eli tavoite tuli täyteen. Sehän on kutakuinkin 2 maratonia ja 1 puolikas :-) Luulin varmistaneeni lopun löysäilyllä sen, että pääsen lähtemään mittauksen jälkeen hotellille nukkumaan, mutta se ei onnistunutkaan, vaan säin jäädä vielä tunniksi palelemaan. Tuloksena oli löysäämisestä huolimatta kisan 3. sija, minkä tähden jäin vielä palkintojen jakoon 01.00 ja nukkumaan pääsin sitten siinä 01.30 aikaan.
Erikoista tällä kertaa oli se, että sellaista täysin karua pimeyden hetkeä ei tullut, niin kuin on ollut aikaisemmissa ultrajuoksuissa. Uskon avuksi tulleen uuden ’salaisen aseeni’. Se on Jeesuksen rukous.
Arviolta vähintään 3/4 matkasta rukoilin yksinkertaista rukousta ”Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä”. Rukouksen alkuun kuuluisi vielä sana ”Herra”, mutta se ei istunut askelrytmiin, joten jouduin tekemään valinnan sanan ”Herra” ja ”syntinen” välillä. On upea kokea kuinka rukous kantaa ja silloin, kun huomaa mielen väsyvän. Siinä missä ajatus sammui niin sielu ja henki jatkoivat rukousta – se oli läsnä jatkuvasti.
Tärkeää oli myös se, että sain matkaan kannustajia. Kiitos erityisesti Pasi, kun tulit paikalle. Se oli minulle iso asia. Kiitos myös kanssajuoksijoille, jotka tsemppasitte – erityisesti Eki.
Näin 10 tuntia koitoksen jälkeen tunnelmat ovat hyvät, vaikka kehossa tuntee joka solulla ”elävänsä”.
– jori