Garmin Forerunner 920XT
Tämän tekstin aikaan on enää viisi päivää Kokkolan 12h haasteeseen. Pieneksi sitä taas itsensä tuntee. Ei auta yhtään, että puolen vuoden treenit ovat menneet lähes suunnitelmien mukaan ja takana on reilut 2000 treenikilometriä juosten.
Painonhallinnan osalta kevät on onnistunut melko hyvin, kun ennen tankkausta voi havaita pudottaneensa painoa noin 2-3 kg.
Edellisvuodesta poiketen olen yrittänyt valmistautua tähän koetukseen myös henkistä kanttia valmistaen. En enää kuvittele voittavani henkistä kaamosta sisulla tai voimalla, vaan olen valmistautunut elämään ’pimeän kauden’ armosta käsin. Kerron sitten enemmän, jos idea toimii edes lähelle yhtä hyvin kuin testilenkeillä.
Jäljellä on enää viimeinen valmistava muutaman kilometrin kevyt harjoitus, jonka juoksen Kokkolassa edellisenä päivänä. Siinä lähinnä avataan paikat ja sillä tavalla kerrotaan keholle, että pian päästään juoksemaan.
Muutoin matkalle otetaan mukaan pari vaatekertaa eri olosuhteisiin, sukkia ja muutama pari jo sisäänajettuja kenkiä. Ja vaseliini pitää muistaa matkaan, ettei tarvitse laulaa Jerry Lee Lewisin hittiä vuodelta 1957 ’Great Balls of Fire’ kisan päätteeksi suihkussa. Kilpailun ajan ruokavalion osalta menen ilman omia eväitä järjestäjän pitopöydällä, jossa näytti ennakkotietojen mukaan olevan kaikki, mitä tarvitsen.
Jos jotain näin startin alla vihaan, niin se on tankkaaminen ennen kisaa. Ultrajuoksuun nyt ei voi tietty tankata samalla ajatuksella kuin maratonille, että tankkaus kantaisi maaliin asti. Ehkä se nyt kuitenkin antaa mukavammat kilometrit ensimmäiselle 4 – 5 tunnille, joten kyllä se kannattaa.
Syöminen varastoon on vain jotain kaikkein vastenmielisintä, mitä tiedän. Olo on kuin syöttövasikalla ja öisin hikoiluttaa… Mitään energiapatukoita tai ’superfoodeja’ en käytä. Perusruokavalioon kuuluu pasta ja peruna, mutta tietty kaikkea turhaa rasvaa karttaen. Salainen aseeni on vaahtokarkit, jotka maistuvat hyviltä vielä ensimmäisen pussillisen kohdalla. Sen jälkeen ei voi sanoa enää samaa. Jos haluat ’tankata’ makeisilla ainaisten kuivattujen hedelmien ja banaanin sijaan, niin tarkistapa makeisista niiden sisältämä rasvan määrä. On varsin yllättävää, että rasvaa on melko tavalla suurimmassa osassa makeisia…
Yhteenvetona siis voi todeta, että kaikesta huolimatta ravittuna ja levon kautta juoksuun lähdetään. Keho ja mieli saavat levätä ja lähteä ravittuna matkaan.
Fysiikan osalta ainoa huolenaihe on oikea polvi, joka välillä ikävästi muistuttaa olemassaolostaan lähinnä alamäessä. Kokkolassa korkeusvaihtelua on vain 1 m / kierros, joten en ole erityisen huolestunut – polkujuoksussa polven kanssa olisi isommat ongelmat tiedossa.
Toinen kysymysmerkki matkalla koskee teknisiä vimpaimia. Päivitin juoksu-GPS:n Garmin Forerunner 310XT:sta 920XT -malliin. Se on oikein pätevä laite ja olen tyytyväinen ’HR Run’ -vyöllä sen keräämään laajempaan dataan juoksudynamiikasta.
Laitteen kohdalla kysymys on vain siitä, että kestääkö akku 12 h suorituksen ajan. Valmistajan arvojen mukaan pitäisi kestää ja siksi tuohon triathlonistille suunnattuun laitteeseen päivitin halvempien ’vain juoksu’ mallien sijaan. No, otanpa varmuudeksi matkaan myös 310XT:n varalle odottamaan.
No, näissä tunnelmissa sitä mennään. Eli lauantai 21.5. klo 12 se on sitten menoa aina puoleen yöhön saakka. Seuraavalla kerralla on vuorossa tietty jälkitunnelmointia ja kootut selitykset. Ja ehkä seuraavaan juoksupäivitykseen saan jo kokemuksia tuosta Garminin laitteen uusien ominaisuuksien hyödyllisyydestä tällaiselle ’old school’ -juoksijalle.