Helluntai on seurakunnan syntymäpäiväjuhla. Vietimme sitä vajaa viikko sitten. Seurakunta syntyi ensimmäisenä kristillisenä helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin Jeesuksen seuraajien ylle. Tuolloin hajanaisesta joukosta ihmisiä syntyi Hengessä yksi yhtenäinen Kristuksen seurakunta.

Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Tänäänkin Henki johtaa seurakunnan toteuttamaan Kristuksen lähetyskäskyssä antamaa suurta tehtävää.

Mosaiikki helluntain ihmeestä.

Nykykielellä sanottuna Pyhä Henki antaa seurakunnalle näyn. Se on seurakunnan yhteinen näky, joka ohjaa sitä eteenpäin. Samaan aikaan näky on henkilökohtainen. Näky sytyttää Jeesuksen seuraajat ponnistelemaan itseään suuremman ja arvokkaamman eteen. Kun sydämeesi on laskettu näky, olet valmis uhraamaan elämäsi ja oman mukavuutesi näyn toteutumiseksi. Näky ajaa sinua eteenpäin.

Jos taas näky puuttuu, sen korvaa hengettömät periaatteet ja arvot. Periaatteista on kiva keskustella, koska ne eivät velvoita mihinkään. Jopa hengellisiksi puetut periaatteet voivat olla vain tekosyitä laiminlyödä se, minkä tietää sydämessään oikeaksi. Yhteisen näyn puute johtaa lamaannukseen tai päämäärättömyyteen, kuten sana sanoo:

”Kun ei ole näkyä, kansa villiintyy.” (Snl. 29:18)

Surullisinta on, kun Herran omat kadottavat näkynsä. Sydämeen kirjoitetun näyn korvaa paperille hahmotellut periaatteet ja arvot. On kaksi eri asiaa pitää kiinni periaatteesta tai arvosta kuin ponnistella sydämelle lasketun yhteisen näyn toteutumiseksi.

Raamatussa tutuin kertomus näkynsä hukanneesta miehestä on kertomus profeetta Joonasta. Hän päätti laistaa näyn edessä vastuunsa ja paeta Jumalan kutsua mielestänsä ylevien periaatteiden vuoksi:

”Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut.” (Joona 4:2)

Minullakin voi olla Joonan tavoin ’oikea’ tulkinta Jumalasta, hengellisistä periaatteista tai arvoista, mutta jos sydämen näky puuttuu, muuttuvat ’uljaat’ periaatteet jopa tekosyiksi kieltäytyä tehtävästä. Johtaako minun toimiani Pyhän Hengen sydämeeni laskema näky? Vai luotsaanko itsepäisesti elämääni periaatteiden ’oikeuttaessa’ valitsemani sopivamman suunnan?

Arvioipa itseäsi hengellisesti, että ohjaako elämääsi sydämen näky omistaa elämäsi Herralle vai onko usko Kristukseen surkastunut joukoksi hyviä arvoja ja periaatteita ilman henkilökohtaista sitoutumista niihin?

Pohdittavaa

Elänkö minä Jumalan Hengen antamasta näystä?
Vai ’taivutanko’ Jumalaa palvelemaan omia suunnitelmiani?