Menenpä asiaan kiertäen ketunlenkkiä pidemmän kautta ja aloitan jälleen kerran rakkaan harrastukseni juoksemisen parista. Kevät on aloittavan juoksijan aikaa, mikä on varsin helppo havaita tien päällä myös kaltaiseni pinttyneen elämäntapa juoksijan silmin.

Joka kevät kohtaan saman ilmiön. Huhtikuussa tapaa paljon uusia juoksuharrastuksen aloittajia ja lenkkeilijöitä. Tiellä tulee vastaan paljon kasvoja, joita ei talven pimeällä kohdannut. Kengistä näkee, ettei niillä ole vielä satoja kilometrejä juostu ja muukin varustus on kuluvan kevään muodin mukaista.

Talvella kylmässä tai syksyn sateessa ei näitä lenkkeilijöitä näkynyt, vaikka toki siihenkin aikaan osuu aurinkoisiakin päiviä. Kaltaiselleni elämäntapajuoksijalle jokainen päivä on oma seikkailu ja olosuhteet ja päivän kunto otetaan Luojan kädestä. On päiviä, kun juoksu kulkee, mutta on niitäkin, kun tuntuu, ettei jaksa ensimmäistäkään kilometriä. Nekin ovat juoksupäiviä.

Huhtikuun innostus tuntuu laskevan viimeistään kesäkuussa, kun kohonnut lämpötila tekee juoksemisesta vähän tuskaisempaa. Tällöin monet lopettavat keväällä aloittamansa harrastuksen, mutta elämäntapajuoksija ei hätkähdä. Hän juoksee kesäkuumalla, ukkossateessa, talven pakkasella, pimeässä ja väsyneenä.

Miksi hän juoksee, vaikka toiset osaavat kuoria tästäkin harrastuksesta vain kerman päältä. Ehkä siksi, että elämäntapa juoksija rakastaa juoksemista ja tietää vaivan olevan sen arvoista. Jos olet kunnossa, on juokseminen huomattavasti mukavampaa – etenkin sinä päivänä, kun lähtöviiva kutsuu ja on aika lähteä tekemään jotain sellaista, mihin on motivoitunut ja valmistautunut huolella.

Rakkaudesta lajiin

Juoksija juoksee rakkaudesta lajiin. Jos rakastat sitä, mitä teet, jaksat olla uskollinen asiallesi vaikeinakin aikoina. Jos taas etsit tekemisestä ainoastaan nautintoa, tekeminen lakkaa hyvin pian sen jälkeen, kun välitön ilo ja nautinto erkaantuvat tekemisestä.

Sama analogia pätee uskonelämässä palveluun. Jos palvelun motiivina on rakkaus pelastuksen Herraan Jeesukseen, jaksaa palvelija nähdä vaivaa ihan toisessa määrin kuin sellainen henkilö, jonka ajatus on löytää tekemisen kautta vain hyvää oloa, tarpeellisuuden tunnetta tai elämänsisältöä itselleen. Rakkaus seurakunnan Herraan Kristukseen sen sijaan saa palvelijan jaksamaan silloinkin, kun elämä koulii eikä tekeminen tunnu taivaalliselta.

Kovin usein me tarmoa puhkuen vakuutamme Herralle, miten seuraamme häntä vaikka maailman ääriin ja teemme kaikkemme, jotta vain hänen nimensä kirkastuisi. Ellei sanojen takana ole palava ’rakkaus lajiin’, onnistumme niin kauan, kun aurinko paistaa ja elämä kulkee niin kuin olemme sen itse nuotittaneet. Jos rakkaus ei olekaan meitä eteenpäin vienyt voima, käy äkkiä niin, että ensimmäisenä sadepäivänä toteamme, että eipä se lupaus näitä päiviä koskenut. Ja kas kohta tulee taas päivä, kun ei vain jaksaisi. Ja niin jälleen kerran kerromme Herralle, ettemme ehkä tänäänkään aio olla hänelle uskolliset. Ja näin jatkuu kunnes olemme autuaasti unohtaneet, mihin ryhdyttiin.

Ja mikäkö meidät tähän tuo – ehkä se, että motiivi ja maali oli sittenkin jossain muualla, missä sen piti olla.

Miten tähän on tultu?

Apostoli Pietari oli ennen Jeesuksen vangitsemista ja ristinkuolemaa yksi kovaäänisimmistä Herran puolesta uhoajista. Hän ei jättänyt kenellekään epäselväksi oman tarmonsa ja vahvuutensa innossa, että hän aikoo seurata Jeesusta vaikka kuolemaan asti. Toisin kävi. Pietari kielsi Herransa, mutta päinvastoin kuin Juudas Iskariot, hän sai osakseen armon palata takaisin.

Varsinaista tekstiämme edeltää kertomus Pietarin kalansaaliista Tiberiaanjärvellä, kun ylösnoussut Jeesus ilmestyy seitsemälle opetuslapselle ja neuvoo heille, miten he saavat valtavan kalansaaliin. Tätä seuraa yhteinen ateriointi ja sen jälkeen tullaan tekstiimme, jossa Jeesus kysyy Pietarin rakkautta.

Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun Pietari oli kalastamassa Raamatun lehdillä. Pietari oli ammattikalastaja ja samoista paikoista Jeesus oli Pietarin mukaansa ensimmäiselläkin kertaa kutsunut. Kalastamassahan Pietari ja kaverit olivat silloinkin, kun Jeesus heidät ensimmäisen kerran kohtasi (Matt. 4:18-22). Ja niin Jeesus löysi heidät kalastamasta tälläkin kertaa.

Kertomus Pietarin kalansaaliista ja yhteisestä aterioinnista sen päätteeksi loppuu puhutteleviin sanoihin. Ne ovat samalla tekstin kielellinen silta, jota pitkin kirjoittaja Johannes tuo meidät tekstiimme:

”Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen noustuaan kuolleista. ” (Joh. 21:14)

Ja mikäkö tässä nyt niin puhuttelee? Se, että teksti oikein sormella osoittaa lukua kolme lisäämällä sen eteen kreikan kielen sanan, joka käännetään suomeksi sanalla ’jo’. Ei ollut ensimmäinen eikä edes toinen kerta, vaan oli ”jo kolmas kerta”, kun Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen.

Sana ’jo’ kuin ilkkuen osoittaa sitä, mistä Jeesus Pietarin ja seitsemän seuraajaansa löytää, vaikka hän oli jo kahdesti aiemmin heille ilmestynyt. He olivat kalastamassa. He olivat siis palanneet vanhaan työhönsä, kun eivät oikein tienneet mitä muutakaan nyt tekisivät. Näin pelokkaat ja päämääriltään sekaisin opetuslapset olivat.

Pietari, joka oli vielä kuukausi takaperin uhkunut ja puhkunut voimaa ja tarmoa rakkaan Herransa mission eteen, oli tyynen rauhallisesti unohtanut oman osuutensa missiossa ja palannut takaisin samaan lähtökohtaan, mistä hän oli reilut kolme vuotta aikaisemmin lähtenyt Jeesuksen matkaan.

Ja miksiköhän oli käynyt niin? Ehkä Pietari ajatteli olemansa kelpaamaton Herraa palvelemaan, koska hän oli Herransa kolmasti kieltänyt. Tai voi tietty olla niinkin, ettei Pietari enää osannut nähdä sitä, miten hänen sydämensä asia voisi enää toteutua, vaikka Herra olikin ylösnoussut.

Ja tapahtui aterian jälkeen

Oleellisinta ei ole spekuloida syitä, miksi Pietari oli luovuttanut ja palannut takaisin vanhaan leipätyöhön – oleellisempaa on katsoa sitä, mitä Jeesus ja Pietari kolmannen kohtaamisen aikana puhuvat. Luetaanpa varsinainen tekstimme.

”Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.”
Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.”
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?” , ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani.
Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”” (Joh. 21:15-19)

Tämä on rikas teksti, joka tarjoaa lukijalle useita eri näkökulmia. Tahdon nostaa siitä esiin tällä kertaa palvelun näkökulman. Siirrytään asian ytimeen käymällä sisään keskusteluun muutaman yksityiskohdan kautta.

Lämmittelyä luvulla kolme

Aloitetaan tarkastelu tekstissä esiintyvästä lukuarvosta ’kolme’. Lähtökohta lukuarvon kolme tulkintaan löytyy Pietarin elämän lähimenneisyydestä. Muistanet siis, että Pietari oli kolmesti kieltänyt Herransa, minkä vuoksi Jeesus esittää kysymys rakastamisesta vastaavasti kolmeen kertaan. Yksi kysymys jokaista kieltämistä kohden.

Kolmasti kieltäminen oli jotain sellaista, mitä saattoi pitää varmana ja pysyvänä vakuutuksena. Jos siis joku vahvisti asiansa kolmasti, se ei enää ollut huolimattomuutta. Nyt Jeesus ’purkaa’ Pietarin sydämeltä taakan kieltämisestä. Hän kysyy samoin kolmesti hänen rakkauttaan, jotta Pietari saa tilaisuuden vakuuttaa itselleenkin todella tulleensa takaisin kieltäymyksen tieltä.

Ja tämä oli lisäksi kolmas kerta, kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi opetuslapsille. Hänen ylösnousemuksensa oli täten sekin vahvistettu kolmesti. Nyt viimeistään opetuslasten piti ymmärtää, että Jeesus ei ollut jättänyt heitä.

”Enemmän kuin nämä”

Kolmasti koeteltua siis. Mutta teksti ei päästä lukijaa näin helpolla. Nimittäin tekstin ensimmäiseen kysymykseen liittyy mielenkiintoinen ongelma. Mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa, kun hän kysyy Pietarin rakkautta ensimmäisellä kerralla kirjaimellisesti näin:

”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?”

Nykyinen vuoden 1992 kirkkoraamattu valitsee tulkita tekstin valmiiksi, kun se oikaisee selittäen osittaen jo alkukielen sanan ”nämä”:

”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?”

Tässä kääntäjät ovat valinneet tulkita Jeesuksen sanat suoraan kysymykseksi rakkauden laadusta. Jeesus kysyi Pietarilta, että ajatteliko hän rakastavansa – edeltäneestä kieltämisestä huolimatta – Jeesusta enemmän kuin muut opetuslapset? Itse en suosi tätä käännöstä paitsi kielellisin perustein, en etenkään siksi, että Pietarilla ei olisi ollut eväitä verrata rakkauttaan toisten rakkauteen.

Kysymyksen voi vaihtoehtoisesti kääntää myös siten, että Jeesus kysyy Pietarilta sitä, että rakastaako hän Jeesusta enemmän kuin näitä muita opetuslapsia – ts. seitsemää kalakaveriaan. Tämä on mielestäni lähempänä sitä, mitä itse uskon Jeesuksen kysyvän. Rakastiko Pietari Jeesusta enemmän kuin muita rakkaita ystäviään?

Kolmas käännösvaihtoehto saman suuntainen kuin edellinen. Itse olisin taipuvainen tähän tulkintaan, koska tekstissä käytetty kreikan kielen sana ’τούτων’ (’touton’) eli suomeksi ’nämä’ on kieliopin mukaan suvultaan ’neutri’. Sen voi kääntää suomeksi ’näitä asioita’. Tällä tavoin käännettynä voit ajatella Jeesuksen viitanneen kädellään siinä hetkessä läsnä oleviin esineisiin ja asioihin. Ne saattoivat olla esimerkiksi veneitä, verkkoja ja muita kalastusvälineitä, joita siinä rannalla oli. Tämä olisi kuin suora viittaus Pietarin ’luovutuksen sanoihin’ juuri ennen Jeesuksen kolmatta ilmestymistä:

”Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.” (Joh. 21:3)

Jeesus toisin sanoen kysyi jo kahdesti aikaisemmin ylösnousseen Herran kohdanneelta Pietarilta, että rakastiko hän aivan varmasti enemmän Jeesusta kuin työtä ja elämää kalastajana? Ja rakastiko hän näin ollen enemmän kalakavereitaan kuin Kristusta?

Uskon täten Jeesuksen kysyneen Pietarilta sitä, että ketä hän rakasti kaikkein eniten. Rakastiko hän Herraansa Jeesusta, opetuslapsia vaiko sitten ammattiaan ja kalastamisen taitoa?

”Rakastaa, ei rakasta, rakastaa…”

Kolmeen kysymykseen Pietarin rakkaudesta kätkeytyy toinenkin kielellisesti rikas näkökulma. Kysyessään Pietarilta hänen rakkauttaan Jeesus käyttää sanaa ’αγαπαω’ (’agapao’). Se tarkoittaa ”lempeää, palavaa, laadultaan parasta ja täydellistä rakkautta”. Se on täydellistä tahdonrakkautta, jolla Jumala on sitoutunut rakastamaan ihmistä. Se merkitsee rakkautta, joka ei tarvitse tuekseen ulkoisia olosuhteita. Se on uhrautuvaa ja kaikkensa rakkauden kohteen parhaaksi tekevää rakkautta.

Tämä ’agape’-rakkaus on se rakkaus, mitä Jeesus Pietarilta kysyi. Pietaripa ei kuitenkaan tohdi vastata samalla rakastamista merkitsevällä teon sanalla. Hän valitsee käyttää sanaa ’φιλεω’ (’fileo’), joka puolestaan merkitsee sellaista rakkautta ja kiintymystä, jota ystävät osoittavat toisilleen. Se on kumppanuutta ja ystävyyttä – lujaa sellaista, mutta silti se edustaa eri rakkautta kuin ’agape’.

Jos tekstin kääntäisi näitä sanavalintoja korostaen, se voidaan lukea niin kuin Herra olisi kysynyt Pietarilta, että ”Pietari, rakastatko sinä minua palavasti täydellisellä ja kaikkensa uhraavalla rakkaudella?” Ja tähän Pietari puolestaan vastaa: ”Herra, toki minä pidän sinua rakkaana. Olen kiintynyt sinuun, mutta en tohdi sanoa enempää rakkaudestani.”

Aivan kuin Jeesus kysyisi Pietarilta ’kovan luokan’ rakkautta, mutta kerta toisensa jälkeen hän ’joutuu tyytymään’ vähäisemmän rakkauden vakuutukseen, koska se oli parasta, mihin Pietari ihmisenä kykeni. Tätä Jeesus kysyi kaksi kertaa, kunnes sitten kolmannella kerralla antoi periksi ja kysyi Pietarilta käyttäen Pietarin rakkauden sanaa ’φιλεω’ (’fileo’)

Tätä tulkintaa teksti painottaisi näin vähemmän alkukieliin perehtyneen tulkitsijan näkökulmasta. Samaan tulkintaan on varhaisista kirkkoisistä päätynyt myös Origenes, kuten myös useat 1800-luvun teologit. Kyse voi toki olla kielellisestä tyylikeinostakin. Varhaisista kirkkoisistä Johannes Khrysostomos ja Kyrillos Aleksandrialainen, eivät tehneet eroa sanojen merkityksessä, kuten ei myöskään Augustinus.

On Jeesuksen ja Pietarin käyttämän sanavalinnan merkitysero todellinen tai ei, uskon Jeesuksen toistaneen kysymyksen kolmasti pikemmin kolmenkertaisen kieltämisen kumoamiseksi, jotta Pietari itse saattoi vakuuttua siitä, että hänen rakkautensa tunnustus kumosi aiemman häpeällisen ’erehdyksen’ kieltää kolmesti Herransa.

”Ruoki ja kaitse minun lampaitani”

Joka tapauksessa Pietarin ja Jeesuksen välisessä vuoropuhelussa on kyse Pietarin palaamisesta tunnustavan rakkauden piiriin ja palauttamisesta opetuslasten puhemiehen asemaan.

”Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:32)

Käsillä oleva dialogi oli Pietarin paluun hetki. Se on Jeesuksen kutsu Pietarille palvella häntä ja pitää huolta Herran seurakunnasta. Se on ylipaimenen kutsu ’alipaimenelle’. Se on kutsu kaitsemaan ja palvelemaan Herran laumaa – seurakuntaa.

Jeesus kertoo Pietarille tulevan tehtävän luonteesta vastaamalla aavistuksen erilaisella kehotuksella jokaiseen Pietarin rakkauden tunnustukseen. Jokaisen kerran, kun Pietari vastaa Jeesuksen kysymykseen, Jeesus valtuuttaa Pietarin huolehtimaan laumastaan:

• ”Ruoki minun karitsoitani.”

• ”Kaitse minun lampaitani.”

• ”Ruoki minun lampaitani.”

Pietarin tehtävä oli jakaa Kristuksen evankeliumin ehtymättömästä lähteestä ravintoa uskonelämän alkutaipaleella oleville karitsoille unohtamatta jo kasvaneempien lampaiden erilaista ravinnon tarvetta. Kaitseminen taas tarkoittaa huolehtimista, ohjaamista, puolustamista ja johtamista.

Edellä sanottu on helppo huomata toisistaan eroavaista kehotuksista, mutta vähintään yhtä tärkeätä on noteerata kehotuksessa alati samana pysyvä sana ”minun”. Pietarin paimentama lauma ei ollut Pietarin ’lauma’ sen enempää kuin ’paimen’ Pietarikaan ei ollut lauman omaisuutta. Lampaat ja karitsat kuuluivat Jeesukselle. Ne olivat hänen mukaansa ”minun” lampaita ja karitsoita – Jeesuksen.

Pietari ei kaitsenut omaa laumaa, vaan Herransa laumaa. Pietarin tehtävä ei ollut valita lampaita omaan laumaansa, vaan hän yksinkertaisesti piti huolta laumasta, jonka Herra hänelle oli luottanut. Sekä paimen että lauma kuuluivat samalle omistajalle: Herralle Jeesukselle. Pietari oli vastuussa paimentyöstä Herralle – ei laumalle. Toki lauman parhaaksi Pietari toimi, mutta lampaat eivät olleet Pietarin ’työnantaja’ eikä täten myöskään hänen työnsä arvioitsija. Se oli Jeesuksen paikka.

”Rakastatko sinä minua?”

Pietarin kutsu ei ollut tehdä ’palveluksia’ lampaille ja karitsoille, vaan paimentaa ja ruokkia laumaa vastuussa Herralle Jeesukselle. Hän toteutti lähettäjänsä Kristuksen tahtoa. Siinä missä lauma tahtoi toista kuin ’omistajansa’ Kristus, Pietarin paikka oli seurata Herransa tahtoa.

Tästä järjestyksestä Jeesus muistuttaa erikseen dialogin lopuksi, kun hän asettaa Pietarin tehtäväänsä sanoilla: ”Seuraa minua.” Se oli kutsu entiselle kalastajalle – yksityisyrittäjälle – palvella Herraansa. Toki seuraaminen tarkoitti Pietarin kohdalla Herransa tavoin myös uhrautuvaa elämänasennetta.

Mitä ikinä elämä toi tullessaan, Pietari Herran palvelijana oli seuraava Herransa tahtoa. Hän ei enää menisi vain sinne, minne hän itse tahtoo, vaan hänen on määrä kulkea tietä, jonka Herra on hänelle edeltä katsonut ja valmistanut.

Sama ajatus pätee yhä tänään kaikissa seurakunnan palvelutehtävissä. Me jokainen olemme palvelijoina ensisijaisesti kutsutut seuraamaan Herraa Jeesusta. Jos Pietarin tehtävä olisi ollut jotain muuta kuin seurata Herraansa ja vastata Herransa lauman hyvinvoinnista, Jeesus olisi tässä ’työhaastattelussa’ kysynyt häneltä muutakin kuin rakkautta.

Pietarin tehtävän kannalta oleellisin kysymys oli se, että rakastiko hän Herraansa enemmän kuin mitään muuta. Tästä syystä Jeesus ei kysynyt Pietarilta, että rakastiko Pietari lampaita tai karitsoita. Jeesusta kiinnosti tässä yhteydessä ainoastaan Pietarin rakkaus häneen.

Ensimmäisessä kysymyksessä Jeesus painotti rakkauden kohdetta, kun hän kysyi:

”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?”

Pietarin rakkaus kuului Herralle, mutta rakastiko Pietari häntä enemmän kuin mitään tai ketään muuta? Rakastiko Pietari työtään, kalastamista, toisia opetuslapsia tai lampaita, oli vähäinen seikka sen rinnalla, että rakastiko Pietari Herraa yli kaiken.

Jeesus ei kysynyt Pietarilta rakastiko hän lampaita tai rakastiko hän karitsoita, vaan hän kysyi ”rakastatko sinä minua”? Ketä me rakastamme, hänen tekojaan me teemme ja hänen tahtoaan me noudatamme!

Rakkaus lampaita tai karitsoita kohtaan ei kanna, vaikka se ensin tuntuu oikealta. Mitä paimen tekisi jos kaikki ’rakkaat’ lampaat vaaran uhatessa lähtevät eri suuntaan? Valitseeko hän pelastaa vain ’rakkaimmat’ lampaansa ja uhraa vähemmät rakkaat? Mutta jos hän rakastaa Herraansa, hän tekee kaikkensa lauman pelastamiseksi. Tästä syystä Jeesus ei kysynyt Pietarin rakkautta lampaita kohtaan, vaan hänen jakamatonta rakkautta itseään kohtaan. Se oli ainoa kestävä perusta palvella tinkimättä silloinkin, kun olosuhteet ja lampaat kävivät hankaliksi.

Pietarille esitetty kysymys sinulle

Kun nyt tarkastelet uudemman kerran tekstimme kohtaamista, laitapa itsesi Herran palvelijana Pietarin paikalle. Ja käy itse vastaamaan Jeesuksen esittämiin kysymyksiin.

Ehkä hämmentävintä on todella omistaa se totuus, että tässä ’työhaastattelussa’ Jeesus kysyy sinulta palvelijanaan rakkautta yksin häntä kohtaan. Hän ei kysy sinulta, kuinka paljon sinä rakastat ketäkin tai mitäkin. Hän kysyy sinulta ainoastaan sitä, että rakastatko sinä häntä ”enemmän kuin nämä”? Saako hän sinun jakamattoman rakkautesi?

Tämä on Kristuksen kutsu sinulle elää rakkaudessa häneen ja hänestä. Vain Kristuksen rakkaus kykenee kantamaan sinua Jumalan valtakunnan työssä. Jos sinä et rakasta Herraa yli kaiken, vaan rakkautesi on jakautunut kahtaalle – et ole sovelias ruokkimaan ja kaitsemaan hänen laumansa lampaita ja karitsoita. Kristuksen palvelija sinä kuulut ’lauman’ tavoin hänelle, siksi rakkautesikin kuuluu yksin hänelle.

Sinä päivänä, kun paimen rakastuu laumaansa tai ’ammattiinsa’ enemmän kuin Herraansa Jeesukseen, hänestä on tullut Jeesuksen vertauksen ’paha’ palkkapaimen. Hän ei enää ole valmis antamaan itseään lauman edestä, koska hän ei enää rakasta Herraansa, jolle lauma kuuluu.

Sama koskee jokaista Herran palvelijaa – tehtävään katsomatta. Sinä päivänä, kun palvelijan rakkaus siirtyy sivuun Herrasta, hän ei enää elä ja omistaudu Herran tahdon tekemiselle. Jos siis tahdot olla sovelias Herrasi palvelijana, muista kuka on sinut kutsunut ja ketä sinä rakastat.

Olkoon tämä Jeesuksen Pietarille esittämä yksinkertainen kysymys meille se jokapäiväinen kysymys ’työhaastattelun’ kysymys, jonka me esitämme itsellemme joka aamu, kun käymme Herran laumaa kaitsemaan:

”Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?”

Ei ole kyse rakkaudestasi ihmisiä tai asioita kohtaan. Ei edes ole kysymys siitä kuinka puhdasta sinun rakkautesi on. Hän ei vaadi sinua pusertamaan rakkautta tekemistä tai ihmisiä kohtaan, vaan kysyy ainoastaan rakkauttasi häneen. Jos rakastat Kristusta enemmän kuin mitään muuta, hän kyllä antaa sinulle kaiken sen rakkauden, voiman ja viisauden, mitä sinä tarvitset edelleen palvelutehtävässäsi.

Rakkaus Kristukseen antaa sinulle motiivin ja suunnan. Sinun ei tarvitse hajaantua kahtaalle, koska hän antaa sinulle voiman ja rohkeuden näyttää suuntaa silloin, kun lampaat ja karitsat rynnivät sinne tänne vaatien sinua mukaansa. Jos rakkautesi on hajaantunut lauman lampaisiin, et pysty pitämään suuntaa niiden kaikkien vilistäessä eri suuntaan. Kun sydämesi on kiintynyt turvallisesti Kristukseen ja rakkautesi kuuluu ehdoitta hänelle, on sinulla yksi suunta, yksi Herra ja yksi rakkaus.

Pohdittavaa

Rakastatko sinä Herraa Jeesusta enemmän kuin mitään muuta elämässäsi?