Sapatti päättyi lauantai-iltana, joten ”viikon ensimmäisen päivän koittaessa”, ”auringon noustua sapatin jälkeisenä päivänä” ja ”viikon ensimmäisenä päivänä aamuhämärissä” tarkoittaa sunnuntaiaamua eli ensimmäisen pääsiäispäivän aamua. Tällöin tuli täyteen Jeesuksen ennustuksen ”kolmantena päivänä” niin juutalaisen kuin roomalaisen vuorokausikäsityksen mukaan, vaikka aikaa Jeesuksen kuolemasta ei ollut kulunut vielä edes kahta täyttä vuorokautta.

Naisten seurue saapui varhain aamulla Jeesuksen haudalle, mutta heidän jo tullessaan haudan sinetti oli rikottu ja kivi oli vieritetty pois haudan sisäänkäynnin edestä. Matteuksen evankeliumi kuvaa myös, mitä oli tapahtunut ennen naisten tuloa (Matt. 28:2-4).

Tekstin mukaan naiset, jotka olivat Magdalan Maria, Maria Klopaksen vaimo, Salome, Johanna ja muita nimeltä mainitsemattomia, tapasivat haudalla enkelin (tai Luukkaan mukaan kaksi enkeliä), joka ilmoitti heille Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Johanneksen evankeliumissa mainitaan ainoastaan Magdalan Maria, koska Johanneksen kertomus keskittyy kuvaamaan tarkemmin ensimmäisen haudalla käynnin jälkeisiä tapahtumia, joissa Maria on avainroolissa. Johannes omaan tapaansa täydentää jo tunnettujen evankeliumien kerrontaa ja ohittaa ensimmäisen haudalla käynnin yhden jakeen mittaisella kommentilla.

Ennen Marian ja Jeesuksen kohtaamista haudalla se oli todettu tyhjäksi jo naisten ja kahden apostolin silminnäkijätodistuksena, minkä lisäksi enkeli oli ilmoittanut Jeesuksen ylösnousseen, mutta silti suurin todistus ylösnousemuksesta oli vielä kokematta. Luetaanpa teksti.

”Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ’Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?’ Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ’Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.’
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Maria.’ Maria kääntyi ja sanoi: ’Rabbuuni!’ – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ’Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.’” (Joh. 20:14-17)

Tekstissä Jeesus käyttää sanavalintaa, joka on hämmästyttänyt monia lukijoita. Siinä Jeesus sanoo: ”Älä koske minuun” (Joh. 20:17). Olen toki joskus ihmetellyt Jeesuksen käyttämää sanavalintaa ja usein olen sivuuttanut tapahtuman uhraamatta enempää aikaa tarkempaan tutkimiseen. Nyt pysähdyn tekstin eteen pohtimaan, miksi Jeesus kielsi Mariaa koskemasta häneen.

Lähestymme ’koskemisen ongelmaa’ ensin etsimällä viitemateriaalia muista evankeliumiteksteistä, minkä jälkeen katsomme lyhyesti kuka kertomuksen Maria oli naisiaan. Vasta tämän jälkeen uskaltaudumme tulkitsemaan Johanneksen tekstiä – toivottavasti edeltävän tutkimustyön valaisemina. Aloittakaamme tutkimusmatka.

Oliko Jeesusta lupa koskettaa?

Ymmärtääkseen Jeesuksen kiellon olla koskemasta häneen, tarvitsemme ensiksi vastaukset muutamiin kysymyksiin, joihin vastaukset löytyvät toisaalta evankeliumiteksteistä.

Ensinnä on selvitettävä saiko Jeesusta ollenkaan koskettaa? Vastauksen löytämiseksi ei tarvitse kauaa Raamattua selata. Jeesus eli maanpäällä normaalia ihmiselämää, johon kuului sosiaalinen kanssakäyminen ja kosketus. Hän kosketti ihmisiä ja tuli itse muiden koskettamaksi. Tiedämme hänen koskettaneen sairaita, ottaneen lapsia syliin ja suudelleen tervehdykseksi.

Jeesukseen oli lupa koskea, mutta oliko julkisyntisellä lupa koskettaa häntä? Johanneksen tekstissä mainittu Magdalan Maria on katolisen kirkon perinteessä kantanut julkisyntisen, entisen porton, mainetta, joten voisiko kenties se olla syy, miksi Herra kielsi häntä ’lääppimästä’ itseään? Tämäkään arvaus ei osu oikeaan, koska muistanet kohdan, jossa julkisyntinen nainen pesi kyynelillään Jeesuksen jalat (Luuk. 7:37-38). Eikä Jeesus muutenkaan pelännyt syntisten läheisyyttä (Matt. 9:10-12; Joh. 8:3-11). Jeesus päästi syntisen lähelleen, vaikka monet itsevanhurskaat hurskastelijat tuomitsivat hänet sen tähden.

Voimme edelleen arvuutella, että josko naisella ei ollut lupaa koskea Jeesuksen kaltaiseen hurskaaseen mieheen? Olihan nainen juutalaisessa kulttuurissa alisteisessa asemassa mieheen nähden, ja toisaalta kauniin naisen kosketus saattaa sisältää tahattoman seksuaalisen latauksen. Ehkä ylösnoussut Jeesus pelkäsi lankeavansa himoitsemaan Mariaa, joten hän kielsi tätä koskemasta, ettei hänen sovitustyönsä raukeaisi? – Tähän villiin oletukseen on vastattu jo esimerkissä julkisyntisestä naisesta pesemässä Jeesuksen jalkoja (Luuk. 7:37-38).

Jos taas ajattelet, ettei naisen ja miehen sopinut tällä tavoin tapailla kahden kesken, niin muistutan sinua puolestaan tapaamisesta Sykarin kaivolla (Joh. 4:1-27). Voimme siis todeta, että Marian naiseus ei ollut se este Jeesukseen koskemiselle. Ja toisaalta Matteuksen tradition mukaan emme voi edes varmuudella tietää, että kohtasivatko Maria ja Jeesus kahden vai oliko mukana myös ”se toinen Maria” (Matt. 28:8-9).

Viimeiseksi esitän vielä yhden esitetyn villin olettamuksen, että ongelma liittyi Jeesuksen ylösnousemuksen tilaan ennen taivaiseen astumista. Oliko siis Jeesuksen ylösnousemusruumiissa jotain sellaista, ettei häneen saanut tai voinut koskea? Oliko hän kenties jonkinlainen haamukuva, ettei häneen voinut koskea? Mielenkiintoisia arvailuja, eikö totta? – Ikävä kyllä vikaan menevät nekin, koska Matteus kertoo Jeesuksen sallineen naisten koskettaneen itseään vielä ylösnousemuksen jälkeen:

”Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä.” (Matt. 28:8-9)

Ehkäpä joku miettii vielä mahdollisuutta, että apostoli Johannes myöhäisimpänä evankelistana oikaisee Matteuksen ’epätarkkaa’ kertomusta. Mutta tuskin siitä oli kyse, koska muutama jae tekstikatkelman jälkeen Johannes mainitsee Jeesuksen kehottaneen Tuomasta koskettamaan itseään (Joh. 20:24-28). Eli Johannes ei väitä, etteikö ylösnousseeseen Jeesukseen saanut tai voinut koskea.

Emme löydä periaatteellista syytä, minkä tähden Jeesus kieltää Mariaa koskemasta häneen, joten ehkäpä ratkaisu ongelmaan löytyy Mariasta itsestään?

Kuka oli kertomuksen Maria?

Pohdimme lyhyesti kenestä Mariasta oli kyse. Maria oli Jeesuksen aikaan yleinen naisen nimi. Uudessa testamentissakin esiintyy peräti viisi Mariaa: Jeesuksen äiti, Magdalan Maria, Betanian Maria, Sebedeuksen poikien äiti ja Johannes Markuksen äiti. Tekstissä tapaamme Magdalan Marian (Joh. 20:1,18), joka monesti assosioidaan väärin Jeesuksen jalat voidelleeksi syntiseksi naiseksi (Luuk. 7:36-50) tai Betanian Mariaksi.

Magdalan Marian menneisyydestä tiedämme varmuudella vain sen, että hän oli kotoisin Gennesaretin tasangolta Magdalan kalastajakylästä, ja että hän oli ollut tuntemattoman pituisen ajan seitsemän riivaajan vallassa (Luuk. 8:2) siihen saakka, kun Jeesus oli hänet vapauttanut.

Sittemmin Maria sai etuoikeuden kuulua Jeesuksen lähipiirin. Luukkaan mukaan hän oli yksi vauraista naisista, jotka kulkivat Jeesuksen seurueen mukana ja avustivat häntä ja opetuslapsia taloudellisesti (Luuk. 8:1-3). Tässä on kaikki, mitä Magdalan Mariasta kerrotaan evankeliumeissa ennen pitkäperjantain ja ylösnousemusaamun tapahtumia.

Marian osuus evankeliumien kerronnassa painottuu Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja hänen ylösnousemuksensa aikaan. Voidaan sanoa, että aika pitkäperjantaista ylösnousemuspäivään on Raamatussa pitkälti ’Magdalan Marian historiaa’. Hän oli ’avaintodistaja’.

Maria on esimerkki kestävästä uskollisuudesta ja rakkaudesta. Päinvastoin kuin pelokkaat ja aavistuksen epäuskoiset opetuslapset, Maria rakasti Mestaria horjumatta edes kuoleman edessä. Hän pysyi uskollisena Herralle loppuun saakka (Joh. 19:25; Matt. 27:61; Mark. 15:47; Luuk. 23:55).

Jeesuksen kuolemakaan ei sammuttanut hänen rakkauttaan, sillä jo varhain ylösnousemusaamuna hän lähti yhdessä kaimansa kanssa haudalle tekemään viimeistä palvelusta Mestarille (Mark. 16:1-2; Matt. 28:1). Maria sai etuoikeuden kohdata ylösnousseen Herran ensimmäisenä kaikista (Joh. 20:14,15).

Marian rakkaus Herraan oli ainutlaatuista. Se oli rakkautta, jota edes äärimmäinen epätoivo ei sammuttanut. Ei ole ihme, että harhaoppinen gnostilaistraditio arvosti Marian opetuslapsia korkeammalle. Esimerkiksi apokryfinen Marian evankeliumi (120-180 jKr.) kuvaa hänet Jeesuksen rakastetuksi, joka oli Jeesuksen seuraajista tärkein ja ainut, jolla on ’täydellinen ymmärrys’.

Kristillisessä traditiossa Magdalan Mariaa on pidetty esikuvana katuvasta syntisestä. Tämän roolin hän sai kantaakseen keskiajalla, kun oppineet samaistivat hänet olemattomin perustein Luukkaan evankeliumin Jeesuksen jalat voidelleeksi syntiseen naiseen (Luuk. 7:36-50) ja edelleen Betanian Mariaan (Joh. 11:1-2). Oletus tehtiin siksi, että Jeesuksen jalkojen voitelu tapahtui Galilean alueella, jossa Marian kotikylä Magdala sattui sijaitsemaan!

Ei ole syytä leimata Magdalan Mariaa portoksi tai huonomaineiseksi naiseksi, koska tosiasiallisesti tiedämme hänen menneisyydestään vain sen, että Jeesus vapautti hänet riivaajista ja että hän oli ilmeisen varakas nainen. Syntisen naisen leima sälytettiin hänen ylleen ehkä kirkon vastareaktiona mystikkojen yhtä perättömälle väitteelle, että Maria olisi ollut Jeesuksen rakastaja ja synnyttänyt hänelle lapsen.

Oleellisinta Mariasta on tietää hänen osoittamansa vilpitön ja kestävä rakkaus Jeesukseen ja se, että Jeesus katsoi hyväksi ilmestyä ensimmäisenä juuri hänelle ylösnousemuksen jälkeen. Tuskinpa Maria vain ’sattui’ olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

”Rabbuuni”

Palataan tekstin tapahtumiin. Huomaat, että edellä hankittu tietämys Mariasta selittää osaltaan ongelmaamme, eli Jeesuksen mystisen kiellon koskea häneen. Olemme näet jo poissulkeneet suuren joukon perättömiä oletuksia. Kerrataanpa vielä.

”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”

Tiedämme, ettei ollut periaatteellista syytä, miksi Maria ei saanut koskea Jeesukseen, koska Matteuksen mukaan kummatkin Mariat saivat koskea ylösnousseeseen Herraan (Matt. 28:1,8-9).

Marian rakkauden taas tiedämme olleen ainutlaatuisen syvää ja kestävää verrattuna opetuslapsiin, joista useat peloissaan hylkäsivät Herran jo ennen ristiinnaulitsemista. Marian rakkaus Jeesukseen ei sammunut edes silloin, kun hänen Mestarinsa otettiin häneltä kuolemassa pois. Jeesus kuoli, mutta Marian rakkaus säilyi.

Marian syvä kiintymys Mestariin käy ilmi nimityksestä ”Rabbuuni>”, jota hän käytti ymmärrettyään Jeesuksen elävän. Se merkitsee ”minun Herrani, minun Mestarini”. Jeesus oli Marian ’oma’ rakas Herra, ketä hän oli sitoutunut seuraamaan kaikkialle.

Jeesuksen ilmestyminen Marialle oli enemmän kuin vastaus hänen toiveisiinsa. Vielä äsken Marian rakas Herra oli kuollut, sitten hänen ruumiinsakin oli varastettu häneltä, mutta nyt hän eli. Maailmassa ei tuolla hetkellä ollut mitään, mikä olisi erottanut Marian rakkaasta Herrastaan. Jeesus elää sittenkin!

”Älä koske minuun”

Jeesus käyttää sanaa ’haptomai’ kieltäessään Mariaa koskemasta häneen. Sanaa käytetään evankeliumeissa Jeesuksen parantamisihmeen yhteydessä, kun Jeesus koskee sairasta tai sairaat koskettavat häntä.

Sana käännetään ”koskettaa, koskea”, mutta sille voidaan lukea myös merkitys ”tarrautua, pitää kiinni” sen sukulaissanan ’hapto’ mukaan. Jeesuksen kielto voidaan kääntää myös sanoin ”Älä roiku minussa”, mikä on todennäköisin merkitys tässä yhteydessä.

Näetkö nyt tilanteen eri tavoin? Kun Jeesus kielsi Mariaa, hän ei ollut vain aikeissa koskettaa Jeesusta kuin varmistaakseen näkevänsä oikein, vaan mitä todennäköisemmin Maria oli tarrautunut koko voimallaan Jeesuksen jalkoihin syleillen häntä päästämättä hänestä irti (Matt. 28:8-9).

Marian kiintymyksen ilmauksessa ei ollut mitään tavatonta tai väärää, minkä tähden Jeesus häntä toppuutteli. Jeesuksella ei ollut mitään Marian rakkaudenosoitusta vastaan, mutta nyt Marian oli aika päästää irti Jeesuksesta, koska hänen piti tehdä tärkeämpää. Jeesus ei ylösnoussut ainoastaan Mariaa varten, vaan Marian tavoin myös monet muut kaipasivat tietoa hänen ylösnousemuksestaan. Marian piti nyt kiiruhtaa kertomaan asiasta muille – eikä vähiten toivonsa menettäneille opetuslapsille.

Raamatuntutkija ja teologi Adam Clarke ehdottaa kommentaarissaan, että Jeesuksen sanat Marialle voisi ymmärtää vapaasti käännettynä näin:

”Maria, ethän vietä enempää aikaa nyt luonani. En ole vielä palannut Isän tykö, joten sinulla on vielä mahdollisuus nähdä minut vielä myöhemmin. Rohkaistu, sillä nyt sinun pitäisi mennä kertomaan opetuslapsille, että minä olen ylösnoussut ja jonkin ajan kuluttua nousen ylös keskuudestanne Isän Jumalan luo.” (Adam Clarke)

Jeesus ei torjunut Marian rakkautta tai pyytänyt häntä pysymään loitolla, vaan hän muistutti Mariaa, että nyt ei ollut sopiva hetki viivytellä ja pitää ylösnousemuksen ilosanomaa itsellä, vaan oli aika rientää kertomaan muille siitä suunnattomasta ilosta, jonka todistajaksi Herra oli hänet valinnut. Ja jos jatkat kertomuksen lukemista eteenpäin, tapaat kohta Magdalan Marian toteuttamassa Herran tahtoa niin kuin hän oli tehnyt siitä alkaen, kun oli lähtenyt Jeesuksen matkaan.

Rakkaus kantaa olosuhteiden yli

Tekstimme ei ole pelkkää historiallista kerrontaa Magdalan Marian ja Jeesuksen kohtaamisesta, vaan tekstistä löytyy ulottuvuus omaan aikaamme. Jeesuksen seuraajina voimme ajatella itsemme Marian paikalle ja pohtia, millaisiin ratkaisuihin hänen asemassaan olisimme päätyneet. Olisiko minusta lähtemään varhain ylösnousemusaamuna haudalle vai jäisinkö apostolien kanssa ’punkkaamaan’? Entä miten minä olisin reagoinut odottamattomaan ylösnousemusiloon? Teksti pysäytti minut miettimään kahta asiaa.

Ensinnä Magdalan Marian syvä rakkaus Jeesukseen herätti minut arvioimaan omaa rakkauttani Herraan. Jeesus on täsmälleen sama minulle kuin hän oli Marialle. Samoin Jeesus rakastaa minua samalla rakkaudella kuin hän rakasti Mariaa. Millaista on minun rakkauteni Jeesusta kohtaan?

Jeesus ei edellytä rakkautta vastalahjaksi rakkaudestaan, mutta mistä jäänkään paitsi jos hänen rakkautensa ei saa sijaa minussa! Kun katson Mariaa, voin ihailla millaista elämää rakkaus sytytti hänessä. Se, että hän rakasti Herraa yli kaiken, avasi hänen sydämensä vastaanottamaan Jeesuksen rakkauden.

Minä puolestani suomalaisena jäyhänä miehenä en osaa ilmaista rakkauttani Jeesukseen spontaanisti kuin Maria, mutta uskon, että rakkauteni on kuitenkin olemukseltaan samaa kuin Marialla, vaikka se ilmenee eri tavoin. Mutta se, mikä Marian rakkaudessa Jeesukseen puhuttelee minua, on hänen rakkautensa kestävyys koetuksessa.

Marian rakkaus ei lamaantunut koetuksessa, vaan se kantoi Mariaa eteenpäin olosuhteista yli. Vaikka Jeesus Marian näkökulmasta oli kuollut ja epätoivo oli käsin kosketeltava, rakkaus häntä kohtaan paloi Marian sydämessä ja se sai hänet aamuvarhaisella lähtemään Jeesuksen haudalle tekemään viimeistä palvelusta. Vaikka ulkoinen toivo oli loppunut, rakkaus Jeesukseen paloi Marian sydämessä.

Hänen rakkautensa lujuutta ihastellessa jään miettimään omaa rakkauttani. Kun elämä runtelee, suunnitelmat ja varasuunnitelmat pettävät ja vieläpä pystyttämäni hengelliset merkkipaalutkin kaatuvat, mitä teen? Odottaako kulman takana katkera pettymys tai luopuminen jostain, minkä tiedän sydämessäni oikeaksi? Vai uskallanko jatkaa polkua eteenpäin vain rakkauteni ’riivaamana’ olosuhteista huolimatta niin kuin uskollinen Maria? Annanko rakkauden ohjata toimintaani vai saavatko ulkoiset olosuhteet sittenkin yliotteen minusta?

Ilosanoma kuuluu kaikille

Toiseksi minua puhuttelee Jeesuksen ongelmalliset sanat Marialle. Jeesus ei kieltänyt Marialta läheisyyttään, vaan päinvastoin hän tuli itse Marian luo ja salli syleillä häntä.

Jeesus ei kiellä läheisyyttään myöskään sinulta tai minulta, vaan olemme aina tervetulleet Herran läsnäoloon. Jollekin Herran läsnäolon kokeminen tarkoittaa osallistumista seurakunnan ylitystilaisuuteen, jollekin antoisaa raamattutuntia, joillekin kahdenkeskistä kohtaamista yksinäisyydessä. Toinen kokee yhteyttä Herraan hiljaisuudessa, kun taas joku kokee Herran läheisyyden yhteisen palvonnan keskellä. Mitä ikinä Herran läheisyys sinulle tarkoittaa, hänen sylinsä on aina avoin sinulle.

Vaikka Jumalan läheisyyden kokeminen on uskovan perustarve, se ei ole kaikki, mitä Herra on suunnitellut hänen osalleen. Uskon, että ylösnousseen Herran sanoma meille nykypäivän uskoville, on kutakuinkin sama kuin Marialle. Hän sanoo:

”Rakas lapseni, älä roiku minussa. Minulla on sinulle tärkeä tehtävä. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”

Marian tavoin olemme etuoikeutetut paistatellessamme Herran läsnäolossa. Mutta olisi väärin pitää etuoikeus mustasukkaisesti vain itsellä, kun se on tarkoitettu kaikille halukkaille. Älkäämme omiko Jeesusta itsellemme, vaan kertokaamme ylösnousemuksen ilosanomaa kaikille!

Voit leikkiä ajatuksella, että miten olisi käynyt, jos Magdalan Maria olisi päättänyt pitää Jeesuksen omanaan? Ajattele, jos hän ja opetuslapset eivät olisi jakaneet tietoa Mestarin ylösnousemuksesta kenellekään, vaan he olisivat salanneet sen vain itseään varten. Missä olisi meidän toivomme pelastuksesta tänään? Evankeliumit – jos niitä olisi edes kirjoitettu – kertoisivat Jeesuksen kuolleen ja Marian häpäisseen haudan, koska hänen jälkeen hauta oli tyhjä ja hänkin oli kadonnut teille tuntemattomille. Missä olisi toivo ylösnousemuksesta, jos kukaan ei olisi sitä meille kertonut? Ajatus tuntuu tietty mahdottomalta, mutta onko se sitä?

On sama tilanne, jos minä jätän kertomatta evankeliumin ilouutisen jollekin, joka ei sitä ole vielä kuullut. On väärin kuvitella, että ilosanoman vieminen kuuluu vain jollekin toiselle. Minunkin tehtäväni on lähteä liikkeelle Marian tavoin ja kertoa lähimmilleni Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta ja siitä, mitä se tarkoittaa heidän kannaltaan.

Lopuksi

Vaikka alussa ehkä vielä luulimme, että Jeesuksen sanat ”älä koske minuun” kertovat Magdalan Marian kelpaamattomuudesta, ne puhuvat päinvastoin hänen kelvollisuudestaan. Marian rakkaus oli kestävyydessään esimerkillistä. Hän jos kuka oli oikea henkilö kohtaamaan ensimmäisenä ylösnousseen Jeesuksen, koska me kaikki olemme hänen todistuksensa hedelmää. Jos Maria ei olisi ’päästänyt irti’ ja kiirehtinyt todistamaan ylösnousemuksesta opetuslapsille, tuskin tässä minäkään ylösnousseesta Jeesuksesta kertoisin.

Ja edelleen, jos Herran aikanaan luokseni lähettämä ’Maria’ ei olisi tullut minulle Jeesuksesta todistamaan, en tässä sinulle kirjoittaisi. Täten minä olen Magdalan Marian tavoin edelleen velvoitettu todistamaan omalla elämälläni ylösnousseesta Herrasta.

”Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ’Minä olen nähnyt Herran!’ Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.” (Joh. 20:18)

Maria teki oman osansa. Tänään on minun vuoroni, ehkäpä sinunkin?

Pohdittavaa

Mitä teksti Magdalan Mariasta opettaa minulle?
Minkä tähden Marian piti ’päästää irti’?
Onko Jeesuksella samanlaista tärkeää tehtävää minulle?