Lienet kuullut fraasin ”kyllä maailmaan kirjoja mahtuu” ja ehkä olet itsekin sen joskus tokaissut. Fraasin sanat eivät varsinaisesti tarkoita mitään, mutta sen sanoma on kätketty äänenpainoihin. Merkitys riippuu siitä, kuka sen sanoo, missä tilanteessa ja millä äänensävyllä. Toisen suussa sanoista rakentuu kehotus kirjoittaa tai lukea, kun taas toisella äänenpainolla sanat punovat tuskaisen toteamuksen paljosta kirjojen määrästä.
Lausahdus ”kyllä maailmaan kirjoja mahtuu” kertoo enemmän sanojan omasta innostuksesta tai sen puutteesta kuin kirjoista itsestään. Se on joko täynnä innostusta tai merkki kyllästymisestä.
Millä äänenpainolla sinä fraasin sanoisit, kun nyt kerron sinulle, että Jumala kirjoittaa hänkin kahta kirjaa? Innostaako vai tuskastuttaako? Herra nimittäin kirjoittaa kahta kirjaa ainakin kuningas Daavidin psalmin 19 mukaan. Ensiksi mainittua kirjaa Herra kirjoittaa tänäänkin luvun matkan, kun taas jälkimmäinen on ollut valmis jo hyvän aikaa.
Kahta kirjaa hän kirjoittaa…
Ensimmäinen psalmin esittelemä kirja olkoon nimeltään ”Luomisen kirja” tai ”Jumalan voiman kirja”, koska siinä Herra puhuu luomakunnan Luojan kielellä (Ps. 19:2-7). Se on kirja, jota Herra kirjoittaa taas tänään luvun verran eteenpäin. Jokaiseen lukuun on kirjoitettu yhden päivän ja yön matka. Kirjaan on pantu Jumalan töiden voima ja jatkuvuus. Siihen on taiten kirjoitettu Jumalan luova ja kaiken kaitseva suuruus.
Psalmin toinen osa kertoo sekin kirjasta (Ps. 19:8-12). Se olkoon nimeltään ”Kirjoitusten kirja”, jonka tunnemme myös nimellä Raamattu. Se on Jumalan Sana, ilmoitus ja erityisen tahdon kirja. Siinä hän neuvoo ihmiselle tien hänen kirkkauteensa ja tahtonsa tuntemiseen.
Kummatkin Jumalan kirjat kertovat hänestä itsestään ja hänen tahdostaan ihmistä ja luomakuntaa kohtaan. Yhdessä nämä kaksi kirjaa ovat yksi kokonaisuus. Jos toinen jää lukematta, ei toinenkaan avaudu koko kirkkaudessa.
Jos jätät ”Jumalan voiman kirjan” lukematta, et tunne Luojasi suuruutta ja mahdollisuuksia, vaikka ”kirjoitukset” olisivat alati avoinna edessäsi. On vaara, että tunnet ”kirjoituksista” vain kirjaimen, mutta et tunne Jumalan voimaa – etkä sen vuoksi ehkä uskalla ojentautua lupausten varaan.
Jos taas luet pelkkää ”Luomisen kirjaa” mutta jätät ”Kirjoitusten kirjan” pölyttymään, voi olla, että koet kyllä vavistuksen Jumalan suuruuden edessä, mutta et opi koskaan tuntemaan häntä omana Taivaallisena Isänäsi. Näet suuruuden, mutta et näe itseäsi hänen silmäteränään. Ilman kirjoituksia Herra jää etäiseksi, koska et opi tuntemaan hänen hyvää tahtoa sinua kohtaan.
Jumalan tuntemisen tiellä me kaikki tarvitsemme kumpaakin Daavidin mainitsemaa kirjaa. Myös Herra Jeesus neuvoi seuraajiaan opiskelemaan ja tuntemaan kummatkin kirjat: ”Jumalan voiman” ja ”kirjoitukset”. Joka ei niitä tunne on aina vaarassa eksyä (Matt. 22:29; Mark. 12.24).
Kun opit tuntemaan ”Jumalan voiman” ja ”kirjoitukset” yhdessä – yhtenä elämää kantavana eepoksena, sinun ei tarvitse etsiä elämän punaista lankaa ihmisviisaudesta tai jumalattomuudesta, koska elävä Jumala puhuu elämässäsi omaa kieltään niin kovaa ja selvästi.
Kuningas Daavid oli oppinut tuntemaan Jumalan lukemalla näitä kahta kirjaa. Hän oppi tuntemaan Jumalan voiman, hänen läsnäolonsa, mutta myös armon ja vapauden elää Jumalan voimassa ja totuudessa. Herran tunteminen teki hänestä vapaan. Hän oli vapaa ihmisten odotusten ja jumalattomien pyrkimysten edessä. Samoin hän oli vapaa Herransa Jumalan edessä, minkä vuoksi hän uskalsi lähestyä Kaikkivaltiasta elävää Jumalaa jopa silloin, kun hän oli itse erehtynyt:
”Kuka ymmärtää erehdykset? Puhdista minut salaisista synneistä. Varjele palvelijasi myös julkeilta ihmisiltä, älkööt he hallitko minua. Silloin olen nuhteeton ja paljosta synnistä puhdas. Kelvatkoot suuni sanat ja sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.” (Ps. 19:13-15)
Tunnetko sinä Jumalan voiman, että uskallat elää vapaudessa ihmisten jumalattomuudesta ja odotuksista? Entä tunnetko Jumalan kirjoitukset, että uskallat lähestyä elävää Jumalaa rakkaana Isänä myös silloin kun olet elämäsi kirjaan erehtynyt kirjoittamaan sivun, jonka tahtoisit pyyhkiä pois?
Ajattelepa vielä Jumalan kirjoittamaa kahta kirjaa ja pohdi niiden yhteisen ilmoituksen arvoa elämässäsi. Mikä olisi sanojesi äänenpaino, jos kommentoisit niitä fraasilla ”kyllä maailmaan kirjoja mahtuu”?
Pohdittavaa
Miltä kuulostaa fraasi ”kyllä maailmaan kirjoja mahtuu” jos puhe on Raamatusta?