Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2024

Armahda minua!

Paljon puhutaan armosta,mutta ikävä kyllä emme jaloista puheista huolimatta ole aina toisiamme kohtaan niin armollisia kuin voisimme olla. Sana ’armo’ on silti vakiinnuttanut paikkansa kielenkäytössämme, eikä syyttä, onhan se keskeinen termi kristinuskossa.

Armo näkyy elämää kuljettavana voimana. Se on enemmän kuin sanoja. (Image by Karen .t from Pixabay)

Se on joko ensimmäinen tai toinen sana, joka tulee mieleen, kun pitää luonnehtia uskomme ydintä muutamalla sanalla: armo ja rakkaus. Vaatii paljon enemmän uskoa saaneensa anteeksi kuin se, että Jumala on oikeudenmukainen.

Ikävä kyllä armo on joutunut inflaation hampaisiin ja menettänyt arvoaan. Jumalan armo on toki vakio eikä sen arvo putoa, joskin sitä ei voi edes mitata, koska se on ääretön. Armon inflaatio johtuu enemmänkin siitä, miten armo esiintyy meidän Jumalan …

Lisää...

Sanan tekijät

Joskus sanonnat jäävät mieleen kertakuulemalta. Ehkä ne vain ovat sopineet elämäntilanteeseen niin, että tilanne sellaisenaan on luonut vahvan viitekehyksen aivoille sijoittaa sanonta jonnekin helposti saataville.

Pyhä Ignatius (maalaus vuodelta 1622, Domenichino)

Yksi tällainen mieleen painunut ajatus oli, kun taannoin kuuntelin opetusta, jossa käytiin läpi vuorisaarnan autuaaksijulistusta. Puhuja oli isä Thomas Keating. Hän opetti autuaaksijulistuksesta kontemplaation tienä. Kontemplaatio merkitsee tässä syvällisesti keskittyvää, usein hiljaista mietiskelyä ja rukousta.

Kuin ohimennen sivulauseessa Keating viittasi, että on kaksi täysin eri asiaa olla ’rauhantekijä’ tai ’rauhanpuhuja’. Tällä hän viittasi siihen, että rauhasta puhujia aina riittää, mutta he eivät ole valmiit uhrautumaan itse rauhan tähden. He puhuvat rauhasta ja vaativat toisia tekemään sen. Heille rauha on jotain, mitä heillä mielestään on, mutta eivät ole valmiit jakamaan …

Lisää...

Outojen oppien tuulissa

Aika ajoin opintuulet puhaltavat eri suunnista seurakunnissa. Joskus voidaan puhua jopa pienistä pyörremyrskyistä.

Jeesus ei puheitaan kirjoittanut, mutta tässä kuvassa näkyy oivasti niin kirjain, sana kuin lihaksi tullut sana. (Image by Karen .t from Pixabay)

Tavallisesti on toki kyse vain erilaisista korostuksista ja vivahde-eroista opinkappaleiden tulkinnassa. On mielenkiintoista seurata, miten seurakuntalaiset käsittelevät uusia opetuksia ja ilmiöitä.

Osa ottaa uuden iloiten vastaan torjuen jyrkästi perinteisen tulkinnan, toiset taas kumoavat jyrkästi uuden näkökulman perustellen sitä perinteisen näkemyksen argumentein tai vetoamalla perinteisiin. On tietty heitäkin, jotka muodostavat asiasta oman kantansa kuulumatta uuden tai vanhan käsityksen kiihkeisiin puolustajiin. Sitten on suuri joukko niitä, jotka jättäytyvät syystä tai toisesta keskustelun ulkopuolelle. Usein on näet niin, että aina pienet opilliset ’taistot’, jostain yksityiskohdasta eivät kiinnosta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Odotus, odotuksia, mitä odotan?

Kristillisessä ajattelussa odotus on varsin keskeinen teema. Ajatellaan vaikkapa Jeesuksen vertausta kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Siinä odottamisen teema näyttäytyy monin tavoin.

Iloa ja tuskaa. (Image by abudrian from Pixabay)

Toisaalta morsiusneitojen oli määrä odottaa sulhasen tuloa, mihin liittyi toisaalta varmuus hetken koittamisesta, mutta samaan aikaan he elivät epävarmuudessa tapahtuman ajankohdasta.

Teksti kertoo myös siitä, että odottaminen ei välttämättä ole tuntien tai minuuttien laskemista, vaan odotuksessa eletään normaalia elämää samalla toki varautuen siihen, että ennalta tuntemattomaan aikaan kaikki nyt käsillä oleva muuttuu.

Ajan voi siis käyttää monella tavalla. Tässä mielessä vertauskuva sopii myös ihmiselämään. Tässä me kuljemme ’odotuksessa’, kunnes koittaa hetki, kun kaikki tämä jää ja kaikki on toisin. Terve odotus täten opettaa ihmistä olemaan kiinnittymättä liiaksi nykytilaan, ettei luopumisen …

Lisää...

Rovot rivissä

Mietipä kulunutta vuotta ja muistele monestiko annoit omista varoistasi toiselle. Luonnollisesti muistamme rakkaitamme lahjalla jouluna, syntymäpäivinä, nimipäivinä ja muina merkkipäivinä.

Annan omastani – vähästä vai liiasta… (Image by Frantisek Krejci from Pixabay)

Edelleen vähäiset ropomme ovat tervetulleita lukuisiin eri keräyksiin. Vielä, kun muistat Jeesuksen ennustuksen ”köyhät teillä on luonanne aina…” (Matt. 26:11a), lienet kanssani samaa mieltä, jos väitän että jokaiselle ansaitsemallesi sentille löytyy varmasti jokin akuutti tarve jo kotimaastamme ulkomaista nyt puhumattakaan. Ja tottahan hyvän kristityn ’täytyy’ jumalanpalveluksessakin vielä muutama ropo kolehtihaaviin luovuttaa joko käteisellä, kortilla tai Mobilepaylla. Onhan sentään kyse kiitoslahjan antamisesta Herralle, joka on siunannut meitä kaikella, mitä omistamme. Kyllähän Herra nyt muutaman euron on ansainnut palveluillaan…

Monenlaisia antajia

Markuksen evankeliumin kertomus lesken …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Kutsutut

Tänään luemme kappaleen matkaa tekstiä vähemmän tunnetusta Aamoksen kirjasta Vanhan testamentin puolelta. Aamos lukeutuu niin kutsuttuihin pieniin profeettoihin, mikä ei viittaa kirjan arvoon vaan sen kuulumista pienten profeettojen kääröön ja ehkä myös kirjan lyhyempään mittaan.

Profeetta Aamos (Gustave Doré – Doré’s English Bible, Public Domain)

Siteeraan kirjan loppupuolelta seitsemännen luvun puolivälistä Aamoksen ja ylipappi Amasjan keskustelua. Amasja oli virassa oleva ylipappi, joka palveli pohjoisen valtakunnan pyhäkössä. Hänen asemansa oli vahvistettu niin temppelilaitoksen kuin kuninkaan hovin näkökulmasta.

”Aamokselle Amasja sanoi: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!”
” (Aam. 7:12-13)

Profeetta Amos törmäsi voimakkaaseen vastustukseen yrittäessään toteuttaa Jumalan hänelle antamaa tehtävää: julistaa Jumalan sanaa …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Luodut yhteyteen

Perjantaina (4.10.) vietettiin Franciscus Assisilaisen muistopäivää. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten nimellään kulkevasta rukouksesta, joka alkaa ”Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale…” Jos Franciscus Assisilaista pitäisi yhdellä sanalla luonnehtia, tuo sana olisi ’nöyrä’. Nöyryydessä hän sai armon kasvaa Kristuksen kaltaisuuteen, mihin meidät kaikki on kutsuttu kasvamaan.

Jusepe de Ribera: Pyhä Franciscus Assisilainen. 1642.

Rikkaasta perheestä lähtöisin ollut Franciscus pukeutui räsyihin, rakasti köyhiä ja avasi ovensa spitaalisille. Hän eli palvelemalla, auttamalla ja parantamalla rikkinäistä maailmaa. Hän ei elänyt itselleen, vaan hän vaali yhteyttä Jumalan ja luotujen välillä. Muista tämä, kun jatkamme eteenpäin.

Tämä tarve ei ole poistunut meidänkään ajastamme. Etsimme yhä yhteyttä ja myös sairaat ja köyhät ovat keskuudessamme. Kuin tätä alleviivaten pyhiinvaeltajat yhä täyttävät Assisin kadut vieraillessaan pyhimyksen haudalla. …

Lisää...