Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2023

Elänkö uskottavasti?

Teksti kertoo Lootista, Aabrahamin veljenpojasta. Tutkimme hänen elämänsä valintoja Uuden- ja Vanhan testamentin valossa.

Tämäkö on sitä kaupungin loistoa? :-)Kuva erämaasta Israelista. (Kuva Gidon Pico Pixabaystä)

”’Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen tätä kaupunkia vastaan, että hän on lähettänyt meidät hävittämään sen.” Niin Loot lähti puhumaan miehille, jotka olivat kihlanneet hänen tyttärensä, ja sanoi: ”Pian pois täältä, pitäkää kiirettä! Herra hävittää tämän kaupungin!” Mutta he vain naureskelivat hänen puheilleen. Kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: ”Lähde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tytärtäsi, jotka ovat täällä, muuten saat surmasi tämän kaupungin syntitaakan tähden!”’ (1. Moos. 19:11-13,)

Loot lähti yhdessä Aabrahamin kanssa Harranista Kanaanin maahan, mutta laiduntilan puutteen vuoksi Aabraham ja Loot päättivät kumpikin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Valoa ja suolaa

Siteeraan tähän vanhempaa tekstiäni vuosituhannen vaihteesta. Se sopii juhannuksen jälkeen hyvin valon ja ehkä suolan puolesta tuon grillaamisenkin teemaan myös :-)

Suolaa… (Kuva Bruno Pixabaystä)

Jos kirjoittaisin tämän tekstin tänään kokonaan alusta alkean, ehkä jotain sanoisin toisin ja jotain laajemmin, mutta näin menneen ajatuksia peilaten huomaan, että näin ’mennyt minä’ voi opettaa minua tänään.

Pian toisen vuosituhannen taitteen jälkeen (1000 – 1200 jKr) Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan tienoilla joukko ’pyhiä miehiä’ luuli keksineensä ratkaisun jo vuosisatoja kristittyjä vaivanneeseen ongelmaan – nimittäin kiusauksen ja lankeemuksen ongelmaan. Nämä ’pyhät’ miehet nimittäin vetäytyivät erilleen muusta yhteiskunnasta luullen, että he eivät olisi kiusattuja yksinäisyydessä. Jotkut heistä muuttivat asumaan luoliin, toiset asuivat majoissa, joita olivat rakentaneet puihin. Jotkut jopa kaivautuivat hiekkaan, toiset vetäytyivät korkeiden tolppien …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Ja kaikki kukoistavat aikansa

Juhannuksen aikaan kesän kukkaloisto niityillä on mitä kaunein. Voisi sanoa, että luonto antaa parastaan ja ihmisen silmä saa nauttia elämän kauneudesta. Kaikki tuo kauneus on Luojamme suuruutta.

Juhannuksen kukkaloistoa! (Kuva goranberggrentelia Pixabaystä)

Nauttikaamme nyt, kun kaikki kauneus on tässä käsillä. Ehkä syksyllä on jo toisin, mutta edes tietoisuus siitä ei vähennä loistoa, joka avautuu ympärillemme juuri nyt. Luepa seuraava psalmin teksti, joka voisi olla tämän kesän kukkaniityllä kirjoitettu.

”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat …

Lisää...

Muukalaisia erämaassa

Kuulostavatko seuraavat lausahdukset tutuilta: ”Minulla on uskonelämässäni meneillään erämaavaihe.” tai ”Tunnen olevani kuin Mooses erämaassa; on niin yksinäistä ja hengellisesti kuivaa…”? Näitä monet itseään uskovaksi kutsuvat – minä mukaan lukien – olemme viljelleet jossain elämän vaiheessa. Surullista, miten sokea ihminen voi ollakaan!

Yhdenlaista erämaata tämäkin kuva Negevin autiomaasta. (Image by Jim Black from Pixabay)

Mooseksen elämän toista 40-vuotista jaksoa kuulee nimitettävän hänen ’erämaavaiheekseen’, jota joskus verrataan myös Israelin epäuskon 40-vuotiseen ’sakkokierrokseen’ Siinain erämaassa sekä Jeesuksen 40 päivää kestäneeseen aikaan Saatanan kiusattavana erämaassa.

Mielikuva Mooseksen erämaa-ajasta on usein värittynyt. Erämaa muuttuu mielikuvissa autiomaaksi – yksinäisyyden ja kuivuuden vertauskuvaksi. Moni raamatunlukija kuvittelee Mooseksen kaitseneen lampaita yksinäisyydessä ja tokaisseen päivän aikana korkeintaan sanan tai kaksi lampaille. Mutta mitä …

Lisää...

Kasvua hänessä

Aloitetaan ensin tutulla kohtauksella Gennesaretin järvellä.

Pyhä Pietari avaimineen… (Image by Haide from Pixabay)

Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ’Opettaja, etkö näe, me hukumme!’ Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ’Vaikene, ole hiljaa!’ Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: ’Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?’ (Mark. 4:37-40)

Seuraavassa tekstissä apostoli Pietari odottaa tuomiotaan vangittuna:

Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Jos joku teistä…

Aiheemme on tälläkin kertaa rukous. Se on aihe, jota kaikki pitävät tärkeänä, mutta samalla monet meistä joutuvat tunnustamaan heikkoutensa rukoilijoina. Toisaalta jos ihminen ei olisi heikko omassa voimassaan, niin saattaisipa rukoukset jäädä vieläkin harvemmiksi.

Rukous on Jumalan suuri ihme. (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

Tuntuu siltä, että hyvästä yrityksestä huolimatta rukouksessa vietetty aika jää joko lyhyeksi tai huokaustemme sinnikkyydessä olisi edelleen parantamisen varaa.

Seuraavassa tutustumme esirukoukseen ja muutamiin sitä sivuavaan ongelmaan Jaakobin kirjeen tekstin johdattelemina. Teksti on todennäköisesti entuudestaan monelle tuttu, koska sitä siteerataan monesti saarnoissa, rukouskokouksissa ja laulunsanoissa.

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä …

Lisää...

Rukouksen ytimessä

Näin viikon lopulla ajattelin jakaa muutaman ajatuksen rukouksesta. En usko, että sanon mitään varsinaisesti uutta. Sanailen ajatuksia lähinnä itselleni muistutukseksi rukouksen käytännön olemuksesta.

Tämä kuva synnyttää meissä mielikuvan rukouksesta, vaikka rukous voi tapahtua meissä jatkuvasti myös arjen askareissa. (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Rukous on jokapäiväistä – siis arkista, mutta silti samaan aikaan pyhää – eli Jumalalle erotettua. Siinä on järjenvastaisuus, että ymmärrämme Jumalan kohtaamisen erityiseksi ja pyhäksi, mitä se onkin, mutta samaan aikaan Jumalan kohtaamisen tulee olla arkisista arkisinta siinä, että kohtaaminen kattaa koko elämämme ja sen kaikki hetket. Se on kuin eläisit kuninkaan hovissa. Olet jatkuvasti läsnä ja vuorovaikutuksessa, mutta silti olet yhteydessä pyhään ja Kaikkivaltiaaseen, mikä tekee tilanteesta juhlaakin arvokkaamman.

Ehkä suurin mysteeri meille on se, että Jumala …

Lisää...