Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2022

Ihmisten asein?

Alkuperäinen ajatus oli kirjoittaa vain muutamalla sanalla siunatut uudenvuoden toivotukset ja viettää pientä hengähdystaukoa ennen siunatun Jumalan armonvuoden 2023 alkua.

Vuoteen 2023 (Kuva Ulrike Mai Pixabaystä)

Tässä suunnitelmassa toki pysyn, mutta jaan kuitenkin evääksi ajatuksen, joka Raamatusta nousi, kun tutkin sitä tuossa omaksi ilokseni. Tässä tuo teksti:

Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi.(2. Kor. 10:3-6)

Katsaus kuluneeseen

Vuoden 2022 alussa otsikoita vielä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Aatteen paloa vai Stefanos-elämää?

Olen kirjoittanut vuosien varrella ison joukon uuttavuotta ja joulua käsitteleviä tekstejä, mutta huomattavasti vähemmän tapaninpäivän sanomaa on tullut käsiteltyä.


Pyhä Stefanos Carlo Crivellin maalauksessa vuodelta 1476 (Wikipedia)

Tahallaan en ole tapaninpäivää poissulkenut teksteistäni. Syynä lienee se, että yleensä olen pappina ollut jouluaaton ja -päivät kirkossa ja tapaninpäivä on ollut ensimmäinen ’vapaa’. Laiminlyönnin syy on siis vain tapaninpäivän sijoittuminen joulun ja uudenvuoden väliin.

Tämänkertainen Apostolien tekojen teksti (Ap. t. 6:8-15; Ap. t. 7:1-2a, 54-60a) tekee onnellisen poikkeuksen, sillä se käsittelee Stefanoksen marttyyrikuolemaa.

Muutama sana tapaninpäivästä

Ennen varsinaiseen marttyyriutta käsittelevään tekstiin siirtymistä kommentoin vielä muutamalla sanalla tapaninpäivän perinnettä. Alun pitäen useat pakanalliset valon ja hedelmällisyyden juhlat, kuten saturnaalit ja pohjoismainen jule sijoittuivat talvipäivänseisauksen aikaan. Kristillinen joulunaika sijoitettiin tietoisesti samalle paikalle …

Lisää...

Kanssasi, Herra

Tarina kertoo puutarhurista, joka oli muuttanut umpeen kasvaneen tontin kauniiksi puutarhaksi. Hän näytti ystävälleen, mitä hän oli saanut aikaan. He kiersivät tonttia ja lähes jokaisen istutuksen kohdalla puutarhuri osoitti kukkaloistoa ja sanoi: ”Katso, mitä minä tein täällä.

Puutarhan kauneutta tässäkin (Kuva Demiahl Pixabaystä)

Aikansa kuljettuaan puutarhassa hänen ystävänsä korjasi hänen sanomistaan: ”Tarkoitat toki sanoa, että ’Katso, mitä Jumala ja minä teimme täällä’. ” Puutarhuri vastasi leppoisasti hymyillen: ”Taidat olla oikeassa. Mutta sinun olisi pitänyt nähdä, missä kunnossa tämä tontti oli, kun Hän hoiti sitä yksin.

Naureskelemme puutarhurin vastaukselle, mutta jos sitä miettii vähän tarkemmin, se kertoo ihmeellisen hengellisen totuuden: me olemme Jumalan työtovereita. Tämä pätee kaikilla elämänalueilla.

Kyse ei ole siitä, etteikö …

Lisää...

Ken lahjan saa?

Jouluna lapset kysyvät kilvan toisiltaan ”Ken lahjan saa?” Toisissa kodeissa paketit on koottu joulukuusen alle odottamaan avaamista myöhemmin illalla, kun taas toisenlaisessa jouluperinteessä joulupukki tuo lahjat yöllä takan reunalle ripustettuihin sukkiin, josta lapset ne aamulla löytävät. Ja toki monissa suomalaisissa kodeissa joulupukki tulee jouluaattona kyläilemään ja jakamaan lahjat lapsille.

Lahjoja, lahjoja… (Kuva Monika Pixabaystä)

Kysymys ”Ken lahjan saa?” on viipynyt lasten ja aikuisten huulilla jo ennen joulupukkia. Nimittäin joululahjaperinne on vanhempi kuin joulupukki. Esimerkiksi antiikin Roomassa lapsille jaettiin lahjoja joulukuun puolivälissä vietetyn Saturnalia-juhlan yhteydessä. Tapoihin kuului myös antaa lahjoja ystäville. Näin ovat tehneet myös muinaiset suomalaiset, jotka vaihtoivat keskenään lahjoja ja hyvän alkavan vuoden toivotuksia viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa. Tapa on siirtynyt sellaisenaan nykyiseen joulunviettoon. …

Lisää...

Hiljentykäämme rukoukseen

Joulun aikaan puhutaan pysähtymisestä ja hiljentymisestä, mikä tietty tarkoittaa vähän eri asioita riippuen sanojasta ja tilanteesta, missä näitä sanoja viljellään.

HIljennyn rukoukseen. (Kuva Ri Butov Pixabaystä)

Menneinä vuosina joulu on edustanut minullekin pysähtymistä hiljentymiseen. Väliin mahtuu lukuisia vuosia, kun joulu on ollut vuoden kiireisintä aikaa lähinnä papin työn näkökulmasta. Hiljentymisen aika on ollut sitten joulunpyhien jälkeen. Tosin hiljentymistä jumalan eteen on jumalanpalvelus tai messu totta kai, mutta ymmärtänet minkä kaltaiseen hiljentymiseen tässä viittaan.

Nykyään joulu ei ole minulle erityistä hiljentymisen aikaa. Ja miksikö niin? Onko minusta tullut pakana? – Ei, uskon päinvastoin kasvaneeni uskossa sen syvempään merkitykseen päivittäisessä elämässäni. Kun sanon, ettei joulu ole erityistä hiljentymisen aikaa, painotan sanaa ”erityistä”.

Minä olen näet oppinut, että ”joulu voi olla …

Lisää...

Olkaa kärsivälliset

Kolmannen adventin teksteistä Jaakobin kirjeen näkökulma Herran tulemisen odottamiseen puhuu kärsivällisyydestä. Teksti sopii varsin hyvin meillä tämän ajan kärsimättömille ihmisille. Käydään sisään tekstiin kirjailija Leo Tolstoin johdattamana.

Kolmannen adventin kynttilä kärsivällisyydestä. (Kuva Myriams-Fotos Pixabaystä)

Leo Tolstoi (1828-1910) on yksi venäläisen kirjallisuuden tunnetuimmista vaikuttajista. Kuka nyt ei tuntisi nimeltä hänen suurteoksiaan, kuten Anna Karenina sekä Sota ja rauha. Etenkin jälkimmäinen historiallinen puolitoista tuhat sivuinen suurteos satoine henkilöhahmoineen kuuluu ehdottomasti maailmankirjallisuuden eliittiin.

Vaikka monen mielestä pelkästään jo tekona Sota ja rauha -teoksen lukeminen sopii esimerkiksi teemaan kärsivällisyydestä, valitsin esimerkin toisaalta Tolstoin tuotannosta. Tolstoi puki ajatuksiaan myös lyhyempään muotoon eli aforismeiksi. Kärsivällisyyden hyveestä hän kirjoittaa näin:

Kaikkein voimakkaimmat soturit ovat kärsivällisyys ja aika.

Kärsivällisyys ja aika kulkevat käsi kädessä. Ilman …

Lisää...

Silloin, kun sitä tarvitsemme

Adventin aika saa joulun pyhät jo siintämään mielissämme. On kuin olisi noussut matkalla mäen tai vuoren päälle ja nostaa sieltä katseen horisonttiin.

Tässä, mitä tarvitsemme. (Kuva Schwester M. Jutta Pixabaystä)

Siellä horisontin matkan päässä siintää päämäärä. Näkymä on lupaus pian koittavasta levosta, mutta samalla eteen avautuvat metsä- ja peltomaisemat muistuttavat, että silti vielä on matkaa jäljellä.

Samoin arjen matka adventtiin kulkee vielä monien mutkien ja arjen askareiden läpi. Arki pitää meitä otteessaan aivan joulun koittoon asti. Elämä vaatii milloin mitäkin. Jokaiselle päivälle riittävät pienet ilot ja murheet, ehkä joitain isompiakin. Onneksi Taivaallinen Isä kuulee rukoukset arkisina matkapäivänäkin.

Tästä myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä. Hän sanoo, että ylipappimme Jeesus on läsnä matkallamme. Jeesus tuntee elämän kolhut ja tuntee meidän itse …

Lisää...