Yksi kristillisen vaelluksen karikoista piilee monesti siinä, että elämän vahvoina hetkinä otamme mieluusti kunnian itsellemme siitä, mitä Jumala tekee elämässämme. Uskomme ja luotamme omiin kykyihin sen sijaan, että tunnustamme siunauksen elämäämme tulevan siitä, että Jumalan siunaava käsi lepää yllämme.
Taipumus omavoimaisuuteen ei ole vain yksittäisten ihmisten ongelma. Oman osaamisen vauhtisokeus voi vaivata niin yhteisöä kuin valtakuntaa. Tästä asiasta Vanhan testamentin profeetta joutuikin aikanaan muistuttamaan yhtä hänen aikansa suurvalloista:
”Mahtaileeko kirves hakkaajaa vastaan, tai isotteleeko saha sahaajaa vastaan? Ikään kuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva nostaisi ilmaan hänet, joka ei ole puuta!” (Jes. 10:15)
Mahtaileeko kirves…
Tekstissä profeetta Jesaja muistuttaa Assyrian kansaa, joka eli mahtinsa huipulla siitä, kenelle kunnia heidän ylivertaisuudestaan kuului. Assyrian valtakunta oli varsin heikko aina siihen saakka, kunnes …
Lisää...