Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2016

Joulun lahja: kala vai onki?

Joulu kuulostaa yhä useamman korvaan kaupalliselta kulutusjuhlalta. Joulu ei toki ole ainoa juhla, joka on jäänyt kaupallisten tiedotteiden ja kulutushysterian jalkoihin. Aggressiivinen mainonta toki vyöryy ylitsemme juhlien välissäkin, mutta toki joulunaika joulumyynteineen ja välipäivien alennusmyynteineen on kyllästetty myymisellä.

Kulutushysteria on kietoutunut käsitteen ’lahja’ ympärille. Kaupathan tahtovat vain tehdä kuluttajan elämästä helpompaa tarjoamalla erilaisia lahjavaihtoehtoja – näinhän asian voi tahtoessaan kauniimmin ilmaista. Tosiasia lienee kuitenkin se, että joulumyynti on monella alalla tärkeimpiä tulonlähteitä. Ja onhan se niinkin, etteivät kauppiaat myisi elleivät kuluttajat ostaisi…

Luulen, että pohjimmainen ongelma on siinä, että käsite ’lahja’ on noussut antamista tärkeämmäksi. Pyyteettömästä lahjan antamisesta on tullut ’pakettien’ vaihtamista, mitä kuvaa sekin, että moni ostaa lahjan itselleenkin. Siinäpä vasta loistava näkymä pyyteettömään antamiseen: annanpa tässä lahjan itselleni!

On toki joulussa vielä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Ihmis-isän näkökulmaa

Neljäs adventti on nimeltään ”adventus sanctificationis” eli ”pyhä adventti”. Viimeinen adventtisunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat luonnollisesti yhteen.

Nuorelle äiti-Marialle uutinen saada armo olla Jumalan Pojan synnyttäjä oli varmasti mitä ristiriitaisin, mitä tulee elämäntilanteeseen, jossa Maria sai kutsun hänelle varattuun tehtävään. Jumalan synnyttäjän tehtävä oli ainutlaatuinen ihmisjärjen ylittävä kunnia ja ilo, mitä hänen oli varmasti vaikea uskoa todeksi.

Jumalan äidin rooli oli osa, josta Maria ei varmasti tahtonut luopua suurimmastakaan hinnasta, vaikka inhimillisesti hänen roolistaan oli glooria ja tunnustus kaukana. Jo silloin me ihmiset osasimme olla varsin julmia ja armottomia toisiamme kohtaan.

Marian raskaudesta julkitulleen uutisen iloista puolta avaa meidän Luukkaan evankeliumiin talletettu Marian kiitosvirsi (Luuk. 1:46-55). Ilo ja …

Lisää...

Katsokaa, tuomari seisoo ovella

Kolmannen adventin kirkkopyhän latinankielinen nimitys ”adventus spiritualis et sanctificationis” avaa näkymän Kristuksen ”hengelliseen tulemiseen”, vaikka evankeliumitekstin raamatullinen keskushenkilö on vanhan liiton viimeinen profeetta Johannes Kastaja. Toisaalta Johannes sopii ”hengellisen tulemisen” teemaan, koska hänen julistustyönsä parannussaarnansa viitoitti tien kansalle Jeesuksen ”hengelliseen tulemiseen”. Johannes Kastaja oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva – pelastus oli lähellä.

Roomalaiskatolisessa perinteessä – kuten myös anglikaanisessa ja metodistisessa perinteessä – kirkkopyhää nimitetään latinankielellä ”gaudete” -sunnuntaiksi. Se on kutsu uudeksi tekevään iloon – pelastuksen iloon Kristuksessa.

Gaudete” on latinankielinen kehotus ’iloitkaa’. Se on kutsu valmistautua Herramme ”hengelliseen tulemiseen”, mikä on matkamme päämäärä. Olemme kaikki matkalla kohti ’kultakaupunkia’ katsomatta siihen kohtaammeko ajan ja ikuisuuden rajan …

Lisää...

Marttaa ja Mariaa

Muistan lapsuudesta kuinka adventin aika tuntui kovin pitkältä ajanjaksolta pienen pojan elämässä. Pojankoltiaisen joulunodotus oli tietty enemmän joulupakettien ja joulupyhien odottamista kuin kirkollisen adventin sanoman edessä ojentautumista. Odottavan aika oli pitkä.

Myöhemmin iän karttuminen ja roolin muuttuminen pojankoltiaisesta perheen isäksi ja hengellisen työntekijäksi on vaikuttanut myös kokemukseeni adventin ajasta. Adventin aika ei tunnu enää pitkältä – päinvastoin se on auttamattoman lyhyt, että sen aikana ehtisi valmistaa joulua – puhumattakaan sen lyhykäisyydestä hiljentymisen näkökulmasta.

Tiedän, ettei kokemukseni adventin ajasta ole kaikille yhteinen. Varmasti tämänkin tekstin lukijoista löytyy teitä, keille joulunodotus on piinallisen pitkä kuin myös teitä, jotka kädet täynnä työtä taistelette ajan puutteessa joulun edellä.

Ajankulun kokeminen tai tekemisen ja touhun määrä ei tee adventin odotuksesta pyhempää tai maallisempaa, vaikka joskus näin lankeamme väärin perustein …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Herran haltuun

Jossain hengellisissä piireissä kielenkäyttöön on vakiintunut sananparsi ”Herran haltuun”. Se on löytänyt paikkansa pääasiassa tervehdys ja toivotus käyttöön. Siitä on tullut lausahdus jokapäiväiseen ja laajempaan käyttöön, mutta ikävä kyllä sellaisena on menettänyt melkoisesti syvyyttään.

Toki ”Herran haltuun” muistuttaa edelleen luottamisesta, mikä on välillä kovin vaikeaa ihmiselle – uskovallekin. Saatamme kyllä jakaa rukouksessa ja muutenkin asioita Herralle, mutta niistä irti päästäminen on vaikeaa. Vaikeus on siinä, että kaiken saa viime kädessä jättää suurempiin käsiin – eli Herran haltuun. Tällöin ihminen joutuu päästämän itse puolestaan irti ja hänen pitää antaa asian vain olla, koska se on hyvästi ”Herran hallussa”.

Herran haltuun Derbessä

Herran haltuun jättämisestä puhutaan Apostolien teoissa Paavalin ja Barnabaan ensimmäisen lähetysmatkan yhteydessä, kun he päättivät työnsä Derbessä ja …

Lisää...

Christuxen cunnialisesta tulemisesta

Adventin aikana me samaistumme Vanhan testamentin profeettojen ja hurskaiden messiasodotukseen, kun he odottivat hartaasti syntyväksi Vapahtajaa, kenet oli kirjoituksissa luvattu syntyväksi kansansa keskelle. Messiasodotus oli Jeesuksen syntymää edeltäneinä vuosikymmeninä käsinkosketeltavan vahvaa, kun alas painettu juutalainen kansa odotti Vapahtajaansa.

Adventin ajan odotus ei silti ole vainKristuksen syntymän odotuksen ajan muisteloa. Tämän päivän seurakunta elää näet sekin yhä odotuksessa. Me odotamme nimeltä tuntemamme messiaan – Jeesuksen Kristuksen – paluuta kunniassa ja kirkkaudessa.

Seurakunta elää näin odotuksessa tänäänkin. Seurakunta kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Tästä odotuksesta muistuttaa myös tämän kirkkopyhän teksti, jonka aihe on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla.

Tästä puhuu myös toisen adventin nimitys ’adventus glorificationis’, jonka Eerik Sorolainen Postillassaan (1621) suomensi sanoilla ”Christuxen cunnialisesta tulemisesta”.

Me elämme odotuksessa. Jos siis ajanlaskumme alussa Vanhan …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |