Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2016

Jefta – sanamagiaa

Sarjamme Israelin tuomareista jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa Jefta. Jefta oli kotoisin Gileadista. Jefta hallitsi tuomarina kuusi vuotta vuosina 1078 – 1072 eKr. Hän oli tunnettu sankari, joskaan ei sukujuuriltaan ’virheetön’: ”porton poika”. Vaihtoehtoisesti teksti voidaan kääntää ”majatalon emännän poika”. Hänen isänsä sai perillisiä myös virallisen vaimonsa kanssa. Kun vaimon lapset kasvoivat, pakotettiin Jefta väistymään ’kokoperillisten’ edestä perimisjärjestyksessä ja pakenemaan pois isänsä kodista (Tuom. 11:1-2).

Jefta kohtaa tyttärensä ovella.

Jefta kohtaa tyttärensä ovella.

Jefta väistyi ja lähti jatkamaan elämää toisaalle. Jefta pakeni ja asettui asumaan aramilaiselle Tobin alueelle. Hänestä tuli ”joutilaiden miesten” – eli tyhjäntoimittajajoukon johtaja (Tuom. 11:3). Alhaisesta taustastaan ja halveksitusta ’armeijastaan’ huolimatta Jefta oli mitä ilmeisemmin ’selviäjätyyppiä’, mitä kuvaa myös hänestä käytetty sana ’sankari’. …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Vuohia, lampaita ja vähän muutakin

Kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita kutsutaan tuomiosunnuntaiksi tai Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi. Kumpikin nimi puhuu kuitenkin samasta tapahtumasta – itse koen, että ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai” tavoittaa paremmin sunnuntain suuren juhlan tunnun kirkkovuoden päättävänä Herramme kuninkuuden juhlana.

Päivän lukuteksti Matteuksen evankeliumista tosin tuo meidät toki tuomion tunnelmiin. Teksti on parin luvun mittaisen valvomisen teemaan sijoittuvan puhesikermän päätösteksti (Matt. 24:4-25:46). Sitä edeltää vertaukset kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13) ja palvelijoille uskotuista rahoista (Matt. 25:14-30), jotka kummatkin korostavat Herran paluun ja valvomisen merkitystä.

Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa …

Lisää...

Esimerkin voima

Päivän tekstini (2. Tess. 3:6-13) puhuu esimerkin voimasta ja siitä, miten seurakunnan tulee säilyttää asemansa tämän päivän maailman keskellä mieluummin suunnannäyttäjänä kuin suunnan omaksujana. Ajatuksen voi kiteyttää kysymykseen: muutammeko me maailmaa, vai sallimmeko maailman muuttaa meitä?

Tätä aihetta sivusin jo viikonlopun raamattuopetussarjassa, kun keskustelimme siitä, olemmeko me Taivaan kansalaisina täällä ajassa heitä, ketkä jättävät jäljen, vai heitä ketkä omaksuvat vain ympäröivän maailman tavat ja antavat sen jättää jälkensä meihin.

Kun on kyse vaikuttamisesta ja jäljen jättämisestä, vastuumme on näyttää esimerkkiä – puhutaan esimerkin voimasta. Esimerkki aloittaa ’puheensa’ siitä, missä sanat loppuvat. Olemme vastuussa esimerkin antamisesta omalle sukupolvellemme. Jos ohitamme vastuumme siinä, jätämme varsin huonon ’jäljen’ myös seuraavaa sukupolvea ajatellen. Minkä tämä sukupolvi sallii, sitä seuraava jo syleilee.

Toisaalta pelkkä esimerkillinen elämä ei riitä, jos …

Lisää...

Abimelek – vastuuttomuutta ja pahuutta

Kertomus Abimelekistä (Tuom. 9) on surullinen jatkokertomus Gideonin elämäntarinalle. Tekstissä usein mainittu Jerubbaal (Tuom. 8:29) oli Gideonin toinen kutsumanimi – eli teksti siis kertoo Gideonin poikien kohtalosta. Surullinen kertomus Abimelekin pahuudesta on kertomus Gideonin suvun onnettomasta kohtalosta.

Abimelekin elämäntarina on suora jatkokertomus Gideonin edellä jo viitoittamalle lankeemuksen tielle – joskin toisessa asiassa kuin isänsä. Gideon kieltäytyi ryhtymästä Israelin kuninkaaksi (Tuom. 8:22-23) ja samalla sulki päätöksellään tämän mahdollisuuden myös pojiltaan.

Kohta voittojen jälkeen Gideon osoittaa Jumalan tahdon tuntemusta, kun hän kieltäytyi ryhtymästä Israelin heimojen ’hallisijaksi’ tai ’kuninkaaksi’. Ainakin hän näytti tuntevan Jumalan lain siitä, ettei Israelilla teokratiana kuulunut olevan kuningasta.

”Minä en ryhdy teidän hallitsijaksenne, eikä minun pojistanikaan tule teidän hallitsijoitanne, vaan Herran tulee hallita teitä.(Tuom. 8:23)

Toisaalta Gideonin jumalattomat valinnat kohta tämän …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Keitä he ovat?

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä (1.11) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä (2.11). Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivästä on kuitenkin muotoutunut ensisijaisesti vainajien muistopäivä, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille – myös eläville.

Puhuttelusana ’pyhä’ ei viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristukseen uskossa toivonsa pannut Herran oma on pyhä – nyt ja aina, koska hän on uskossa osallinen pyhien yhteydestä. Kristuksessa me saamme puhutella tänäänkin toinen toisiamme pyhinä. Se on valtava arvonimi ja etuoikeus. Sen suuruutta kuvaa tämänpäiväinen tekstimme.

Pyhäinpäivä tässä merkityksessä on ennen kaikkea elävien pyhien ilojuhla. Ja elävien juhla se on siinäkin merkityksessä, että Herra Jeesus Kristus on ostanut suurimmalla mahdollisella hinnalla jokaisen nimeään tunnustavan pyhän kuoleman valtakunnasta ja tuonut hänet elämän valtakuntaan. …

Lisää...

Kutsutut ja lähetetyt

Me tapaamme puhua Jumalan miehistä ja naisista. Luemme Paavalin kirjeitä ja ihailemme Paavalin kokosydämistä ja pyyteetöntä palvelutyötä seurakuntien hyvinvoinnin eteen. Samoin Vanhan testamentin sivuilta lukija poimii joukon tuomareita, kuninkaita ja profeettoja, jotka hekin tekivät osuutensa Jumalan kutsumina. Luetteloa voi jatkaa Jumalan pyhillä aina varhaisen kirkon ajoista omiin päiviimme. He kaikki ovat vastanneet Jumalan kutsuun lähtemällä liikkeelle.

Kutsutut

Kun tarkastellaan näiden menneiden aikojen pyhien elämää ja palvelutyötä Herran pellolla, saatamme todeta, että he kaikki olivat Jumalan kutsumia tehtäväänsä. Puhumme täten mieluusti kutsumuksesta, kutsusta palveluun, kutsumustyöstä jne.

Kutsu merkitsee tulemista Herran eteen vastauksena hänen esittämäänsä kutsuun. Jumala esittää kutsun ja ihminen vastaa kutsuun antautumalla kutsun esittäjän edessä.

Evankeliumeissa Jeesus kutsui opetuslapset kunkin omalla yksilöllisellä tavallaan ja Apostolien teoissa Jeesus kutsui myös pakanain apostoli Paavalin – myös …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Jumalan luomisen riemua

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä (1.11) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä (2.11). Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivästä on muotoutunut vainajien muistopäivä, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille – myös eläville.

Kristus luo uutta tänäänkin!

Kristus luo uutta tänäänkin!

Sana pyhä ei siis viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristukseen uskossa toivonsa pannut Herran oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen pyhien yhteydestä. Pyhäinpäivä on tässä merkityksessä ennen kaikkea elävien uskovien ilojuhla. Se muistuttaa meitä siitä, että tänäänkin menneet sukupolvet juhlivat Raamatussa annettuja Jumalan lupauksia toteutuneina ja tosina. Heitä aikanaan kantanut usko on muuttunut heille näkemiseksi.

Samaan pelastuksen riemuun me Kristuksen omat saamme yhtyä uskossa tänään. Me emme elä menneen ajan menetyksen alakulossa, vaan elämme rohkeaa …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , |