Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2016

Minä olen ovi

Kirjoitettu päiväys - kirjoittaja

Johanneksen evankeliumin 10. luvun tekstissä on kaksi Jeesuksen ’minä olen’ -julistusta, jotka kummatkin selittävät Jeesuksen lammastarhaa koskevaa vertausta. Ensimmäiseksi allegorioista mainitaan ”lammasten portti” tai ”lammasten ovi” (Joh. 10:7, 9) ja sitä seuraa vielä ”hyvä paimen” -allegoria (Joh. 10:11, 14).

Tarkastelen tässä ensimmäistä ’minä olen’ -julistusta – eli Jeesuksen julistautumista ”lammasten portiksi” tai ”lammasten oveksi”. Käännöksenä ”portti” lienee lähempänä mielikuvaa lammastarhan sisäänkäynnistä, mutta ”ovi” puhuu enemmän sisäänkäynnin toiminnallisuudesta ainoana väylänä sisään ja ulos tarhasta. Ovihan pitää saada auki, jotta pääsy sisälle on mahdollinen.

"Minä olen portti / ovi".

”Minä olen portti / ovi”.

Tekstin puhe on jatkoa Siloan altaalla tapahtuneen parantumisihmeen (Joh. 9) jälkipuintiin. Jeesus oli parantanut sapattina sokeana …

Lisää...→

Kategoria Hartaudet, Jori, Sarjat | Avainsanat , , , , , , , , , |

Juoksijan taivas… ja hifistelyä

Kirjoitettu päiväys - kirjoittaja

Olen viimeisen vuoden ajan syventynyt elämään hiljaisuuden ja yksinkertaisen elämän perspektiivistä. Olen havainnut, ettei onnellisuus tarvitse fiiliksiä, kokemuksia eikä jonkin saavuttamista. Onnellisuus on yksinkertaisesti olemista läsnä tässä hetkessä sekä tietoisuutta siitä, että Jumala on läsnä samoin. Kaikki muu, mitä hetkeen lisätään, vaarantaa onnen. En tarkoita sillä (välttämättä) teitä muita ihmisiä, vaan lähinnä juurikin niitä asioita, jotka yrittävät viedä minut pois hetkestä menneeseen tai tulevaan.

Jotenkin olen huomannut, että juoksijana kohtaan näin maanpäällisen taivaan yksinäisyydessä – tyhjillä teillä, poluilla ja kaduilla. On onnea kokea kehonsa ja kuulla hengityksen ääni. Tosin yleensä tämä euforinen onnellisuus vaatii alle joko kovan intervallitreenin, haastavan maastoprofiilin tai sitten tasaista nylkyttämistä  30-40 km. Sen jälkeen onnea riittää… On onnea kokea syvä väsymys ja jatkaa silti. Suurta kiitollisuutta.

No, palatakseni maanpinnalle eksistentialisista …

Lisää...→

Kategoria Jori, Lenkillä | Avainsanat , , , , , |

”Oma tietoni ylinnä”

Kirjoitettu päiväys - kirjoittaja

Palaan aamun lukuhetkissä aika ajoin jo omilta kouluajoilta tuttujen kotimaisten klassikkojen pariin. Tällä hetkellä minulla on jälleen kerran työn alla Kalevala. Jokin aikaa sitten pysähdyin sen kolmannessa laulussa pohtimaan tekstin ajattomuutta, kun siinä sanailtiin tähän tapaan:

Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon.

Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon.

”Sanoi nuori Joukahainen: ’Hyväpä isoni tieto, emoni sitäi parempi, oma tietoni ylinnä” (Kalevala, 3. laulu)

Mielestäni näihin Kalevalan säkeisiin kiteytyy yksi oman aikamme trendeistä. Nimittäin iän ja ajan koettelemaa viisautta ei arvosteta, vaan luulemme itse tietävämme kaiken parhaiten. Kovin moni on ihastunut Joukahaisen tavoin kuuntelemaan vain omaa ääntään, että edes vaivautuisi koettelemaan ajatuksiaan jo entuudestaan tunnettua vasten. Kaikkien ’nuorten joukahaisten’ kannattaa muuten lukea tuo Kalevalan 3. laulu. Se on opettavainen ja hyvä kertomus kaikin puolin.

”Oma tietoni …

Lisää...→

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Minä virvoitan murtuneiden hengen

Kirjoitettu päiväys - kirjoittaja

Käydäänpä aiheeseen tällä kertaa arjen ja keittiön kautta. Jokin aikaa sitten päivällispöytää kattaessa otteeni kirposi, keraaminen lautanen putosi lattialle ja meni rikki. Rikkoutuminen ei aiheuttanut sen suurempaa murhetta, koska rikkoutunut lautanen oli käyttöesine eikä sillä ollut minulle tunnearvoa.

Enempää ajattelematta kokosin sirpaleet pois roskikseen. Tunnelmat ja jatkotoimet olisivat olleet erilaiset, jos rikkoutunut esine olisi ollut minusta arvokas – arvoesine tai muisto – siis enemmän kuin pelkkä käyttöesine. Olisin varmaan yrittänyt korjata säröt ja palauttanut astian takaisin astiakaappiin.

Yhtä kaikki – astian rikkoutuminen herätti minut pohtimaan, miten Taivaallinen Isä suhtautuu rikkoutuneeseen ’astiaan’; ihmiseen, joka särkyy elämän kolhuissa. Arvioiko hänkin astiaa käyttöarvon mukaan? Toteaako Taivaallinen Isä rikki menneestä minusta, että pahoin särkynyt astia joutaa nyt roskikseen – turha sitä on ryhtyä korjaamaan. Kyllähän astioita kaapissa riittää …

Lisää...→

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Yksin ja kiusattuna

Kirjoitettu päiväys - kirjoittaja

Eipä uskoisi, että ystävänpäivänä kirjoitan tekstiä tällä otsikolla. No, minulla on siihen syyni. Aloitetaan kuitenkin ystävänpäivästä.

Suomessa ystävänpäiväjuhla on melko nuori. Sen vietto on pääosin korttien, tervehdysten ja pienten lahjojen vaihtamista. Vaikka ystävänpäivä tuli Suomeen Amerikasta kaupallisena tuontitavarana, on juhlan juuret ’vanhalla mantereella’ eurooppalaisessa kansanperinteessä ja katolisessa pyhimysperinteessä.

Juuret saattavat olla jopa niinkin kaukana kuin ajanlaskun alun roomalaisessa hedelmällisyysjuhlassa, jota vietettiin tosin päivää myöhemmin 15. helmikuuta. Juhla oli nimeltään lupercalia, joka tulee sanasta ’lupus’ eli susi. Se viitannee susiemoon, joka imetti Romulusta ja Remusta eli Rooman kaupungin myyttisiä perustajia.

Myöhemmin, kun kristinusko pääsi Roomassa valtiouskonnon asemaan, juhlan pakanallinen sisältö korvattiin sopivalla kristillisellä sisällöllä. Vuonna 350 juhla omistettiin pyhälle Valentinukselle, kenen nimestä johdetaan nykyinen ystävänpäivän englantilaisperäinen nimitys St. Valentine’s Day.

Pyhä Valentinus oli marttyyri, …

Lisää...→

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Kirkastusvuorella

Kirjoitettu päiväys - kirjoittaja

Moni meistä ratkoo mieluusti pieniä ongelmia ja tehtäviä. Yksi tykkää ristisanatehtävistä, toinen sudokuista, kolmas pelaa ’miinaharavaa’ tai jotain strategia- tai seikkailupeliä. Minä teen nonogrammeja, jotka ovat japanilaisia ristikoita, joissa pelataan väreillä. Joskus teen sudokun tai pelaan pari erää mahjongia.

Pieni pohdinta rentouttaa mieltä etenkin silloin, kun elämän varsinaiset pulmat osoittautuvat hankaliksi ratkaista tai elämän tilanne on muuten raskas. Ja käypä joskus niinkin, että huomion suuntaaminen hetkeksi toisaalle kuormittavista asioista avaa uusia hedelmällisiä näkökulmia niihinkin.

Joskus taas erehdymme näpertelemään pienten helppojen ongelmien kanssa, kun olisi hedelmällisempää tonkia vähän syvemmälle. Syvemmältä ehkä löytyisi ongelman juuri, jonka mukana poistuisivat myös ne pienet ongelmat.

Joskus teemme Raamatun kanssa jotain samaa. Mieluummin näpertelemme sen yksityiskohtien kanssa kuin annamme tekstin puuttua isosti elämän ongelmiin. Tämän päivän raamatunteksti on hyvä esimerkki …

Lisää...→

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Keritinpurolla

Kirjoitettu päiväys - kirjoittaja

Meillä ihmisillä on tapana kategorisoida ihmiset ja asiat. Mieluusti lyömme leiman ihmiseen tai ilmiöön sen mukaan, missä yhteydessä olemme ilmiöön tai ihmiseen tutustuneet. Esimerkiksi sana ’profeetta’ värittyy sen perusteella, mistä taustasta me olemme lähtöisin. Muslimin mielikuva profeetasta poikkeaa melkoisesti kristinuskon – etenkin herätyskristillisen sellaisen ajatuksesta – puhumattakaan jos sitä verrataan vaikkapa uususkontojen seuraajien käsityksiin.

Entä miten kategorisoimme henkilöitä? Otetaan esimerkiksi Billy Graham – mitä leimaa hän kantaa sinun mielessäsi? Onko hän sinulle evankelista, etelänbaptisti, pappi, perheenisä, vaari vai kenties isovaari? Hän on niitä kaikkia; hänellä on 5 lasta, 19 lastenlasta ja melkoinen joukko lastenlastenlapsia. On helppo unohtaa, että evankelista-Billy on hänkin tavallinen ihminen, joka elää samojen lainalaisuuksien alla kuin mekin. Hänellä on perhettä, hän tarvitsee ruokaa ja lepoa niin kuin kuka tahansa meistä.

Kun …

Lisää...→

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |