Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Jori

Jori Branderin blogikirjoituksia ja tekstejä.

Uhreja – puolestani ja kiitoksella

Tämän sunnuntain teksti on päivän epistolateksti kirjeestä heprealaisille, sen 10. luvusta (Hepr. 10:11-14, 19-25). Tekstissä puhutaan uhreista, joten avaan tässä uhrikäsitettä niin, että pääsemme sisään aiheeseen, joka koskettaa uskomme ydintä.

Sodan uhrit. Antoivat ainoansa maansa puolesta. (Kuva Pixabay)

Luen tekstin alkuosan johdannoksi, kun taas loppuosa sopii taas saatesanoiksi tälle saarnalle.

Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi {KR38: ainiaaksi istuutunut} istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.” (Hepr. 10:10-12)

Tekstiä edeltänyt yhdeksäs luku sekä kymmenennen alku käsittelivät nekin kokonaisuudessaan Vanhan testamentin …

Lisää...

Ahneuden monet kasvot

Raamatussa opetetaan useaan otteeseen karttamaan ahneutta. Ahneus (avaritia) on myös yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Yleensä miellämme ahneuden rakkaudeksi rahaan ja materiaalisiin hyödykkeisiin.

Monet kasvot (Image by Gerd Altmann from Pixabay)

Ahneus on siitä erikoinen kumppani, että sille usein riittää lähtökohdaksi pelkkä puute, johon se rakastuu. Kun tämä ’rakkaus puutteeseen’ kasvaa riittävän suureksi, se johtaa rakkauden kaksoiskäskyn rikkomiseen – aluksi lähimmäistä ja yltyessään jopa Jumalaa kohtaan. Ahneus tekee muista pelkkiä välineitä.

Ahneuden kumoava taivaallinen hyve on ”ihmisrakkaus, armeliaisuus” (caritas). Hyve on helppo ymmärtää ahneuden tuottamaa hedelmää vasten. Ahneus laittaa ihmisen laiminlyömään lähimmäistä, joten ihmisrakkaus on mitä parhain lääke tuon laiminlyönnin korjaamiseksi. Ahneutta kun ei voi sammuttaa saavuttamalla ahneuden kohdetta, koska ahneus etsii aina uuden kohteen. Tähän Jeesuskin viittaa …

Lisää...

Kapinassakin Jumala on kärsivällinen

Kertomus profeetta Joonasta on yksi tunnetuimmista ja mielenkiintoisimmista saarnamatkoista – ainakin, jos asiaa pyhäkouluikäisiltä kysytään. Se on inhimillinen ja hyvin käytännönläheinen kertomus. Siinä tapahtuu ihmeellisiä asioita, mutta kuitenkin ihmiset – etenkin päähenkilö – ovat tavanomaisia ihmisiä.

Joonan ’pakomatka’. (Image by Gordon Johnson from Pixabay)

Kyseessä on varsin ihmeellinen kirja – Raamatun esimerkki saarnamatkan kertomuksesta. Vastaavanlaisia saarnamatkojen kuvauksia kuulee juhlapuheissa ja esimerkkeinä saarnoissa. Joskus sananjulistajilla on taipumus hiukan värittää kertomuksiaan vuosien varrella saarnamatkoilla tapahtuneista asioista. Kun aika kultaa muistot, siinä voi ihan tarkoituksetta kymmenet muuttua sadoiksi ja jotkut yksityiskohdat jäädä vähemmälle huomiolle toisten taas korostuessa liian kanssa.

Mutta onhan se niinkin, ettei hyvä tarinankertoja kerro samaa kertomusta sanasta sanaan toisintona, vaan antaa tarinan elää tilanteen, kohdeyleisön ja tarkoituksen mukaan. Tämä …

Lisää...

Oikein-, väärin- ja nurin päin

Elämme maailmassa, jossa keskitytään tekemään elämän ulkopinnat kiiltäviksi ja kirkkaiksi. Taloudellinen menestys, virheetön, hoikka vartalo ja kohteliaat ja siististi puetut lapset huomioidaan.

Sisä- vai ulkopinta…. (Image by congerdesign from Pixabay)

Tästä syntyy varsin erikoinen kuva täydellisyydestä. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska harva meistä pääsee kurkistaman toisen ihmisen sisimpään tai edes tietoiseen mieleen.

Ehkä tämän kyvyttömyyden tähden me monesti arvotamme jopa lähimmäisemme sisäisen ihmisen ulkopuolisen habituksen, puhetaidon ja sanomisten perusteella. Arvotamme heidät näkemättä koskaan lähdettä, josta tämä kaikki kumpuaa. Emme edes tule ajatelleeksi, että tulkitsemme heidän tekojaan ja ajatuksiaan oman sisimpämme oletuksista käsin. Tässä suhteessa on aiheellista kysyä kuin Pilatus: ”Mikä on totuus?(Joh. 18:37b).

Nurin päin

Jeesus puolestaan näkee ihmisen sisimmän ja kykenee arvioimaan hänen aina …

Lisää...

Hän pitää valituistaan huolen

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä.

Sulaa kultaa… (Image by LensPulse from Pixabay)

Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivä on ensisijaisesti menneiden pyhien muistopäivä, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille, myös ajassa eläville.

Minulle on tullut tavaksi muistuttaa pyhäinpäivänä, että puhuttelusana ’pyhä’ ei siis viittaa vain kuolleisiin. Jos taas puhutaan pyhimyksistä, niin silloin me puhumme aina henkilöistä, jotka ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Miksikö? Ehkä me pyhimyksen kohdalla ajattelemme, että hänessä laatusana pyhä ei enää horju eikä himmene. Hän on saavuttanut kertakaikkisen pyhyyden.

Pyhimykseksi hänet puolestaan tekee se, että hänen ajallinen vaelluksensa on jättänyt pyhyyden jäljen myös tänne aikaan, vaikka hän tällä hetkellä on …

Lisää...

Kiertoteitä

Jos tämä olisi saarna, niin tätä kutsuttaisiin ’suoraan tekstiin’ -saarnaksi, koska tässä kuulijaa ei tuoda tilanteeseen johdannon ja tekstuaalisen sillan kautta.

Kiertotie (Image by WikimediaImages from Pixabay)

Kyseessä on kuitenkin hartaus, joten aloitan rohkeasti tekstillä, jaan siitä muutaman sanan ja vasta sen jälkeen otan käytännön esimerkin, joka palauttaa meidät takaisin aiheeseen uudesta kulmasta.

Kuulostaa suunnitelmalta, eikö totta? Hyvä niin, koska tänään pohdin suunnitelmia, tietä päämäärään ja luottamusta silloin, kun olemme matkalla päämäärään.

Abramin matkasuunnitelma

Tekstin päähenkilö on uskon isä Abraham, tai tekstissä vielä nimeltään Abram, koska Jumala ei vielä tässä vaiheessa ollut antanut hänelle uutta nimeä.

Abram sai Jumalalta selkeä tavoitteen ja päämäärän, joskin sen toteutus ja suunnitelmien tarkentaminen tapahtui vasta matkalla. Näinhän se on usein meidänkin kohdallamme. Emme …

Lisää...

Armahda minua!

Paljon puhutaan armosta,mutta ikävä kyllä emme jaloista puheista huolimatta ole aina toisiamme kohtaan niin armollisia kuin voisimme olla. Sana ’armo’ on silti vakiinnuttanut paikkansa kielenkäytössämme, eikä syyttä, onhan se keskeinen termi kristinuskossa.

Armo näkyy elämää kuljettavana voimana. Se on enemmän kuin sanoja. (Image by Karen .t from Pixabay)

Se on joko ensimmäinen tai toinen sana, joka tulee mieleen, kun pitää luonnehtia uskomme ydintä muutamalla sanalla: armo ja rakkaus. Vaatii paljon enemmän uskoa saaneensa anteeksi kuin se, että Jumala on oikeudenmukainen.

Ikävä kyllä armo on joutunut inflaation hampaisiin ja menettänyt arvoaan. Jumalan armo on toki vakio eikä sen arvo putoa, joskin sitä ei voi edes mitata, koska se on ääretön. Armon inflaatio johtuu enemmänkin siitä, miten armo esiintyy meidän Jumalan …

Lisää...