Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Sanan tekijät

Joskus sanonnat jäävät mieleen kertakuulemalta. Ehkä ne vain ovat sopineet elämäntilanteeseen niin, että tilanne sellaisenaan on luonut vahvan viitekehyksen aivoille sijoittaa sanonta jonnekin helposti saataville.

Pyhä Ignatius (maalaus vuodelta 1622, Domenichino)

Yksi tällainen mieleen painunut ajatus oli, kun taannoin kuuntelin opetusta, jossa käytiin läpi vuorisaarnan autuaaksijulistusta. Puhuja oli isä Thomas Keating. Hän opetti autuaaksijulistuksesta kontemplaation tienä. Kontemplaatio merkitsee tässä syvällisesti keskittyvää, usein hiljaista mietiskelyä ja rukousta.

Kuin ohimennen sivulauseessa Keating viittasi, että on kaksi täysin eri asiaa olla ’rauhantekijä’ tai ’rauhanpuhuja’. Tällä hän viittasi siihen, että rauhasta puhujia aina riittää, mutta he eivät ole valmiit uhrautumaan itse rauhan tähden. He puhuvat rauhasta ja vaativat toisia tekemään sen. Heille rauha on jotain, mitä heillä mielestään on, mutta eivät ole valmiit jakamaan …

Lisää...

Odotus, odotuksia, mitä odotan?

Kristillisessä ajattelussa odotus on varsin keskeinen teema. Ajatellaan vaikkapa Jeesuksen vertausta kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Siinä odottamisen teema näyttäytyy monin tavoin.

Iloa ja tuskaa. (Image by abudrian from Pixabay)

Toisaalta morsiusneitojen oli määrä odottaa sulhasen tuloa, mihin liittyi toisaalta varmuus hetken koittamisesta, mutta samaan aikaan he elivät epävarmuudessa tapahtuman ajankohdasta.

Teksti kertoo myös siitä, että odottaminen ei välttämättä ole tuntien tai minuuttien laskemista, vaan odotuksessa eletään normaalia elämää samalla toki varautuen siihen, että ennalta tuntemattomaan aikaan kaikki nyt käsillä oleva muuttuu.

Ajan voi siis käyttää monella tavalla. Tässä mielessä vertauskuva sopii myös ihmiselämään. Tässä me kuljemme ’odotuksessa’, kunnes koittaa hetki, kun kaikki tämä jää ja kaikki on toisin. Terve odotus täten opettaa ihmistä olemaan kiinnittymättä liiaksi nykytilaan, ettei luopumisen …

Lisää...

Kutsutut

Tänään luemme kappaleen matkaa tekstiä vähemmän tunnetusta Aamoksen kirjasta Vanhan testamentin puolelta. Aamos lukeutuu niin kutsuttuihin pieniin profeettoihin, mikä ei viittaa kirjan arvoon vaan sen kuulumista pienten profeettojen kääröön ja ehkä myös kirjan lyhyempään mittaan.

Profeetta Aamos (Gustave Doré – Doré’s English Bible, Public Domain)

Siteeraan kirjan loppupuolelta seitsemännen luvun puolivälistä Aamoksen ja ylipappi Amasjan keskustelua. Amasja oli virassa oleva ylipappi, joka palveli pohjoisen valtakunnan pyhäkössä. Hänen asemansa oli vahvistettu niin temppelilaitoksen kuin kuninkaan hovin näkökulmasta.

”Aamokselle Amasja sanoi: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!”
” (Aam. 7:12-13)

Profeetta Amos törmäsi voimakkaaseen vastustukseen yrittäessään toteuttaa Jumalan hänelle antamaa tehtävää: julistaa Jumalan sanaa …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , | Kommentoi

Vaikeneminen on kultaa

Vanha suomalainen sananlasku sanoo yksinkertaisen kauniisti, että ”puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa”. Olen kuullut tätä väännettävän muotoon jos toiseen tilanteen mukaan. Ehkä asia on siis liiaksikin tiivistetty, koska ajatus ei avaudu suoraan kaikille.

Vaikenen, kuuntelen ensin. (Image by philm1310 from Pixabay)

Sananlaskun ajatusta selittämään sopii hyvin 1200-luvulla eläneen persialaisrunoilija Rumin ehkä yksi tunnetuimmista sitaateista. Käänsin sen tähän englanninkielestä, kun muinaista persiaa en osaa:

”Ennen kuin puhut, anna sanojesi kulkea kolmen portin läpi: Ensimmäisellä portilla kysy itseltäsi: Onko se totta? Toisella portilla kysy: Onko se välttämätöntä? Kolmannella portilla kysy: Onko se ystävällistä?” (Rumi)

”Before you speak, let your words pass through three gates: At the first gate, ask yourself, Is it true? At the second gate …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Viheltäen

La Gomera, yksi pienimmistä Kanariansaarista, on vehreä saari, jonka pinnanmuodostusta hallitsevat syvät laaksot ja jyrkät rotkot. Vehreän luonnon ansiosta se on suosittu matkailukohde ulkoilusta ja retkeilystä pitävien keskuudessa.

Kuva La Gomeran saarelta. (Image by guayota from Pixabay)

Saarella on viime vuosina elvytetty vanhaa vihellyskieltä, el Silbo Gomero, joka kuulostaa linnun laululta. Tuossa kielessä puhe tuotetaan viheltämällä. Tämä kieli on ollut erityisen hyödyllinen vuohien paimentamisessa – erityisesti aikana ennen kännyköitä – ja edelleenkin, koska vuohet eivät ymmärrä kännyköiden päälle. Kieli onkin varsin monikäyttöinen.

Saaren vuoristoinen maasto on toisaalta erinomainen laidunmaa vuohikarjalle, mutta samalla se tekee paimentamisesta haastavaa. Vuosisatojen ajan paimenet ovatkin viestineet saarella toisilleen viheltämällä. Näin he ovat voineet kommunikoida toisilleen pitkien matkojen päähän.

Tämän lisäksi viheltämistä on käytetty vuohilaumojen …

Lisää...

Evankeliumin keskiössä

Markuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa on evankeliumin taitekohta siinä, että sen 27. jakeessa alkaa Jeesuksen matka kohti Jerusalemia.

Samassa yhteydessä Jeesus käy opetuslasten kanssa keskustelun siitä, että mitä he ovat kuulleet ihmisten hänestä ajattelevan. Keskustelu päättyy kohtaan, missä Jeesus kysyy opetuslapsilta itseltään, että mitä he Jeesuksesta ajattelevat:

””Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastasi hänelle: ”Sinä olet Messias”” (Mark. 8:29)

Tämä jae on Markuksen evankeliumin keskikohta monella tapaa laskettuna. Tietenkään emme voi määritellä evankeliumille tarkkaa keskikohtaa, koska sen voi mitata niin monella tavalla, Mutta vaikka tarkkaa vastausta kysymykseen ei ole, voidaan sanoa, että Markuksen evankeliumin puoliväli on noin luvun 8 kohdalla.

Evankeliumin huippukohta

Teemallisesti keskikohta sijoittuu juurikin näihin Pietarin sanoihin. Se jakaa kirjan selkeästi kahteen osaan. Evankeliumin ensimmäinen puolisko …

Lisää...

Tieto tekee ylpeäksi

Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kahdeksannessa luvussa Paavali käsittelee epäjumalille uhratun lihan ongelmaa. Se oli arka kysymys, joka vaikutti käytännössä seurakuntalaisten normaaliin arkeen.

Tietoa, tietoa,… (Image by PublicDomainPictures from Pixabay)

Kyseessä ei ollut sellainen hypoteettinen tai periaatteellinen ongelma, joiden parissa moderni teologia tuntuu pääosin painivan. Ehkä kuvittelemme jo vastanneemme arkisiin kysymyksiin tai sitten koemme turvallisemmaksi tutkia asioita, jotka eivät vaikuta omaan arkeen. Luomme kauniit teoriat toisille ja elämme itse pellossa :-)

Paavali käsittelee asiansa varsin kunnioittavasti ja perusteellisesti huomioiden kiistan eri osapuolten näkemykset. Paavali taitoi täten kunnioittavan keskustelun periaatteet, joista meitäkin tulee aina välillä huomauttaa.

Olen käsitellyt korinttilaisia huolestuttanutta aihetta useat kerrat eri yhteyksissä, joten tällä kertaa en puutu siihen. Nostan tekstistä esiin ainoastaan yhden Paavalin ajatuksen heti luvun alusta. Siinä hän …

Lisää...