Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Ahneuden monet kasvot

Raamatussa opetetaan useaan otteeseen karttamaan ahneutta. Ahneus (avaritia) on myös yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Yleensä miellämme ahneuden rakkaudeksi rahaan ja materiaalisiin hyödykkeisiin.

Monet kasvot (Image by Gerd Altmann from Pixabay)

Ahneus on siitä erikoinen kumppani, että sille usein riittää lähtökohdaksi pelkkä puute, johon se rakastuu. Kun tämä ’rakkaus puutteeseen’ kasvaa riittävän suureksi, se johtaa rakkauden kaksoiskäskyn rikkomiseen – aluksi lähimmäistä ja yltyessään jopa Jumalaa kohtaan. Ahneus tekee muista pelkkiä välineitä.

Ahneuden kumoava taivaallinen hyve on ”ihmisrakkaus, armeliaisuus” (caritas). Hyve on helppo ymmärtää ahneuden tuottamaa hedelmää vasten. Ahneus laittaa ihmisen laiminlyömään lähimmäistä, joten ihmisrakkaus on mitä parhain lääke tuon laiminlyönnin korjaamiseksi. Ahneutta kun ei voi sammuttaa saavuttamalla ahneuden kohdetta, koska ahneus etsii aina uuden kohteen. Tähän Jeesuskin viittaa …

Lisää...

Oikein-, väärin- ja nurin päin

Elämme maailmassa, jossa keskitytään tekemään elämän ulkopinnat kiiltäviksi ja kirkkaiksi. Taloudellinen menestys, virheetön, hoikka vartalo ja kohteliaat ja siististi puetut lapset huomioidaan.

Sisä- vai ulkopinta…. (Image by congerdesign from Pixabay)

Tästä syntyy varsin erikoinen kuva täydellisyydestä. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska harva meistä pääsee kurkistaman toisen ihmisen sisimpään tai edes tietoiseen mieleen.

Ehkä tämän kyvyttömyyden tähden me monesti arvotamme jopa lähimmäisemme sisäisen ihmisen ulkopuolisen habituksen, puhetaidon ja sanomisten perusteella. Arvotamme heidät näkemättä koskaan lähdettä, josta tämä kaikki kumpuaa. Emme edes tule ajatelleeksi, että tulkitsemme heidän tekojaan ja ajatuksiaan oman sisimpämme oletuksista käsin. Tässä suhteessa on aiheellista kysyä kuin Pilatus: ”Mikä on totuus?(Joh. 18:37b).

Nurin päin

Jeesus puolestaan näkee ihmisen sisimmän ja kykenee arvioimaan hänen aina …

Lisää...

Kiertoteitä

Jos tämä olisi saarna, niin tätä kutsuttaisiin ’suoraan tekstiin’ -saarnaksi, koska tässä kuulijaa ei tuoda tilanteeseen johdannon ja tekstuaalisen sillan kautta.

Kiertotie (Image by WikimediaImages from Pixabay)

Kyseessä on kuitenkin hartaus, joten aloitan rohkeasti tekstillä, jaan siitä muutaman sanan ja vasta sen jälkeen otan käytännön esimerkin, joka palauttaa meidät takaisin aiheeseen uudesta kulmasta.

Kuulostaa suunnitelmalta, eikö totta? Hyvä niin, koska tänään pohdin suunnitelmia, tietä päämäärään ja luottamusta silloin, kun olemme matkalla päämäärään.

Abramin matkasuunnitelma

Tekstin päähenkilö on uskon isä Abraham, tai tekstissä vielä nimeltään Abram, koska Jumala ei vielä tässä vaiheessa ollut antanut hänelle uutta nimeä.

Abram sai Jumalalta selkeä tavoitteen ja päämäärän, joskin sen toteutus ja suunnitelmien tarkentaminen tapahtui vasta matkalla. Näinhän se on usein meidänkin kohdallamme. Emme …

Lisää...

Sanan tekijät

Joskus sanonnat jäävät mieleen kertakuulemalta. Ehkä ne vain ovat sopineet elämäntilanteeseen niin, että tilanne sellaisenaan on luonut vahvan viitekehyksen aivoille sijoittaa sanonta jonnekin helposti saataville.

Pyhä Ignatius (maalaus vuodelta 1622, Domenichino)

Yksi tällainen mieleen painunut ajatus oli, kun taannoin kuuntelin opetusta, jossa käytiin läpi vuorisaarnan autuaaksijulistusta. Puhuja oli isä Thomas Keating. Hän opetti autuaaksijulistuksesta kontemplaation tienä. Kontemplaatio merkitsee tässä syvällisesti keskittyvää, usein hiljaista mietiskelyä ja rukousta.

Kuin ohimennen sivulauseessa Keating viittasi, että on kaksi täysin eri asiaa olla ’rauhantekijä’ tai ’rauhanpuhuja’. Tällä hän viittasi siihen, että rauhasta puhujia aina riittää, mutta he eivät ole valmiit uhrautumaan itse rauhan tähden. He puhuvat rauhasta ja vaativat toisia tekemään sen. Heille rauha on jotain, mitä heillä mielestään on, mutta eivät ole valmiit jakamaan …

Lisää...

Odotus, odotuksia, mitä odotan?

Kristillisessä ajattelussa odotus on varsin keskeinen teema. Ajatellaan vaikkapa Jeesuksen vertausta kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Siinä odottamisen teema näyttäytyy monin tavoin.

Iloa ja tuskaa. (Image by abudrian from Pixabay)

Toisaalta morsiusneitojen oli määrä odottaa sulhasen tuloa, mihin liittyi toisaalta varmuus hetken koittamisesta, mutta samaan aikaan he elivät epävarmuudessa tapahtuman ajankohdasta.

Teksti kertoo myös siitä, että odottaminen ei välttämättä ole tuntien tai minuuttien laskemista, vaan odotuksessa eletään normaalia elämää samalla toki varautuen siihen, että ennalta tuntemattomaan aikaan kaikki nyt käsillä oleva muuttuu.

Ajan voi siis käyttää monella tavalla. Tässä mielessä vertauskuva sopii myös ihmiselämään. Tässä me kuljemme ’odotuksessa’, kunnes koittaa hetki, kun kaikki tämä jää ja kaikki on toisin. Terve odotus täten opettaa ihmistä olemaan kiinnittymättä liiaksi nykytilaan, ettei luopumisen …

Lisää...

Kutsutut

Tänään luemme kappaleen matkaa tekstiä vähemmän tunnetusta Aamoksen kirjasta Vanhan testamentin puolelta. Aamos lukeutuu niin kutsuttuihin pieniin profeettoihin, mikä ei viittaa kirjan arvoon vaan sen kuulumista pienten profeettojen kääröön ja ehkä myös kirjan lyhyempään mittaan.

Profeetta Aamos (Gustave Doré – Doré’s English Bible, Public Domain)

Siteeraan kirjan loppupuolelta seitsemännen luvun puolivälistä Aamoksen ja ylipappi Amasjan keskustelua. Amasja oli virassa oleva ylipappi, joka palveli pohjoisen valtakunnan pyhäkössä. Hänen asemansa oli vahvistettu niin temppelilaitoksen kuin kuninkaan hovin näkökulmasta.

”Aamokselle Amasja sanoi: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!”
” (Aam. 7:12-13)

Profeetta Amos törmäsi voimakkaaseen vastustukseen yrittäessään toteuttaa Jumalan hänelle antamaa tehtävää: julistaa Jumalan sanaa …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Vaikeneminen on kultaa

Vanha suomalainen sananlasku sanoo yksinkertaisen kauniisti, että ”puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa”. Olen kuullut tätä väännettävän muotoon jos toiseen tilanteen mukaan. Ehkä asia on siis liiaksikin tiivistetty, koska ajatus ei avaudu suoraan kaikille.

Vaikenen, kuuntelen ensin. (Image by philm1310 from Pixabay)

Sananlaskun ajatusta selittämään sopii hyvin 1200-luvulla eläneen persialaisrunoilija Rumin ehkä yksi tunnetuimmista sitaateista. Käänsin sen tähän englanninkielestä, kun muinaista persiaa en osaa:

”Ennen kuin puhut, anna sanojesi kulkea kolmen portin läpi: Ensimmäisellä portilla kysy itseltäsi: Onko se totta? Toisella portilla kysy: Onko se välttämätöntä? Kolmannella portilla kysy: Onko se ystävällistä?” (Rumi)

”Before you speak, let your words pass through three gates: At the first gate, ask yourself, Is it true? At the second gate …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |