Johanneksen evankeliumin allegoria viinipuusta on useammille raamatunlukijoille tuttu. Jeesuksen opetus siinä on selkeä, vaikka sen yksityiskohdat tuottavat monille päänvaivaa. Tähän on pääosin kaksi syytä: 1) allegorian ylitulkinta ja 2) ajattelu meidän maailmamme lainalaisuuksien kautta.

Viiniköynnös (Image by Michael Siebert from Pixabay)

Viinipuu allegoria on luonteeltaan autuaaksijulistuksen kaltainen siinä, että se haastaa meitä lukijoita hylkäämään omaksumamme ihmisten maailman itsekeskeisen ajattelun ja katsomaan elämää Taivasten valtakunnan käänteisten periaatteiden näkökulmasta. Tästä syntyy ’järjenvastaisuus’ ja omaksumisen vaikeus.

Tänään katsomme allegorian yhtä jaetta, joka nostaa esiin allegorian pääajatuksen pysymisestä.

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.” (Joh. 15:4)

Pysymisestä

Jeesus käyttää vertauskuvana viinipuuta ja sen oksia kuvatakseen opetuslastensa suhdetta häneen. Oksa ei voi elää eikä tuottaa hedelmää irrallaan viiniköynnöksestä. Sen elinvoima, ravinto ja kasvu riippuvat täysin siitä, pysyykö se kiinni köynnöksessä vai ei.

Samoin meidän hengellinen elämämme perustuu yhteyteemme Kristukseen. Ilman häntä olemme hengellisesti kuolleita, emme voi kantaa hedelmää, emme edes elää. Silti oksan ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin pysyä kiinni köynnöksessä, koska se saa kaiken elämänsä ja kasvunsa suoraan viiniköynnöksestä. Samoin me saamme hengellisen voimamme ja elinvoimamme Kristuksesta, kun pysymme hänessä.

Tämä kaikki on ymmärrettävää, mutta teonsana ’pysyä’ aiheuttaa päänvaivaa. Kun kuuntelee sovelluksia käytännönelämään, ei voi välttyä ajatukselta, että oksan pitäisi pitää kynsin hampain kiinni rungosta. En tiedä köynnösten tai puiden olemisesta, mutta näin ulkopuolisen silmin oksien pysyminen ei näytä voimanponnistukselta. Ne ovat siinä luonnostaan.

Jeesuksen allegoria on käänteentekevä siinä, että kun ajattelet viiniköynnöstä, niin oksa ilman köynnöstä ei ole enää viiniköynnös, vaan irrallinen oksa. Irrallisena se kadottaa hyvin pian identiteettinsä viiniköynnöksenä ja muuttuu kuivaksi oksaksi, josta on kohta vaikea sanoa, mihin puuhun se on kuulunut. Tämä on selkeää.

Mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että viiniköynnös ilman oksia lakkaa myös olemasta viiniköynnös? Tämä kuva pysymisestä täten kuvaa myös sitä, kuinka Jumalan näkökulmasta on vähintään yhtä tärkeää säilyttää suhde meihin ’oksiin’ kuin ’oksan’ kannalta Jumalaan. Elinvoima lakkaa virtaamasta, kun oksat poistuvat ja köynnös käy tarpeettomaksi. Myös hedelmä lakkaa kasvamasta, koska hedelmä kasvaa oksissa. Ja viiniköynnös ilman hedelmää ei enää palvele tarkoitustaan.

Sama pätee Taivasten valtakuntaan. Jos yhteys Taivasten valtakunnan – siis Kristuksen elämän ja hallintavallan – ja tämän ajan välillä katkeaa, ei Taivasten valtakunnalla ole enää ’virkaa’ täällä ajassa. Tästä syytä me ’oksat’ edustamme Taivasten valtakuntaa täällä, että Jumalan voima ja elämä voi näkyä kauttamme hedelmänä. Tätä on pysyminen.

Vääristynyt pysyminen

Leikitään ajatuksella, että oksat pitäisivät seminaareja – niin kuin me Jumalan valtakunnan ’oksat’ teemme. Oksien seminaarien keskeisin aihe voisi olla ”Viiniköynnökseen kiinnittymisen salaisuudet”. Mutta oksilla ei ole seminaareja, koska ne eivät voi irrottautua viiniköynnöksestä. Niiden tärkein tehtävä on pysyä kiinni, sillä juuri siitä niiden elämä riippuu.

Meidän kristittyinä tulisi oppia tästä: tärkein tehtävämme ei ole keskittyä tuottamaan hedelmää omin voimin, vaan pysyä Kristuksessa. Hedelmän tuottaminen on luonnollinen seuraus siitä, että olemme hänessä. Kun oksa on terve ja kiinnittynyt, hedelmä kasvaa luonnostaan, ilman että oksan tarvitsee ponnistella sitä tuottaakseen. Tämä kuvaa sitä, kuinka Kristuksen työ meissä tuottaa hengellistä hedelmää ilman, että meidän tarvitsee yrittää sitä omassa voimassamme.

Usein me ihmiset kuitenkin ajattelemme toisin. Keskitymme omiin suorituksiimme ja tavoitteisiimme. Puhumme siitä, kuinka haluamme ”saada aikaan muutoksen Kristuksen puolesta” tai ”johtaa ihmisiä Herran luo”. Nämä ovat toki hyviä ja tärkeitä asioita, mutta ne ovat Kristus-keskeisen elämän sivutuotteita.

Jos keskitymme vain hedelmän tuottamiseen ja unohdamme viinipuussa kiinnipysymisen ensisijaisuuden, kuihdumme nopeasti. Hedelmä syntyy vain silloin, kun olemme yhteydessä Kristukseen ja ammennamme elämäämme hänen voimastaan. On hyvä muistaa, että oksa ei voi itse päättää, milloin ja miten se tuottaa hedelmää – se tapahtuu Jumalan johdatuksessa ja aikataulussa. Meidän tehtävämme on pysyä yhteydessä häneen ja luottaa hänen ajoitukseensa.

Muutama esimerkki käytännön pysymisestä

Ehkä tämä kuva auttaa ymmärtämään asiaa paremmin. Kuvittele isä, joka taluttaa pientä poikaansa ruuhkaisella kadulla. Hän tarttuu pojan käteen ja sanoo: ”Pidä minusta kiinni.” Hän ei sano: ”Katsotaan, löydätkö kotiin.” Hyvä isä antaa lapselle vain yhden vastuun: pitää kiinni. Samalla tavalla Jumala toimii meidän kanssamme. Hän ei vaadi meitä tietämään kaikkia tulevaisuuden yksityiskohtia, eikä hän odota meidän selviytyvän yksin. Hän pyytää vain yhtä asiaa: ”Pidä kädestäni kiinni.”

Toinen esimerkki voisi olla vuorikiipeilijä, joka on kiinnittänyt turvaköyden kallioon. Kun hän nousee korkeammalle, tuuli saattaa riepotella häntä ja kallion pinta voi olla liukas, mutta niin kauan kuin hän luottaa turvaköyteen, hän on turvassa. Jos hän hylkäisi turvaköyden ja luottaisi omaan kykyynsä pitää kiinni, hän vaarantuisi. Samoin meidän hengellinen turvallisuutemme ei perustu siihen, kuinka vahvoja olemme itse, vaan siihen, kuinka tiukasti Kristus pitää kiinni meistä. Tämä muistuttaa meitä siitä, ettei usko ole omien voimiemme varassa. Se on Jumalan lahja, ja hänen voimansa kantaa meitä, kun vain suostumme pysymään hänessä.

Edelleen voimme myös ajatella pientä lasta, joka yrittää opetella pyöräilemään. Hän istuu pyörän selässä, mutta hänen isänsä pitää tukevasti kiinni satulasta, jotta lapsi ei kaatuisi. Lapsi saattaa välillä horjahtaa ja jopa kuvitella, että hän pitää itse tasapainoa yllä, mutta todellisuudessa isä on se, joka estää häntä kaatumasta. Samoin meidän hengellinen vaelluksemme perustuu siihen, että Jumala tukee meitä koko ajan. Ilman häntä emme pysty kulkemaan vakaasti, mutta hänen käsivartensa pitää meitä pystyssä.

Pysykää minussa

Kristittynä eläminen ei ole suoritus, vaan suhde. Se on jatkuvaa turvautumista Kristukseen, pysymistä hänessä ja hänen rakkaudessaan. Kun pysymme kiinni Kristuksessa, hän tekee työtään meissä ja meidän kauttamme. Silloin emme kanna hedelmää pakosta tai vaatimuksesta, vaan siksi, että olemme yhteydessä Elämän lähteeseen.

Kristus ei vaadi meiltä mahdottomia ponnisteluja, vaan hän kutsuu meitä lepäämään hänen armossaan ja sallimaan hänen työnsä tapahtua meissä.

Pysyminen viinipuussa ei ole vain yksi elämän osa-alue, vaan se on koko hengellinen elämämme. Se on kutsu elää läheisessä yhteydessä Kristukseen, luottaa häneen ja antaa hänen muovata meitä. Kun pidämme kiinni hänestä, voimme olla varmoja siitä, että hän pitää kiinni meistä – eikä koskaan, koskaan päästä irti. Vaikka joskus tunnemme olevamme heikkoja tai epävarmoja, Kristuksen ote meistä on vahva ja horjumaton. Hän on uskollinen, eikä hän hylkää omiaan. Tässä varmuudessa saamme levätä ja kasvaa hengellisesti.