Käsittelen taas kiitollisuutta. Se on aihe, mistä ei voi muistuttaa liian usein. Kiitollisuus on Jumalan rakkauden hedelmänä varmasti tuttu jokaiselle. Kiitollisuus tulee esiin usein varoittamatta, kun kohtaamme jotain sellaista hyvää, jota emme osanneet odottaa. Samoin saatamme kohdata kiitollisuutta yllättäen myös silloin, kun huomaamatta teemme jotain, mikä saa kiitollisuuden nousemaan pintaan lähimmäisessämme.

Auringonlasku Amazon-joella. (Image by Oscar Castillo from Pixabay)

Kiitollisuus on enemmän kuin satunnainen pilkahdus. Se on kokonainen elämäntapa ja -asenne. Sellaisena kiitollisuus vaatii ’työtä’, joten on oikein puhua kiitollisuuden viljelemisestä. Viljely on siitä hyvä sana, että jokainen viljelijä tietää, ettei hän saa itse aikaan satoa, vaan sato on aina monien asioiden summa – ja aina jotain, minkä otamme lopulta Jumalan kädestä. Viljelijä huolehtii ’vain’ omalta osastaan, jotta olosuhteet olisivat suotuiset kasvulle.

Tätä taustaa vasten lue seuraava heprealaiskirjeen jae.

”Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein,” (Hepr. 12:28)

Hyvänä päivänä jaetta voi lukea nyökytellen ja hiljaa siunaten. Näin se on; meillä on mitä suurin syy olla aina kiitolliset Jumalalle. Emme sitä varmasti kiellä. Jos taas olosuhteet lyövät korville, voi tuo kiitollisuus olla kiven alla, vaikka syy kiitollisuuteen on edelleen olemassa – tavallaan ahdistuksessa syy kiitollisuuteen on jopa suurempi. Voi kuitenkin olla niin, että kehon tunteet eivät välttämättä vastaakaan huutoomme… Käytännössä on niin, että kiitollisuuden esteenä elämässämme on usein myös ”Jos-vain” -niminen joki.

Joen rannalla

Maailman levein joki ei ole Mississippi, Amazon eikä Niili. Se on joki nimeltä ”Jos-vain”. Sen rannoilla seisoo miljoonat ihmiset, jotka katsovat kaipaavasti veden yli. He haluavat ylittää sen, mutta eivät tunnu löytävän lauttaa. Tahtovat kulkea vastarannan onnen ja autuuteen, mutta tuo onneton joki erottaa heidät siitä.

He ovat vakuuttuneet siitä, että ”Jos-vain” -joki erottaa heidät hyvästä elämästä. Jos vain olisin hoikempi, minulla olisi hyvä elämä. Jos vain olisin rikkaampi, minulla olisi hyvä elämä. Jos vain lapset jo tulisivat kotiin. Jos vain lapset olisivat poissa. Jos vain voisin lähteä kotoa, muuttaa omaan kotiin, mennä naimisiin, erota… Nämä kaikki syyt ja miljoonat muut ovat tuo virtaava vesi tuossa ”Jos-vain” -joessa. Se on varmasti maailman levein uoma!

Seisotko sinä sen rannalla? Tuntuuko sinusta, että hyvä elämä on aina yhden ”jos vain” -lauseen päässä? Jos näin on, olemme jäljittäneet yhden ahdistuksen lähteen. ”Jos vain” on kasvualusta, jossa ahdistus kukoistaa. Se saa meidät uskomaan, että onnellisuus on aina tavoittamattomissa, että aina jokin puuttuu, ennen kuin voimme todella iloita elämästä. Mutta Raamattu kehottaa toisin – täysin päinvastaiseen. ”Olkaa kiitollisia” (Kol. 3:15). Kiitollisuus ei ole tunne, vaan hengellinen asenne, joka vapauttaa meidät jatkuvasta kaipauksesta ja juurruttaa meidät nykyhetkeen.

Sama Jeesuksen vertauksessa

Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä, joka suunnitteli rakentavansa aina vain suurempia aittoja saadakseen tilaa kaikelle sadolleen (Luuk. 12:16–21). Hän ajatteli, että jos vain hänellä olisi tarpeeksi varallisuutta, hän voisi levätä ja nauttia elämästä.

Mutta Jumala sanoi hänelle: ”Sinä mieletön! Juuri tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta.” Kertomus muistuttaa meitä siitä, että jatkuva odottaminen ja parempien aikojen haikailu voi sokeuttaa meidät siunaukselle, joka meillä jo on.

Olemme usein kuin israelilaiset erämaassa, jotka valittivat mannasta ja kaipasivat Egyptin lihaa ja leipää (4. Moos. 11:4–6), vaikka Jumala ruokki heidät päivittäin. Kuinka helposti unohdamme, että Herra pitää meistä jo huolen?

Pienen pieni muutos

Mitä jos korvaat ”jos vain” -lauseesi lyhyemmällä sanalla ”jo”. Katso, mitä sinulla jo on. Miten Jumala on jo siunannut sinua? Miten hän on jo ollut uskollinen elämässäsi?

Kun alamme tällä tavalla maadoittaa itsemme todellisuuteen ja keskittyä kiitollisuuteen, huomaamme, että ahdistuksen tilalle nousee rauha.

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6–7)

Ehkä tunnet itsesi köyhäksi, yksinäiseksi tai epäonnistuneeksi. Ehkä katsot ympärillesi ja ajattelet, että muilla on enemmän tai parempi elämä. Mutta entä jos pysähdyt ja katsot kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala on sinulle jo antanut? Entä jos jokaisen ”jos vain” -ajatuksen sijaan sanoisit: ”Herra, kiitän sinua siitä, mitä minulla jo on”?

Kiitollisuus ei muuta välttämättä ulkoisia olosuhteitasi, mutta se muuttaa sydämesi asenteen. Ja kun sydän muuttuu, koko elämä muuttuu. Kiitollisuuden voima on nähtävissä monissa raamatunkohdissa. Paavali ja Silas lauloivat kiitoslauluja vankilassa (Ap. t. 16:25–26), ja Jumala vastasi vapauttamalla heidät. Kiitollisuus muuttaa tilanteen, vaikka olosuhteet eivät heti muuttuisikaan. Kiitollinen sydän näkee Jumalan kädenjäljen sielläkin, missä maailma näkee vain puutetta. Se antaa meille voimaa kohdata vaikeudet ja toivoa tulevaan.

Mieti myös Jeesuksen kiitollisuutta. Hän kiitti Isää ennen kuin ruokki viisituhatta ihmistä (Joh. 6:11). Hän kiitti ennen kuin herätti Lasaruksen kuolleista (Joh. 11:41). Kiitollisuus edelsi ihmettä. Voisiko se toimia samoin meidänkin elämässämme? Kun lakkaamme valittamasta ja alamme kiittää, Jumala voi tehdä ihmeitä meissä ja meidän kauttamme.

Pienen muutoksen kautta uuteen elämään

Kohtele jokaista ahdistunutta ajatusta kiitollisella ajatuksella ja valmistaudu uuteen ilon päivään. Jumala on antanut sinulle valtakunnan, joka ei järky. Hän pitää sinusta huolen. Älä jää ”Jos-vain” -joen rannalle, vaan astu uskossa eteenpäin ja elä kiitollisuudessa, joka tuo todellisen ilon. Kiitollisuus ei ole vain hyvän elämän sivutuote – se on tie parempaan elämään, jo tässä ja nyt.