Luemme Luukkaan evankeliumista Jeesuksen sanat:

Iloitse! Mistä iloitset? Image by Victoria from Pixabay

”Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”” (Luuk. 10:20)

Seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasi innoissaan matkaltansa. He olivat saarnanneet Jumalan valtakuntaa, parantaneet sairaita – jopa demonit olivat väistyneet heidän käskystään! Voi vain kuvitella heidän riemunsa: ”Se toimi! Se todella toimi!” He kokivat onnistumisen ilo ja ehkä vähän ylpeyttäkin.

Ehkä opetuslapset ajattelivat saaneensa jonkin lahjan tai oppineensa uuden kyvyn. Jos he olisivat eläneet meidän aikaamme, he olisivat rientäneet kirjoittamaan kirjaa ja täyttämään maailmaa podcasteilla, joissa kerrotaan, mikä on menestyvän seurakunnan salaisuus.

Tämä kuulostaa sarkastisen hauskalta ehkä siksi, että me tiedämme, miten kertomus jatkuu. Meidän aikanamme sen sijaan nuo Jumalan voimaa maistaneet ’suurlahjakkuudet’ tekevät kirjoja ja podcasteja, joita sitten me tyhmät ostamme, apinoimme ja ihmettelemme, kun ei homma toimikaan. Ja Jumala ei ole sen enempää meidän kykyjemme ja käskyjemme orja kuin oli Jeesuksen aikanakaan. Ilmeisesti polvesta ei poika parane. Anteeksi sivuhyppy, palataan tekstiin.

Kuten edellä vihjasin, Jeesus ei antanut opetuslasten jäädä leijumaan onnistumisensa varaan. Hän muistutti, että heidän todellinen ilonaiheensa ei ollut siinä, mitä he olivat saaneet aikaan, vaan siinä, että Jumala oli ottanut heidät omikseen. Se mitä he olivat nähneet ja kokeneet, oli Jumala työ, kun hän manifestoi valtakuntansa opetuslasten kautta.

Tämä sama muistutus on tärkeä meillekin. Meidän saavutuksemme, taitomme ja menestyksemme eivät ole ensisijaisesti omaa ansiotamme, vaan heijastusta Jumalan hyvyydestä ja siunauksesta elämässämme. Jumala tekee, me ihmettelemme. Näin se menee tänäänkin.

Kenen ansiota?

Kuvitellaanpa pientä tarinaa lahjakkaasta viulistista. Hän on harjoitellut vuosia, käynyt parhaiden opettajien tunneilla ja voittanut kilpailuja. Hänen soittonsa on täynnä tunnetta ja taitoa.

Yleisö hurraa, ja lehdistö kirjoittaa ylistäviä arvosteluja. Hänen soittonsa on niin kaunista, että kuulijat unohtavat hetkeksi kaiken muun ja uppoutuvat musiikkiin. Joku sulkee silmät ja antaa melodioiden koskettaa sydäntään, toinen pyyhkii kyyneliä, sillä soitto on herättänyt jonkin unohtuneen muiston. Musiikki tuo lohtua, toivoa ja iloa – ja hetken ajan tuntuu kuin taivas olisi tullut lähemmäs.

Konsertin päätteeksi joku kysyy viulistilta, mistä hänen lahjansa on peräisin. Hän vastaa:

”Kaikki hyvä, mitä minulla on, on lopulta Jumalan lahjaa. Minä soitan Jumalalle, ja ihmiset saavat nauttia siitä sen mukana. Kaikki kauneus, mikä musiikissani on, on lopulta Hänen kauneuttaan.”

On helppoa ylpeillä saavutuksillaan – olivatpa ne sitten työssä, palvelutyössä tai seurakuntaelämässä. Mutta todellinen viisaus ja nöyryys löytyvät siitä, että muistamme kaiken hyvän lähteen. Kaikki lahjamme, kykymme ja mahdollisuutemme ovat Jumalan antamia. Hän kutsuu meitä käyttämään niitä palvellaksemme Häntä ja toisiamme, ei vain omaksi kunniaksemme. On suuri etuoikeus saada olla osa Jumalan suunnitelmaa ja antaa hänen valonsa loistaa kauttamme.

Jaettu hyvä kasvaa

Jumalan lahjat eivät ole yksityisomaisuutta, vaan ne on tarkoitettu jaettaviksi. Kun käytämme niitä muiden hyväksi, Jumalan rakkauden ja hyvyyden hedelmä tulee näkyväksi maailmassa.

Me olemme kanavia, joiden kautta Jumala toimii. Jos pidätämme kunnian itsellämme tai hautaamme lahjamme maahan, kuten talenttivertauksessa se yksi, emme ainoastaan jää ilman todellista iloa, vaan estämme itsekkyydellämme myös muita näkemästä Jumalan suuruutta.

Kuvitellaan vielä toinen esimerkki. Olipa kerran mies, joka sai suuren perinnön. Hän olisi voinut käyttää sen itseensä, rakentaa itselleen mukavan elämän ja turvata tulevaisuutensa. Edelleen hän olisi voinut lahjoittaa pienen osan hyväntekeväisyyteen ja silti pitää suurimman osan itsellään.

Hän olisi voinut koota omaisuutta ja antaa vain liiastaan. Mutta hän ei tehnyt niin. Sen sijaan hän päätti antaa koko saamansa perinnön eteenpäin – ei velvollisuudesta, vaan rakkaudesta. Hän ymmärsi, että kaikki, mitä hänellä oli, on Jumalan lahjaa, eikä hän halunnut pitää sitä itsellään, vaan käyttää sen niin, että se tuo siunauksen mahdollisimman monelle. Tämän miehen nimi muuten oli Jeesus – Kristukseksikin häntä kutsuttiin. Hän jakoi koko elämänsä perinnön,

”ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Ehkä olet joskus kuullut tästä. Hänen ilonsa ei tule pelkästään siitä, että hän on tehnyt hyvää, vaan siitä, että hän on saanut olla väline Jumalan työssä. Hän sai jakaa eteenpäin sitä hyvyyttä, jota Isä hänelle osoitti – eikä hän vaatinut pitää siitä mitään itsellään. Hän antoi kaiken sen, mitä hänelle oli luotettu. Melkoinen esimerkki, eikö totta?

Osa Jumalan suunnitelmaa

Kristinusko ei kutsu meitä menestymään, vaan ennen kaikkea palvelemaan. Jeesus ei iloinnut opetuslasten menestyksestä sinänsä, vaan siitä, että he olivat osa Jumalan suunnitelmaa. Meitä ei mitata pokaaleilla tai kiitoksilla, vaan sillä, olemmeko eläneet uskollisesti Jumalan tahdon mukaan.

Kun teemme hyvää, autamme muita tai onnistumme elämässämme, saamme aina iloita – mutta muistetaan iloita oikeasta asiasta. Ei omasta suorituksesta, vaan siitä, että Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että on kutsunut meidät omikseen.

Se on ilo, joka ei riipu menestyksestä eikä katoavista saavutuksista. Kun käytämme saamamme lahjat muiden hyväksi, voimme olla varmoja, että ilo moninkertaistuu ja Jumalan rakkaus leviää maailmassa.

Ei tämä elämä tämän monimutkaisempaa ole. Jos vain ojentautuu Jumalan Hengen vietäväksi, niin yhden talentinkin mies saa aikaan valtavan muutoksen. Jos taas kokoaa kaiken itselleen hyötyäkseen, ei viiden talentin mieskään saa muuta kuin keppiä palkkioksi :-) Rukoillaan.

Rakas taivaallinen Isä, kiitos kaikista lahjoista, joita olet meille antanut. Kiitos taidoista, mahdollisuuksista ja onnistumisista. Anna meille nöyryyttä muistaa, että kaikki hyvä tulee sinulta. Opeta meitä käyttämään lahjojamme niin, että ne tuottavat hedelmää ja osoittavat sinun suuruuttasi maailmassa. Älä anna meidän eksyä ylpeyteen, vaan johdata meidät iloiten seuraamaan sinua ja jakamaan saamamme hyvyyden eteenpäin. Auta meitä näkemään, että todellinen ilo ei synny itsellemme varatuista lahjoista, vaan siitä, että jaamme ne rohkeasti toisten kanssa. Aamen.